Esim. monissa evankeliointi lippusissa ja lappusissa tuo on se sanoma kaikessa yksinkertaisuudessaan, vai eikö ole?
Niissä on lueteltu mitä tapahtuu jos uskoo/rakastaa/tottelee tms. ja mitä tapahtuu jos noin ei tee, aika karua.
Niissä on lueteltu mitä tapahtuu jos uskoo/rakastaa/tottelee tms. ja mitä tapahtuu jos noin ei tee, aika karua.
Vastaukset 57
Vanhimmat
Ei, kyllä tuo teksti on teidän ateistien lippusista ja korvien välistä.
En ole ateisti, mutta saan ajatella ajatukseni, joten se olet sinä joka nyt sotket. Ajattele nyt sitä 'perus'sanomaa ja niitä tasan 2 vaihtoehtoa mitä usemmat kristityt ihmisille tarjoaa, ei mitään muuta.
Sehän menee noin -miksi siitä loukkaantua ja miksi pitäis heti olla ateisti jos tuon näkee 'karsittuna' miksei sitä voi katsella. mikä estää?
Kerro sitten miten se menee, jos olen erehtynyt.
Jos ette tykkää sanotte, ateisti, eikös?
Nämä ovat kristinopissa ja uskossa niitä haasteellisempia ja ei niin helppoja kysymyksiä, eikä niitä saane kysellä ainakaan näin paljaan tuntuisina tai ainakaan haluttane miettiä vaan asia pitää/pitäisi vain 'hyväksyä' sellaisena kuin se on ja nähdä jopa 'hyvänä'?
Tiedostan kyllä että tuo tapa kysyä kyseistä asiaa on karheahko mutta eikö lopullinen totuuskin monen uskon mukaan ole miljoona kertaa "karheampi" vielä..
(lainausmerkeissä siksi että sana on äärimmäisen lievä kuvaamaan "lopullista totuutta).
Nyt kysyn vähän erilaista asiaa, mitä uskot, kumpi lohduttaa enemmän kaikkia ihmisiä katsomukseen katsomatta kun joku on kuollut:
Näkemys että vainaja, oli kuka tahansa, on päässyt rauhaan eikä kärsi enää milloinkaan, huolimatta siitä mihin ja miten tämä uskoi tai oivalsi tai ajatteli asiat.
Vai "kaksi ääripään vaihtoehtoa" näkemys, siis miten tälläisen näkemyksen omaava lohduttaa vaikka poisnukkuneen uskovaa äitiä tilanteessa jossa vainaja oli "väärinuskova" tai vastaansanomattomasti ihan jotain muuta ajatuksiltaan. Miten siis lohdutat tuossa tapauksessa surevaa ja lopen ahdistunutta ihmistä? Vaietako vain..
Huomautan ja humioin tässä kyllä että kaikki uskovat eivät suinkaan usko ikuiseen kärsimykseen, mutta suuri osa uskoo.
En humio vaan huomioin.
Oletko ihan varma, että kristityt jakelevat tuollaisia lappusia? Minusta lähinnä ainoastaan jehovantodistajat enää lippusia ja lappusia jakelevat.
Yleensäkään kristinusko ei mitenkään näy katukuvassa, kyllä pitää todellakin itse hakeutua, jos haluaa asiasta jotain kuulla. Joko johonkin tilaisuuteen (kirkon tai muun yhteisön jumalanpalvelus tai muu tilaisuus, tai katsoa tv:tä tai kuunnella radiota tai sitten etsiä netistä tietoa, tai lukea mahdollisesti kirjoja, jos sellaisen löytää).
Tavallaan voisi hauskasti sanoa, nyt on noutopöytä. Täytyy itse hakea ruokansa, kukaan ei tule tarjoamaan.
En koskaan ajattele, että joku joutuu suoraan kadotukseen kuoltuaan.
Joskus kun kuuluisa ateisti kuolee, mietin, onko hän kovinkin hämmästynyt, kun huomaa elävänsä, vaikka onkin kuollut. Enemmän arvelen, että häntä nolottaa kaikki puheensa ja olen ihan iloinen, että hänelle lopulta valkenee totuus.
Tällaisista, kuka kadotukseen menee, ei ihmisellä ole mitään tietoa, eikä niitä kannata alkaa miettiä. Kuolleen puolesta voi rukoilla, jos epäilee, että kotimatka vaikeutuu tai muuta. Mutta yleensä pidän kuolleita onnellisina, sillä hehän ovat Jumalan käsissä ja päässeet pois tämän maailman hirmuista. Ja siellä on varmaan auttajia ja rukoilijoita paljon enemmän kuin täällä maan päällä, suuren Jumalan itsensä lisäksi. En ole silti liberaali.
Kadotus on muutenkin sellainen erittäin vaikea juttu käsittää, ehkäpä siinä joutuu jotenkin eroon Jumalasta ja se ero on tuskallinen. Voi toki olla, että jossain vaiheessa ihmissielulla on esim. jonkinlainen kiirastuli (ei konkreettisia liekkejä), joissa pohdiskelee elämäänsä ja ikään kuin pääsee lopulta vaikean esteen yli. Mielestäni se on vain myönteinen varoitus, ikään kuin miten palataan kotiin, ja kadotuksesta varoitetaan sen takia.
Olisikohan niin, että Kristus on jonkinlainen puhdistusportti, jonka kautta täytyy käydä, kun on liannut itsensä täällä jokaikinen.
Kerran olin erään jehovantodistajan hautajaisissa, eikä siinäkään juolahtanut mieleen, että johonkin kadotukseen joutuisi. Hautajaiset olivat tosi kolkot, kun siellä ei saanut itkeä, vaikka kuolleella oli pieniä lapsia ja nuorehko puoliso. Minkäänlaista varsinaista toimitusta ja siunausta ei ollut, vaan kuollut vain pistettiin hautaan. Se oli todella outoa. Onneksi tuo perhe myöhemmin pääsi jehovantodistajuudestaan, hehän joutuivat ympäripuhutuiksi, missä jtodistajat aina ovatkin taitavia.
Ne teidän vaihtoehdot jokatapauksessa on.
Karua on. On on.
Karua varmaan on heille jotka kadotukseen ovat matkustamassa oikein eka luokassa.
Mutta ihanaa pelastuksen sanomaa heille, joille Jumalan tahto kelpaa.
Onneksi Jumalasta eikä hel-ve-tis-tä ole kunnollisia todisteita. Oikeastaan ei mitään todisteita.
Jos sinulle kelpaavia todisteita ei ole, se ei ole Jumalan olemassa ololle
este.
Sinä voit olla ihan vapaasti uskomatta.
Se voi toki olla, että joillakin painotetaan kadotusta enemmän. Yleensä ne ovat joitain pikkuryhmiä kuitenkin.
Mutta tietysti tyylistä voi saada sitten hiukan väärän kuvan, eli tuo joko-tai on homman nimi.
Tuskinpa se kuitenkaan niin yksinkertaista on, sillä Jumalahan tietää kunkin ihmisen kokonaisuudessaan, eikä sillä tavalla pintapuolisesti kuin täällä, missä emme tiedä, miksi joku ei usko, tai uskoo johonkin muuhun, tai on muuten epävarma, vai tuleeko mahdollisesti uskomaan myöhemmin elämässä, mutta tällä hetkellä vain tietyntyyppinen tuputus saa vastustamaan.
Toisen uskoa ei siis voi määräilä. Ja useinhan noista pikkuryhmistä saakin kuvan, että nyt pitäisi tehdä jokin ratkaisu, tällä sekunnilla ja kuvaksi jää, että itse asiassa toinen haluaa vain määräillä ja sen lisäksi pitää uskoa jollain tietyllä tavalla, ennen kuin on taivaskelpoinen, jonkin määrätyn kristillisen haaran- tässäkin usein pikkuporukan tavalla. Onneksi kuitenkin suurin osa kristityistä pitää toisia kristittyjä kristittyinä, eikä heitä lähde sitten sen enempää käännyttämään siihen omaan "oikeaan" uskoonsa, jossa sitten tämä ryhmä painottaa pelkkää kadotusta.
Minusta se, että olet saanut yleiskuvan, että tämä olisi enemmistössä, vaikuttaa paremminkin siltä, että yleensä tuontyyppiset ryhmät, vaikka pieniä olisivatkin, sitten sen luulon vuoksi, että niin moni joutuu kadotukseen, sitä kiihkeämmin tekevät tätä "lähetystyötään" luullen että ovat vastuussa jostain luterilaisesta kristitystä esimerkiksi, jonka luulevat olevan "väärässä uskossa".
olisikohan se näin
Näinhän se taitaa olla juu että jokotait ovat ne äänekkäimmät.
Mutta tätä kaikkea kirjoittaessani ole kyllä ajatellut tuota jyrkkää jokotai asetelman mielettömyyttä ihan kaikkien ihmisten kannalta, erotuksetta.
En vain pysty omaksumaan ajatusta kenenkään ikuisesta piinasta, en kenenkään..
Hälläväliä pidetäänkö tuosta ääntä vai ei. Se ei muuta sitä tosiasiaa, että uskotte mainittuihin vaihtoehtoihin. Sopii kertoa mikä on mielestänne sopiva rikos, mistä itse antaisitte ikuisen helvetin tuomioksi. Kukaan ei ole tähän vielä vastannut ja ymmärrän, että jumalanne "pelaa" eri säännöillä. Mutta tosiasia on, että ikuinen rangaistus - on se sitten minkälainen tahansa - ei ole ihmisen näkökulmasta moraalinen. En tiedä miksi ette tätä myönnä, veikkaisin jumalan pelon olevan syynä tässäkin.
Ei se mikään rangaistus ole. Se on seuraus. Se on eksyminen Jumalasta.
Kristinuskon Jumala antaa suuressa rakkaudessaan ohjeistuksen sielulle kotiinpaluusta ja yleensäkin paluusta Jumalan luo.
Itse te käännätte päässänne kaiken vinoon.
En minä silti sinne usko kovinkaan monen joutuvan, arvelen vain että kotimatka vaikeutuu. Tavallaan voi sanoa, tätä tietoa pitää jakaa, koska kaikilla on fyysinen kuolema edessä. En usko että mitataan jotain tekoja tai muuta. Enemmän voi sanoa, kristitty on ehkä valmistuneempi kuoleman tullessa eikä vähääkään hämmästele esim. että on elossa kuolemansa jälkeen. Lisäksi on ollut jo täällä eräänlaisessa kiirastulessa, katunut tekojaan esim. Yleensäkin näen Raamatun niin, että siellä annetaan muuten parhaimman elämän saavuttamiseksi ohjeet, niin ettei rajan tuolla puolen harmita , eräänlaiset ohjeet elämään, miten saadaan tästä elämästä, eli kurssista,jonka kaikki käymme parhaat tulokset ja edut aikaan. Enkä tarkoita mitään CV-luetteloa ja tohtorin arvoja. Vaikka harmittaisikin, ei siinä välttämättä kadotus edessä ole ja jopa varmaan moni kristitty harmittelee, ettei tuottanut hedelmää, mitä olisi voinut tuottaa enemmän. Joku luuserinkin osan ottanut on voinut päästä pitkälle Herran avulla, ja mikä Jumalan silmissä on arvokasta. Usein se on ihan toisinpäin kuin ihmiset luulevat.
>>>Ei se mikään rangaistus ole. Se on seuraus. >>>
Sama se kumpi. Se on jokatapauksessa jumalan järjestämä kohtalo osalle luomuksistaan.
Kaikkivoipa jumalasi on suuressa rakkaudessaan helvetin tehnyt, jos et ole vielä hokannut.
Tai tilan missä jumalan tahto, rakkaus tai muu kuultu latteus ei vaikuta, on myöskin kaikkivoivan jumalan järjestämä.
Hänellä on siihen täysi oikeus. Jokainen hengenvetosi on Hänen armoaan. Miksi sinun pitäisi saada jotakin enemmän?
Niin hän voi järjestää meidät kärsimään ikuisuudeksi, niin kuin suurelle osalle tekeekin. Siinä on teidän rakkauden jumalaa kerrakseen.
En olisi halunnut syntyä, jos tietäisin päätyväni helvettin. Hän päätti luoda minut, vaikka samalla tiesi minun päätyvän helvettiin. Rakkautta taas kerrakseen...
Tahto Taatto
Et siis vaivaudu pätkääkään miettimään edes sen uskovan äidin tai isän tuskaa, - jotka ikuiseen kidutukseen uskovat tai ovat epävarmoja, - lapsestaan joka kuoli 'vääräuskoisena'. Miten lohdutat heitä, miksi väistät asian karmeuden?Sanotko vain että noo, pelastutaanhan tässä sentään ite ja unohdetaan..?
Tässä samantien vastaan vain että kyllä vain niitä lappuja jakelee muutkin kuin Jehovan tod. itsekin olen saanut kymmenet kerrat lapun käteeni jossa lukee miten toimia jos tahtoo pelastua, kyllä siinä selväksi tehdään se toinenkin vaihtoehto. höh, älkää nyt taas kieltäkö päivänselvää asiaa.
Jeh.tod:kin jakavat lappui, juu-u, mutta he eivät kyllä usko kidutushelevettiin vaan ainoastaan että kuolee pois jos ei tahdo tai muuten ole kelvollinen Paratiisiin.
" onko hän kovinkin hämmästynyt, kun huomaa elävänsä, vaikka onkin kuollut".
Joku totesi täällä tuollaiseen tapaan ja totta, tuo on jo paljon lohdullisempi ajatus ja kieltämättä olen pyöritellyt sitä toisinaan itsekin tuommoisenaan, mutta sitten on niitä jotka kokevat ajatuksen ikuisesta elämästä ahdistavaksi, oli se miten loistavaa tahansa.
MIssä päin Suomea jaetaan lappuja? En todellakaan näemmä asu siellä päin. Ainoat jotka lähentyvät joko ilman lappua tai sitten lapun kanssa, ovat aina olleet jehovantodistajat. Asun Hgissä, ja aina - poikkeuksetta, jehovantodistajat. Siihen aikaan kun asuin talossa, jossa alaovi ei ollut lukossa, soitettiin ovikelloa, tai pudotettiin postia - jehovantodistajat.
Tiedän kyllä ihmisiä, jotka eivät siis tiedä, että nämä eivät ole kristittyjä. Kirkkoon kuuluva ihminen ei tiennyt sitä eikä moni muukaan. Tämä ei ole oma käsitykseni tai mutu-tuntumani, vaan kuten luokitellaan oppien perusteella, esim. että muslimi ei ole kristitty.
Tuo on toki ihan mielenkiintoista, että joku asuu sellaisella seudulla, missä lappuja jaetaan. MInusta lappujen jakajat ovat siirtyneet nettiin ja heitä on täällä vaivoiksi asti. Yleensä aika erikoisia tuputtajayksilöitä, ja heilläkin usein omia kehittämiään oppeja.
Ja siis ihan kadullakin. Poikkeuksetta, joku istui puiston penkissä viereen ystävällisesti hymyillen, kunnes paljastui tarkoitus: oli määrä kääntää kristitty jehovantodistajaksi. Kyllä sitä oli todella pettynyt. Ajatteli, että onpa tämä hienoa, kun joku puhuu ystävällisesti yksinäiselle ihmisraukalle, mutta sitten vasta kelpaisi jos nielaisi tuon syötin. Well well.
Minulle on ihan samantekevää, millainen heidän kadotus-käsityksensä on. JOka taqpauksessa pelastuneiden joukko on niin pieni, että tiedän asian huuhaaksi. Sinäkin ystäväni, et pelastu ilman muuta heidän mielestään. Heidän onkin täytynyt keksiä mitä ihmeellisiä selityksiä 100 000 pelastuvan joukolle, kun heitä on enemmän kuin 100 000.
Ei minua jehovantodistajuudessa harmita mikään muu kuin se, että se sotketaan kristinuskoon. Usein saadaan sitten vielä päälle syytteet me kristityt, siitä mitä he tekevät.
Vai oliko se 200 000 se pelastuneiden joukko. Mikko Ainasoja voisi kertoa, eikö hän ole jehovantodistaja, jos en väärin muista? Voin sekoittaa toiseenkin henkilöön, kun tätä nykyä ohitan hänen juttunsa tietysti ilman muuta. Ja se oli joskus viime vuoden puolella, kun otaksuin jonkun täällä jehovantodistajaksi. Muistaakseni esim. nämä messiaaniset eivät Jehova-sanaa Jumalasta niin innokkaasti, vaikka muistuttavat kyllä jehovantodistajia, eivät vietä joulua jne. (Sekin on sitten jokin suuri synti.)
Toki Suomessa he varmaan menestyvät aika hyvin, sillä Suomen sosiaalinen kulttuuri on aika töykeä, joten kuka tahansa muka ystävällisesti puhuva pärjää täällä hyvin. Luulisin että siksi Herzog meni kuin häkää joihinkin, eikä huomattu vippaskonsteja ja miehen täyttä new agea. Ai niin, muistetaan se kirous, ettei käy köpelösti kun ei häntä saa arvostella.
No voi hyvät hyssykät sentään, kaikkialla varmaan -ei nyt päivittäin törmää sentään.
Miten silmät ummessa olet kulkenut jos kukaan koskaan ei ole tyrkännyt käteesi lappua toreilla, asemilla, kauppakeskuksissa, kaduilla, tai etkö ole ottanut? Sehän on yks muoto julistaa sitä evankeliumia jakaa lappuja ja esitteitä ihmisille 'Jeesus tulee' 'muutama askel (oliko nyt 4 vai 5, empä muista) pelastukseen' tjm. sanatarkasti en tosin muista.
Niissä on lyhyesti kerrottu se asia, mikä pelastukseen 'kuuluu' ja mitä Jeesus teki ym. Samalla tehdään kyllä selväksi sekin että ko. menettely on ihan välttämätöntä pelastuakseen.
Kyllä, totta Jeh.tod. soittavat kelloa ym ja jakavat lappujakin mutta tyyli on aivan toinen kaikella tavalla ja lappukin sen kertoo..
Joskus menneisyydessä niitä esiintyi ehkä noin kerran vuodessa, mutta nykyään ei enää yhtäkään. Vai olenko vain sitten niitä, etten ota hernettä nenään kaikesta, kun on tullut asuttua niin kauan Hgissä, että kerran vuodessa lapun käteen iskeminen tai tarjoaminen (onhan siellä kaikenlaista muutakin lappua), saisi itseäni jonkinlaisen hysterian valtaan. Kai tässä tottuu moniarvoisuuteen ja sellaiseen erilaisuuteen, eikä sitten pillastu. Mutta tosiaan, ei kyllä vuosikausiin ole tarjottu. Joskus saattaa nähdä jossain kulmalla jonkin katuevankelistan, mutta yleensäkin sekin on aika vähäistä Suomessa, ihan erilaista mitä vertaa ulkomaiden tyyliin. Saati, että missään muualla joku alkaisi puhua uskostaan. (Työpaikoillakin muuten: jehovantodistajat. Kerrankin eräässä oli kaksi, sitten siellä oli ilmeisesti yksi uskovainen (lut.?) kristitty, mutta ei tämä kristitty tuputtanut mitään, sen sijaan erityisesti toinen jehovantodistajista tuputti.
Sitten kun suomalaiset eivät muutenkaan yleensä puhu uskosta, ainakin minulle on tullut kuva, ettei kristinuskoa juurikaan näy. Ja yleensä lappujen jakajatkin ovat aina olleet sitten jostain muusta kuin lut. kirkosta, aivan samoin kuin tällä palstalla. Olen siis otaksunut kaiketi heidän siirtyneen nettiin, sillä tällähän saa paljon laajemman alueen kertaheitolla. Monetkaan eivät sitten ole kovinkaan onnistuneita evankelistoina, valitettavasti sanottava. Kyllä heistä on ehdottomasti enemmän haittaa kuin hyötyä, se on todettava.
Jos lukisin näitä palstoja, enkä tietäisi kristityistä enkä kristinuskosta mitään, saisin takuulla väärän käsityksen, vaikka täällä ehkä noin puolet ihan asiallisiakin on. Sen lisäksi täällä törmää mitä kummallisimpiin oppeihin, jotka ovat siinä hilkulla, että ovat kristityitä.
Toki saatan olla jokin outo lintu, joka vetää puoleensa jehovantodistajia ja pari kertaa itselleni on käynyt niin, että vieras ihminen on luullut itseäni jehovantodistajaksi (pari hieman tärähtynyttä, toinen uhkasi tappaa kaikki jehovantodistajat kirveellä, tarkoitti ihan ilmiselvästi minua, kerran eräs tärähtänyt nainen kun istuin suttuisella alueella puistonpenkillä, pysäytti pyöränsä ja alkoi rähjäämään jehovantodistajista, tosin nämä tapahtuivat samalla seudulla, joten olenhan voinut muistuttaa jotakuta ihmistä sielläpäin, mutta kaipa oli siisti naisihminen tai jotain). Tuolla työpaikalla tosin, tuo jehovantodistaja sillä tavalla hauska, että koska siellä keskustelimme jonkin verran kristinuskosta, hän ei jostain käännyttänyt minua ollenkaan, ja tarjosi tuimalle ateistille jehovuuttaan, mutta ei uskaltanut minulle sanoa mitään, olen kai tehnyt aika selväksi (en epäkohteliaasti) että kiitos vaan, mutta kiitos ei. Jostain hän tiesi, että olen horjumaton kristitty. Sinänsä mielenkiintoinen kokemus, kun tuo vanhempi naishenkilö oli tosi tuputtuja ja saimme kuulla hänen jehovantodistajajuttujaan joka kahvipöydässä. Jos avasin suuni, ja kehuin kristillisiä kirkkoja, hän ei sanonut mitään. Eikä todellakaan tuputtanut minulle, mutta sille ärtyisälle ateistille jostain syystä.
tulipa nyt mieleeni
Mutta tässähän on ollutkin kyse vain siitä että onko niitä lappuja jaeltu vai ei kun joku ainakin ketjussa väitti että eii, ei sellaisia ole ollut olemassakaan ja puhun omiani.
Toiseksi tämän ketjun alkuper. aihe nyt sattui liittymään evankeliointiin ja lähinnä siihen, miten kristinuskoa julistetaan ja esim. sattui olemaan nuo laput, itsessäänhän ne laput ei olleetkaan se pääpointti tässä vaan mikä viesti sieltä välittyy.
Ei pidä mennä asian viereen. No nyt loppu laputtelu, lappu ei ole pääasia:)
No niin, eihän täällä mitään selvää kristiuskosta saisikaan. Täällä kun on kaikenlaiset katsomukset siitä edustettuina mutta tämä antaa oivan kuvan siitä miten moninaista ja kirjavaa se todellisuudessa, on jos kaikkea tarjontaa voisi katsella yhtäaikaa koko ajan tämän myös näkisi koko ajan.
Heh. Siitähän tässä nyt sitten onkin tullut todellinen maanvaiva, sillä tuollaisten lappujen ojentelijat ihminen voi ohittaa, mutta täällä se on vähän vaikeampaa, ja tänne he kaikki ovat siirtyneet, kaikki mahdolliset outoine oppeineen. Ja todellakin, hilkulla kristittyjä monet, puhumattakaan käytöksestä. Olenkin miettinyt, onko osittain vihamielisyys kristinuskoa kohtaan myös näiden palstojen syytä, sillä tänne voi kuka tahansa kirjoitella, tietysti tuon kaiken muun lisäksi, mitä sitten muuten levitellään. Esim. onhan tavallinen maallinen media yleensä, jos jonkin uskonnollisen ohjelman esittää, aina vain jostain oudosta 10 hengen lahkosta, jossain maailmankolkalla. Sitten kaikki aivopestyt tulevat tänne toistelemaan jotain outoja juttuja, tuntematta todellisia kristittyjä ollenkaan.
Kyllä aloittaja on ihan oikeassa, juuri näin se asia äärimmilleen yksinkertaisettuna on. Jos nyt välttämättä haluaa ilmaista asian tuolla tavalla.
Sen verran korjaisin kuitenkin että rakastaminen, totteleminen ja uskominen eivät ole tekoja joilla ansaitaan pelastus, vaan usko on väline jolla ilmaiseen pelastukseen tartutaan ja rakkaus sekä totteleminen taas ovat oikean uskon hedelmiä. Tämä järjestys on äärimmäisen tärkeää.
Ei se auta ihmistä pelastukseen vaikka rakastaisi ja tottelisi polvet verille asti, jos ei usko sillä tavalla kuin Raamattu opettaa.
Sellaset "minun uskoni" eivät vie taivaaseen, samoin kuin "minun jumalani" myöskään.
Ainoa pelastus on kristinuskon Jumalassa joka on Raamatussa ilmoitettu ja luterilaisissa tunnustuskirjoissa oivasti täsmennetty. On monenlaisia "minun jumaliani ja minun uskojani" mutta ne vievät kadotukseen.
Täytyy myöntää, että Lähetyshiippakunta sinällään on mielenkiintoinen ilmiö, mutta teillä vaikuttaa olevan joitakin liian striktejä käsityksiä. Toivon kuitenkin, että teille käy hyvin, ja ettei tapahdu sellaista erottumista, ja yksin jäämistä, jossa aletaan vain vihaamaan muuta maailmaa ja sen ihmisiä ja kristittyjä.
Toisaalta on hyvä, että se on erikseen kirkosta, koska vanha luterilaisuuskin on mielenkiintoista. En ole kuitenkaan kai sitten niin strikti luterilainen. Tarkoitan, että olen kristitty ensisijaisesti, sitten vasta luterilainen.
Toivottavasti se vähän suureneekin, sikäli että luterilaisuus on niin harvinaista kuitenkin ja erittäin hyvä lisä tähän kristikunnan kenttään siinä mielessä, että se on ainoa, missä painopiste on oikeassa paikkaa, ja kuten sanoit, rakkaus ja totteleminen ovat uskon hedelmiä. Sillä tavalla tämä on ainutlaatuista koko kristikunnassa, kaikissa muissa luullaan, että ensin omat teot ja pinnistellään niillä sitten eikä ymmärretä, että painopiste on väärässä paikkaa ja siinä alkaa pelkästään pelkäämään ja vihaamaan Jumalaa, kuten Luther oivalsi ja sen lisäksi teeskentelee tottelevansa Jumalaa ja pelottelee muitakin, kun on pelkästään kauhusta kankea Jumalansa edessä. Luterilaisuuden vaara on kuitenkin lössökristillisyys, koska kuitenkin pelastumme yksin Kristuksen ansiosta. NÄin ollen jättikö Jumala muut kirkot, erityisesti katolisen sen vuoksi isommiksi? Nythän maailmantilanne olisi sitten se, mikä se protestanttisissa kirkoissa on, eli täysi hälläväliä-meininki päällä, siis ainakin täällä länsimaailmassa.
Se on vain harmi kun kaikki eivät saa sitä uskoa tai kaikki eivät millään hyväksy kaikkien uskoa oikeaksi, vaikka se usko olisikin. Vaan sen pitäsi olla sellainen kuin on ympäristön tai viikehyksen odotukset.
Eivät kaikki vain saa vaikka miten rukoilisivatkin halutunlaista uskoa. Eikö Raamattu jopa sano että edeltäpäin on valittu 'aivoituksensa mukaan', mutta voihan sitä siltikin keksiä jotain ajatuskiemuroita siihen niin että ne ' Jumalan aivoituksetkin' ovat vain sen ihmisen omaa syytä.
Ja, tuotakaan 'minun uskoni' ei pidä ymmärtää niin tavattoman suppeasti ja kapeanäköisesti. Kenen usko sinulla sitten on, ellei omasi? Sitähän toisaalta jopa vaaditaan, mutta silloin sanotaan 'henkilökohtainen usko', millätavalla toi on parempi/oikeampi ilmaus, tässä termeihin ja ilmauksiin takertuvassa uskonviidakossa?
Tämä oli nimim.e ajan merkit
ajan merkit.. vielä
Mitä Tuomas sanoi Jeesukselle? Sanoi " Minun Herrani ja minun Jumalani " miksei se ollut väärin sanottu?
Se ei ollut väärin sanottu, koska siinä Tuomas myöntää Jeesuksen olevan hänen Herransa ja Jumalansa sellaisenaan kuin miten Jeesus on itsensä, Herruutensa ja Isänsä ilmaissut.
Tuomas ei siis tee mitään omia virityksiä tai sovelluksia, vaan tunnustaa Jeesuksen sellaisenaan. Monille tuo käsite "Minun Jumalani" tarkoittaa kuitenkin, että on itse koostettu jokin Raamatun ilmoituksesta poikkeava (epä)jumala, jota pidetään jumalana oikean Jumalan sijasta. Sellainen on tietenkin väärin.
Muuten, kui22, huomasitko vastaukseni näihin kysymyksiisi: http://keskustelu.suomi24.fi/node/13379970#comment-77631072-view
... ja joo, huomasin, että osoitit kysymyksesi nimimerkille "ajan_merkit". Toivottavasti et pahastu, vaikka innostuin vastaamaan ennen häntä.
KUI22:
Ymmärrän mitä tarkoitat, ainakin luulen ymmärtäväni. Siihen mitä sanoit uskon saamisesta, haluan kuitenkin tuoda lohduttavan lupauksen jonka Jeesus tarkoitti ihan jokaiselle:
"Anokaat, niin teille annetaan: etsikäät, niin te löydätte: kolkuttakaat, niin teille avataan.
Sillä jokainen, joka anoo, hän saa, ja joka etsii, hän löytää, ja kolkuttavalle avataan." (Matt. 7:7)
Lisäksi:
" Ja sanoi heille: menkäät kaikkeen maailmaan, ja saarnatkaat evankeliumia >>kaikille luoduille
Vastasit hyvin, joten en katsonut tarpeelliseksi toistaa enää jo kerran sanomaasi. Ei ole puutosta todistusten paljoudesta vaan usein kärsitään puute uskomisen halusta. Kiitos sinulle ystävä!
Tarkennettakoon, etten ole Lähetyshiippakuntalainen. Kirjoitit nimittäin "teillä vaikuttaa olevan..." -ja osoitit vastauksesi minulle.
Minäkin muuten aluksi luulin samoin, kunnes sitten huomasin eräässä paikassa erään asian :D. Kerro itse, jos haluat :).
Mikä tuo merkki sitten on? Lähetyshiippakuntalaiset käyttävät sitä Usko ja elämä -palstalla, siellä on tietenkin muitakin keskustelemassa. Arvelen, jos muistan oikein, että se on heidän logonsa muutenkin. Olen toisinaan vilkaissut nettisivuja. En ole itsekään lhpkl:lainen.
Hyvä tietää toki, etten sekoita. Kaipa tekstisi on ollut jotakuinkin selvää ja sen lisäksi kun olet käyttänyt 1700-luvun Raamattua, josta muistan heidän maininneen jotain siellä Usko ja elämä -palstalla, kai otaksuin sitten niin. Missä muualla sitä käytetään? En siis tiedä, käytetäänkö kaikissa heidän seurakunnissaan, kun en ole niissä itse käynyt paikan päällä, ainakin joissakin ilmeisesti.
Onko tuo merkki jokin Luther-logo? Nyt kun tarkemmin muistelen, sen verran harvoin olen heidän omilla nettisivuilla käynyt, ei se varmaan siellä ole logo, mutta jotkut lähetyshiippakuntalaiset käyttävät sitä Usko ja elämä -palstalla, joissa on sitten muistakin kirkoista ja suuntauksista ihmisiä keskustelemassa.
Siinä näkee miten ihminen helposti ottaa kuvan ja yhdistää sen johonkin. Sitä ei ole siellä käyttänyt ketkään muut, joten vain yhdistin asian, koska alla on aina lukenut Lähetyshiippakunta. Eikä pelkästään yksi mielestäni ole käyttänyt.
Enemmän tässä varmaan sekoitti sitten lisäksi ne muut asiat, muistan sinun maininneen, ettet hyväksy naispappeutta, vaikka et lähdekään tilaisuudesta pois, jos sinne yllättäen naispappi tulee. Ja kaikki 1700-luvun Raamatut ja virsikirjat ja vastaavat.
Kerro mitä?
Täällä ei pääse näköjään jostain syystä kirjautumaan, mutta minä siis olen nimim. ajan_merkit. rekisteröityä nimimerkkiä ei voi käyttää joten piti kääntää se väärinpäin.
Se merkki on Lutherin sinetti. Tietääkseni sitä ei ole rekisteröinyt mikään uskonsuunta omakseen.
http://www.netikka.net/tforum/sinet.htm
Tarkoitin, että en paljasta sitä asiaa, mitä keksin sinun profiilikuvastasi.
No, hyvä niin... (putosin kärryiltä mutta ei tässä muutenkaan aina niin kärryn päällä olla jotta haitanneeko tuo). Nyt täällä ei saa koko logoa enää edes näkyviin kun kirjautuminen ei onnistu. Muutenkin meni hyvin sekavaksi koko sivusto.
Niin. En tosiaan ole koskaan edes käynyt Lähetyshiippakunnan tilaisuuksissa, joten en tiedä mitä Raamattua he käyttävät. Luultavasti siellä käytetään monenlaisia Raamatun käännöksiä. Harva enää nykyään jaksaa tai osaa lukea antiikvaa. On niitäkin harvassa jotka käyttävät Bibliaa, mutta minusta se on paras suomalainen käännös koska rekisteriraamatussa on hyvät hakemistot, rekisterit, sanakirjat ja Lutherin päällekirjoitukset. Tiesitkö muuten että Biblia 1776 perustuu Lutherin saksalaiseen raamatunkäännökseen? Sitä pitäisi mielestäni jokaisen uskovan luterilaisen käyttää!
Minähän ilmaisin jo että monet ovat varmasti anoneet ja yrittäneet sovittaa itsensä ties kuinka tiukkoihin raamehin soveltuviksi mutta tyly palaute saattaa monesti olla ettet ole yrittänyt ta rukoillut tarpeeksi tms. On positiivista että on niitäkin jotka tajuavat sen että kenenkään uskomista ei voi puntaroida.
Miksi olla kauhean jyrkkä kantoineen - mistä se kumpuaa, ei kukaan kuitenkaan aina osu maaliin käsityksineen - ei sellaista olekaan. Kova jyrkkyys nousee vain itseään vastaan lopulta, eli ne jotka ajattelevat toisin kaikkoavat eittämättä tai nousevat entistä lujempiin puollustusasemiin oman näkemyksensä mukaan. Koska me ollaan inhimillisiä kaikki.
Mitä hyvää seuraa - ei mitään, loputonta väittelyä siitä kuka on paras eli bestis.
Niinkuin just nyt tuon Tuomas-jutun kanssa taas kävi ja saatiin jonkilainen selitys sille että: miksi hänen "Minun Jumalani" onkin kelvollinen, mutta missäs niin lukee että vain Tuomas sai käyttää tuota ilmaisua tai jonkun tietyn näkemyksen omaava?
Noita selittelyitä voi siis keksiä aina vain lisää kun/jos tahtoo saada ne kuullostamaan siltä että ne istuvat haluttuun kuosiin ja sitten kaikkia vaaditaan uskomaan niihin ikäänkuin en olisivat kiveenhakattuja totuuksia vaikka ne ovat ihmisten ajatuksia..
Hyvä kuitenkin kun edes vähäsen ymmärrystä toisellekin vaikka ei kaikesta samoin ajatteliskaan.
Mutta lopuks ihan alkuperäiseen aiheeseen: Monin uskon mukaan Jumala (Jeesus) vaatii ihmiseltä itseensä ehdottomasti tietynlaista uskomista, rakastamista, tottelemista, nöyryyttä, alaimaisuutta, kuuliaisuutta. kiitollisuutta ja paljon muutakin ja jos ei koko ritirimpsua ole valmis nielemään kulloisenkin uskon kauppitelijan toiveiden määrittelemällä tavalla - niin iankaikkinen rakkaus sammuu viimeistään kuolemassa, niin tapahtuu tuossa tapauksessa (eli helevetti odottaa) ilman muuta ainakin inhimilliseltä katsantokannalta katsottuna.
Niitäkin on jotka sanovat että heti silmänsä suljettuaan ilman uskoa oleva ihminen joutuu piinaan eli rääkättäväksi, no niille jotka todella pelkäävät että noin voi käydä, voikin sitten lukea madon luvut ja saada toimimaan tahdotulla tavalla - milloin mitenkin.
Ehkäpä se on myös sitä, että jotkut , hmmm, - ehkäpä hieman epäonnistuneet kristityt ovat myös eräänlainen koetinkivi, eikä niistä pidä liikaa pelästyä. Tarkoitan juuri sellaista väärää tuputustapaa tai oikeata uskoa, joka ei täsmällisesti voi olla koskaan aivan samanlainen.
Käyvät he joskus voimille, mutta niinhän lähimmäiset muutenkin, vaikkeivat uskoisi mihinkään. Sangen inhimillisinä ja rasittavina taidamme pysyä monet loppuun asti.
Toinen koetinkivi palstoilla on sitten vänkäävät ateistit, jotka vänkäävät ihan ilokseen, enkä väitä että sinä sellainen olisit, mutta jotenkin tuntuu, että pelkästään kysytään ja sitten kysymällä kysytään, ja jumputetaan jotain omaa käsitystä, joka voi olla tosiaan yhtä vahva kuin jollain hieman rasittavalla kristityllä. Se käsitys täytyisi saada jumputettua jonkun kristityn päähän, ja lopulta siinä sitten joiltakin menee jo hermot, kun ei kristitty joskus voi olla suuttumattakin. En pidä sinua edes ateistina, mutta välillä olet sitten taas epäselvää tyyppiä, josta ei oikeastaan saa selvää, mitä edes kysyt ja sinullakin on vähän sitä jumputusta jumputuksen vuoksi. Olet saanut päähäsi, että suurin osa kristityistä ajattelee että ilman uskoa oleva ihminen joutuu heti kuoltuaan piinaan rääkättäväksi, ja haluat pysyä tässä käsityksessä jostain syystä. Mitäpä me siihen enää vastaisimme? Sinua ei siis mikään vastaus tyydytä, vaikka kaikki 2 miljardia maailman kristittyä vastaisi sinulle niin taitavasti kuin vain osaisi. Arvelen toki, että tuo on sokea pisteesi, enkä sikäli suutu, mutta hieman rasittavaa se on.
"Minähän ilmaisin jo että monet ovat varmasti anoneet ja yrittäneet sovittaa itsensä ties kuinka tiukkoihin raamehin soveltuviksi mutta tyly palaute saattaa monesti olla ettet ole yrittänyt ta rukoillut tarpeeksi tms. On positiivista että on niitäkin jotka tajuavat sen että kenenkään uskomista ei voi puntaroida."
>>>>> Minusta (korostan vielä)kenenkään ei tarvitse yrittää sovittaa itseään mihinkään yhteisöön eikä varsinkaan uskonnäkemykseen väkisin, jos se ei tunnu hyvältä. Kuten sanoin, uskon ja uskomisen tulee olla aivan vapaata ja vailla pakkoa.
"Miksi olla kauhean jyrkkä kantoineen - mistä se kumpuaa, ei kukaan kuitenkaan aina osu maaliin käsityksineen - ei sellaista olekaan. Kova jyrkkyys nousee vain itseään vastaan lopulta, eli ne jotka ajattelevat toisin kaikkoavat eittämättä tai nousevat entistä lujempiin puollustusasemiin oman näkemyksensä mukaan. Koska me ollaan inhimillisiä kaikki."
>>> Nyt en tullut aivan ymmärretyksi niinkuin olisin tahtonut. Ei se ole oleellista olenko minä tai joku muu jyrkkä, vaan halusin sanoa että ne asiat, jotka Jumalan sana ilmoittaa, niissä meidän kaikkien tulee olla ehdottomat, koska kyse ei ole omista mielipiteistä vaan siitä mitä Jumalan sana sanoo. Huomannet että sivuutan kokonaan sellaiset teennäiset "ongelmat" joiden takia monet empivät, eli erilaisten uskojen ja tunnustusten loputtoman kirjon. Minä olen löytänyt sielunrauhan Jumalan sanasta.
Lutherkin sanoi: "luovu siitä mikä on varmaa ja olet hävittänyt koko kristinuskon!"
Kyse ei siis ole lainkaan siitä että itse itsessäni haluaisin olla jyrkkä ja ehdoton. Kyllä se asia vaan niin on, että joka vilpittömällä sydämellä tutkii raamattua ja on valmis ottamaan siitä oppinsa, se saa samanlaisen uskon jonka mukaan Jumalan sana on ehdoton totuus ja ainoa totuus. Ainoa oikea usko, kuten sanotaan.
Takerruiti tuohon "minun jumalani" -fraasiin. 00000000 on pukenut omatkin ajatukseni sanoiksi sen asian suhteen, joten mitä hän sanoi, niin minäkin siitä ajattelen. Jos teet hyvin, et ota sitä liian ehdottomasti. Tarkoitukseni oli tehdä mahdollisimman selvä ero itsevalitun ja Raamatussa ilmoitetun jumalanpalveluksen välille. Tottakai uskovainen saa sanoa: "minun Jumalani", mutta "minunjumalani" on sellainen jumala jota palvellaan itse valitulla jumalanpalveluksella. Ilmaisinko itseni riittävän sekavasti?
ei suurin osa, vaan suuri eli iso osa (<- tuossa on ero) ainakin näillä palstoilla uskoo helevettiin ja olen kuullut saarnamiehiä jotka ovat puhuneet niin että heti kun silmäsä ummistaa, jos ei usko tietyllä lailla niin joutuu tuonne. minä olen ihminen joka kuuntelee kaikenlasta ja äimistelen yhtäaikaista moninaisuutta ja samaan aikaan puhetta siitä että jokaisella on se varma totuus hallussaan vastoin muita.
Ja sitä kyllä joo ihmettelen, miksi tämmöinen kuvio ei hetkauta moniakaan tuskin olankohautuksen vertaa, eikös sitä pitäis pyrkiä jonkunlaiseen kompromissiin näitten uskonasioitten kanssa hiukan kaikkien kans, ettei se olis sellasta tukkanuottasilla oloa kaiken aikaa siitä kuka uskoo oikein tms.
Toisaaltahan se on kyllä - 0 alkaako helevetinpiina heti vaiko miljoonan vuoden kuluttua - iäsyyttä silmälläpitäen meinaan. se on aikas ankara usko tuo helevetti usko, ei ihme että se mietityttää, se kuitenkin kohdistetaan koskemaan kaikkii ihmisii.
Millä tavalla olen epäselvä? En kyllä tosin ajattele oikeen näitä asioita minkäänlaisten opittujen mallien mukaan, ainakaan suurelta osin, joten ehkä se on sitä sitten. Toisaalta sinäkin hieman koska ensin sanot etten jumputa, mutta hetkistä alempana että vänkään.
Kyllä minä silloin ilmaisen senkin milloin olen samaa mieltä jonkun kanssa, tietenkin minäkin sanon oman näkemykseni mukaan silloin kun se poikkeaa toisen näkemyksestä. Useilla kristityillä taas on hieman sitä tapaa, että erilaisia näkemyksiä asioista ei saisi olla ollenkaan eikä niit saisi ainakaan sanoa (se kun loukkaa) ja ne tuomitaan ehdottomasti
vääriksi . Ei voi keskustella jos ei saa ilmaista mitään, keskustelu on oikeastaan mielipipeinten vaihtoa ja yhdessä pohtimista, sujuva eläminen erilaisten ihmisten kanssa vuorovaikutuksessa vaatii eittämättä kompromisseja ja pyrkimystä jonkinlaiseen yhteisymmärrykseen. Sitä ei keskustelu ainakaan ole että täytyy olla toisen kanssa samaa mieltä kaikesta tai on väärässä tai semmosta että toinen vain voi sanoa mitä mietä on ja toinen vain myöntelee ja nielee kaiken.
Sinä itse edellisessä vastauksessasi minulle puhuit siitä että olet jyrkkä joskus, siksi kysyin että miksi sitten olla niin jyrkkä? ( yritin nyt selata, mutta en tiiä miksen löydä sitä, ehkä siks kun tämä on uusittu), P.s tämä on tarkoitettu ajan merkeille, tais tulla väärään väliin, enkä nyt jaksa korjailla sori. Ajan merkit ihmetteli miksi puhu jyrkkyydestä ja tässä selostus.
En oikein muuta jaksa sanoa kuin huoh, kun en jaksa ajatella niin kaavojen mukaan kaikesta. Jos ei kaavamaisuuksista vapaa vilpitön sydämen asenne riitä, niin ei voi mitään.
Vielä p.s. Minusta ei ole ainakaan kellekään sanomaan niinkään, että et ole tarpeeksi rukoillut, ollut vilpitön tai jotain muuta sellaista, koska et ole saanut 'oikeaa uskoa' joka soveltuu jonkunlaiseen muottiin tai kaavaan tai ilmenee oikealla tavalla sanoa asioita tms.
Siinä kuitenkin ilmaistaan toiselle semmoinen asia, että sinussa on jotain pahasti vialla,kun tuo ei ole onnistunut sinulta. koskapa tuota määrättyä jaetta niiden 'epäonnistuneitten' nenän alle laitetaan ts. käsketään yrittämään vaan entistä sitkeämmin puristamaan itsestään sitä oikeaa uskoa.
Ei minusta ole eikä tule tuollaistakaan. Yhä uudelleen kysynkin että miksei riitä kun "vain uskoo" miksi sitä toisen uskoa etsitään jatkuvasti ulkoisista merkeistä että millä kaavalla jm?
Kui22:
Oliko tuo kommentti minulle? (täällä on vaikea hahmottaa mikä on vastausta mihinkin viestiin) -Jos on, niin sinä et ole sitten yhtään ymmärtänyt tai halunnut ymmärtää mitä kirjoitin ja mitä sillä tarkoitin. Siltä varalta että kirjoitit minulle, niin en sano tätä ilkeydellä, vaan muistuttaen ystävällisesti että joskus olisi hyödyllistä IHAN OIKEASTI yrittää kuunnella, mitä toinen tahtoo sanoa ja viestittää. En ollenkaan tunnista itseäni ja sanomisiani noista tulkinnoistasi.
Mutta jos tuo ei ollut minulle osoitettukaan niin ei aihetta.
Tämä on luterilaisuus-palsta. Täällä on murto-osa luterilaisia kristityitä. Luterilaiset eivät levittele yhtään mitään lappusia, eivätkä tuputa uskoaan. Sen sijaan tilanne on päinvastainen, täällä käy mitä uskomattomammista uskonlahkoista käännyttämässä luterilaisia lahkoonsa, puhuvat epäkunnioittavasti. siihen päälle kaikki muut maailmankatsomukset sitten vielä. Huh huh. Kokeilkaa päivä luterilaisena kristittynä. Sen lisäksi vielä pitäisi kaiken maailman helvetillä uhkailija -lahkojen käytöksestäkin ottaa vastuu.Taidamme olla maailman nöyrimmät kristityt.