Richard Dawkins kertoi Geenin itsekkyys -kirjassaan meemeistä. Mermi siis on käyttäytymismalli, joka leviää kulttuurissa henkilöltä toiselle. Voidaanko uskovaisten pyhää henkeä pitää meeminä? Kyseisessä ilmiössä täyttyvät mielestäni kaikki meemin tunnusmerkit. Meemi on itsekäs olio, joka käyttää ihmisiä leviämisensä kulkuneuvoina. Lisäksi se leviää riippumatta siitä, onko se hyödyllinen ihmisen kannalta. Mielipiteitä?
Onko Pyhä henki meemi?
Olen pohtinut
12105
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Meemi ei voi olla elävä. Kristinusko on meemi. Kristinuskon tuhannet suuntaukset ovat meemejä. Tuulipuku ja vyölaukku ovat meemejä, kuten ovat kävelysauvatkin. Pyhä Henki eli Jumalan Henki on elävä persoona. Jumalan puhe ja Pyhän Hengen vaikutuksen teeskenteleminen ovat meemejä etenkin helluntaiseurakunnissa.
Persoona, eli alkuperäiseltä merkitykseltään naamio. Millaiseen naamion pyhä henki on pukeutunut, vai onko tämäkin suhteellista niissä tapauksissa, missä se ilmenee? Mistä käy ilmi, että pyhä henki olisi elävä tai edes olemassa oleva objekti? Voidaanko asiaa todentaa mitenkään?
Pyhä Henki on se ainoa osa Jumalasta, minkä ihmiset voivat kokea täällä maan päällä eläessään. Tämä kokeminen on sisäistä, subjektiivistä. Pyhä Henki on henki. Pyhä Henki kai koetaan samalla tavalla, kuin Paavali koki Jeesuksen Damaskon tiellä eli vaikka oli paljon porukkaa Paavalin vieressä, niin heistä ei juuri mitään normaalista poikkeavaa tapahtunut, vaikka kirkkaus sokaisi Paavalin ja Jeesus puhui hänelle. Kenties Pyhä Henki tulee ihmisen luo toisesta ulottuvuudesta tai siirtää ihmisen hengen toiseen ulottuvuuteen. Tästä saa jatkaa toiset, koska itse en usko kolmiyhteiseen jumalaan, niin kuulun kristittyjen joukossa vähemmistöön.
Koska koskaan emme näe ainetta suoraan sellaisena kuin se on, niin eikö olisi luonnollisempaa todeta, että se on aine kun on toisessa ulottuvuudessa? Me elämme jo nyt hengen ulottuvuudessa.
Jos metsässä kaatuu puu ja kukaan ei ole kuulemassa, niin kuuluuko siitä ääni?
Maailmaa kun tutkii liian tarkasti, niin huomaa, ettei tälläistä voi olla olemassakaan!
Pää saa kolhun - ihminen muuttuu pahaksi - muuttuuko ihmisen sielu taivaskelvottomaksi? Tai jos skitsofrenia tuhoaa aivosoluja tai kemialliset aineet - kuka silloin joutuu tuomittavaksi? Ihmisen henki on yhtä kuin hänen aivonsa.
On toki olemassa henkimaailmakin, joka vaikuttaa aivoihimme.
Paavalin kirje roomalaisille 1:20-21.
"Sillä hänen näkymätön olemuksensa, hänen iankaikkinen voimansa ja jumalallisuutensa, ovat, kun niitä hänen teoissansa tarkataan, maailman luomisesta asti nähtävinä koska he, vaikka ovat tunteneet Jumalan, eivät ole häntä Jumalana kunnioittaneet eivätkä kiittäneet, vaan ovat ajatuksiltansa turhistuneet, ja heidän ymmärtämätön sydämensä on pimentynyt. "
Paavalin käyttämän termi liha on juuri se ei-aineellinen aistimaailma, jossa tuo tarkkaaminen tapahtuu. Juuri tuon aistimaailman perusteella voidaan tehdä päätelmiä aineellisesta maailmasta, mutta myös hengellisestä maailmasta, koska ilman henkeä ei olisi jäsentynyttä tarkkaavuutta. Aistillinen maailma voi myös korruptoitua ja tarkkaavuus pimentyä.
Jumalan pyhä henki on totuuden henki. Ihminen voi kuulla totuuden äänen omassatunnossaan, ja se ääni ei ole subjektiivista vaan päivastoin objektiivista- totuuden henki tutkii sinun sydäntäsi, sen motiiveja.
Mielestäni Pyhä henki ei ole persoona, se on käännetty luultavasti sen auktoriteetin korostamisen vuoksi melkein persoonan tapaiseksi "hahmoksi" tai "olioksi", mutta ainoastaan yksi kohta Raamatussa kertoo Pyhän hengen murehtivan ihmisessä. Tämä on ainoa kohta, ja tämänkin voi ymmärtää vain ja ainoastaan Jumalan pyhäksi hengeksi.
Pyhä henki on Jeesuksen sanojen mukaan totuuden henki, ja se on käännetty alkukielellä, muutamassa kohdassa alun perin sanalla "se".
"Kun Pyhä henki, "se" tulee teihin, saatte voiman taivaasta."
Kristinuskon kolminaisuusopin myötä pyhästä hengestä tehtiin persoona. Alun perin ei ole kyse mistään persoonallisesta, vaan hyvin persoonattomasta käsitteestä. Tuuli tai henki puhaltelee ja liikkuu mussä tahtoo. Ei siitä saa käsitystä eikä sitä voi hirveästi määritellä. Tämä on alkuperäinen ja UT:n n käsitys myös. Jumalakin oli alunoerin varsin persoonaton, kuvattiinhan häntä juuri hengeksi, kallioksi jne. Hyvin persoonattomia kuvua. Ja meemejä, kyllä.
Ei ollut ainakaan Raamatun alussa Jumala persoonaton - käveli paratiisissakin. Persoonatonta mysteeriä jos etsitte, niin löydätte sellaisen vanhasta filosofisesta taolaisuudesta (Tao=tie). Takaan teille, että tämä Tao ei ole meemi! http://www.teosofia.net/e-kirjat/Tao-te-king.pdf
"TAON MÄÄRITYS
Se Tao, jota voidaan määritellä, ei ole Ikuinen Tao.
Se nimi, joka voidaan mainita, ei ole Taon todellinen nimi.
Se Tao, joka oli ennen taivasta ja maata, on nimetön ei-olevai-
nen. Nimellinen olevainen on kaikkien olioiden Äiti.
Sen tähden ihminen etsii ei-olevaisen Ensimmäistä Mysteeriota,
kun olevainen näyttää hänelle, mitä ei-olevaisesta on syntynyt.
Olevainen ja ei-olevainen ovat yhtä kaikessa muussa kuin ni-
messä.
Tätä näennäisten vastakohtien samaisuutta minä nimitän Sy-
vyydeksi, suureksi Pohjattomuudeksi, Kummastuksen Avonaisek-
si Oveksi.
Tao on rajaton; sen syvyys on kaiken olevaisen alku.
Se tekee särmäiset kappaleet pyöreiksi; se saa aikaan järjestyk-
sen epäjärjestyksestä; se pimentää loistavuuden, se on kokonaan
hiljaa ja puhdas.
En tiedä, kuka sen synnytti. Se on vanhempi jumalaa."
Tuo Tao on parhaimpia ihmisen tekemiä kuvauksia jostakin, jota voisin itse mieltää Jumalaksi. Kuvaillaan kuvaamatonta. Muissa uskonnoissa en ole vielä törmännyt yhtä hyvään selostukseen.
Kysymys on yksinkertaisesti "hyvästä tuulesta", millä "tuulella" ihminen on. Ei sen kummempaa. Jostain syystä, tai juuri sen takia vallassaolevat kristityt johtajat ovat muovanneet koko käsitteestä itsellensä dogmin, jolla on helppo hallita latinan kielellä tietämätöntä kansaa.