Taas innostuin lopettamaan aineet kun sekakäyttö vei mahan niin kovalle, että en paskonut viikkoihin.
Parin päivän katkon jälkeen alkoi lykkäämään paksua jöötiä palan kerrallaan.
Kolme kertaa paskoin pöntön tukkoon yli viikon pantatuilla paskoiIIa, kunnes alkoi tulla vetelää kuraa, kuten aina lopettaessa.
Elimistö huutaa hallelujaata kun ei saa mitään ja tuhannet pienet neulat pistelevät sisältäpäin.
Olkaa särkee, että "anna edes lääkkeitä". Kun en anna, niin se teeskentelee sydänkohtauksen oireita, koko vasen käsi puutuu ja sitä särkee ja vihloo.
Kun en vieläkään anna, niin särky siirtyy polveen ja juilii oikein kunnolla. Seuraavaksi kolottaa selkää, mutta pysyn lujana. Kroppa perkeIe alkaa hermostumaan kun mikään ei auta ja iskeen kamalan hermosäryn selästä nilkkaan.
Tiedän nämä jutut, seuraavana särkee kaikkia lihaksia ja kihelmöinti on saatanallista.
En vain ota edes olutta, en tabuja saati aineita.
Oireet kestää viikon, kaksi riippuen putken pituudesta. Nyt on ollut vain puolen vuoden putki, joten ripulin sekaan alkaa tulla jo papanoitakin vaikka ei ole edes viikkoa mennyt.
Tosin asiaan vaikutti retkahtaminen, koska en vain kestänyt ja otin yhden napin. Siitäkös kroppa kiitti vain lisäämällä särkyjä, että "anna nyt edes toinenkin". Annoin ja olo rauhoittui.
Nukkumisesta ei toki tule mitään, kuuma ja kylmä vuorottelevat ja hikoan märkänä vaikka palelen.
Vielä muutama päivä ja sitten helpottaa. Tiedän tämän kokemuksesta.
Tämä ei monelta onnistu, mutta minä pystyn siihen. Tupakan lopetin kerralla, eikä tehnyt edes mieli, mutta nämä aineet ne vaativat luonnetta.
Jos sen sata päivää taas olisi ilman. Uudelleen aloittaminen käy helposti, kun tulee oikeita särkyjä ja otan napin ja sitten toisen.
Ei nämäkään kivut mitään kuviteltuja ole, vaan sellaisia, että taju on mennä. Ei pysty kuin makaamaan kylppärin lattialla hien loristessa lattiakaivoon. Pöntölle en uskaltaudu, vaan odotan, että helpottaa tai sitten lasken alleni, sillä en halua pyörtyä laattalattialle pää edellä.
Kannabis kuulemma auttaa kaikkeen, mutta tiedän, että se myös auttaa lopettamaan lakon. Ei siitä ole oikean käyttäjän aineeksi, vaan vahvempaa pitää saada hyvin pian.
Perin viikon päästä uskallan jo kaupungille parturiin, että alan taas näyttää ihmiseltä.
Josko taas kokeilisi etsiä töitä? On tämäkin elämää?
Parin päivän katkon jälkeen alkoi lykkäämään paksua jöötiä palan kerrallaan.
Kolme kertaa paskoin pöntön tukkoon yli viikon pantatuilla paskoiIIa, kunnes alkoi tulla vetelää kuraa, kuten aina lopettaessa.
Elimistö huutaa hallelujaata kun ei saa mitään ja tuhannet pienet neulat pistelevät sisältäpäin.
Olkaa särkee, että "anna edes lääkkeitä". Kun en anna, niin se teeskentelee sydänkohtauksen oireita, koko vasen käsi puutuu ja sitä särkee ja vihloo.
Kun en vieläkään anna, niin särky siirtyy polveen ja juilii oikein kunnolla. Seuraavaksi kolottaa selkää, mutta pysyn lujana. Kroppa perkeIe alkaa hermostumaan kun mikään ei auta ja iskeen kamalan hermosäryn selästä nilkkaan.
Tiedän nämä jutut, seuraavana särkee kaikkia lihaksia ja kihelmöinti on saatanallista.
En vain ota edes olutta, en tabuja saati aineita.
Oireet kestää viikon, kaksi riippuen putken pituudesta. Nyt on ollut vain puolen vuoden putki, joten ripulin sekaan alkaa tulla jo papanoitakin vaikka ei ole edes viikkoa mennyt.
Tosin asiaan vaikutti retkahtaminen, koska en vain kestänyt ja otin yhden napin. Siitäkös kroppa kiitti vain lisäämällä särkyjä, että "anna nyt edes toinenkin". Annoin ja olo rauhoittui.
Nukkumisesta ei toki tule mitään, kuuma ja kylmä vuorottelevat ja hikoan märkänä vaikka palelen.
Vielä muutama päivä ja sitten helpottaa. Tiedän tämän kokemuksesta.
Tämä ei monelta onnistu, mutta minä pystyn siihen. Tupakan lopetin kerralla, eikä tehnyt edes mieli, mutta nämä aineet ne vaativat luonnetta.
Jos sen sata päivää taas olisi ilman. Uudelleen aloittaminen käy helposti, kun tulee oikeita särkyjä ja otan napin ja sitten toisen.
Ei nämäkään kivut mitään kuviteltuja ole, vaan sellaisia, että taju on mennä. Ei pysty kuin makaamaan kylppärin lattialla hien loristessa lattiakaivoon. Pöntölle en uskaltaudu, vaan odotan, että helpottaa tai sitten lasken alleni, sillä en halua pyörtyä laattalattialle pää edellä.
Kannabis kuulemma auttaa kaikkeen, mutta tiedän, että se myös auttaa lopettamaan lakon. Ei siitä ole oikean käyttäjän aineeksi, vaan vahvempaa pitää saada hyvin pian.
Perin viikon päästä uskallan jo kaupungille parturiin, että alan taas näyttää ihmiseltä.
Josko taas kokeilisi etsiä töitä? On tämäkin elämää?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.