Tapahtui joskus 1990 luvulla UKK-kansallispuistossa ollessani vaelluksella siellä.
Päivän vaellettuani pitkin soita ja kairaa ajattelin pistää leirin pystyyn hyväksi havaisemalleni paikalle. Siinä rupesin puita laittamaan nuotiota varten ja kiehisiä vuollessani muistin että perhana tulitikut jäivät edelliseen leiripaikkaan, no, erämaassa hätä ei ole tämän näköinen, muistin erään vanhan eränkävijän neuvon tulen tekemiseksi, housut kinttuihin ja jämäkkä ote kiveksistä, niitä vastakkain hakkaamalla oli jo tuota pikaa tuli nuotiossa ja kahvipannu porisi iloisesti kesä illassa.
Voi niitä aikoja.
Päivän vaellettuani pitkin soita ja kairaa ajattelin pistää leirin pystyyn hyväksi havaisemalleni paikalle. Siinä rupesin puita laittamaan nuotiota varten ja kiehisiä vuollessani muistin että perhana tulitikut jäivät edelliseen leiripaikkaan, no, erämaassa hätä ei ole tämän näköinen, muistin erään vanhan eränkävijän neuvon tulen tekemiseksi, housut kinttuihin ja jämäkkä ote kiveksistä, niitä vastakkain hakkaamalla oli jo tuota pikaa tuli nuotiossa ja kahvipannu porisi iloisesti kesä illassa.
Voi niitä aikoja.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Jäikö kiveksistä mitään jäljelle tuon reissun jälkeen?
Tuhkamuna?
Tämä vaan tiedoksi kaikille muille, että me Lapinkulkijat tunnemme hyvin tuon ilmiön. Lehdet kirjoittelee valoilmiöistä itäisellä taivaalla, raketeista sun muista. Mä voin varmuudella kertoa teille, että ei se valoilmiö johu mistään venäjän avaruushommista vaan ihan tavallisesta Lapinjätkästä, Erä-Jormasta tai muusta kairan kulkijasta, joka unohti tulitikut.
Mites Erä-Jorma se jänkhällä kuljeskelu käy näin talviaikhan? Onko nikshejä?
Kysyn vaan ku en oo lumella uskaltanu lähteä etten kuole nälkhän. Talvella kun ei oo itikoita ollenkhan jotta ei voi paistaa hyttyspihvejä!