Me elämme sellaisia mielettömiä aikoja, että jos paholainen tulisi maan päälle, ja voisi kuolla kuten ihminen, niin kenestä olisi hänet tappamaan seurauksia kaihtamatta? Nimittäin vankeutta tulisi siitäkin? Kenellä siis oikeus aloittaa sota? Amerikalla vain?
kysymys moraalista....
surmaamisesta..
6<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
JUMALA tulee tuomitsemaan viimeisenä päivänä paholaisenkin, ei olisi meidän tehtävä ....
... ei siis eksytä totuudesta... :
Johanneksen ilmestys 20
1. Ja minä näin tulevan taivaasta alas enkelin, jolla oli syvyyden avain ja suuret kahleet kädessään.
2. Ja hän otti kiinni lohikäärmeen, sen vanhan käärmeen, joka on perkele ja saatana, ja sitoi hänet tuhanneksi vuodeksi
3. ja heitti hänet syvyyteen ja sulki ja lukitsi sen sinetillä hänen jälkeensä, ettei hän enää kansoja villitsisi, siihen asti kuin ne tuhat vuotta ovat loppuun kuluneet; sen jälkeen hänet pitää päästettämän irti vähäksi aikaa.
4. Ja minä näin valtaistuimia, ja he istuivat niille, ja heille annettiin tuomiovalta; ja minä näin niiden sielut, jotka olivat teloitetut Jeesuksen todistuksen ja Jumalan sanan tähden, ja niiden, jotka eivät olleet kumartaneet petoa eikä sen kuvaa eivätkä ottaneet sen merkkiä otsaansa eikä käteensä; ja he virkosivat eloon ja hallitsivat Kristuksen kanssa tuhannen vuotta.
5. Muut kuolleet eivät vironneet eloon, ennenkuin ne tuhat vuotta olivat loppuun kuluneet. Tämä on ensimmäinen ylösnousemus.
6. Autuas ja pyhä on se, jolla on osa ensimmäisessä ylösnousemuksessa; heihin ei toisella kuolemalla ole valtaa, vaan he tulevat olemaan Jumalan ja Kristuksen pappeja ja hallitsevat hänen kanssaan ne tuhannen vuotta.
7. Ja kun ne tuhat vuotta ovat loppuun kuluneet, päästetään saatana vankeudestaan,
8. ja hän lähtee villitsemään maan neljällä kulmalla olevia kansoja, Googia ja Maagogia, kootakseen heidät sotaan, ja niiden luku on kuin meren hiekka.
9. Ja he nousevat yli maan avaruuden ja piirittävät pyhien leirin ja sen rakastetun kaupungin. Mutta tuli lankeaa taivaasta ja kuluttaa heidät.
10. Ja perkele, heidän villitsijänsä, heitetään tuli- ja tulikivijärveen, jossa myös peto ja väärä profeetta ovat, ja heitä vaivataan yöt päivät, aina ja iankaikkisesti.
11. Ja minä näin suuren, valkean valtaistuimen ja sillä istuvaisen, jonka kasvoja maa ja taivas pakenivat, eikä niille sijaa löytynyt.
12. Ja minä näin kuolleet, suuret ja pienet, seisomassa valtaistuimen edessä, ja kirjat avattiin; ja avattiin toinen kirja, joka on elämän kirja; ja kuolleet tuomittiin sen perusteella, mitä kirjoihin oli kirjoitettu, tekojensa mukaan.
13. Ja meri antoi ne kuolleet, jotka siinä olivat, ja Kuolema ja Tuonela antoivat ne kuolleet, jotka niissä olivat, ja heidät tuomittiin, kukin tekojensa mukaan.
14. Ja Kuolema ja Tuonela heitettiin tuliseen järveen. Tämä on toinen kuolema, tulinen järvi.
15. Ja joka ei ollut elämän kirjaan kirjoitettu, se heitettiin tuliseen järveen.
Reaalimaailmassahan elämme erästä ihmiskunnan rauhallisimmista ja hyvinvoivimmista ajoista. Ongelmia toki on, pahojakin, mutta keskimäärin ihmiskunnalla menee paremmin kuin koskaan.
Turhia kysymyksiä sikäli että nuo ylittävät ihmisen maalliset oikeudet. Sotia on aina ollut ja murha on eroitettava muusta tappamisesta. Minunkin isosetäni joutui aseistakieltäytyjänä rangaistuskompaniaan "tapa tai tule tapetuksi" periaatteella. Hän tuli elävänä pois, eikä selvinnyt tappamiselta, vaikka kuinka tahtoisi. Päin vastoin, hänestä tuli sotasankari mutta katkeroitui Suomelle ja muutti Kanadaan.
Ei tappaminen ole sikäli poissuljettua, johan sen vanha ja uusikin testamentti osoittaa. Ei tappamisesta pidäkään tulla hyvä mieli, vaan se on synnin äärimmäinen seuraus, äärimmäisen koettelemuksen edessä, mihin kuka meistä tahansa voi sen Jumalan sallimana joutua. Mutta murha on eri asia.
Surmaamisessa on kyse aina kliinisesti hengen toiselta riistämisestä tahtotilassa harkitusti, kiivastuksissa, vahingossa tai olosuhteiden pakosta. Kannattaa miettiä tätä tarkemmin kuin yksoikoon.
Vielä tuli mieleen eräs juttu aiheeseen liittyen.
Moni ajattelee, että minä en koskaan tule tekemään sellaista, vaikka mikä tulisi. Tämä on suoraa verrannollista varoitusta Petarin lupauksesta Jeesukselle "vaikka henki menisi, niin minä en sinua jätä". Näin uhosi Pietari mutta kuinkas kävikään? Kaikki on Jumalan meille sallimassa rajoituksessa. Jos joku kovasti uhoaa synnittömyyttään, hän tullaan sillä mittaamaan. Jumala tulee sallimaan sen kiusauksen minkä ja millä itsellesi itseäsi punnitset, jotta et itsestäsi liikoja luulisi. Ja näin on hyvä!