Onko Raamatussa mitään viitteitä siihen, että Taivas, Jumalan valtakunta, oikeasti olisi jotain muuta kuin tämä ihmiselämä? Jeesus puhuu Taivasten valtakunnasta sisäisenä rauhana _tässä elämässä_.
Jo Vanhassa Testamentissa muistan törmänneeni useisiin kohtiin, joiden mukaan on nimenomaan pääteltävissä, ettei ole mitään "kuoleman jälkeistä elämää". Esim. tunnetussa Psalmissa 23 Daavid kiittää Jumalaa, että saa "päiviensä loppuun asti" elää Jumalan läheisyydessä. Monia muitakin kohtia on, mielestäni israelilaisten erämaa-sukupolvenkin, siis Mooseksen sukupolven, kohdalla puhutaan tavalla, josta on pääteltävissä, ettei mitään kuoleman jälkeistä elämää ole.
Katsoin erittäin hyvän debatin, jossa kristitty pastori ja tohtori John Le Mond ja tohtori Bilal Philips väittelevät Kristinuskon ja Islamin erilaisista pelastuskäsityksistä, ja siinä kristitty Le Mond esittää erääksi mahdolliseksi Raamatun tulkinnaksi, että Raamatun Taivas on pelkästään tässä elämässä saavutettu sisäinen rauha, jonka Jeesus on sovitustyöttään ansainnut ja joka vastaanotetaan uskolla Häneen. Tämä tulkinta on siis muuten sama sovitusoppi kuin johon ollaan totuttu, mutta tässä tulkinnassa Taivas on tässä elämässä uskon kautta saatava tila eikä mikään paikka jossakin avaruuden ulkopuolella.
Itse olen aina jotenkin tuudittautunut siihen, että Taivas koittaa uskovalle kuoleman jälkeen, tämän maailman jälkeen, joten tämä toinen tulkinta, joka on kiistatta Raamatullinen, teki minut vähän levottomaksi.
Uskotteko te Taivaaseen kuoleman jälkeen vai sisäiseen Taivaasen tässä elämässä?
Jo Vanhassa Testamentissa muistan törmänneeni useisiin kohtiin, joiden mukaan on nimenomaan pääteltävissä, ettei ole mitään "kuoleman jälkeistä elämää". Esim. tunnetussa Psalmissa 23 Daavid kiittää Jumalaa, että saa "päiviensä loppuun asti" elää Jumalan läheisyydessä. Monia muitakin kohtia on, mielestäni israelilaisten erämaa-sukupolvenkin, siis Mooseksen sukupolven, kohdalla puhutaan tavalla, josta on pääteltävissä, ettei mitään kuoleman jälkeistä elämää ole.
Katsoin erittäin hyvän debatin, jossa kristitty pastori ja tohtori John Le Mond ja tohtori Bilal Philips väittelevät Kristinuskon ja Islamin erilaisista pelastuskäsityksistä, ja siinä kristitty Le Mond esittää erääksi mahdolliseksi Raamatun tulkinnaksi, että Raamatun Taivas on pelkästään tässä elämässä saavutettu sisäinen rauha, jonka Jeesus on sovitustyöttään ansainnut ja joka vastaanotetaan uskolla Häneen. Tämä tulkinta on siis muuten sama sovitusoppi kuin johon ollaan totuttu, mutta tässä tulkinnassa Taivas on tässä elämässä uskon kautta saatava tila eikä mikään paikka jossakin avaruuden ulkopuolella.
Itse olen aina jotenkin tuudittautunut siihen, että Taivas koittaa uskovalle kuoleman jälkeen, tämän maailman jälkeen, joten tämä toinen tulkinta, joka on kiistatta Raamatullinen, teki minut vähän levottomaksi.
Uskotteko te Taivaaseen kuoleman jälkeen vai sisäiseen Taivaasen tässä elämässä?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Uskon että taivaanvaltakunta on sisäisesti ihmisessä, siinä on rauha ja vapaus... mutta uskon myös maanpäällisen taipaleen jälkeiseen jatkuvuuteen.
Siinä mielessähän olet aivan oikeassa, että maanpäällinen taivas tulee saavuttaa jo tässä ajassa, eli maanpäällä vaeltaessa... jos haluaa Jeesuksen kertoman vapauden, ilon, rauhan... saada osakseen.