Pakko avautua

Ihan ensiksi kerro ystävällesi että et voi ottaa hänen lastaan hoitoon. Syyksi riittää että kerrot totuuden, että et jaksa. Takuulla ystävä ymmärtää ja hyväksyy sen, vaikka joutuukin etsimään toisen hoitajan. Pulaan hän ei joudu kuitenkaan, koska kunta takaa kaikille lapsille hoitopaikan. Kyllä ystäväkin vie lapsensa mieluummin kunnalliseen hoitopaikkaan kuin yliväsyneelle äidille. Jos hän ei halua lasta päiväkotiin, on myös perhepäivähoitajia. Ennen kaikkea ystäväsi hoitoasia ei ole sinun pulmasi eikä sinun tarvitse olla vastuussa siitä, pettyykö hän!

Se että sinun on vaikea sanoa ystävälle "ei" saattaa kertoa myös syyn omaan väsymiseesi. Ehkä et osaa pitää puoliasi muissakaan tilanteissa vaan kuormitat itseäsi vaatimatta esim mieheltä osallistumista kodinhoitoon tai lapsilta leikkimistä ja selviytymistä ilman sinun apuasi joka asiaan. Ehkä vaadit itseltäsi liian täydellisiä suorituksia? Hyväksy se että koti saa olla vähän sekainen ja lapset voivat välillä kitistä ja riidellä ilman että sinä puutut siihen.

Itse olen ollut vuosia kolmen vilkkaan lapsen kotiäitinä tuntematta hommaa koskaan liian raskaaksi. Mies on rakentanut taloa vapaa-aikoina, joten minäkin olen hoitanut perhettä aika yksin. Kun mietin, mistä jaksamiseni tulee, kun en ole kuitenkaan mikään supervahva tai superrauhallinen tyyppi, tulen siihen tulokseen että voimat tulevat jonkinlaisesta suurpiirteisyydestä. Hoidan kodin mielestäni hyvin, leivon ja ompelen huvikseni, mutta en pingota sitä että kaikki olisi täydellistä. Houkuttelen lapset olemaan keskenään aina kun voin, annan heidän juosta ja riidellä ja vain suljen korvani. Rauhallisen hetken saatan käyttää lueskeluun, vaikka paikat olisi siivoamatta - samalla vaivalla siivoaa vähän harvemminkin. Nautin siitä että olen vapaa järjestämään itse päivärytmini ja saan valita itse mitä miilloinkin teen, eikä ole työnantajaa määräilemässä. Ehkä sinäkin voisit listata itsellesi hyviä puolia siitä että saat olla lastesi kanssa kotona?

Niin kai minun on pakko sanoa ystävälleni ei. Totta että minun taitaa olla vaikeaa sanoa ei kenellekään.
Kun ajattelen asiaa niin en kyllä itsekkään haluaisi omia lapsiani hoitoon väsyneelle äidille. Ehkä minun on aika opetella elämään tässä hetkessä omien lasteni kanssa ja opetella nauttimaan niistä pienistä hetkistä. Kai se on niin että pipo on alkanut kiristää kun ystävän lapsen hoidon aloitus lähenee ja olen alkanut keräämään liikaa paineita itselleni. Siinä sivussa olen alkanut väsähtää. Ajatella, että olen vain viime kuukaudet ajatellut, että tuo ja tuo on hoidettava ennen kuin ystäväni lapsi tulee meille. On todella aika viheltää peli poikki ja heittää pyyhe kehään, vaikka pahimmassa tapauksessa se ehkä mahdollisesti viilentäisi minun ja ystäväni välit.

Hoitolapsen ottaminen olisi ollut todella huono idea. Ilmoita välittömästi päätöksestäsi lapsen vanhemmille, että he voivat alkaa etsiä toista hoitopaikkaa. Jos he tietäisivät tilanteestasi, he eivät varmastikaan haluaisi antaa lastaan hoitoon sinulle.
Jos ei jaksa kaikkea, on syytä tinkiä vähemmän tärkeästä, esim. siivoamisesta. Lasten perushoito on tärkeintä. Ruokaa on tietysti oltava, mutta mieluiten helposti valmistettavaa. Tee isompi määrä kerrallaan, niin ei tarvitse olla koko ajan ruokaa laittamassa.
Mihin aikaan menet illalla nukkumaan? Pyri menemään ajoissa, älä istu tietokoneen ääreen iltaisin. Jos lapset nukkuvat päivällä, tee kotihommat silloin ja nuku yöllä. Ulkoilu on tärkeää niin sinulle kuin lapsillekin.
Kyllä me työssäkäyvätkin joudumme varsinkin näin talvella repimään itsemme usein aamuisin väkisin sängystä, jos se nyt sinua lohduttaa. Entä sitten töissä käyvät pienten lasten äidit?

Mä olen kahden pienen lapsen kotiäiti ja mulla on kokemusta tuosta arjen suorittamisesta. Elämä vaan muuttui niin tylsäksi. Johtuu siitä kun elää liiaksi lasten ehdoilla. Pitää olla spontaani, ottaa rennosti. Mielestäni on aivan normaalia saada raivokohtaus jos lapset riitelee keskenään eikä ehdotukset sopuun auta ratkaisemaan tilannetta. Elämä on elämää. Eihän siitä mitään tule jos äiti päivät pitkät nöyristelee ja surkuttelee itseään ja stressaa kotitöistä.

Mun lapset monesti sopii riitansa itse. Ei aikuisen kannata liikaa puuttua lasten touhuihin, sillä ne oppivat kyllä toisiltaan kuinka keskenään tullaan toimeen. Lisäksi luovuus kasvaa kun saavat itse keksiä tekemistä. Kun kämppä sotketaan, päivän päätteeksi huomataan kyllä kuinka ikävää on siivota ja jos ei ole riittävän ikävää niin silloinhan sen voi ihan hyvin sotkeakin niin pääsee siivoamaan.

Itkuun ja ikävään riittää syli. Itku loppuu kun lapsi itse huomaa että ikävä tilanne on ohi ja lapsi itse suuntaa ajatuksensa muualle. Itkua ei tarvitse saada loppumaan aikuisen toimesta. Riittää kun oon vanhempi lähellä ja turvana. Voimavaroja ei tarvitse revittää rutinoiden ja itkujen pakonomaiseen lopettamiseen.

Mun mielestä aikuinen saa menettää hermonsa ja suuttua jos kaikki kaatuu niskaan. Tunteet ohjaa toimimaan oikein. Ikävät tunteet auttaa vetämään rajat perheessä esiintyvälle toiminnalle.

Luulen että uuden hoitolapsen otto voisi piristää arkeanne. Omat lapsesi saavat uuden leikkikaverin tai hoidokin. Itse saat tuntea tekeväsi työtä muunkin kuin oman perheesi hyväksi. Lisäksi ulkopuolinen ihminen auttaa suuntaamaan ajatukset pois pelkästään omasta navasta ja toisen lasta kunnioittaa ihan eri tavalla.

Nää on mun mietteet. Asenne ratkaisee. Tärkeintä on suunnata ihaniin asioihin huomio, ei siksi että olisi pakko vaan siksi koska se on kivaa ja elämä on kivaa ja mielenkiintoista. Erilaiset tunteen on kivoja ja ohjaa kohti mukavaa ajanviettoa. Rento elämäntapa kunniaan.

Lasten aamupesut? Mitä se tarkoittaa? Mulle opetettii kättärillä ekan lapsen synnyttyä että pissavaipan jälkeen ei tervii pestä peppua, joten aamupesut on pienillä lapsilla aika minimissä. Kokeile aamupesujen sijaan iltapesuja. Mitä se sun koululainen tekee? Kokeile joku viikonloppuaamu löhötä sängyssä ja sanot koululaisellesi että laittelee voileivät sulle ja pikkusisaruksille tai mikrossa puuroa. Meillä mies sairasteli paljon joten meillä kouluikäset (2 kouluikäistä) hoitaa kotihommia: lähinnä tuon keittiön. Aluksi vain tiskikoneen täytön ja tyhjennyksen, nyt jo iltaruuankin. Mieti mitkä päivittäiset tai viikottaiset kotihommat kuuluisivat teidän koululaiselle. Tingi täydellisyydestä. Siivouksen tarkoitus ei ole edustava kämppä vaan hygienia, riittävä hygienia taso saavutetaan vähemmälläkin. Ruuan tarkoitus on olla ravitsevaa. Eineksiä, mehuja, hedelmiä (ei tarvii salattia tehdä jos on varaa ostaa se valmiina tai tarjoo hedelmät sellasinaan)

No kyllä meillä pestään aamulla ja myös illalla hampaat, kasvot ja kädet ja pienimmäisen peppu. Joka toinen ilta käydään suihkussa.
Koululainen tekee itse aamupalansa. Hän huolehtii oman huoneensa ja lemmikkinsä viikkosiivoukset ja auttaa pyykkien viikkaamisessa ja tyhjentää ja täyttää astianpesukonetta. Asumme talossa jossa on sähkön lisäksi puulämmitys eli puita on kannettava ja mökkiä lämmitettävä.
Pitkään nautin tästä äitiydestä ja kotitöistä todella paljon, nyt tuntuu kuin kaikki olisi pakkopullaa.
Ap

Oliskohan sulla vähän loppuun palamista. Mitähän haluaisit ihan tehdä itelles. haluaisitko tavata ystäviä tai kutoa sukat ? Voisitko mennä perhekerhoon ? Kyllä ihan varmasti tylsistyy kun mies ei voi osallistuu kodin töihin vaan kaikki on sun vastuulla. Jokainen tarvitsee tukea myös oman perheen ulkopuolelta, vaikka kaikki olisi hyvin. Keskustele välillä edes puhelimessa. Voit myös järjestää aikuisten kutsut. Nyt on myös kaikkia esittely kutsuja äideille. Joissa voi olla vaikka nyyttäärit ja ulkopuolinen esittelijä esim kynttilä tai tuppervaara kutsut.

Ja vanhemmat voi myös vuorotellen joskus vahtia toistensa lapsia. Myös se onko teidän pakko lämmittää juuri puilla kannattaa miettiä. nyt on ihan näppäriä tapoja kuten maalämpö ja ilmalämpöpumppu. Niihin toki menee rahaa, mutta onko mieltä, että perheen aikaa menee paljon puu töihin. Varsinkin jos ei ole omaa metsää ja klapikonetta.

Voisitko tehdä ihan omia projekteja siinä ohessa, siis maalata vaikka omilla vesiväreillä Kun lapset leikkii tai kirjoittaa. Jotain mistä pidät. on toki kurjaa kun perheenä ei paljoa voi tehdä miehesi työn puolesta ja monesti kun on sovittu jostain tekemisestä niin kappas se täytyy perua kun lapsi on kipeä. Sitä sitten vähitellen lopettaa suunnittelut.

Joskus sekin auttaa, kun yksi lapsi menee vaikka kerhoon. saa sitten keskittyy muihin. Myös varmaan on perheen viestinnästä kyse. Olert ilmeisesti yksin vastuussa kasvatuksesta välillä vuorokausia putkeen, kun mies on töissä ja nukkumassa. Et paljonkaan voi sopia, että millaisia sääntöjä annat lapsille. Koska voi tulla joku uusi tilanne, kun lapsi kasvaa. Ei sitä vaan aina tiedä millaisen mallin mukaan haluaa kasvattaa ja mitä asiota kieltää. Ja kun kaikki lapset haluavat huomiota yhtä aikaa´, se on haastavaa.

Mielestäni lasten keskinäisiin riitoihin tulee puuttua. vanhemmat ovat lapsista vastuussa. Lapset vaan pitää saada ohjaksiin ja opettaa ettei toista vahingoiteta. Pitää kertoa, että voi joutua vaikka sairaalaan. Oleellista on ohjata lapset tekemään mielekkäitä juttuja. jos pureminen kiinnostaa annat vaan porkkanaa käteen.

Tuli mieleen, että voisitko laittaa lapset puistotädille? Saisit vähän omaa aikaa ja lapset saisivat purkaa energiaa ulkosalla ja nähdä muita lapsia. Minulla ei ole lapsia, mutta olin pienenä puistotädillä melkein heti siitä kun opin kävelemään aina tarhaanmenoon asti, ja siellä oli kyllä kivaa. Nykyään ikäraja taitaa olla 2 vuotta. Sitten on seurakunnan päiväkerhot esimerkiksi, joihin lapset viedään muutamaksi tunniksi. Avoimet päiväkodit ja erilaiset äiti-lapsiryhmät, ovat paikkoja, joissa näkisitte muitakin ihmisiä. Tietty jos asutte jossain metsässä, niin sitten ei ehkä ole järjestettyä toimintaa. Vietätkö aikaa muiden kotiäitien kanssa yhdessä koskaan?

Kyllä kai jokaisella alkaa seinät kaatuilla päälle, jos monta vuotta kökkii kotona ilman mitään vaihtelua ja aikuista seuraa.