Miten puhua tärkeistä asioista vanhukselle?

Otappa yhteys vanhuksen oman terveyskeskuksen kotihoitoon tai vastaavaan mikä kunnassaan toimii ja kerro tilanteesta. Jos vaikka vanhus hyväksyisi kotohoidon käynnit ja muuta virkistystoimintasuunnitelmat. Ahdistaahan vanhuksen vaatimukset mutta ahdistunut se on muistisairaskin (onko muistitestit tehty) varsinkin vaiheessa, jossa oivaltaa vielä itse ettei muista. Muistisairaan ympärillä olevien läheisten kannattaa muistaa se ettei vanhus ilkeyttään ole useinkaan sellainen kun on vaan yksinäisyys ja alkava rihinaistuminen ja muistin heikentyminen saavat aikaan toisia rasittavaa käytöstä.

Hyvä vastaus "lähimmäiseltä". Se on jotenkin ihmeellisen kumma, että järkevinäkään itseään pitävät immeiset eivät koskaan huomaa ajatella asioita ja juttuja toisen kannalta, eivät edes oman läheisen.

"Kuinka & millä sanakääntein tekisin selväksi ..."? No ihan selvillä suomalaisilla hyvillä 'puhtailla' yleiskielen sanoilla. Ja jos puhuttu ei jää muistiin, kirjoita vaikka pöydän kokoiselle paperin- tai pahvinpalaselle, jotta varmasti asia on silmäinsä alla riittävän usein.

Mutta kuten jo ohjeistettiin; nyt on aika ruveta tutkimaan, hoitamaan ja miettimään, missä kohdassa iäkkään ihmisen elon kaarta ollaan menossa ja toimet tulee valita sen mukaisesti.

hyviä ravistavia vastauksia.
Tutkittu on. Erilaisia mittauksia on viime vuosina tehty tälle kaukaiselle omaiselleni. Sukulaisuussuhde (jos sitä tarvitsee tässä painottaa) on yhtä läheinen kuin naapuritalonpapan kanssa :)
Hän sanoo pärjäävänsä & aina kun on The Joku paikalla (oli sitten juhlat / pärjäämis-kartoitus) omainen skarppaa. Skippasi avunantajia pois viime vuoden puolella.
Ymmärrän empaattisesti sen, että on ahdistunut, huolestunut & asioita pitää painottaa.
Kirjoitetut viestit eivät valitettavasti tässä tapauksessa auta.
Mutta - tänään taas hyvä päivä.
Huomisesta ei tiedä.

Hei uuvuksissa.

En oikein ymmärtänyt viesteistäsi, oliko tällä omaisella sitten jo todettu muistisairautta? Elääkö hän yksin vai ei? Aiheutuvatko väärinkäsitykset ja/tai suuttuminen sairaudesta vai hänen luonteestaan?

Jos kyse on muistisairauden ensioireita, on ahdistuksen ja pelon tunteet varmasti voimakkaita ja ymmärrettäviä, kun alkaa menettämään hallintaa omasta elämästään.

Nykytilanteeseen kuitenkin... Mitä se haittaa jos hän alkuun suuttuu harventuneista käynneistä? Hienoa, että kuitenkin käyt hänen luonaan ja autat. Auttaisiko, jos kirjoittaisit hänelle seinäkalenteriin ne päivät, joina käyt hänen luonaan? Tai kirjoitat aina seuraavan käyntikerran. Voisiko se konkreettisesti auttaa ikäihmistä seuraamaan, milloin tulet seuraavan kerran.

Kun ihminen on jo tuossa pisteessä, ettei aina muista edes käyntiä, niin mitkään selittelyt ja sopimukset eivät jää pysyvänä hänen päähän. Pitää vain kuunnella ja olla itse rauhallinen. Ja sanoa ettei ole unohdettu ja unohdeta. Ja auttaa pitää oman jaksamisensa mukaan. Vanhukselle on tullut se oma rutiini, ja on varmaan aamusta pirtein ja on niin että hän odottaisi sitä säännöllistä käyntiä juuri silloin.

Niin. Entäpä sitten vanhusten kotihoidon tuki. Kunnan pitäisi järjestää kotisairaanhoitokäynnit, siivouspalvelu, ruokapalvelu ja pesupalvelu vanhukselle, joka toimintakyvyttömänä joutuu olemaan kotona, koska laitospaikkoja ei ole. Mutta sitten kunnalta ilmoitetaan ei ole rahaa näihin palveluihin. Vanhuksen eläke ei riitä yksityisesti ostettaviin palveluihin. Oman onnensa nojassa. Säästöä sekin on.