Päivät, virkeystila vaihtelee iäkkäällä omaisellani. Välillä ei muista aamupäivän tapahtumia ja sitten taas on virkeitä hetkiä.
Mitään "työsopimussuhdetta" ei ole tehty.
Mitään ei ole sovittu, missään vaiheessa.
Silti - tama ikäihminen olettaa, että käyn siellä joka päivä, ennen kello 12.
Jos näin ei tapahdu: luulee, että minä & perheeni olemme hylänneet hänet / heidät. Tänäänkin itki puhelimessa tätä asiaa: "luulin että ootte minut hylänneet, hyvä jos ette oo meitä unohtanut".
Edellisestä käynnistä ei ollut kulunut vuorokauttakaan.
Muut sukulaiset ovat ilmeisesti liian hienoja, liian työssään kiinni, että heiltä tama ikäihminen voisi pyytää apua, vaikka sitten maitotölkin tuomista.
Kuinka & millä sanakääntein tekisin tälle henkilölle selväksi, että minulla on omiakin asioita hoidettava, voisin käydä säännöllisesti vaikka 3 kertaa viikossa? Henkilön tuntien, vetää täyden pussillisen herneitä nenäänsä ja ottaa asian siten, että en halua auttaa-yhtään-enää. Väärinkäsityksiä tulee helposti.
Todella pienistä asioista.
Mitään "työsopimussuhdetta" ei ole tehty.
Mitään ei ole sovittu, missään vaiheessa.
Silti - tama ikäihminen olettaa, että käyn siellä joka päivä, ennen kello 12.
Jos näin ei tapahdu: luulee, että minä & perheeni olemme hylänneet hänet / heidät. Tänäänkin itki puhelimessa tätä asiaa: "luulin että ootte minut hylänneet, hyvä jos ette oo meitä unohtanut".
Edellisestä käynnistä ei ollut kulunut vuorokauttakaan.
Muut sukulaiset ovat ilmeisesti liian hienoja, liian työssään kiinni, että heiltä tama ikäihminen voisi pyytää apua, vaikka sitten maitotölkin tuomista.
Kuinka & millä sanakääntein tekisin tälle henkilölle selväksi, että minulla on omiakin asioita hoidettava, voisin käydä säännöllisesti vaikka 3 kertaa viikossa? Henkilön tuntien, vetää täyden pussillisen herneitä nenäänsä ja ottaa asian siten, että en halua auttaa-yhtään-enää. Väärinkäsityksiä tulee helposti.
Todella pienistä asioista.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Otappa yhteys vanhuksen oman terveyskeskuksen kotihoitoon tai vastaavaan mikä kunnassaan toimii ja kerro tilanteesta. Jos vaikka vanhus hyväksyisi kotohoidon käynnit ja muuta virkistystoimintasuunnitelmat. Ahdistaahan vanhuksen vaatimukset mutta ahdistunut se on muistisairaskin (onko muistitestit tehty) varsinkin vaiheessa, jossa oivaltaa vielä itse ettei muista. Muistisairaan ympärillä olevien läheisten kannattaa muistaa se ettei vanhus ilkeyttään ole useinkaan sellainen kun on vaan yksinäisyys ja alkava rihinaistuminen ja muistin heikentyminen saavat aikaan toisia rasittavaa käytöstä.
Hyvä vastaus "lähimmäiseltä". Se on jotenkin ihmeellisen kumma, että järkevinäkään itseään pitävät immeiset eivät koskaan huomaa ajatella asioita ja juttuja toisen kannalta, eivät edes oman läheisen.
"Kuinka & millä sanakääntein tekisin selväksi ..."? No ihan selvillä suomalaisilla hyvillä 'puhtailla' yleiskielen sanoilla. Ja jos puhuttu ei jää muistiin, kirjoita vaikka pöydän kokoiselle paperin- tai pahvinpalaselle, jotta varmasti asia on silmäinsä alla riittävän usein.
Mutta kuten jo ohjeistettiin; nyt on aika ruveta tutkimaan, hoitamaan ja miettimään, missä kohdassa iäkkään ihmisen elon kaarta ollaan menossa ja toimet tulee valita sen mukaisesti.
hyviä ravistavia vastauksia.
Tutkittu on. Erilaisia mittauksia on viime vuosina tehty tälle kaukaiselle omaiselleni. Sukulaisuussuhde (jos sitä tarvitsee tässä painottaa) on yhtä läheinen kuin naapuritalonpapan kanssa :)
Hän sanoo pärjäävänsä & aina kun on The Joku paikalla (oli sitten juhlat / pärjäämis-kartoitus) omainen skarppaa. Skippasi avunantajia pois viime vuoden puolella.
Ymmärrän empaattisesti sen, että on ahdistunut, huolestunut & asioita pitää painottaa.
Kirjoitetut viestit eivät valitettavasti tässä tapauksessa auta.
Mutta - tänään taas hyvä päivä.
Huomisesta ei tiedä.
Hyvin yleistä, että tukeudutaan vain johonkin ihmiseen. Saattaa olla ihan ulkopuolinen, joku palkattu henkilö tai lähiomaisista yksi. Jotkut lähiomaiset saatetaan jättää ihan ulkopuolelle, ei haluta vaivata tai jotain. Vaikea arvella mistä mikin johtuu.
Ei kannata tuntea huonoa omaatuntoa, käy sen minkä haluaa ja pystyy. Jos vetää herneet nenään, niin siitä vaan. Meidän hoitajien ja läheisten ei kannata loukkaantua, vaan yritetään ymmärtää, ettei vanhus enää niin pysty ajattelemaan loogisesti.
Oman jaksamisen mukaan huolehditaan lähimmäisistä. Lapulle/kalenteriin/vihkoon vaan ylös käynnit ja seuraava aiottu käynti ilman sitoumuksia pitäisi riittää.
Hei uuvuksissa.
En oikein ymmärtänyt viesteistäsi, oliko tällä omaisella sitten jo todettu muistisairautta? Elääkö hän yksin vai ei? Aiheutuvatko väärinkäsitykset ja/tai suuttuminen sairaudesta vai hänen luonteestaan?
Jos kyse on muistisairauden ensioireita, on ahdistuksen ja pelon tunteet varmasti voimakkaita ja ymmärrettäviä, kun alkaa menettämään hallintaa omasta elämästään.
Nykytilanteeseen kuitenkin... Mitä se haittaa jos hän alkuun suuttuu harventuneista käynneistä? Hienoa, että kuitenkin käyt hänen luonaan ja autat. Auttaisiko, jos kirjoittaisit hänelle seinäkalenteriin ne päivät, joina käyt hänen luonaan? Tai kirjoitat aina seuraavan käyntikerran. Voisiko se konkreettisesti auttaa ikäihmistä seuraamaan, milloin tulet seuraavan kerran.
Hyviä vinkkejä sinultakin - oikeasti. Kiitos!
Kyseisellä henkilöllä ei ole todettu muistisairautta. Tosin testeistä lienee aikaa. Kalenteri on hänellä käytössä, siihen on merkitty esim. jalkahoidot yms. - ei kuitenkaan pysty seuraamaan sitä. Ei asu yksin.
Luonne on kyllä sellainen-huomionhakuinen.
Hänen ympärillään kuitenkin on / pyörii iso joukko tuttavia, meitä kaukaisia sukulaisia, ystäviä...
Surettaa se, (tietysti tämän henkilönkin tilanne), että tiedän miten paljon "tuolla" on vanhuksia, joilla ei oikeasti ole ketään, joka soittaisi / kävisi / kuuntelisi.
Yksi seikka on tietty myös se, että sukulainen naukkailee hieman viinaa...Se saattaa olla yksi tekijä miksi päivät heittelee, tunnetilat vaihtelee hysteriasta hilpeään.
Kun ihminen on jo tuossa pisteessä, ettei aina muista edes käyntiä, niin mitkään selittelyt ja sopimukset eivät jää pysyvänä hänen päähän. Pitää vain kuunnella ja olla itse rauhallinen. Ja sanoa ettei ole unohdettu ja unohdeta. Ja auttaa pitää oman jaksamisensa mukaan. Vanhukselle on tullut se oma rutiini, ja on varmaan aamusta pirtein ja on niin että hän odottaisi sitä säännöllistä käyntiä juuri silloin.
Niin. Entäpä sitten vanhusten kotihoidon tuki. Kunnan pitäisi järjestää kotisairaanhoitokäynnit, siivouspalvelu, ruokapalvelu ja pesupalvelu vanhukselle, joka toimintakyvyttömänä joutuu olemaan kotona, koska laitospaikkoja ei ole. Mutta sitten kunnalta ilmoitetaan ei ole rahaa näihin palveluihin. Vanhuksen eläke ei riitä yksityisesti ostettaviin palveluihin. Oman onnensa nojassa. Säästöä sekin on.