Kun tässä muistelen aktiivimormoniaikojani, niin mieleen tuli henkilökohtaisen todistuksen haku. Jokaisella mormonilla pitää olla kirkosta henkilökohtainen todistus ja jos sellaista ei ole, niin sitä pitää hakea. Käännynnäisenä kirkkoon liittyvällähän tällainen todistus on, mutta kirkkoon syntyneet joutuvat tavallaan itse hakemaan todistuksensa. Minäkin sitten nuorena kölvinä aloin ihmetellä, että miksi minulla ei ole sellaista todistusta, että tietäisin kirkon olevan totta (samaan tapaan kun muut jäsenet sitä puhujapöntöstä julistivat). Asioista kun puhui muiden nuorien kanssa, niin minulle vakuuteltiin, että varmasti todistuksen tulet saamaan. Koin jopa vähän alemmuuskompleksia, kun mitään hienoa todistusta en omannut. Jotkut kertoivat omista todistuksistaa, jotka vaikuttivat upeilta mielestäni. Ensimmäinen askel kohti omaa todistusta oli patriarkallisen siunauksen hakeminen. Odotin kuulevani jotain ihmeellistä, mutta ko. siunaus ei ainakaan sillä hetkellä antanut minulle mitään todistusta, eikä hengellisiä fiiliksiä. Vuodet kuluivat ja jossain vaiheessa aloin sitten hakea tuota todistusta suorastaan pakkomielteisesti. Luin Mormonin kirjan ja suuren osan Raamattua ja rukoilin. Tein parannuksen kaikista huonoista tavoistani. Kun tämäkään ei auttanut, aloin hyvittää vanhoja rikkomuksiani, yms. Sitten monen kuukauden puolipsyykosinomaisen todistuksen metsästyksen kliimaksina sain ns. henkilökohtaisen todistuksen. Sen jälkeen jopa kirkossa istuminen ei tuntunut niin tylsältä kuin normaalisti. Nyt kun vuosia on mennyt ja olen retkahtanut jos johonkin paheeseen ja kirkko on kohdaltani jäänyt, muistelen todistustani silloin tällöin. Tuosta hetkestä on aikaa kutakuinkin 15 vuotta. Kun nykyisellä aivokapasiteetillani mietin tapahtunutta, niin todistus koostui kutakuinkin pelonsekaisesta itsesuggestiosta. Silloin 15v sitten tartuin siihen kuin sika limppuun, koska minulla piti olla todistus, minä halusin saada todistuksen.
Minä olen sitä mieltä, että jos ihminen haluaa uskoa johonkin, niin hän pystyy psyykkaamaan itsensä uskomaan mihin vaan. Tämä pätee kaikilla elämän aloilla, ei ainoastaan uskonnossa. Loppujen lopuksi minä en koskaan saanut mitään oikeaa todistusta kirkosta, mutta "kuuluin joukkoon", kun minulla oli tuo itsestäni väkisin vääntämä todistus. En tällä pyri missään tapauksessa halveeraamaan muiden todistuksia, puhun vain itsestäni ja kokemuksistani!
En usko kenenkään saavan mitään todellisia yliluonnollisia todistuksia Jumalasta tai kirkon oikeellisuudesta. Todistukset ovat enemmänkin sisäinen tieto tai tunne siitä, että Jumala on minun kanssani. Vielä nykyäänkin tunnen läheisyyttä Jumalaan, jos yritän tehdä parannusta elämässäni. Välillä olen katkeruudessa enkä halua uskoa koko Jumalaan. Välillä minulla on hätä, ja tarvitsen Jumalaa. Skeptikkona mieleen tulee se, että onko Jumala ihmisen psyykkeeseen koodattu defenssimekanismi, jolta voidaan pyytää apua silloin, kun mistään ei voi apua saada?
Haluaisin kysyä palstan aktiivimormoneilta heidän todistuksestaan. Omistatko sinä henkilökohtaisen todistuksen kirkosta? Millainen tuo todistus on? Pyydän sinua kertomaan tästä asiasta rehellisesti (niin itsellesi kuin muillekin).
Minä olen sitä mieltä, että jos ihminen haluaa uskoa johonkin, niin hän pystyy psyykkaamaan itsensä uskomaan mihin vaan. Tämä pätee kaikilla elämän aloilla, ei ainoastaan uskonnossa. Loppujen lopuksi minä en koskaan saanut mitään oikeaa todistusta kirkosta, mutta "kuuluin joukkoon", kun minulla oli tuo itsestäni väkisin vääntämä todistus. En tällä pyri missään tapauksessa halveeraamaan muiden todistuksia, puhun vain itsestäni ja kokemuksistani!
En usko kenenkään saavan mitään todellisia yliluonnollisia todistuksia Jumalasta tai kirkon oikeellisuudesta. Todistukset ovat enemmänkin sisäinen tieto tai tunne siitä, että Jumala on minun kanssani. Vielä nykyäänkin tunnen läheisyyttä Jumalaan, jos yritän tehdä parannusta elämässäni. Välillä olen katkeruudessa enkä halua uskoa koko Jumalaan. Välillä minulla on hätä, ja tarvitsen Jumalaa. Skeptikkona mieleen tulee se, että onko Jumala ihmisen psyykkeeseen koodattu defenssimekanismi, jolta voidaan pyytää apua silloin, kun mistään ei voi apua saada?
Haluaisin kysyä palstan aktiivimormoneilta heidän todistuksestaan. Omistatko sinä henkilökohtaisen todistuksen kirkosta? Millainen tuo todistus on? Pyydän sinua kertomaan tästä asiasta rehellisesti (niin itsellesi kuin muillekin).
Vastaukset 50
Vanhimmat
Et näytä sitä itse tunnistavan. Monet puheenvuorosi osoittavat, että sinulla on todistus. Muuten et näkisi niin selvästi niitä vääriä syytöksiä kirkkoamme kohtaan. Pyhä Henki todistaa sinulle edelleen totuudesta.
Voin ymmärtää, että etsit jotain ihmeellistä. Ei sen tarvitse olla sen ihmeellisempää, kuin sinulla jo on. Muistan minäkin tuon paineen saada joku yliluonolinen elämys, koska jotkut niistä kertoivat. Todistukseni ei perustu mihinkään sellaiseen, vaan selkeyteen ja yhdenmukaisuuteen alkukirkon monien piirteiden kanssa ja tietenkin siihen, että voin tuntea Mormonin kirjan olevan sitä, mitä sen sanotaan olevan. - Jos olet unohtanut, mitä se on, niin lue sitä.
Ajattelin myös kirjoittaa tästä... mutta en oikein löytänyt sanoja... onneksi Tapsa kirjoitti minunkin ajatukseni!
Moni luulee että todistus on olatava jotain ihmeellistä. Joillekkin on annettu yliluonnollisia kokemuksia joillekkin ei. en tiedä miksi. Tuntuu vähän ettei ole niin tärkee kun se joka sai todella yliluonnollisen kokemuksen ... mutta ei ne yliluonnolliset kokemukset kauaa kestä... ajattelpa vain Nefin veljiä! Onneksi ei ole minun tehtäväni päättää kuka saa kuka ei saa yliluonnollisia kokemuksia... valitusten määrä olisi varmaan valtava!
Usealle kirkkon syntynyneelle tai erittäin nuorena kirkkoon tullelleelle lapselle ei todistuksen saaminen ole helppoa. Ota myös huomioon että monet nuoret todella koettavat väkivänkällä saada aikaan todistuksen ja ehkä heidän todistuksensa onkin todellisuudessa heikompi kuin sinun. Onneksi olet vai vastuussa OMASTA todistuksestasi ja sen rehellisyydestä.
Kuullostat ihan tyttäreltäni... silti ennen kuin hän erosi kirkosta hän todisti niin kauniisti nuorten naisten leirillä, että kaikki itkivät ja kuitenkin hänestä tuntui ettei hänellä ole todistusta. Vuosien kuluessa hän on purkanut turhautuneisuuttaan ja alemmuuskompleksiaan jonka kirkosta eroaminen hänelle aiheutti minuun. Mutta olen aina kun vain olen voinut ja olen kelvannut.... olen ollut hänelle tukena ja turvana. Niinkuin usein vastaavanlaisissa tapauksissa sattuu : hän lähti luoltani.. en minä hänen luoltaan. Valinta oli hänen. Nykyään olemme tulleet jo asteeseen jossa voimme jutella keskenämme jonkin verran. Huonona päivänä hän latelee minulle ilkeyksiä.... mutta hän on kuitenkin tyttäreni.
Jaa-a mitähän se Taivaan Isä meistä lapsitaan välillä ajatteleekaan!! Valinta on meidän!!!
Itse en myöskään ole käännynnäinen, vaan synnyin kirkon perheeseen. Teini-iästä lähtien sotkeuduin minäkin hieman "pahoille teille". Todistukseni saanti ja kääntymykseni ovat tapahtuneet ikäänkuin vähitellen. Muistan kun 18 vuotiaana kävin fest i nordissa, jonne suostuin menemään vanhempieni mieliksi ja tuolloin minulla ei todellakaan ollut aikomustakaan tehdä parannusta, vaan olin hyvin tyytyväinen elämätyyliini. Tuo tapahtuma kuitenkin vaikutti minuun jollain tavalla, vaikka en tehnytkään parannusta kunnolla, niin aloin kuitenkin hieman miettimään näitä asioita, ja muistan jopa rukoilleeni. Sen jälkeen minulla on ollut välillä kausia jolloin olen oikeasti yrittänyt, ja toisenlaisia kausia. Toisin kuin sinulla, patriarkallisen siunaukseni antamisen yhteydessä tunsin kyllä erittäin voimakkaasti pyhän hengen voiman, vaikka en luullakseni ollutkaan aivan täysin kelvollinen, sitä on hyvä muistella kun joskus on kiusaus tehdä väärin. Lisäksi yleiskonfferenssit ovat olleet minulle myös hyvin hengellisiä kokemuksia, ja joskus myös pyhien kirjoitusten lukemiseni. Tein päätöksen lähteä lähetystyöhön, ja sen jälkeen olen yrittänyt oikeasti voittaa pahat tapani. Ja tarkoituksenani olisi lähteä nyt ensi vuoden alkupuolella. Olen huomannut että todistukseni kirkon totuudesta on syntynyt monien hengellisten kokemusten kautta vähitellen, ei itsesuggestion, vaikka olen siihenkin varmaan myöhemmin tahattomasti syyllistynyt kun olen halunnut saada varmemman todistuksen. Mutta kun pyhä henki todistaa siitä ei voi erehtyä, enkä voi kieltää että minulla ei olisi todistusta evankeliumista, vaikka joskus tuntuu että olisi niin helppoa vaan elää niin kuin kaikki ei-mormoni kaverini tietämättä mitään näistä asioista, mutta uskon että se ei ole tie todelliseen onneen. KAIKKI evankeliumin opetukset ja käskyt ovat annetut medän parasta ajatellen. Sitä mukaa kun hidas parannuksentekoprosessini on edistynyt on myös hengellisyyteni kasvanut, ja nyt minusta tuntuu että olen aina tavallaan tiennyt että kirkko on totta, vaikka olen sen itseltäni kieltänytkin. Muut kirkon nuoret aikuiset ovat olleet hyviä esimerkkejä joka on auttanut aika paljon. Todistuksemme kasvaa uskollisuutemme mukaan ja toimimalla uskomme mukaan, kun sen siemen on kylvetty. Alma 32:33 "Ja nyt, koska te olette kokeilleet ja kylväneet siemenen ja se paisuu ja itää ja alkaa kasvaa, teidän täytyy tietää, että siemen on hyvää" Uskoisin että monen todistus tulee juuri vähitellen, ja kasvaa myös vähitellen, eikä minkään yhden yliluonnollisen kokemuksen perusteella, tosin varmasti on pokkeuksia.
"Pyydän sinua kertomaan tästä asiasta rehellisesti (niin itsellesi kuin muillekin)." Nomos problemos. Toivottavasti vstaavasti muut kunnioittavat toisten todistuksia yrittämättä panetella toisen ihmisen vakaumusta. Todistus on HENKILÖKOHTAINEN kuten sanoit ja täten toisen todistuksen morkkaaminen on hyökkäys tätä persoonaa vstaan EI Kirkkoa vstaan.
Luin Uuden testamentin läpi 14 vuotiaana. Olin aktiivinen luterilainen, nuorten kirkkoneuvoston jäsen ja pyhäkouluopettaja. Hyppelin usein kotiin koulusta sydän täynnä kiitosta Jumalan luoman kauniin maailman johdosta.
Kun lähetyssaarnaajat vuosia sitten kertoivat minulle Kirkosta, tunsin kuin olisin tullut kotiin. En ainoastaan saanut vastauksia kysymyksiini vaan sain uusia kysymyksiä. Tutkin ja luin ja seurasin MAP-Kirkon ihmisiä. Kuuntelin ja jopa janosin tietoa jota minulle annettiin sekä kokuksissa että lähetyssaarnaajien taholta. Minulle Mormoonin kirja on paksu kirja ja ajattelin sen kestävän kukausia ennen kuin olin lukenut sen loppuun. Mutta luin sen hämmästyttävän nopeasti. En havainnut siinä mitään joka oli ristiriidassa Jeesuksen sanoman kanssa.
Todistukseni oikeastaan sain jo lähetyssaarnaajien toisella käynnillä. Enkä osaa siitä paljoakaan sanoa. Minä vain tiesin sydämessäni että se mitä lähetyssaarnaajat sanoivat oli totta.
Muistin joskus pienenä näkemäni painajaisen.... suvussani on monta unen näkijaa.... Olin arkussa jota sukulaiseni itkien kantoivat Museon Kirkon takaista katua. Yhtäkkiä hyppäsin ulos aukinaisesta arkusta ja huusin ... EI EN OLE KUOLLUT! Koko suku ryntäsi perääni kiljuen: Tule takaisin olet kuollut... ja minä juoksin edellä huutaen : En ole kuollut.... Heräsin kauhuissani.
Todistukseni on välillä vahva välillä heikko ja on käynyt läpi hirvittävän myllyn... Mutta olen onneksi aina pystynyt eroittamaan Kirkon ja jäsenet toisistaan.
Voin sanoa että tiedän että Myöhempien Aikojen Kirkko on todella Jeesuksen Kristuksen Kirkko ja että sen palautti maan päälle tavallinen nuori mies nimeltä Joseph Smith. Vaikka voin sanoa että tiedän tämän on silti MONTA asiaa josta voin vain sanoa että uskon... Uskon että perheeni jonakin päivänä voi olla yhdessä iankaikkisesti Jumalan kasvojen alla.
En koskaan ole metsästänyt todistusta... olen vain toivonut saavani sellaisen tai saavani vahvistusta. Olen ollut vaiheessa jossa olisin hyvin voinut jäädä katkerana kotiin ja niin on moni muukin ollut.
Tein niin kuin nuoruuden lempi kertomuksessani sinapin siemenestä. Nyt on siemeneni versonut ja toivon sitä kasvavan ison puun.
Itse kasvoin kirkossa enkä koskaan epäillyt kirkon oppeja. Esimmäisen temppelissä käyntini yhteydessä mieleeni palautui elävästi aika, lapsuuteni, jolloin kävin kirkossa perheeni kansa.
Aloitaessani lähetystyöni rukoilin Moronin 10:5. mukaisesti. Sain silloin ensimmäisen kerran lämpimän tunteen rintaani. En voi sanoa sitä todistukseksi siinä mielessä, että olisin saanut kääntymyksen sillä perusteella, koska olin aina uskonut, mutta opin siten tuntemaan "mekanismin" jolla käännnynäinen voi saada todistuksen. Sen jälkeen selitin tutkijoille, miten todistus tulee, enkä olisi voinut ilman tuota kokemusta selittää stä.
Olen monta kertaa sen jälkeen saanut saman tunteen vahvistuksena siitä, että jokin asia on oikein. Jos joku sanoo, että hänellä ei ole aina todistusta", niin se johtuu siitä, että todistuksen luonnetta ei ymmärrettä. Pyhän Hengen vahvistus tulee vain kerran, eikä sitä unohda. Tosin Henki voi vaikuttaa samalla tavalla, kun luemme pyhiä kirjoituksia tai jossain muussa yhteydessä, mutta se ei ole vältämätön. Pyhä Henki ei vltämätä vaikuta jatkuvasti, vaan meidän on kyettävä elämään jokapäivästä elämää normaalisti myös kasteen jälkeen.
Todistus tule myös eri henkilöille eri tavalla. Joillekin se tule tunteena, että on tiennyt aina asian olevan siten, eikä ole sen vuoksi tarvinut rukoilla erikseen. Varmaankin kirkossa kasvaanut nuori on tälläisessä tilassa, eikä sen vuoksi koe tarpeellisena rukoilla erillista todistusta. Todistuksesta puhuminen ei ole tarkoitettu paineeksi, vaan auttaa mm. nuoria ymmärtämään, ettei uskonnollista vakaumusta pidä nojata jonkun henkilön opetuksen tai mielipiteen varaan.
"mutta opin siten tuntemaan "mekanismin" jolla käännnynäinen voi saada todistuksen"
Eli itsesuggestion. Itsesuggestiosi olí kokonaan sinusta itsestäsi lähtöisin, ei Pyhästä Hengestä. Kun yritit aikaansaada itse ponnistelemalla sitä minkä vain Pyhä Henki antaa, sait vain oman todistuksesi, mutta et Pyhän Hengen Todistusta. Pyhän Hengen Todistuksen saavat vain Jeesukselle ehdoitta antautuneet, ja itselleen kuolleet. Pyhän Hengen Todistus ei ole ihmisen omien ponnistelujen seurausta, vaan Jumalan teko!
"Pyhä Henki ei vltämätä vaikuta jatkuvasti, vaan meidän on kyettävä elämään jokapäivästä elämää normaalisti myös kasteen jälkeen."
Todellisissa Uudestisyntyneissä ihmisissä, ja heidän kauttaan Pyhä Henki toimii jatkuvasti. kukaan ihminen ei pysty elämään Jumalan mielen mukaisesti hetkeäkään ilman Pyhää Henkeä.
Kyseessä ei ollut itsesuggestio. Omalla kohdallani tuo tunne tuli lyhyen rukouksen jälkeen, kun itsesuggestion aikaan saamiseksi tarvitaan pitkä aika.
"Kun yritit aikaansaada itse ponnistelemalla sitä minkä vain Pyhä Henki antaa, sait vain oman todistuksesi, mutta et Pyhän Hengen todistusta. Pyhän Hengen Todistuken saavat vain Jeesukselle ehdoitta antautuneet...."
Asian ydin on avoimuus. Rukoilemalla ihminen osoittaa olevansa valmis ottamaan vastaan Pyhän Hengen todistuksen. Hengen vaikutus ei tule itsestään, ellei ihminen ole halukas ottamaan sitä vastaan. Ja vielä: Eivätkö "uudestisyntyneet kristityt tee samoin, kun rukoilevat syntejään anteeksi? Jos rukous on teko, niin tekeväthän toistkn samoin.
Minun mielestäni ihminen pystyy elämään monella tapaa Jumalan mielen mukaisesti ilman Pyhää Henkeä. Paavali kirjoittaa Roomalais kirjeessä kreikkalaisista, jotka elävät lain mukaan, vaikka eivät sitä tunne. Siinä puhutaan ihmisistä, joilla ei ole Pyhän Hengen lahjaa!
Meidät on lähetetty tänne koeteltaviksi, jotta nähtäisiin, olemmeko halukaita tekemään kaikka, mitä Jumala käskee meidän tehdä. Tuo elämän tarkoitus ei täyttyisi, jos eläisimme jatkuvasti Pyhän Hengen vaikutuksen alaisena.
Sitä paitsi, mistä tiedät, että en ollut antautunut kokonaan Jeesuksell? Lähetystyöhön meno on yksi tapa "antautua Jeesukselle", kun siinä keskittyy nmenoman Hänen evankeliumin julistamiseen.
ei kuullosta Pyhältä Hengeltä. Pyhä Henki ei ole mekanismi, tuntemus tai tunne.
"Minun mielestäni ihminen pystyy elämään monella tapaa Jumalan mielen mukaisesti ilman Pyhää Henkeä."
Totuus on kuitenkin se että kukaan ei pysty elämään Jumalan mielen mukaisesti edes yhtä sekuntia. Ihminen on niin taipuvainen syntiin, että hän lankeaa välittömästi samalla hetkellä jos Pyhä Henki poistuu hänestä. Esimerkkinä kuningas Saul.
Pyhä Henki ei toimi siten että Hän ensin tulisi sisimpäämme, ja sitten hylkäisi meidät jälleen yksin. Meidän tulee jatkuvasti elää Hänessä ja Hänestä. Ainoastaan silloin Pyhä Henki joutuu hylkäämään meidät, jos torjumme Hänen äänensä.
Korostan sitä että Pyhä Henki ei ole oman psyykemme tuotos jonka löytää kun riittävsästi manipuloi mieltään(Psyykkaa itsensä uskomaan), vaan Taivaallinen, Pyhä, ihmisjärjelle käsittämätön JUMALAN VOIMA, joka saapuu juuri silloin kun ihmisellä ei ole enää lainkaan voimia uskoa. Jumala odottaa ensin kärsivällisesti että kulutamme omat voimamme tyystin loppuun, ja vasta sitten kun kuolemanuupuneina tukoilemme kuolemaa, Hän täyttää meidät Voimallaan. "Autuaita ovat hengellisesti köyhät" "Nöyrät ja hiljaiset perivät maan"
"Aarre on saviastioissa"; kuvaa hyvin sitä että Jumala tahtoo ensin "tyhjentää" meidät kaikista kyvyistämme, jotta voisi täyttää meidät Hengellään. Sillä eihän sellaiseen astiaan mahdu mitään joka on täynnä itseään. Kysymys on nöyryyden oppimisesta, itselleen ja omille teoilleen kuolemisesta, syntisen ihmisluonteen kuolemisesta, ja Uuden luomuksen syntymisestä. Se tapahtuu usein hirvittävän kärsimyksen kautta, mutta Uuden Luomuksen, Pyhän Hengen täyttämän ihmisen ILO ja Riemu on jälkeenpäin ihmeen suuri, kuin äidillä joka näkee ensimmäistä kertaa vastasyntyneen lapsensa. Laulu "Särkynyt saviruukku" kertoo kauniisti tästä.
Mutta kärsimyksen keskellä on aina vaanimassa katkeroituminen Jumalaa kohtaan. Silloin lapsi kuolee ennenkuin ehtii syntyäkkään. Jumala rakastaa meitä kaikkein eniten silloin kun me kärsimme. Silloin Hän on lähimpänä meitä, ja kärsii meidän kanssamme. Jeesus on kärsinyt enemmän kuin kukaan toinen, Kärsimyksemme keskellä Hän voi tulla meille ihmeen rakkaaksi ja läheiseksi.
Tässä on lohdutus jokaiselle kärsivälle: "Itkin sinun itkusi, vuosin verta sinun haavoistasi, kärsin sinun kärsimyksesi, kuolin sinun kuolemasi siksi koska Rakastan sinua niin paljon!"
Kysyn näitä ihan tietääkseni miten muut ihmiset uskovat pyhästä-hengestä ja siihen liittyvästä, ilman mitään ilkeitä taka-ajatuksia. Mikä on uskontokuntasi? Mistä erotat pyhän hengen? Voiko mielestäsi pyhä henki olla sellaisen ihmisen kumppani joka tekee syntiä? Voiko ihminen olla pyhän hengen vaikutuksen alainen ja samaan aikaan tehdä aviorikoksen, tai varastaa jotain, tai valehdella tai? Vai väitätkö etteivät ns uudestisyntyneet tee syntiä? Eikö ihmisen täydy tehdä parannus että pyhällä hengellä on mahdollisuus olla ihmisen kanssa, ja elää Kristuksen opetusten mukaan? Mistä tiedät että oma uskosi on oikein? Todistaako pyhä henki siitä? Miten? Kuinka mielestäsi kääntymys tapahtuu ihmisessä käytännössä, ja miten se näkyy ihmisen teoissa? Uskotko ihmisen valinnanvapauteen? Kuinka on mahdollista että jos valinnanvapaus on olemassa ihminen ei itse omilla teoillaan voi vaikuttaa pyhän hengen kumppanuuteen tai sen saamiseen, tai todistuksen saamiseen? Vai uskotko että ihminen on vain Jumalan sätkynukke ja Jumala valitsee ihmiset joista HÄN TEKEE vanhurskaita?
Psyykkaamista? Et siis löytänyt Pyhän Hengen todistusta, vaan oman henkesi todistuksen itseuggestion seurauksena. Todistuksesi oli sinusta itsestäsi lähtöisin, ei Jumalasta.
Kuinka voit olla noin varma? Millainen on oma todistuksesi? Mikä on oman hengen todistus? Mikä on mielestäsi Jumalan todistus ja kuinka sen voi saada? Mistä asioista sinulla on todistus?
Esität taas vain väitteen ilman perusteluja.
Todistus on henkilökohtainen. Et voi tietää mitään muiden todistuksista. Tosiasia on, että tutkimalla vilpittömästi voi täysin vakuuttua Mormonin kirjan olevan toinen todistus Kristuksesta ja aivan samasta Kristuksesta, josta kerrotaan Raamatussa. Kristus sanoi hänellä olevan muita lampaita, jotka saavat kuulla hänen äänensä. Niinpä hän ilmestyi heille henkilökohtaisesti ylösnousemuksensa jälkeen. Mormonin kirja kertoo mm. tästä.
Mitä "psyykkaamiseen" tulee, niin todistuksen saamiseen kuuluu myös oma osuus. On tehtävä jotain, jotta saa todistuksen. Ei se tule meille ilman, että rakastamme totuutta.
sanoja "psyykkaus" ja "itsesuggestio". Uskon että hän tarkoitti mitä kirjoitti, eikä tarkoittanut psyykkaamisella ja itsesuggestiolla mitään muuta kuin psyykkaamista ja itsesuggestiota.
Hän ilmaisi hengellisiä ongelmiaan eikä sitä, että olisi ollut kysymys vain psyykkaamisesta. Näin ainakin ymmärsin. Hän epäili todistustaan, koska näyttää siltä, ainakin minusta, että hän ei huomaa, että hänellä onkin todistus joskin piilevänä tällä hetkellä.
sanaa "itsesuggestio" voi käyttää?
Vain yhdessä merkityksessä, eikö niin?
Jos puhutaan itsesuggestiosta, silloin tarkoitetaan myös itsesuggestiota.
Kun ihminen on epävarma ja kamppailee uskon ja epäuskon rajoilla, hän etsii selityksiä epävarmuudelleen tarkoittamatta kirjaimellisesti mitä sanoo. Minä uskon, auta minua epäuskossani. - Tähän tapaan Raamatussakin kuvataan ihmisen uskon heikkoutta.
tarkoittaako itsesuggestio mahdollisesti jotain muuta kuin itsesuggestio. Jos, niin mitä?
Olisi hyvä että kirjoittajat kirjoittaisivat sitä mitä tarkoittavat, eivätkä kirjoittaisi jotain muuta mitä tarkoittavat. Sinäkin voisit ottaa opiksesi. Ihan vain väärinkäsitysten välttämiseksi.
täällä yrittävät antimormonit suggestioida mormonit syytteillään
huonolla menestyksellä
Synnyin kirkon perheeseen ja olen aina ollut aktiiviisesti mukana kirkon toiminnoissa kuten alkeisyhdistyksessä, nuorissa miehissä, kirkon koululaitoksen ohjelmissa jne. Nuoruus vuosilta on jäänyt erityisesti mieliin hyvät esikuvat kuten seurakuntamme piispa, joka osallistui hyvin usein toimintoihimme sekä muutama muu seurakuntalainen. Sekä tietysti omien vanhempieni esimerkki.
Muistan myös lukeneeni paljon kirkon kirjallisuutta joskus lukioaikoihin. Mitään uskonnollista kriisiä minulla ei ole ollut, vaan evankeliumin opetukset ja periaatteet ovat aina tuntuneet oikeilta ja ennenkaikkea johdonmukaisilta.
Tuntuu kuin minulla olisi aina ollut jonkinlainen todistus evankeliumista. Voisi sanoa, että lähetystyön aikana toditukseni varmistui ja tunsin selkeästi kuinka evankeliumin periaatteet ja liitot muodostavat kokonaisuuden eli pelastussuunnitelman.
Olin jo lapsesta saakka uskonut Jumalaan ja rukoillut.
Kotini oli ns. normaali luterilainen koti jossa vain joskus juhlapyhinä, häissä ja hautajaisissa ja rippiäisissä jne. käytiin kirkosssa.
Minulla oli kaipuu enempään ja kävinkin joskus helluntalaisten telttakokouksissa.
Mutta etsin kuitenkin jotakin lisää...
Kävin rippikoulun ja se oli valtaisa pettymys .. Jumalako sellainen olento vaan, jossa on monta yhdessä ja joku kolmio joka piirrettiin taululle??
Minun Jumalani oli ollut Isän kaltainen ja olin hyvin hämilläni mihin uskoisin...
En halunnut loukata vanhempiani, joten pidin kaikki esille tulleet monet ristiriitaisuudet omana tietonani ja niin pääsin ripille.
Mutta laitin Raamatun kannet kiinni ja mielessäni oli epäilys ...
Kunnes vuosia myöhemmin työpaikallani yksi nuori nainen antoi minulle hymyillen lappusen käteeni ja se oli Joseph Smithin todistus... luin sen myöhemmin kotona ja muistan hyvin selkeästi kuinka tiesin että sen täytyy olla totta.
Tunne oli erikoinen ja puhutteleva.
Jätin sen kuitenkin ystävieni pyynnöstä pois mielestäni.
Erinäisten vaiheiden kautta muutaman vuoden kuluttua kuitenkin löysin tien kirkkoon ja minut kastettiin.
Olin niin onnellinen löytäessäni vihdoin tarkoituksen elämälleni ja kaikelle.
Tiesin silloin ja tiedän nytkin että kirkko on Jeesuksen Kristuksen tosi kirkko maan päällä, jota johtaa Jeesus Kristus itse elävän profeettansa kautta.
Kaikki mitä olen kuullut ja oppinut kirkossa on vain vahvistanut todistustani.
Kasteeni jälkeen aloin taas lukea Raamattuakin ja
Mormonin kirjan avulla voin ymmärtää sitä paremmin.
Todistukseni ei ole koskaan häipynyt minulta vaikka elämässä on ollutkin vaikeita aikoja ja koettelemuksia.
Voin sanoa, että juuri todistukseni ja evankeliumin avulla olen voinut selvitä niistä ja kestää ne.
Evankeliumi on niin hieno asia ihmisen elämässä, että en vaihtaisi sitä mihinkään pois.
Voin sanoa, että kirkon jäsenyys on enemmän kuin pelkkä tavallinen uskonto, se on elämäntapa aivan jokaisen arkisenakin päivänä.
Se tekee jokaisesta päivästä kuin juhlan!
Ei tarvitse pelätä, voi luottaa että Jeesuksen Kristuksen rauha on kanssani koko ajan Pyhän Hengen kautta.
Todistusta joka on Pyhän Hengen ilmoittama ei voi ihminen eikä mikään pyyhkiä pois.
Näinhän kävi myös Mormonin kirjan silminnäkijöille-
vaikka osa heistä jäikin kirkosta pois- kukaan ei koskaan kieltänyt todistustaan.
Tämä on poikani todistus jonka hän joitakin viikkoja sitten kirjoitti tänne palstalle.
minusta tuntui, että olisi hyvä laittaa se tähän aihekohtaan vielä uudelleen:
Pyydän anteeksi, että pitkämielisyys, maltillisuus ja taivuttelu eivät ole hyveitäni, toisin kuin rakkaalla äidilläni. Monien ymmärtämys ei tule riittämään ja rukoilen, etten aiheuta enemmän vahinkoa kuin hyvää. Ja ainoastaan hyvää haluan aikaansaada tässä elämässä ja seuraavassa.
Olen seurannut äitini taistelua vierestä ja tähän asti pitäytynyt kirjoittamasta, koska näen että internetin kautta on niin kovin vaikea saavuttaa mitään hyvää. Olen jopa useasti sanonut äidilleni, että hän ei turhaan kuluttaisi voimiansa ja lopettaisi. Olen vitsaillut, että internetissä taistelu on kuin paraolympialaiset, vaikka voittaisitkin, olisit silti jälkeenjäänyt :) Oma kokemukseni on myös, että internetissä taistelessasi lasket itsesi monen idiootin tasolle, jotka lopulta voivat voittaa sinut kokemuksessa.
Jos puhuisitte mistä tahansa muusta, en koskaan kirjoittaisi tänne sanaakaan, mutta koen että henkilökohtanen vakaa uskoni elävään Jeesukseen Kristukseen on vaakalaudalla ja uhattuna. Suomen kansa, tämä ei voi jatkua. Ettekö näe, että kaikki profetiat on tähän asti toteutuneet? Joseph Smithin riemullinen julistus siitä, että kirkko kiirii maan ääriin asti ja jokainen ihminen saa kuulla siitä, on toteutumassa huolimatta siitä, että sitä jumalallista profetiaa oli kuulemassa vain viisi ihmistä. Tässä tai seuraavassa elämässä, kirkkomme tai temppeliemme kastealtaissa, kaikki ihmiset tulevat valitsemaan puolensa. Se on välttämätön kaikkivaltiaan Jumalan tahto ja sitä vastaan taisteleminen on yhtä turhaa kuin koittaisi uida vastavirtaan jatkuvasti. Hetken voit pystyä siihen, mutta pian väsyt ja ymmärrät typeryytesi.
Ymmärrän, että monet teistä ovat hukkuneet rationalismin mereen. Kasvuympäristömme länsimaissa on kaikkea muuta kuin otollinen uskonnoille. Ihminen ei tarvitse Jumalaa. Tai niin monet luulevat. Mutta eikö juuri rikkaudesta, kopeudesta ja paatuneisuudesta varoitettu raamatussa? Eikö juuri rikas mies jättänyt seuraamasta Jeesusta? Nykyään näen saman tapahtuvan joka kerta, kun ovi sulkeutuu ollessani lähetyssaarnaajien kanssa kolkuttamassa ovia, rikas mies jättää seuraamasta Jeesusta. Jeesuksen sanoma ei ole muuttunut yhtään 2000:ssa vuodessa. Iankaikkiset lait pätevät yhä. Jumala ei syö sanojaan, eikä muuta käskyjään. Homoseksuaalisuus oli ja on vieläkin synti. Muuttuneet olosuhteet eivät riitä hyvittämään haureuden syntiä, joka on seuraava murhasta ja silti niin kovin yleinen ja hyväksytty laajalti.
Silti näen selvästi, että Saatanan suurin voitto on järkevyyden saralla. Ihmisen tarvii tietää kaikki yksityiskohdat, saada faktat käteen ja tieteen selkänsä taakse. Me tiedämme, että maanpäällinen aikamme on koetusaika, aika jolloin halumme noudattaa Hänen käskyjään ja uskomme Jeesukseen Kristukseen testataan. Jos meillä olisi kaikki todisteet esim. Jumalan olemassaolosta, ei jäisi paljon uskottavaa. Jumala viisaudessaan on säätänyt niin, että pelastussuunnitelma voi toteutua. Tätä viisautta Saatana käyttää ja ihmiset seuraavat, järkevyydessään sokeina. Hyvä on käännetty pahaksi ja paha hyväksi, niin kuin on ennustettu.
Mitä tulee naurettavaan väitteeseen siitä, että emme olisi kristittyjä, vastaan että myöhempien aikojen pyhät ovat ainoa kirkko, joka julistaa Jeesuksen Kristuksen johtavan heidän kirkkoaan. Me seuraamme Jeesuksen käskyjä Vanhan ja Uuden testamentin lisäksi mormonin kirjasta, joka on toinen todistus Kristuksesta. Tämän lisäksi me vastaanotamme hänen sanomaansa Profeettojen kautta ja henkilökohtaisen innoituksen muodossa. Me emme vääntele Mestarimme sanoja tai muokkaa Hänen käskyjään. Seuraavassa on lainaus tekstistä, jonka kirjoitin eräälle uskonnon opettajalle vuosia sitten, kun kuulin hänen sanoneen, ettemme ole kristittyjä.
“Jos ensiksi murtaudumme ulos Suomen ahtaista kirkolliskokouksista ja käsitämme että Suomen Valtion Kirkko ei voi mitenkään mahdollisesti päättää universaalia ja perimmäisen tärkeää käsitettä kuin "kristillinen kirkko", ja kysymme itseltämme: "Mikä on Kristillisen Kirkon määritelmä"? Alun perin kristitty termi löydettiin opetuslasten aikaan niin kuin Apostolien teoista luvusta yksitoista jakeesta kaksikymmentä kuusi. Mitä muuta opetuslapset olivat tehneet kuin uskoneet Kristukseen ja hyväksyneet Hänet koko maailmakunnan vapahtajana? Siinä on kristityn määritelmä! Mitä ehtoa Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkko ei täytä? Jopa nimemme todistaa Hänestä joka uhrasi itsensä meidän kaikkien puolesta, hakemistomme kertoo hänestä täydet viisi sivua ja samassa hakemistossa juuri Hänen nimensä esiintyy eniten, ei ole sivuakaan missä Ihmisen Pojan nimeä ei lue. Sillä totisesti julistan sinulle, juuri Kristus on kaikkien oppiemme perusta ja vain Hänen kauttaan uskomme voivamme pelastua Hänen äärettömän armonsa tähden. Katso, meidän oppimme sanovat "Kristus on kulmakivi!" Katso, uskontunnustuksemme ensimmäinen kohta kuuluu näin "Me uskomme Jumalaan, iankaikkiseen Isään, ja hänen Poikaansa, Jeesukseen Kristukseen, ja Pyhään henkeen"! Edelleen julistamme koko maailmankaikkeudelle tunnustuksessamme: "Me uskomme, että koko ihmissuku voi pelastua Kristuksen sovituksen ansiosta noudattamalla evankeliumin lakeja ja toimituksia"! Ja yhä edelleen me väsymättä huudamme kaikille jotka haluavat kuulla "Evankeliumin ensimmäinen perjaate on usko Herraan Jeesukseen Kristukseen". Emmekö usko Raamattuun? Kahdeksas kappale uskontunnustuksestamme kuuluu seuraavasti: "Me uskomme, että Raamattu on Jumalan sanaa, sikäli kuin se on oikein käännetty". Vai onko ongelmana kenties se että meillä on elävä profeetta? Katso myös siunattu profeettamme antaa kaiken kunnian ja saa kaiken juuri Jeesukselta Kristukselta. Uskomme vakaasti että Jeesus Kristus johtaa kirkkoamme käyttäen profeettaa välikappaleena. Profeetat ovat hölynpölyä, ehkä sanot. Ketä siis olivat entisaikojen profeetat? Onko myös Aabraham sekä Mooses huijareita? Katso, miksi Jumala ottaisi ilmoituksen pois lastensa päältä? Miksi ihmeiden aika olisi ohi? Julistamme edelleen kaikille jotka haluavat kuulla, viimeinen taloudenhoitokausi on tullut ja Jeesuksen Kristuksen Kirkko on palautettu näinä myöhempinä aikoina maan päälle täydessä valtuudessaan ja voimassaan. Hän on nostava lastensa keskuudesta profeettoja ohjaamaan Hänen lapsiaan ja luomuksiaan, jotka Hän loi yhdessä Jumalan kanssa, joita Jumala niin paljon rakastaa että antoi Ainosyntyisen Poikansa kuolla heidän tähtensä, joita Kristus rakastaa niin paljon että Hän joi katkeran maljan viimeiseen pisaraan asti ja uhrasi itsensä ristillä.”
Uskon että se vastaa kaikkeen, mikä liittyy meidän kirkkomme kristillisyyteen. Anteeksi lukuisista kirjoitus virheistä, teksti on kovin vanhaa ja minä olen vieläkin kovin nuori.
Mitä väitteeseen homoseksuaalisuuden syrjimisestä tulee, niin julistan, että he ovat hylänneet Jumalan, emme me heitä. Kehotamme kaikkia ihmisiä heidän sairauksistaan riippumatta tekemään parannuksen ja tulemaan Jumalan ihanien siunausten tykö. Homoseksuaalisuus halventaa Jumalan suunnitelmaa miehen ja naisen pyhyydestä. Kauniista avioliitosta, missä mies ja nainen täydentävät toinen toisiaan tasavertaisina. Yhtä varmasti kuin homoseksuaalisuus oli Sodoman ja Gomorran suurin synti, se on noussut myöhempinä aikoina vainoamaan ihmiskuntaa jälleen. Yhtä varmasti kuin Sodoman ja Gomorran ihmiset saivat rangaistuksensa, myöhempien aikojen ihmiset tulevat saamaan rangaistuksensa. Vaikka tuomitsen synnin ilman ehtoja, olen armollinen syntisille. Ymmärrän heidän tilansa ja haluan vilpittömästi auttaa jokaista, joka on tarpeeksi nöyrä pyytämään apua. Julistan yhä, että kukaan ei ole syntynyt homoseksuaalisuuden jumalattoman ikeen alle, vaan on siihen myöhemmin murheellisesti liukunut.
Haluaisin vielä käyttää minulle annettua aamuani vastaamalla moniavioisuuteen koskeviin väitteisiin. Minulle moniavioisuus on todiste kirkkomme elävyydestä ja kyvystä vastata nykypäivän haasteisiin. Kun sitä tarvittiin, kun kirkkomme pyhät olivat ahdingossa ja heikoilla, heidän tuli etsiä tukea toisistaan. Vain parhaat, n. 3% miehistä olivat kelvollisia ymmärtämään tämän taivaallisen perjaatteen ja kykenivät ottamaan useamman kuin yhden vaimon. Avioliitto oli nimenomaan turvaksi naisille, jotka eivät olisi pärjänneet muuten. Näen hyvin miten nykyajan kieroutuneet mielikuvat seksistä, joka kerran oli kaunista, muokkaavat monien mielipiteitä tässä asiassa. Tässä yksi syy, miksi moniavioisuutta ei ole nykypäivänä.
Vaikka käyttäisin kaikki aamuni näiden väitteiden kumoamiseen, tulisi aina uusi näennäinen epäkohta. Niin usko toimii. Onhan tämä USKOnta, ei faktanto tai tiedento :) Jos muistatte mitä aikasemmin puhuin rationalismin ansasta, jonka Saatana on asettanut ihmislapsille näinä aikoina, ymmärrätte että kysymyksenne ovat jo vastattuja, kun sanon että kaikkeen löytyy selitys, ei ole yhtäkään oikeata epäkohtaa. Tätä sydänten taistelua ei voi käydä selitysten ja järkeilyn maastossa, se on käytävä uskon ja rukoilun paratiisissa :) Tapa jolla itse olen järkähtämättömän varma kirkkomme totuudesta, on nimenomaan todistukseni, jonka haluaisin jakaa teidän kanssanne. Mormonin kirjan lopussa on lupaus, että jos rukoilette vilpittömästi uskoen Kristukseen, voitte saada vastauksen sen kirjan totuudesta. Sama pätee kaikkeen, Herra haluaa antaa teille vastauksia. Elämällä kirkon perjaatteiden mukaan jokainen perjaate todistaa itsestään. Teidän ei tarvitse miettiä, teidän pitää oppia tuntemaan. Rukoilkaa vilpittömästi Herran Jeesuksen Kristuksen nimessä, kysykää mikä kirkko on oikea. Kutsukaa lähetyssaarnaajat kotiinne ja tuntekaa kuinka Pyhä Henki tulee vaikuttamaan teihin. Löytäkää elävä Kristus nykypäivänä, jolloin Häntä tarvitaan ehkä eniten. Sillä eikö tiedemiesten faktat muutu aika ajoin? Kun atomi löydettiin, sen uskottiin oleva pienin, kunnes se halkaistiin jne. Rukouksella hankittu usko Jeesukseen Kristukseen säilyttää voimallisuutensa kaikkea vastaan vuosituhannesta seuraavaan, muuttumattomana ja hyvänä.
Olen varma, että tästä kirjoituksestani kaivetaan esille epäkohtia ja sanojani väänellään ja käännetään minua vastaan. Kirjoituksestani löytyvät virheet ovat minun omia inhimillisiä virheitäni ja niitä tulisi käsitellä erillään kirkon totuudesta.Vastaukseni kaikkeen tätä ennen ja kaikkeen tulevaan onkin minun oma todistukseni, josta Pyhä Henki todistaa minulle aina kun teen oikein. Se todistaa kirkkomme totuudesta. Myös sinä voit saada todistuksen. En koe että minun on tarpeen vastata mihinkään minulle esitettyyn vastaukseen. Jos olette ymmärtäneet sanaani, haluatte puhua lähetyssaarnaajien kanssa, jotka ovat sitä varten että antavat teille tietoa ja vastaavat kysymyksiinne. Jos ette ole ymmärtäneet mitään, vaan jatkatte hyödytöntä sotaanne täällä, minulle ei ole teille mitään muuta sanottavaa, kuin mitä olen jo sanonut.
Niin kuin kaikki muutkin kirkot, mekin joudumme toteamaan, että jäsenemme ei aina kykene noudattamaan kaikkia käskyjä niin hyvin kuin pitäisi. Mutta kuka kykenee seuraamaan Kristuksen jalanjälkiä horjumatta? Täydellinen kun meidän kuolevaisten on niin kovin vaikea olla, vaikka siihen pyrkisimmekin. Tiedän itse että minulle on annettu heikkouksia, jotta kasvaisin niiden kautta. Se, loppuen lopuksi, on elämän tarkoitus.
Lopuksi haluan todistaa koko sydämestäni, että tiedän myöhempien aikojen Jeesuksen Kristuksen kirkon olevan kaikissa opinkohdissaan oikeassa. Haluan yhtyä Joseph Smithin voimalliseen todistukseen ja julistaa yhdessä, että Herramme Jeesus Kristus elää! Joseph Smith oli Jumalan profeetta, joka kuoli totuuden takia, samoin kuin meidän kaikkien Herramme Jeesus Kristus. Julistan, että totuus ei kuollut heidän kummankaan mukana. Edelleen julistan, että pappeuden valtuus on palautettu maan päälle. Ihmeiden aika ei ole ohi. Aika on lähellä, kun meidän jokaisen henkilökohtainen Vapahtaja Jeesus Kristus tulee kävelemään maan päällä toisen kerran, niin kuin on ennustettu. Valitkaa puolenne, sillä kukaan meistä ei voi palvella kahta herraa. Tunnen selvästi, että Jeesus Kristus johtaa viisaudessaan kirkkoamme. Tiedän voivani aina löytää vastauksen kaikkiin elämäni ongelmiin tästä kirkosta. Tiedän löytäneeni Kristuksen rauhan ja onnen tästä kirkosta. Näitä tosiasioita mikään mahti maailmassa, yksikään ihmisen mielipide tai erheellinen lausunto ei voi koskaan muuttaa. Elävän, henkilökohtaisen Herrani Jeesuksen Kristuksen nimessä, Amen.
Vaikka keräisitte tälle listalle kaikkien Suomen aktiivisten mormonien todistukset, niillä ei olisi mitään painoa. Tuollaiset todistukset ovat subjektiivisia (henkilökohtaisia). Keskenänne voitte kyllä vakuutella toisillenne että tiedätte kirkkonne olevan totta, mutta ei se täällä ulkopuolisessa maailmassa pure. Vuodatuksenne menevät aivan hukkaan.
Hengelliset todistukset ovat tosiaan henkilökohtaisia ja subjektiivisia juttuja. Todistukset merkitsevät eniten juuri ne omaaville ihmisille. Mutta minä ainakin kunnioitan jokaisen persoonaa ja samalla osana persoonaa olevaa hengellisyyttä.
Voisin tässä samaan hengenvetoon kysäistä, että millaisia Pyhän Hengen todistuksia on sitten "ei-mormoneilla"? Aloita vaikka sinä!
etteivät todistukset puhu ja vakuuta?
minä en saa minkäänlaisten "henkien" "todistuksia" mistään yliluonnollisesta.
Inspiraatiotilanteita kyllä syntyy vaikak kuinka usein, sellaisia on kaikilla, mutta ei niihin minun mielestäni tarvitse liittyä mitään "henkeä". Eikä mormonismin "totuutta".
Joka uskoo toisten todistukseen, luottaa raamatunmukaisesti "lihan käsivarteen".
Kuten yllä sanoin, olen ateisti, enkä usko tuommoisiin todistuksiin ollenkaan, en tee eroa mormonien ja kristittyjen ja hindujen tai muslimien todistusten välillä.
jota myös omaksitunnoksi sanotaan.
Ja se on aivan jokaiselle ihmiselle annettu syntymälahjana.
Myös sinulle, vaikka kuinka epäiletkin.
Pyhän Hengen lahja on eri- sen saa jokainen kuuliainen kirkon jäsen siunauksen kautta liityessään kirkkoomme.
Ihmisellä on kuitenkin kyky tuntea Pyhän Hengen vaikutus - toisen todistuksessa esimerkiksi.
Sen voi erottaa hyvänä tunteena ja ihmeellisenä rauhana.
Sitä on vaikea sanoin kuvata mutta se on totta.
Siksi sanoin, että useat ihmiset tuntevat jotakin edellä mainitun kaltaista ja erottavat hyvän pahasta juuri tuon avulla.
Todistuskin saadaan samalla tavalla.
Ja kun se on saatu, sitä ei voi mitkään ihmisten väittämät enää ottaa pois.
Hengelliset asiat ovat ihania ja ne ovat erilaisia kuin mikään muu maailmassa.
Tosin, meidän kirkossamme ei "hihhuloida" eli mennä johonkin ihmeelliseen ja käsittämättömään olotilaan - joukkosuggestioon- vaan kaikki toimii järkevästi ja asianmukaisesti.
Toki joskus liikutumme niinkuin kaikki ihmiset tekevät mutta pidän juuri siitä että kaikki on asiallista ja hyvien tapojen ja hienotunteisuuden huomioon ottamista.
Kirkko on järjetyksen kirkko ja kaikki tapahtuu sen mukaisesti.
Silloin ei tule "ylilyöntejä" -
Pidän myös siitä , että kirkko opettaa meitä hyväksymään toiset ihmiset uskovatpa he miten tahansa tai sitten ei ollenkaan.
Siitäkin on uskonkappaleissamme kohta.
Todistusta ei voi antaa toiselle, vaan se täytyy itse hankkia.
Mutta silti voi tuntea jotakin sykähdyttävää jonkun toisen todistaessa juuri sen Kristuksen hengen ansiosta mikä jokaisella on.
Ehkä se voi olla alku etsinnälle ja tutkimisille.
Kuka tietää!!!
Eräät kaikkein vahvimmista jäsenistä ovat aluksi olleet vastaan kirkkoa ja yrittäneet kumota sen oppeja kaikilla mahd. keinoilla.
Herralla on kuitenkin omat keinonsa -
vaan inspiraatiosta. En tiedä mistä tuon omantunnon tähän vedit.
Minusta hyvän ja pahan erottaminen on luonnolahja eikä mikään jonkun jumalan erikseen antama.
Sitä paitsi ns. moraali saattaa vaihdella kovastikin aikakausien ja kulttuurien välillä. Jos se olisi jotakin absoluuttista niin eiköhän jokin tietty hyvä olisi aina hyvä ja paha aina paha. Näinhän ei kumminkaan todellisuudessa ole.
ja niiden kautta myös moraalikäsitykset.
Jumala ei ole koskaan muuttanut niitä.
Olet oikeassa että aikakaudet vaihtuvat ja moraali muuttuu ihmisillä niiden mukaan- hyvä ja paha muuttuvat ja niiden välinen raja hämärtyy.
Mutta ne ovat ihmisten tekemiä muutoksia - ei Jumalan.
Omantunto on jokaisella - inspiraatiota saamme myös kokea-
niillä voi olla erilaisia ihmisten antamia nimiä, mutta ne ovat Jumalan ihmiselle antamia lahjoja-
sinä sanoit luonnonlahjoja, koska et ole löytänyt Jumalaasi vielä.
kylläpä on tylsää.
>Olet oikeassa että aikakaudet vaihtuvat ja moraali muuttuu ihmisillä niiden mukaan- hyvä ja paha muuttuvat ja niiden välinen raja hämärtyy.
Smithillä moraali meni tosi alas.
Jotain minun ymmärrystäni korkeampaa on. Olen alkanut kutsua sitä Jumalaksi, mutta se ei ole minulle lihaa ja luuta oleva mieshenkilö, todellakaan:-).
(Tosin mieheni on "jumalallisen ihana".)
Jumala on rakkaus, valo, ilo, elämää ylläpitävä voima, kaiken alku ja päätepiste. Jumala on olemassaolon syy ja selitys, ihmisjärjelle käsittämätön.
Minulle riittää, että voin levätä Jumalassa. Antaa hänen ohjata ja hellittää itse, antaa koko elämäni Hänen käsiinsä. Niin voin ottaa vastaan hyvät ja pahat päivät, kaiken mitä elämääni on suotu. Tässä voin siteerata Lutheria (muistinvaraisesti): Kaiken minkä olen itse yrittänyt omin voimin saada aikaan ja säilyttää olen menettänyt. Se, minkä olen jättänyt Herran huomaan on tallella vieläkin.
Mormonismissa on mielestäni suurimpana ongelmana se, että yritetään järkeistää ja tehdä teoria ja oppirakennelma sellaisesta, joka on olemukseltaan ihmisjärjen ulottumattomissa. Tämän rakennelman mukaisesti sitten piinataan itseä ja toisia että oltaisiin "kelvollisia". Niin kuin Jumala olisi meille jotain velkaa! Niin kuin Hänen täytyisi toimia, jos me painamme vain oikeista napeista. Onko Hän jokin flipperi tai pajatso, ihmisen manipuloitavissa esimerkiksi "oikein" uskomisella tai temppelirituaaleilla, kymmenyksillä jne?
Nöyryyttä ja sävyisää mieltä meidän tulee oppia, itse kunkin. Jumalalle kun pullistelee käy samoin kuin sammakolle, joka tahtoi tulla yhtä isoksi kuin härkä. Poks!
Todistuksesi oli parasta mitä on tapahtunut pitkään aikaan. Kiitos :)
aika hyvä, mutta katkeruus paistaa vielä läpi.
Kyllä, Jumala on sidottu, kun teemme oikein, tekemään kuten hän on itse luvannut. Kuinka voit kuvitella että ei ole väliä sillä mitä teet? Ei Jumalan käsiin antautuminen tarkoita sitä että sillä mitä teet ei ole mitään väliä, vaan aivan päinvastoin. Jumalan seuraamista ja hänen käsiinsä antautumista on se että teemme hänen tahtonsa mukaisesti parhaan kykymme mukaan ja vapaaehtoisesti näin, koska ymmärrämme että Jumala on antanut meille käskynsä siksi että niitä seuraamalla voimme olla onnellisia, ne ovat meille ohjeena. Vääristä teoista seuraa aina jotain huonoa, siksi ne ovat vääriä. Jumala on kieltänyt meitä tekemästä väärin, koska hän rakastaa meitä ja haluaa meidän olevan onnellisia eikä onnettomia. Hän ei kuitenkaan voi toimia tahdonvapautta vastaan, joka meille kaikille on annettu ja joka on olennaista Jumalan suunnitelmassa. Lusiferin suunnitelma oli se että ihmiset pakotettaisiin tekemään oikein. Esimerkki: Jos käytät heroiinia päivittäin, vaikka Jumala on käskenyt sinua käyttämästä sitä niin pilaat elämäsi, eikä Jumala voi auttaa sinua jollet päätä lopettaa heroinin käyttöä. Tottakai Jumala tukee ja auttaa meitä, mutta ei hän voi pakottaa meitä tekemään oikein. Ja vaikka ottaisit itseäsi niskasta kiinni ja lopettaisit heroiinin käytön, niin et voi mennä ajassa taaksepäin ja korjata kaikkea sitä vahinkoa jota olet itsellesi aiheuttanut. Siksi synti on synti koska siitä seuraa jotain pahaa. Oikein tekeminen ei ole mitään pullistelua eikä ylpeilyä. Ihmisen pitää olla nöyrä koska olemme itse riittämättömiä eli voimme pelastua vain Kristuksen sovituksen kautta. Ylpeä ihminen ei voi pelastua. Olemmeko mielestäsi vain sätkynukeja ilman omaa tahtoa. Et voi tehdä oikein paitsi tekemällä oikein.
Ei Jumalan varassa oleminen ole vastuuttomuutta. Eihän Jumala meitä käsistään sellaiseen tilaan saata. Jumalan rakkaus synnyttää meissä rakkautta lähimmäisiämme kohtaan ja itseämme kohtaan, koska Hän on meitä niin määrättömästi rakastanut. Tämä rakkaus saa meidät haluamaan hyvää, olemaan vahingoittamatta itseämme tai muita, ei kiitollinen ihminen ole pahantahtoinen.
Uskotko että olemme vain Jumalan sätkynukkeja joita hän ohjailee. Jos kerran Jumala ohjaa jotain ihmistä niin kuinka hän voi sortua tekemään väärin? tuskin Jumala ohjaa häntä siihen. Emmekö voi itse valita oikean ja väärän? Olen samaa mieltä että Jumalan rakkaus saa meidät haluamaan hyvää, mutta sen tulee myös näkyä teoissamme. Eikä Jumala pakota meitä tekemään hyvää, eli meidän on itse tehtävä niin omasta halustamme. Tätä tarkoitetaan sillä kun sanotaan että "usko ilman tekoja on kuollut". Eli on meidän teoillamme merkitystä, usko on tekoja eikä vain sanoja. Emme voi saada pyhän hengen ohjausta jos rikomme tieten tahtoen(valinnanvapaus) Jumalan käskyjä. Voiko mielestäsi avionrikkoja päästä selestiseen valtakuntaan (tai taivaaseen) tai edes saamaan hengen ohjausta, jos hän sanoo uskovansa ja uskookin Jeesukseen, mutta jatkaa väärintekemistä koska parannuksen tekeminen on niin vaivalloista ja vaikeaa. Mutta uskoen pelastuvansa koska hänen kirkkonsa opettaa että riittää kun tunnustaa syntisyytensä ja uskoo Herraan. Muista ettei Jumala suvaitse syntiä. Kuinka avionrikkoja esim. voisi asua Jumalan valtakunnassa? koska hänhän ei osaa kontrolloida himojaan, eikä edes rakasta Jumalaansa tarpeeksi että pitäisi hänen KÄSKYNSÄ., Eli hänen hedelmänsä ovat pahoja eikä hyviä toisin kuin Jumalan palvelijan. Ei jumala voi pakottaa ihmistä tekemään oikein. Jos väität että voi, niin mikä kumma sitten on elämämme tarkoitus jos valinnoillamme ei ole merkitystä? Jos taas uskot että Jumala ei voi pakottaa ihmistä tekemään oikein(eli meillä on valinnanvapaus), niin kuinka perustelet sen että hän hyväksyy meidät syntisinä, vaikka emme edes yritä tehdä oikein, eli olemme omasta vapaasta tahdostamme valinneet väärin vastoin Jumalan tahtoa, unohtamatta kuitenkaan sitä ettei Jumala hyväksy syntiä, eikä mikään epäpuhdas voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan? Pyydän selityksiä.
Kysyt, eikö ihmisen pitäisi valita hyvää. Kuinka usein itse pystyt siihen? Tieten mutta myös tietämättämme me jatkuvasti rikomme itseämme, lähimmäistä ja Jumalaa vastaan. Totta kai haluan silkasta elämänilosta ja kiitollisuudesta elää niin hyvän ja Jumalalle otollisen elämän kuin ikinä pystyn, mutta ilman Jumalan jokahetkistä kannattelua minä vajoaisin kumminkin "synnin saastaan" oman lihallisen olemukseni mukaisesti.
Jos katsot miten ihmiset ja eläimet ja muu luonto täällä kärsii, ymmärrät että me kaikki olemme koko ajan synnin tilassa - riippuu siitä, miten herkkä sisäinen tunto sinulla on. Minä ainakin olen joka hetki tietoinen pienuudestani ja syntisyydestäni ja täysin Jumalan armon varassa.
Sinä tunnut vilpittömältä ihmiseltä.
Kolkuttavalle avataan. Yksi teiltä puuttuu ja sen mukana kaikki: Kristuksen sisällinen tuntemus.
Kun tämä tuntemus tulee ihmiseen, hänen käsityksensä itsestään, mahdollisuuksistaan ja suuruudestaan murenee ja tilalle tulee syvä kiitollisuus ja rakkaus Jumalaa kohtaan. Me synnymme hengessä uudesti, eikä mikään ole sen jälkeen entisellään.
ja älä yritä käännyttää muita!
Mihin sinä arvelet minun käännyttävän ja keitä?
Minä todistan Kristuksesta. Eikö se ole luvallista mormonismipalstalla?
se on ihan läpinäkyvä ja selvä yritys käännyttää ihmiset pois mormonismista koska olet niin katkeroitunut, vaikket sitä itse myönnäkkään.
Vapauteen, ei orjuuteen, ei lain eikä synnin orjuuteen vaan vapauteen.
En ole kehottanut ketään tällä palstalla eroamaan mormoneista tai liittymään mihinkään uskonnolliseen yhdyskuntaan.
En ole edes 100% varma siitä, etteikö ihminen myös mormonikirkon jäsenenä voisi päästä Kristuksen sisälliseen tuntemukseen - sillä mistä minä tiedän Jumalan tiet kunkin kohdalla?
Itselleni ei vain käynyt niin. Näännyin taakkojen alle suorittaessani uskoa ja tekoja ja yrittäessäni ymmärtää sekavaa oppia.
Moniavioisuus, mustiin kohdistunut rotusorto, lähetyssaarnaajien vapaaehtoisena sotaan meneminen, mormoniksi kääntyneen isäni kääntymyksestä alkanut väkivaltaisuus minua, äitiä ja muita sisaruksia kohtaan, kymmenysten maksamisesta ja muista lahjoituksista johtunut taloudellinen ahdinko perheessä - kaikki tuo todisti minulle, että tämä kirkko ja tie ei ole Jumalasta. Lievennyksenä: ei ainakaan minun kohdallani, ei minun ymmärtämäni Jumalan olemuksen mukaista. Jumala on rakkaus.
Miksi et vastannut kysymyksiini? Tottakai Jumala auttaa ja tukee meitä, mutta eihän hän voi tehdä mitään tekoja meidän puolestamme, jos emme itse tartu toimeen, vai väitätkö toisin?
Ei meiltä edellytetä sitä että olisimme joka hetki täydellisiä, koska se on mahdotonta ainakin vielä, mutta meiltä edellytetään, että yritämme pyrkiä koko ajan parempaan. Oletko siis sitä mieltä, että koska olemme syntisiä, niin meidän ei tarvitse edes yrittää olla parempia lähimmäisiä, koska kuitenkin epäonnistumme? Mikä silloin on elämämme tarkoitus? Mielestäni on vaarallista ajatella että teoillamme ei ole merkitystä, koska silloinhan voi minkä tahansa teon oikeuttaa itselleen, koska "Teoillamme ei ole merkitystä" Joku kuitenkin joutuu kärsimään tekojemme seurauksista. Mielestäni se on Jumalan armon hyväksikäyttöä. Kysymys on siitä että HALUAMMEKO olla parempia lähimmäisiä ja Jumalan palvelijoita, jos haluamme jotakin, niin ainakin yritämme tehdä sen mukaan. Jumala ei vaadi meiltä enempää kuin mihin voimamme riittävät, mutta vaatii meiltä sen mihin voimamme riittävät.
Omasta mielestäni jo vastasin, mutta otetaan tarkemmin kysymyksiäsi:
"Uskotko että olemme vain Jumalan sätkynukkeja joita hän ohjailee."
- En usko että olemme Jumalan sätkynukkeja. Olemme Hänelle rakkaita, kalliisti lunastettuja lapsia.
"Jos kerran Jumala ohjaa jotain ihmistä niin kuinka hän voi sortua tekemään väärin? tuskin Jumala ohjaa häntä siihen."
- Isä meidän -rukouksessa rukoillaan "äläkä saata meitä kiusaukseen". Kaikki, mikä meitä kohtaa tulee siis Jumalan kädestä, usein tavalla ja syistä joita emme vajavaisella ymmärryksellämme käsitä. Sorrumme tekemään väärin, koska olemme syntiinlangenneiden Adamin ja Eevan perillisiä, ihmisluontomme mukaisia: nopeat pahaan, hitaat ja haluttomat hyvään.
Emmekö voi itse valita oikean ja väärän?
- Ainakin kannattaa ensin kysyä rukouksessa neuvoa, ennen kuin valitsee. Muuten valitsee tosi helposti väärin, olen itse huomannut.
Niin, emme voi valita sitä mitä meille tapahtuu, MUTTA sen voimme valita miten siihen suhtaudumme. Kirjoituksesi perusteella uskot kuitenkin siihen että on oikeita ja vääriä valintoja, niin eikö se että valitsemme väärin tarkoita sitä että Jumala ei ohjaa meitä silloin valinnan hetkellä, eli me olemme ITSE tehneet sen valinnan ilman Jumalan ohjauksessa olemista, eli ei Jumala eikä Aatamikaan, vaan me itse. Jos Jumala ohjaisi meitä joka hetki "uskontunnustuksemme" jälkeen, niin emme tekisi ollenkaan vääriä valintoja, mitä kuitenkin koko ajan teemme, siitä todistavat maailman monet ongelmat. Sanoit että voit hellittää ja antaa Jumalan ohjata elämääsi, niin kuinka voit kuvitella että Jumala ohjaisi sinua tekemään syntiä, jota kuitenkin kaikki teemme, eikö se todista siitä että Jumala ei ohjaa sinua, vaan sinä itse teet niin. Miten Jumala voisi tehdä meistä täydellisiä ilman omaa haluamme ja jokahetkistä ponnisteluamme ja pyrkimystämme täydellisyyteen? muutenhan hänen täytyisi rikkoa valinnanvapautta vastaan(eli emme voisi valita muuten kuin hyvin)Kuitenkin hän haluaa meidän olevan täydellisiä: Matt 5:48 "Olkaa te täydellisiä niinkuin teidän taivaallinen Isännekin on". Tähän toivoisin vastausta
Teemme todella paljon valintoja niin, että emme ota siihen Jumalan ohjausta vaan luulemme itse tietävämme paremmin. Ihmisen ylpeys ja omavoimaisuushan se sitä teettää, mikäpä muu.
Luomiskertomuksessa asia on esitetty hienosti: ihminen tahtoi väen vängällä syödä hyvän ja pahan tiedon puusta ja joutui siksi karkotetuksi Paratiisista. Eläinkuntahan on edelleen tuossa paratiisillisessa tilassa, eläimet eivät tee oikein eivätkä väärin kuten me ihmiset voimme tehdä.
Silloin kun hellitän ja annan Jumalan ohjata suostun kuuntelemaan Jumalaa, enkä luule itse tietäväni ja osaavani Häntä paremmin ratkoa elämäni ongelmia.
Silloin kun yritän itse omin voimin, teen kamalasti virheitä ja sotken sekä omat asiani että valitettavan usein myös sotken ja sotkeennun muiden asioihin.
Minä en halua Jumalan tekevän minusta täydellistä tai muutenkaan sitä tai tätä, minä sanon vain: "Tapahtukoon sinun tahtosi" ja "puhu Herra, palvelijattaresi kuulee". Näin siis ihannetapauksessa, en ollenkaan tarpeeksi usein tosielämässä. SE omavoimaisuus nääs, perisynti - nimitä miten haluat.
Jos Jumala tahtoo tehdä minusta täydellisen, tehköön - mutta tuntien oman vajavaisuuteni se vaatii todella sen, että Jumala on Kaikkivaltias. :-)
Itselläni ei ole sellaiseen kerta kaikkiaan mitään mahkuja.
Totta, ei Jumala yksin sinusta eikä minusta täydellistä voi tehdäkään, vaan hän voi ainoastaan auttaa sinua saavuttamaan tavoitteesi. Täydelliseksi tulemisen tulisi kuitenkin myös Raamatun mukaan olla meidän tavoitteemme. Olen täysin samaa mieltä että vain silloin voimme tehdä oikeita valintoja kun kuuntelemme sitä mitä Jumala sanoo, koska oma lihallisuutemme vetää meitä toisaalle, emmekä nyt näe koko kuvaa valintojemme seurauksista iankaikkisesta perspektiivistä. Meidän kuitenkin tulee sitten myös TEHDÄ niin kuin Jumala meitä neuvoo, vaikka se tuntuisikin erittäin vaikealta ja joskus jopa mahdottomalta,muutenhan neuvosta tai avusta ei ole mitään hyötyä. Vaikka epäonnistumme, niin meidän on vain yritettävä uudelleen. Voin itse sanoa ettei Jumalan käskyjen seuraaminen ole helppoa, mutta olen kuitenkin kukistanut itsessäni joitakin heikkouksia pitkällisen yrittämisen jälkeen, ja se kannattaa. On turha ajatella kehittymistä niin, että meidän tulisi olla täydellisiä, koska silloin tehtävä tuntuisi meistä varmasti mahdottomalta. En usko että Jumala pyytää meiltä mitään mitä emme pysty toteuttamaan. Jos emme erottaisi oikeaa ja väärää, niin mikä silloin olisi elämämme tarkoitus? Kuinka voisimme tehdä Jumalan tahdon jos emme tietäisi mikä on oikein ja mikä väärin? Kuinka voisimme olla onnellisia? Eikö olisi kamalaa elää niin että emme voisi kehittyä mihinkään, emme voisi tuntea iloa koska ei olisi surua, emmekä onnistumista koska ei olisi epäonnistumista, emmekä myöskään onnea, koska emme olisi kokeneet epäonnea. Pitää muistaa että tämä maanpäällinen elämämme on vain koetusaika, nähdäksemme ketä oikeasti haluamme seurata.
Raamattu on täynnä hyviä elämänohjeita, kymmenen käskyä ja Vuorisaarna päällimmäisinä. Pystytkö itse noudattamaan edes ensimmäistä käskyä? Entä toista?
Mitä pidät riittävänä näiden kahden käskyn noudattamisen tasona - siitähän se riippuu.
Jos sinulle riittää ihan pikkuisen siihen suuntaan, saatat kokea pääseväsi täydellisyyteen.
Minulla tekee tiukkaa vaikka parhaani koetan. Olen täysin Jumalan ja armon varassa, itse en voi itseäni pelastaa, en tulla täydelliseksi, en mitään. Ilman Jumalaa minä en ole mitään, Hänessä on ainoa toivoni.
Sinulla vielä riittää toivoa, että voisit itse tulla täydelliseksi ja siten pakottaa Jumalan päästämään itsesi siihen "hyvään paikkaan"?
Sopiihan tuota koettaa. Yritä edes, sano ukko kun käski eukkoansa seinää pitkin kiivetä.
ihan samat on käskyt meilläkin ja saarnakin.
Ja parhaamme yritettyämme pelastumme vain Jumalan armosta ja Kristuksen sovituksen kautta,
mutta kyllä meidän täytyy yrittää edes.
Tämä juuri on se Kristuksen sisällinen tunteminen, jota on mahdoton selittää sellaiselle jolla ei sitä ole. *) Vaikka ero ehkä sinusta sanallisella tasolla näyttää pieneltä, se on ratkaiseva. Emme pelastu omilla töillämme. Jumala ja hänen rakkautensa aikaansaa meissä hyvää, halun hyvään koska olemme kiitollisia ja onnellisia Hänen rakkaudestaan ja armostaan, pelastuksesta, kaikesta.
Myös usko on Jumalan lahja, edes sitä ei voi saada omilla töillänsä ja ponnisteluillaan ja kovasti yrittämällä - sotkee vaan pienen oman päänsä niin että järkikin viimein nyrjähtää.
Amerikkalainen "self-made-man" ja busineshenkinen yrittäjäkulttuuri on jo tunkeutunut uskomiseenkin...
Niin se ei mene, kertoo nimimerkki Ent.mormoni, eli "kokemusta totisesti on".
*) Tuli mieleen ehkä karkea, mutta kuvaava vertaus. Jos et ole koskaan aivastanut tai saanut orgasmia, on hyvin vaikea toisen sinulle kuvailla, millaista se on. :-)