Hmm...

Keiju kirjoitti:

Eksyin tälle palstalle mielenkiinnosta, ja yllätyin oikeasti, kuinka monella on noita itsemurha-ajatuksia. Itse olen joskus teinivuosina ajatellut tappavani itseni, mutta onneksi se oli vaan pahoja kasvukipuja. Mun lapsuus ja nuoruus on ollut yhtä helvettiä, on viinaa, hakkaamista ja hyväksikäyttöä. Selvisin niistä kaikista, ja nyt olen työelämässä, ja nautin jokaisesta päivästä mitä eteen tulee, on se sitten täysin syvältä tai loistava. En väitä etteikö menneisyydestä olisi jäänyt arpia, enkä ole unohtanut, ja välillä katkeruus on suuri, mutta mä selviän kyllä. Jumalalla ei ole mitään osuutta mun selviämiseen, koskaan en ole apua saanut vaikka joskus olen sitä yrittänyt rukoilla. Itse tekee elämästään elämisen arvoisen. En yritä edes ymmärtää, millaista on olla todella masentunut, koska en itse ole sitä noin vahvasti kokenut, mutta senverran sanon, että mun mielestä itsemurha on pelkoa. Sitä pelkää ettei ole tarpeeksi vahva yrittämään vielä kerran, ettei jaksa jatkuvia vastoinkäymisiä. Jokaisella varmasti on joskus tuollainen olo, on vaan ihmisestä ja läheisistä kiinni, jaksaako sitä nousta taas ylös ja yrittää. Toisaalta taas ymmärrän, että välillä se on melkein mahdotonta ja helpointa olisi vaan tappaa itsensä. Mutta... Jokaisella on oikeus päättää omasta elämästään.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä