Historian huonoin presidentti
Olli Herrala
Olli Herrala Toimittaja, Kauppalehti
Presidentti Barack Hussein Obaman suosio on pohjilla. En ihmettele asiaa.
Boston Heraldin kolumnisti Adriana Cohen menee niin pitkälle, että hän sanoo Obaman olevan vielä huonompi presidentti kuin maapähkinämies Jimmy Carter.
”Se on nyt virallista. Jimmy Carter ei enää ole Yhdysvaltain historian huonoin presidentti”, Cohen juhlii.
Tälle näkemykselle löytyy todisteita ennen kaikkea siksi, että Obaman ulkopolitiikka on ollut likimain yhtä heikkoa kuin Carterin sekava hapuilu 1970-luvun lopulla.
CBS Newsin ja New York Timesin tuore kysely kertookin, että demokraatti Obaman harjoittamaa ulkopolitiikkaa pitää pätevänä enää 34 prosenttia äänestäjistä. Presidentin ulkopoliittiset ”linjaukset” tuomitsee lähes 60 prosenttia kansasta, CBS ja NYT kertovat.
Kyselytuloksen arvoa saattaa hyvinkin nostaa se, että New York Times on suhtautunut Obamaan vuosikausia sangen myötäsukaisesti. NYT oli aivan eturintamassa mainostamassa sitä ”toivoa ja muutosta”, jota kansalle markkinoitiin erityisesti vuosina 2008 ja 2009.
Mutta eipä jätetä tätäkään väitettä roikkumaan yhden kyselyn varaan.
Samaan aikaan tutkimusyhtiö Gallup nimittäin julkaisee tietoja, joiden mukaan presidentti Obaman työn hyväksyy ainoastaan 42 prosenttia vastaajista. Kaukaisilta vaikuttavat ne median lietsoman Obama-huuman ajat, jolloin kannatus huiteli 70 prosentin tietämissä.
Mielenkiintoinen tieto on sekin, että Obamaan tyypillisesti myönteisesti suhtautuva latinoväestö on kääntämässä kelkkaansa. Gallupin mukaan latinot ovat vuosina 2012–2014 selvästi pakittaneet Obaman kannattajina.
Demokraattipresidentin painuva suosio saattaa olla enne kongressin välivaalien tuloksesta. Republikaanien asemia kilpailussa heikentää tietenkin se, ettei siltäkään suunnalta ole kuultu järisyttäviä avauksia. Sitä paitsi USA:n talous kasvaa parhaillaan vauhdikkaasti, eikä se ainakaan heikennä demokraattien vaaliasetelmia.
Obamaa on arvosteltu velttoudesta ISIS-kriisin hoidossa, sillä hänellä on riittänyt aikaa golfinpeluulle, vaikka terroristit etenevät Syyriassa ja Irakissa. Cohen laskee, että Obama on osallistunut liki 50:een demokraattien varainkeruutilaisuuteen vuonna 2014, mutta ulkopoliittisella rintamalla palaa useampikin nurkka.
Vaikka presidentti Obaman kannatusluvut vajoavat kuin kivi, demokraateilla on varainkeruussa huomattava etulyöntiasema. Republikaanien keräämän datan perusteella viime kuussakin demokraatit keräsivät osavaltioiden vaalikassaan miljoonia dollareita enemmän kuin poliittiset vastustajansa.
Näin ollen demokraatit voivat pitää enemmistönsä senaatissa, mutta marraskuun alun välivaalien jälkeen sekin nähdään.
Tähän mennessä demokraatit ovat käyttäneet osavaltioiden televisiomainontaan noin 110 miljoonaa dollaria, kun republikaanit ovat ostaneet television mainosaikaa 85 miljoonalla dollarilla. Tieto ilmenee republikaanien strategin Karl Roven kampanjakirjeestä.
Senaatin enemmistön kannalta tärkeät osavaltiot Alaska, Arkansas, Colorado, Iowa, Louisiana, ja Pohjois-Carolina ovat saaneet osakseen poikkeuksellisen vahvaa demokraattikoneiston vyörytystä.
Tosiasia on edelleen se, että raha puhuu. Sekin on tosiasia, että Obama istuu Valkoisessa talossa toista kauttaan.
Jimmy Carterin lietsomaa surkeutta kansa jaksoi katsoa vain yhden kauden.
http://www.vkpress.ru/upload/iblock/3cb/3cbb2915669c9422db2acdc4d0510daa.jpg
Olli Herrala
Olli Herrala Toimittaja, Kauppalehti
Presidentti Barack Hussein Obaman suosio on pohjilla. En ihmettele asiaa.
Boston Heraldin kolumnisti Adriana Cohen menee niin pitkälle, että hän sanoo Obaman olevan vielä huonompi presidentti kuin maapähkinämies Jimmy Carter.
”Se on nyt virallista. Jimmy Carter ei enää ole Yhdysvaltain historian huonoin presidentti”, Cohen juhlii.
Tälle näkemykselle löytyy todisteita ennen kaikkea siksi, että Obaman ulkopolitiikka on ollut likimain yhtä heikkoa kuin Carterin sekava hapuilu 1970-luvun lopulla.
CBS Newsin ja New York Timesin tuore kysely kertookin, että demokraatti Obaman harjoittamaa ulkopolitiikkaa pitää pätevänä enää 34 prosenttia äänestäjistä. Presidentin ulkopoliittiset ”linjaukset” tuomitsee lähes 60 prosenttia kansasta, CBS ja NYT kertovat.
Kyselytuloksen arvoa saattaa hyvinkin nostaa se, että New York Times on suhtautunut Obamaan vuosikausia sangen myötäsukaisesti. NYT oli aivan eturintamassa mainostamassa sitä ”toivoa ja muutosta”, jota kansalle markkinoitiin erityisesti vuosina 2008 ja 2009.
Mutta eipä jätetä tätäkään väitettä roikkumaan yhden kyselyn varaan.
Samaan aikaan tutkimusyhtiö Gallup nimittäin julkaisee tietoja, joiden mukaan presidentti Obaman työn hyväksyy ainoastaan 42 prosenttia vastaajista. Kaukaisilta vaikuttavat ne median lietsoman Obama-huuman ajat, jolloin kannatus huiteli 70 prosentin tietämissä.
Mielenkiintoinen tieto on sekin, että Obamaan tyypillisesti myönteisesti suhtautuva latinoväestö on kääntämässä kelkkaansa. Gallupin mukaan latinot ovat vuosina 2012–2014 selvästi pakittaneet Obaman kannattajina.
Demokraattipresidentin painuva suosio saattaa olla enne kongressin välivaalien tuloksesta. Republikaanien asemia kilpailussa heikentää tietenkin se, ettei siltäkään suunnalta ole kuultu järisyttäviä avauksia. Sitä paitsi USA:n talous kasvaa parhaillaan vauhdikkaasti, eikä se ainakaan heikennä demokraattien vaaliasetelmia.
Obamaa on arvosteltu velttoudesta ISIS-kriisin hoidossa, sillä hänellä on riittänyt aikaa golfinpeluulle, vaikka terroristit etenevät Syyriassa ja Irakissa. Cohen laskee, että Obama on osallistunut liki 50:een demokraattien varainkeruutilaisuuteen vuonna 2014, mutta ulkopoliittisella rintamalla palaa useampikin nurkka.
Vaikka presidentti Obaman kannatusluvut vajoavat kuin kivi, demokraateilla on varainkeruussa huomattava etulyöntiasema. Republikaanien keräämän datan perusteella viime kuussakin demokraatit keräsivät osavaltioiden vaalikassaan miljoonia dollareita enemmän kuin poliittiset vastustajansa.
Näin ollen demokraatit voivat pitää enemmistönsä senaatissa, mutta marraskuun alun välivaalien jälkeen sekin nähdään.
Tähän mennessä demokraatit ovat käyttäneet osavaltioiden televisiomainontaan noin 110 miljoonaa dollaria, kun republikaanit ovat ostaneet television mainosaikaa 85 miljoonalla dollarilla. Tieto ilmenee republikaanien strategin Karl Roven kampanjakirjeestä.
Senaatin enemmistön kannalta tärkeät osavaltiot Alaska, Arkansas, Colorado, Iowa, Louisiana, ja Pohjois-Carolina ovat saaneet osakseen poikkeuksellisen vahvaa demokraattikoneiston vyörytystä.
Tosiasia on edelleen se, että raha puhuu. Sekin on tosiasia, että Obama istuu Valkoisessa talossa toista kauttaan.
Jimmy Carterin lietsomaa surkeutta kansa jaksoi katsoa vain yhden kauden.
http://www.vkpress.ru/upload/iblock/3cb/3cbb2915669c9422db2acdc4d0510daa.jpg
Vastaukset 4
Vanhimmat
Punatulkut jaksavat mollata aina USA:n sen hetkistä presidenttiä! Ennen Obamaa oli George Bush, johon verraten Obaman nykykäsittely on suorastaan mietoa!
Erityisen raivoisasti punatulkut haukkuivat Ronald Reagania, joka sitten toimenpiteellään romautti koko pskaputiikin punatulkkujen suureksi suruksi.
Reagan on edelleen USA:ssa yksi suosituimmista presidenteistä kautta aikojen!
Jos seuraa näissä asioissa Suomen taiteilijoita ja sivistyneistöä niin saattaa saada hieman vinoutuneen kuvan:-D
Kuulehan tiltu.
On aivan yksi lysti tuon sinun Usa-jauhamisesi Suomen kannalta ja varsinkaan Suomen Natoon liittymisen kannalta. Ei USA on ongelma Suomelle eikä uhkaa Suomea mitenkään. Suomen turvallisuusuhka tulee Venäjältä jos on tullakseen. Nyt näyttää tosi pahalta, mutta jospa Putin ehdittäisiin syrjäyttää ennenkuin mitää konkreettista vaaraa saa aikaiseksi. Ajasta se on kiinni.
Tuo Venäjän virallisen propagandan toitottaminen on ihan turhaa täällä. Suomalaiset kyllä tietävät todellisen tilanteen aika hyvin, joten venäläinen propaganda ei uppoa.
Tavalliset Ihmiset haluavat vallanv aihtuvan. Ovat kyllästyneet sotaisaan presidenttiin.
Valtahan vaihtuu USA:ssa joka tapauksessa kahden vuoden päästä!
Jos Obama on mielestäsi sotaisa niin luetteletko ne hänen sotansa?