Koululääkäri oli määrännyt 17 vuotiaalle tytölleni cipraleksiä paniikkihäiriöön, onko oikea lääke siihen?
cipraleksiä
epäuskoinen
20<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Kannattaa varautua et olotila huononee aluksi mutta parin viikon päästä pitäis ruveta auttamaan.
Älä helvetissä pilaa lastas noilla myrkyillä. Jos henkilö, lapsi tai aikuinen, kärsii paniikkikohtauksista on oireilulle aina jokin syy ja siihen syyhyn pitäisi vaikuttaa, eikä myrkyttää ihmisen alkua pilalle aineilla. Koululääkärinne vaikuttaa osaamattomalta ja tai vastuuttomalta. Suosittelisin menemään jonnekin, jossa lastasi halutaan aidosti auttaa (= tarjotaan keskusteluapua panikoinnin syihin).
Ei ole. Oikea lääke on kokonaisvaltainen hoito, kasvun tukeminen, keskustelu, rentoutuminen, paniikin ymmärtäminen, tekniikoiden opettelu, liikunta, uni, ruokavalio. Lääkkeillä on vakavia haittavaikutuksia, eivätkä ne paranna. Vaadi parempaa hoitoa.
Kyllä Cipralexiä käytetään paljonkin indikaatiolla paniikkihäiriö. Miksi koululääkäri? Ph on psykiatrin alaa, eli varaamaan aikaa psykiatrille, yksityisillekin toki on jonkin verran jonoja, mutta kovin pitkää aikaa ei tarvinne odottaa.
Psykoterapiaa, mieluiten kognitiivista lääkityksen rinnalle, pelkkä lääkitys ei ole oikea hoitomuoto.
Ja tosiaan, alussa vointi yleensä huononee.
Ei niiden paniikkikohtausten syytä läheskään aina saada selville.
Juu ei mitään SSRI lääkeitä itse juuri yritän eroon ja yhtä helvettiä tämä on. Ei muuta kuin terapiaa vain.
Eroon paniikkihäiriöstä!
http://personal.inet.fi/koti/remeli/laakkeet.htm#Eroon_paniikista
Tyttö on ehkä vain herkkä ja reagoi panikoimalla normaaleihin iän tuomiin haasteisiin. Nykyään puhutaan paljon siitä että SSRI lääkitys tuo vanhojen ongelmien tilalle vain uusia ongelmia. Lääkitys voi aiheuttaa kuulemma myös kaksisuuntaisen mielialahäiriön puhkeamisen. Tässä teille dokumentti asiasta: YLE MOT Masentavat lääkkeet:
https://www.youtube.com/watch?v=sd0IW_MqJvA
http://www.paniikkihairio.com/
Surullista lukea tälläisiä viestejä... Itse aloitin syömään samoja myrkkyjä 17-vuotiaana ja voin sanoa, että mitään en elämässäni kadu niin paljon, kun sitä päivää, kun aloitin syömään noita lääkkeitä. Minulle ei kukaan koskaan kertonut mitä ne aiheuttavat ihmiselle... Nyt vähän yli kymmenen vuotta myöhemmin minulla on enemmän ongelmia kuin koskaan noiden lääkkeiden takia ja olen varma siitä, että en tule parantumaan enää koskaan. Paniikki-häiriö on pientä sen paskan rinnalla mitä nuo lääkkeet tuo tullessaan. Suosittelisin ensin kokeilemaan kaikkea mahdollista muuta kun lääkkeitä.
Minun mielestä parempi olis ollut joku mieto bentso, koska onhan Hän vielä lapsi niin voit äitinä käskeä sitten lopettamaan tai ainakin valvomaan käyttöä, täysi-ikäistä kun ei voi valvoa.
No en kyllä missään nimessä suosittelisi mitään bentsoakaan kehittyvälle nuorelle.
Juu ei bentsoa voi suositella kehittyville aivoille. Ei sen enempää kuin alkoholinkaan juomista. Bentsot vaikuttaa lisäksi käyttäytymisen hallintaan. Poistavat estot ja ei niin mietoa bentsoa olekaan ettei sillä olisi ihan selkeitä vaikutuksia aikuisenkin miehen käytökseen ja elämään. Bentsoja syövä ei itse välttämättä tajua itsessään mitään outoa vaikka kävelisi päin seiniä ja tavarat tippuu käsistä.
Monissa lääkkeissä on se, että kun kerran aloittaa, niin sitä ei niin vaan lopeteta. Riittääkö teinin motivaatio syödä pillereitä ohjeen mukaan? Epäilen. Jos lääkkeen lopettaa yllättäen, niin sillä voi olla arvaamattomia vaikutuksia käyttäytymiseen (vrt esim. monet koulusurmatapaukset). Toisaalta monilla lääkkeillä voi myös tehdä itsemurhan. Itse olen myös sitä mieltä, että mielialalääkkeiden pitkäaikaisvaikutuksia ei yhä edelleenkään tunneta kunnolla, vaikka niistä yhä enemmän puhutaankin.
Mielestäni koululääkäri teki virheen. On eri asia määrätä antibiootti tulehdukseen kuin kehittyvälle yksilölle aivokemiaan vaikuttavia lääkkeitä. Tuon ikäisellä olisi pitänyt laittaa lähete eteenpäin. Sitä paitsi onko fyysisten sairauksien mahdollisuus suljettu kunnolla pois? Esim. heittääkö verensokerit? Nyt on leimattu psyykenpotilaaksi, mikä tekee kaiken somaattisen hoidon saannin myöhemmin vaikeaksi.
Itselläni on ollut pahempia vaikeuksia kymmenisen vuotta. Alkuun painostettiin ja syyllistettiin syömään lääkkeitä, ei enää. Nyt tarjotaan sitä, mikä olisi ehkäissyt todennäköisesti monet ongelmat, eli psykoterapiaa (ja jota toivoin jo parikymmentä vuotta sitten). En vaan enää ole motivoitunut pallotuksen jälkeen, haluan eläkepaperit. Elämä ennätti ajaa ohitse, ja loppumetreistä haluan nauttia parhaan mukaan luomusti. Kun on katsonut elämää riittävän kauan riittävän kaukaa, niin olemassa olevat oravanpyörä- tai työllistämistoimenpidekyykytykset eivät enää vaan tunnu uskottavilta. Eli ongelmiin kannattaisi puuttua ajoissa, ja nimenomaan terapialla. Sen ei tarvitse olla välttämättä edes mitään raskasta, joskus kevyempikin tuki voi riittää.
Oletko varma, ettei tyttärellesi ole tapahtunut jotain, josta hän häpeää kertoa? Tai vaihtoehtoisesti traumaattinen kokemus, jonka on unohtanut, mutta joka vaikuttaa?
Mulla on genettinen paniikkihäiriö, eli sille ei aina ole mitään syytä. Käytin lääkkeitä 5 vuotta ja nyt en saa enään kohtauksia.
Geneettinen?
Eihän tuollaista ole olemassa, eikä lääkettä siihen.
on olemassa periytyvä alttius paniikkihäiriöön.Paniikkihäiriössä ei estyy aivojen välittäjäaineen kulku reseptorista toiseen. Itsellänikin on tämä ja en voisi elää normaalia elämää ilman lääkkeitä.Oireet paniikkihäiriössä invalidisoivat minut ja turha tulla tyrkyttämään terapiaa koska siitä ei ole ollut apua minulle.Ilman lääkitystä en olisi tässä ja se on riittävä syy syödä nappeja minulle:)
Kaikki puhe paniikkikohtauksista geneettisenä ja fyysisenä ilmiönä tai sairautena on täyttä humpuukia. Syyt sinullakin ovat jossain muualla. Ehkä et ole tullut asiaa ymmärtäneeksi tai ajattelleeksi. Se, että tunnet saavasi apua jostain lääkkeestä mitä käytät ei tarkoita, että kyseessä on sairaus. Perusl ääketieteen asioita. Hyvä, että olet tyytyväinen itse käyttöön. Se on tärkeintä.
No onhan se sinänsä oikea lääkeaine paniikkihäiriöön (yksi mahdollisista lääkevaihtoehdoista), mutta oon kyllä samaan mieltä kuin edellisetkin kirjoittajat, että todennäköisesti paljon parempi ja haitattomampi hoitovaihtoehto olisi nuo em. lääkeettömät vaihtoehdot, varsinkin kun vielä nuoresta, kehittyvästä ihmisestä on kyse. En tietenkään tiedä tyttäresi tilannetta, mutta ainakin kannattaisi kokeilla muut vaihtoehdot ensin.
Tiesithän, että psyykelääkkeet voivat aiheuttaa pysyviä vaurioita aivoillesi. Puhutaan iatrogeenisesta dementiasta tai laajemmin CBI:stä eli Chronic Brain Impairmentista. Muitakin termejä on käytössä. Saat lisätietoa nettihaulla. SSRI:t ovat myös todella koukuttavia vaikka osa pääseekin niistä eroon suhteellisen helposti. Arviot pahasti koukuttuneista vaihtelevat aina 20%:sta 60%:iin eli pimeässä pitkälti operoidaan. Tiedät vasta, kun lopetat -periaatteella.
SSRI-lääkkeillä ei kuitenkaan ole varsinaisessa merkityksessä juurikaan tekemistä masennuksen tai muunkaan psyykkisen "häiriön" hoitamisen tai parantamisen kanssa muuten kuin, että niitä siihen vaivaan annetaan. SSRI:t toimivat lamaamalla tunteitasi. Psykiatrit yleensä sanovat, että ne kaventavat tunnekokemuksia tai "leikkaavat huippuja pois". Siten menetät kykyäsi tuntea vahvoja tunteita tai jopa tunnekokemukset kokonaan. Ilmiöstä käytetään entisten käyttäjien keskuudessa nimitystä zombifioituminen ja seurannutta turtuneisuuden tilaan zombitilaksi. Tila vastaa kuulemma karkeasti lobotomiaa, joka tarkoittaa sitä, että sinulta katoaa tai madaltuu persoona ja ihmisyys. Jotkut pitävät seurannutta tunteettomuuden tilaa helpottavana, koska elämän asiat menettävät merkityksensä ja tunteita ei enää koe samalla tavalla. Pidemmän päälle hetkellinen siunaus muuttuu pysyväksi helvetiksi, koska tunteettomuus voi jäädä pysyväksi. Googleta esim. blunted affect tai frontal lobe syndrome niin saat paremman kuvan. Toinen hetkellinen reaktio mitä SSRI:stä monesti saa on pilvi, mutta se on usein vain hetkellinen (muutamia päiviä, viikkoja). Pilvi voi tulla myös paljon myöhemmin käytön jatkuessa, jolloin saat kuulla olevasi nyt "kaksisuuntainen". :) Ole varovainen kehen luotat ja tee oma tutkimustyösi.
Eli olethan varovainen, kun liikut psykiatrisessa maailmassa, ettet tietämättäsi vahingoita itseäsi.
Neuroleptit voi olla kyllä tosi pahasta jos ihminen ei niitä oikeasti tarvitse. Samoin SSRI:t. Tietysti toiset saa vähemmän haittoja ja toiset enemmän. Ei lääkäri ole mikään ajatustenlukija tai kaikkitietävä. On huonoja lääkäreitä ja on hyviä. On niitä jotka oikeasti välittää ja sitten niitä jotka haluavat nopeasti potilaan pois heittämällä jonkun haista-kakkalääkkeen reseptin. Vaikeahan se on asiakkaankaan tietää että mihin voi luottaa. Täysin en uskalla SSRI lääkitystä lytätä kun en oikeasti tiedä, mutta onhan se nyt ihan yleisessä tiedossa että ei ne ihan turvallisia ole ja ne muuttaa ihmisen aivoja.