Olen 34 vuotias ruma mies ja halunnut perustaa perheen jo parikymppisestä saakka. Luonnollisesti homma on mahdotonta koska olen ruma ja rumia geenejä ei terveet naiset halua lapsilleen jakaa. Nyt ikäni on sitä luokkaa että olen haudannut lapsi haaveet koska alunalkaen olisin hallut lapsen jo alle kolmekymppisenä. Toisaalta lapsestakin on ollut turha haaveilla kun sitä naistakaan ei ole.
Olen vihainen itselleni että en ole syntynyt ihmiseksi jolle luonto antaisi mahdollisuuden perheeseen ja puolisoon vaikka kaipuu siihen naiseen ja että olisi joku jonka kasvua vauvasta aikuisuuteen näkisi olisi vaikka muille jakaa.
Välillä asia saa kyyneleet silmilleni ilta hämärissä ennen nukahtamista.
Ainoa asia onkin vain elää elämääni niin hyvin kun olen sen aikuisuudessani hoitanut. On mahtava asunto, todella kiintoisa leipätyö, mukavia harrastuksia, terveys kunnossa ja sitä myöden kroppa ja mieli (poislukien kumppanin kaipuu) sekä hyviä ystäviä ja talous erinomaisessa kunnossa.
Joten olkaa onnellisia te jotka kelpaatte suhteeseen vaikka ilmeisesti nyt sinkkuina sinkut palstalla olettekin mutta tavalliselle ihmisellehän sinkkuus on vain hetken välivaihe. Meille rumille se on pakon sanelema juttu.
Olen vihainen itselleni että en ole syntynyt ihmiseksi jolle luonto antaisi mahdollisuuden perheeseen ja puolisoon vaikka kaipuu siihen naiseen ja että olisi joku jonka kasvua vauvasta aikuisuuteen näkisi olisi vaikka muille jakaa.
Välillä asia saa kyyneleet silmilleni ilta hämärissä ennen nukahtamista.
Ainoa asia onkin vain elää elämääni niin hyvin kun olen sen aikuisuudessani hoitanut. On mahtava asunto, todella kiintoisa leipätyö, mukavia harrastuksia, terveys kunnossa ja sitä myöden kroppa ja mieli (poislukien kumppanin kaipuu) sekä hyviä ystäviä ja talous erinomaisessa kunnossa.
Joten olkaa onnellisia te jotka kelpaatte suhteeseen vaikka ilmeisesti nyt sinkkuina sinkut palstalla olettekin mutta tavalliselle ihmisellehän sinkkuus on vain hetken välivaihe. Meille rumille se on pakon sanelema juttu.
Vastaukset 28
Vanhimmat
Ihan kuin kertomus omasta elämästäni. Itse olen luovuttanut naisten iskemisen suhteen, koska olen ruma mies. Eniten ihmettelen sitä, miksi en kelpaa rumille naisille. Totetutuuko hypergamia myös ulkonäön suhteen. Ruman naisen pitää löytää itselleen vähintään keskitasoisen ulkonäön omaava mies. Ilmeisesti näin on.
Oletteko käyneet yksityisen estetiikan lisensiaatin vastaanotolla hakemassa virallisen todistuksen rumuudellenne, vai miten se niin kuin käytännössä oikein on todennettu?
Sen takia vaan mietin, kun kyllähän minäkin tiedän aivan satavarmasti etten ole kaikkien miesten mielestä kaunis, mutta joidenkin mielestä kylläkin.
Mutta sinä olet nainen!
Etkö tajua että yleensä sinun tulisi olla monien mielestä kaunis, jos olet vain muutamien niin olet SUSIRUMA!
Kerroppa millainen on susiruma nainen sitten?
Höpsismi. Ehkä Stellu on vaan erikoisen kaunis? Siksi tietynlaiset miehet pitävät hänestä.
Ei ole olemassa mitään "erikoisen kauniita". On vain viehättäviä naisia ja susirumia naisia.
Jos vain tietynlaiset miehet pitävät hänestä niin hän on susiruma.
Naisella nyt suhteen saaminen ei tuota minkäänlaisia ongelmia. Aina kelpaa jollekin. Mutta rumat miehet saavat olla koko ikänsä yksin ja se on fakta.
mutta kuvailkaa nyt millanen se susiruma on!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
Kai sen nyt jokainen näkee sinäkin. Eli sellainen mies joka ei kelpaa kenellekään. MItä kuvia siihen enään tarvitaan kun naamassa on mustaa valkoisella.
Miten monen mielestä naisen tulee olla kaunis että luokitellaan yleisesti kauniiksi? Koska sellaiset ihmiset jotka eivät ole tunnettuja julkkiksia eivät saa yhtä paljon huomiota eikä suurin osa ihmisistä tiedä heitä.
Minkälaiset miehet pitävät vain rumista? Eikö se ole niin että kaikki miehet riippumatta heidän omasta ulkonäöstään pitävät kauniista naisista?
Niin vammaiset, onnettomuudessa tms. vammautuneet yms. pariutuvat niin tuskinpa teikän ulkonäkö se ongelma on.
Vammaisuutta ja rumuutta ei sinällään voi verrata vaikka rumuus on periaatteessa kosmeettinen vamma. Tarkoitatko vammaisuudella esim cp, downia yms? He ovat henkisesti sellaisella tasolla että et voi verrata ns tavallisen ruman pariutumista vammaisten pariutumiseen. Onnettomuudessa vammautuneilla näkee kyllä kumppaneita mutta en usko että terve ihminen olettaen että toinen on vaikkapa pyörätuoli potilas haluaisi sellaista kumppanikseen. Todennäköisesti ennen onnettomuutta se kumppani on ollut ja osoittaa oikeaa rakkautta eikä jätä jos rakas vammautuu.
Mutta kyllä nykymaailmassa tuo kumppanin valinta ulkoisten ominaisuuksien perusteella on todella yleistä. Esim nettideiteille ei edes keskiverto taviksen kannata lähteä itsetuntoaan pilaamaan. Sekin on vain pinnallisten oma temmellyskenttä missä kauniit hakee komeita ja päinvastoin. Nykyään harvaa kiinnosta ollenkaan sen toisen sisin. Riittää kun näyttää kavereille ja sukulaisille hyvältä.
Muistetaanpa, että cp-vamma on ensisijaisesti liikuntavamma, eikä liity välttämättä mitenkään "henkiseen tasoon".
Se ei liity siis millään tavalla siihen osaako kirjoittaa esimerkiksi tällä palstalla nimimerkki-kenttään muuta kuin pelkkää kirjain sotkua?
Minä en millään suostu uskomaan, että ainoastaan ulkonäöstäsi johtuen et ole löytänyt, etkä tulisi löytämään ketään naista. Suvaitsen epäillä, ettet ole tehnyt kaikkea mahdollista löytääksesi naista tai sitten rimasi on liian korkealla.
Rumille naisille riittää useita ottajia ja vieläpä paremmannäköisiä sellaisia koska hypergamia.
Mutta ruma mies joutuu tyytymään hypergamian takia vain itseään vielä rumempiin naisiin.
millainen sitten on ruma? jotain konkretiaa nyt tähän..
Ikävä tarina lukea.
Olen kaiketi onnekas että perheen perustaminen ei ole koskaan ollut minun juttuni joten olen ajatellut että tulee jos on tullakseen. Ne tietyt henkilöt joiden kanssa olisin voinut harkita olen tavannut kun he ovat olleet jo naimisissa lasten kanssa. Toisaalta ehkä juuri se että he ovat olleet naimisissa ja heillä on ollut lapsia on tehneet heistä ulkopuolisen silmin naisia joita osaisin arvostaa samalla kun olen nähnyt heissä samankaltaisuutta itseeni.
Joskus kyllä harmittelin sitä että elämä meni kuten meni ja tietyt mahkut menetin. Ulkonäköäni en erityisesti ole miettinyt kun ei kuulu tapoihin, mutta joskus ajattelin kyllä että en ole hyvännäköinen. Jälkikäteen ajateltuna ja hieman saatuani tietää naisten ajatuksia niin asia ei ole ehkä kuitenkaan ihan niin vaan jopa päinvastoin.
Uskon että ihmiset jotka ovat suhteissa eivät osaa useinkaan arvostaa sitä kumppania kuten sitä pitäisi. Toisaalta tiedän että moni on suhteissa vain sen vuoksi koska eivät tahdo olla yksin ja löytyi joku sinne päin sopiva. Minulle ei ole koskaan kelvannut siinä mielessä sekunda että jos en näe suhteelle edellytyksiä niin en voisi toisen kanssa oleilla. Nuorempana sitä ihastui herkemmin ja vähän yritti tapailla, mutta tajusi sitten että se johtaa harhaan.
On harmillista että vain yksinäiset naiset voivat hankkia lapsia ja yksinäiset miehet eivät. Jotenkin tekisi mieli antaa jotain ohjeita että aloittajalla olisi vielä mahdollisuus. Toisen ihmisen kovat kokemukset ja maininnat että itketään ihan harmiittaa ainakin minua. Kaiketi itselleni on kehittynyt sen verran kova kuori jopa oman itseni seurassa ja huomannut että varsinkaan miehenä noihin itkeskelyihin ei ole varaa.
Missään nimessä ei pidä olla vihainen itsellesi ja myös kannattaa muistaa että luonto ei ole mikään subjekti. Kyse on ihan geenien sattumanvaraisesta lotosta jonka kanssa on elettävä. Sen takia olen itse aina hyväksynyt naisissakin vastaavat ja lähinnä etsinyt sellaista joka ei ole omalla elämisellään vaikuttanut epäsuotuisasti ulkonäköönsä.
Tähän loppuun toteaisi että muista että lopulta kaikki on turhuutta ja nuo asiat joita kerrot itsellesi ovat tarinoita joilla luot merkityksiä elämällesi. Viha vie voimia elämisestä ellet suuntaa sitä johonkin luovaan toimintaan tai löydä sitä kautta voimavaroja nauttia vielä enemmän elämästä koska nuo toiveesi ehkä eivät toteudu.
Maailma on neutraali, mutta jotkut kohtalot voivat olla hyvin julmia tarkastellen niiden lähtö ja loppupisteitä. Enemmän sanoja minulla ei valitettavasti tähän tilanteeseen ole. Kaiketi tunnen itseni onnekkaaksi kun en tunne niin voimakasta tarvetta perheeseen ja tiedän mitä se vaatii jolloin ne uhraukset tulisi tehdä tietyllä vakaumuksella oikean henkilön kanssa.
Et oo mitenkään vanha perheen perustamiseen, jos vielä naisen löytäisit. Mikä susta tekee ruman?
Oon mielestäni liian ruma nainen hankkiakseni lapsia... Mut jos mies ois eri tavalla ruma kuin minä, niin lapsistahan vois tulla ihan hyviä. :)
Et oo mitenkään vanha perheen perustamiseen, jos vielä naisen löytäisit. Mikä susta tekee ruman?
Oon mielestäni liian ruma nainen hankkiakseni lapsia... Mut jos mies ois eri tavalla ruma kuin minä, niin lapsistahan vois tulla ihan hyviä. :)
Voisi tulla "ihan hyviä"?!!! Tarkoitatko että rumuus on hyvän vastakohta?
Ihmiset ovat kautta aikain olleet rumia ja lisääntyneet ja silti kirjoittelemme täällä edelleen. Lapsien hyvyyden määrittelee aivan muut asiat kuin heidän jonkin ulkopuolisen määrittelemä "rumuus".
En tarkoittanu.
Olen myös ruma enkä usko koskaan löytäväni tyttöystävää.
Loppujen lopuksi elämä on ihan turhaa koska ei voi koskaan saada parisuhdetta. Jotenkin sitä vaan yrittää selvitä ja alitajunnassa sitä toivoo sydänkohtausta joka veisi hautaan asti koska yksinäisenä eläminen on aika kurjaa. Rikolliset ja kaikenlaiset murhaajat saa naisia joten itselle on aika sama kuolenko huomenna koska minä en saa naista koskaan.
Juuri näinhän se menee. Pituus on toinen samantapainen juttu, tosin siihen ei voi aikuisiällä oikein enää vaikuttaa, toisin kuin moniin muihin ulkonäköön liittyviin seikkoihin. Jos ei kasva yli 180cm pitkäksi niin voi oikeastaan suoraan heittää pyyhkeen kehään.
Eivätkö alle 180 cm pitkät ihmiset muka rakastu ja tee lapsia?
Rumuus estää lisääntymisen, koska kauniit neitsyt naiset eivät lisäänny rumien miehien kanssa ja rumien käytettyjen naisten kanssa taas ei seiso!