Kertokaa hassuja

Minun 13-vuotias Vilma-kissani on koominen pakkaus. Ensinnäkin se ääni - jos pitäisi jotenkin kuvailla, niin se kuulostaa suunnilleen internet-modeemin ja kiimaisen siamilaisen yhdistelmältä. Ja se tykkää kuunnella ääntään. Etenkin jos puhun puhelimessa, se liittyy keskusteluun ja äänen perusteella sitä on luultu mm. vauvaksi ja papukaijaksi. Onneksi olen huono valehtelija; kun olin etsimässä asuntoa ja puhuin välittäjän kanssa puhelimessa, tämä kysyi onko eläimiä. Meinasin sanoa ei, mutta en ehtinyt avata suutani kun Vilma rääkäisi vastauksen niin kovaa että varmasti koko välitystoimisto kuuli sen.

Se on myös ainoa tuntemani kissa joka osaa ääntää g-kirjaimen.
"Gängä!" = "Nälkä!"
"Mrngaa!" = "Ruokaa!"
"Nnga!" = "Anna!" kohdistuen joko ruokaan, tai mihin tahansa esineeseen mikä on kädessäni. Nenäliinapaketti tai hammasharja on maailman mielenkiintoisin esine jos se on mamman kädessä, ja se on saatava sieltä heti.

Se rakastaa kalkkunaleikkeleitä jota annan sille satunnaisesti hemmottelumielessä. Se on aina niin spesiaali juttu että se ei malta odottaa että saan paketin auki, vaan kiipeää minua pitkin repimään lihaa paketista. Serkkuni haluaa nähdä tämän tempun joka kerta ja tuo aina tuliaisiksi kalkkunaa.

Toinen himon kohde on kissanmakkara. Jos en pura ostoskasseja tarpeeksi nopeasti, se kaivaa makkaran kassista, kantaa suussaan kauemmas ja alkaa syödä makkaraa kuorineen.

Nukun Vilman mielestä liian pitkään aamuisin (mulla on iltatyö). Ensin se kärisee aikansa sängyn vieressä. Jos en herää, se hyppää sänkyyn kärisemään. Seuraavaksi se karjaisee naamani edessä ja herään yleensä sen raikkaaseen kissanhenkäykseen, mutta jos sekään ei toimi, se työntää kyntensä sieraimeeni ja koukistaa kynnen. En ole uskaltanut kokeilla mitä sen jälkeen tapahtuisi. Nykyään sentään muistan jo laittaa käden suuni eteen haukotellessani, muuten kissa työntää uteliaan kuononsa tai käpälänsä suuhuni.

Sitten seuraa koreografia joka toistuu joka päivä samanlaisena, eli nousen sängystä, kissa hyppää alas ja pyörii jaloissani kun pukeudun, kärisee ja kiehnää. Menemme keittiöön, kissa pyörii kahdeksikkoa jalkojeni ympärillä, kärisee ja alkaa kehrätä kun otan ruokapurkin esiin. Lusikoin ruokaa kuppiin, kissa pyörii jaloissani, karjuu "Gängä! Nnga! Mrrngaa!" nousee takajaloilleen ja tarraa paitaani (niissä on kaikissa reikiä samassa kohtaa) kunnes lasken kupin lattialle. Vasta tämän jälkeen pääsen itse syömään rauhassa.

Vaikka Vilma on valkoinen, siihen ei päde se mitä blondien älystä sanotaan. Kerran olin telonut selkäni niin etten kyennyt pariin päivään siivoamaan hiekka-astiaa. Kuulin sitten outoa lorinaa pesuhuoneesta ja luulin jättäneeni hanan auki. Mutta lorisija olikin Vilma joka istui lattiakaivon päällä pissillä. Kätevää! Kakatkin löytyivät siististi viemärin reunalta.

Lakanoiden viikkaus ja petivaatteiden vaihto on yksi Vilman lempipuuhia, joskin sen osuus rajoittuu siihen että se ottaa etukäpälillä kiinni lakanankulmasta ja potkii takajaloilla, tai menee pussilakanan sisään nukkumaan kun olen vaihtamassa sitä.

Enoni kissa taas kävelee usein ympäri asuntoa pieni muovi- tai paperipussi päässään. Huvinsa kullakin. Kissat ovat elämän suola.