Hän otti lapsen käsivarsilleen, ylisti Jumalaa ja sanoi: – Herra, nyt sinä annat palvelijasi rauhassa lähteä, niin kuin olet luvannut. Minun silmäni ovat nähneet sinun pelastuksesi, jonka olet kaikille kansoille valmistanut: valon, joka koittaa pakanakansoille, kirkkauden, joka loistaa kansallesi Israelille.
Luuk. 2:28–32
Simeon näki viisi viikkoa vanhan sylilapsen ja tunnisti Odotetun. Hän otti Jeesus-lapsen käsivarsilleen niin kuin vastasyntyneen lapsen isä ottaa omansa syliin tunnustaessaan tämän lapsekseen. Simeon lausui sanat, jotka tunnetaan alkukristillisenä hymninä Nunc dimittis: ”Herra, nyt sinä annat palvelijasi rauhassa lähteä.” Simeonin sanamuodoista voidaan päätellä, että väsynyt taakankantaja vapautettiin nyt rauhaan. Herra on kaikkivaltias ja hänen palvelijansa vain orja, joka nyt pääsee raskaasta vaivannäöstään.
Profeetat kutsuivat Vanhassa testamentissa itseään yövartijoiksi, jotka vapautuvat tehtävästään vasta päivän koittaessa. Nyt oli koittanut Simeonin aamu: hän sai suuren, suorastaan ihmeellisen kunnian nostaa käsivarsilleen tekijänsä, Israelin pyhän, koko maailman valon, täyttymyksen, josta profeetat olivat sanoneet: ”Kaikki yhtyvät iloon, sillä omin silmin he näkevät, kuinka Herra palaa Siioniin” (Jes. 52:8). Jumala palasi Jeesus-lapsessa temppeliinsä, oman kansansa luokse – ja vielä enemmän: koko maailman ihmisten luo.
Luuk. 2:28–32
Simeon näki viisi viikkoa vanhan sylilapsen ja tunnisti Odotetun. Hän otti Jeesus-lapsen käsivarsilleen niin kuin vastasyntyneen lapsen isä ottaa omansa syliin tunnustaessaan tämän lapsekseen. Simeon lausui sanat, jotka tunnetaan alkukristillisenä hymninä Nunc dimittis: ”Herra, nyt sinä annat palvelijasi rauhassa lähteä.” Simeonin sanamuodoista voidaan päätellä, että väsynyt taakankantaja vapautettiin nyt rauhaan. Herra on kaikkivaltias ja hänen palvelijansa vain orja, joka nyt pääsee raskaasta vaivannäöstään.
Profeetat kutsuivat Vanhassa testamentissa itseään yövartijoiksi, jotka vapautuvat tehtävästään vasta päivän koittaessa. Nyt oli koittanut Simeonin aamu: hän sai suuren, suorastaan ihmeellisen kunnian nostaa käsivarsilleen tekijänsä, Israelin pyhän, koko maailman valon, täyttymyksen, josta profeetat olivat sanoneet: ”Kaikki yhtyvät iloon, sillä omin silmin he näkevät, kuinka Herra palaa Siioniin” (Jes. 52:8). Jumala palasi Jeesus-lapsessa temppeliinsä, oman kansansa luokse – ja vielä enemmän: koko maailman ihmisten luo.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.