Ihmiset ovat poispoikenneet todellisesta Jumalasta. Rauhan Jumalasta, joka toisi todella sen rauhan maanpäälle. Rauhan, joka kumpuaa sydämestä, joka on ympärileikattu Kristuksessa, jossa on Jumalan tahto.
Mutta, tässä ajassa on muotojumalisuudessa, sen keskuudessa pimeys.
Siksi sitä kohtaa äkkiarvaamatta turmio, kun Herra saapuu. 1. Tess. 5:3
Tämä kansa palvelee huulillaan, mutta ei sydämestään Herraa. Matt 15: 8,9.
Nyt, kuten aikain saatossa vietämme ”joulua”, so. kristikunnan suurin juhla, rauhanjuhla. Julistetaan joulurauha jne. ”Kunnia Jumalalle korkeuksissa, maassa rauha ihmisille. No, missä se rauha on, vaikka sitä julistamme joka vuosi? Häpeäksemme julistamme, tuomioksemme julistamme.. Herra, Herra, emmekö sinun nimessäsi. –
Maailmassa kaivataan rauhaa sitä odottaen. Se tulisi, mutta on hylätty itse Rauhan Ruhtinas. Ei kuunnella Rauhanruhtinaan neuvojen ja ohjeiden muotoa ja tehdä niin. Se huulten hedelmä ulkokultaisuus, Jumalanpalvelus, häpäisemme seurakuntaruumiin teatterinäytöksin jolla tarkoitan muotomenojen summaa, uskonnollisia menoja. On menoja, on kaunista loistoa kautta aikain ja teot hapatteena jatkuu edelleen.
Se on kristillistä saippuaoopperaa, uskonnollinen pimeys, sillä todellisuutemme on pilkkaa. Teemme silmiemme eteen peitevaatteen ja hoemme Herra, Herra.
Meitä ei erota pakanuudesta, niistä uskonnoista mikään, elämme harhakuvissa. Meidän Herra, Herra, ei muuta ihmisessä mitään. Kaikki jatkuu ennallaan. Kuohuttelemme tunteitamme, kun joulukirkossa laulamme niitä lauluja. Mutta päivä yllättää meidät.
Jos mietimme, missä on se todellinen yhdyskuntamme, Jumalan valtakunta, sinne pääsy, vasta sen käsittäminen johtaa sydämen puhdistamiseen, että se todellinen Jumalan valtakunta toteutuisi jo tässä ajassa.
Nöyryys, sekä kuuliaisuus Jumalan tahdolle Kristuksessa kertoo, ketä olemme. ”Älkää rakastako maailmaa älkää sitä, mikä maailmassa on. Jos joku maailmaa rakastaa, niin Isän rakkaus ei ole hänessä”. 1 Joh. 2:15 jae 16 jatkaa. ”Kaikki, mikä maailmassa on, lihan himo, silmäin pyyntö ja elämän korskeus, se ei ole Isästä, vaan ---maailmasta--.
Mutta, tässä ajassa on muotojumalisuudessa, sen keskuudessa pimeys.
Siksi sitä kohtaa äkkiarvaamatta turmio, kun Herra saapuu. 1. Tess. 5:3
Tämä kansa palvelee huulillaan, mutta ei sydämestään Herraa. Matt 15: 8,9.
Nyt, kuten aikain saatossa vietämme ”joulua”, so. kristikunnan suurin juhla, rauhanjuhla. Julistetaan joulurauha jne. ”Kunnia Jumalalle korkeuksissa, maassa rauha ihmisille. No, missä se rauha on, vaikka sitä julistamme joka vuosi? Häpeäksemme julistamme, tuomioksemme julistamme.. Herra, Herra, emmekö sinun nimessäsi. –
Maailmassa kaivataan rauhaa sitä odottaen. Se tulisi, mutta on hylätty itse Rauhan Ruhtinas. Ei kuunnella Rauhanruhtinaan neuvojen ja ohjeiden muotoa ja tehdä niin. Se huulten hedelmä ulkokultaisuus, Jumalanpalvelus, häpäisemme seurakuntaruumiin teatterinäytöksin jolla tarkoitan muotomenojen summaa, uskonnollisia menoja. On menoja, on kaunista loistoa kautta aikain ja teot hapatteena jatkuu edelleen.
Se on kristillistä saippuaoopperaa, uskonnollinen pimeys, sillä todellisuutemme on pilkkaa. Teemme silmiemme eteen peitevaatteen ja hoemme Herra, Herra.
Meitä ei erota pakanuudesta, niistä uskonnoista mikään, elämme harhakuvissa. Meidän Herra, Herra, ei muuta ihmisessä mitään. Kaikki jatkuu ennallaan. Kuohuttelemme tunteitamme, kun joulukirkossa laulamme niitä lauluja. Mutta päivä yllättää meidät.
Jos mietimme, missä on se todellinen yhdyskuntamme, Jumalan valtakunta, sinne pääsy, vasta sen käsittäminen johtaa sydämen puhdistamiseen, että se todellinen Jumalan valtakunta toteutuisi jo tässä ajassa.
Nöyryys, sekä kuuliaisuus Jumalan tahdolle Kristuksessa kertoo, ketä olemme. ”Älkää rakastako maailmaa älkää sitä, mikä maailmassa on. Jos joku maailmaa rakastaa, niin Isän rakkaus ei ole hänessä”. 1 Joh. 2:15 jae 16 jatkaa. ”Kaikki, mikä maailmassa on, lihan himo, silmäin pyyntö ja elämän korskeus, se ei ole Isästä, vaan ---maailmasta--.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Ei ole poikennu koska jumala on minulle epätodellinen, teennäinen raamattukin kuin lukisi kalevalaa.
Minä ymmärrän sinua. Juuri muotojumalisuus luo Jumalasta kuvaa, että se jää epätodelliseksi. Maailman pimeyteen ei ole Jumalan valkeus päässyt valaisemaan meidän epäuskomme tähden.
Siksipä juuri raamattu puhuu vanhanliiton aikaisen ajan, eli juutalaisuuden, mikä piti olla tuomassa valkeutta, niin se eksyi muotojumalisuuteen ja rakkaudettomuuteen. Epäuskon tähden luvattu jäi suurimmalta osan saavuttamatta.
Siksi se on varoittavana esimerkkinä lopun ajan uskonkansalle, mutta eipä siitä oteta vaaria.
Ja näin ollen isien synnit polveutuu toiseen ja komanteen polveen ja sinä olet juuri se hedelmä.
Mutta, pakko ei ole olla enää näin. Sinun on mahdollisuus nähdä valo Sanasta.
Isien synnit silloin ei enää sido sinua, eikä ole pakko jäädä pimeyteen.
Ainut ongelma ihmisessä on sydämen petollisuus. Siksi sydämesi voi johtaa sinua jäämään pimeyteen, ei etsimään valkeutta, vaan jäämään tämän maailman rientojen sisälle, sen kiiltoa nauttimaan ja katselemaan, sekä petoksen uhrina vieläpä voit jatkaa samaa hedemääsi eteenpäin.
Olen hyvin iäkäs, en ole kokeut syntiä mitä sillä tarkoitetaan, omantunnon kautta olen tullut toimeen tässä elämässä. Pimeydessä eläminen tarkoitat elämistä epätodellisuudessa ja jossain pahuudessa.
Elämäni on ollut ihan valoisaa ja rikasta jos saisin elää uudestaan ni eläisin varmaan kutakuin samalla tavalla, ei moittimista.
näin, on kommentoijalle.
Kun olet saanut kirjoituksesi mukaan iänkaikkisuusaikaa paljon, niin mielenkiinnolla kysyn, minkänäköinen muoto on ajassa muotoutunut sanasta "synti", mitä se kertoo?? Omallatunnollakin on elämässä oma mitta-arvonsa, jos sen toteaisin.
Silloin tällöin kun vilkasen tänne ni usen huomaan sanan synti, miellän sen johonkin pahan tekoon, mielestäni ihmiset ovat kaikin puolin nuhteettomia yksilöinä, tietysti joukossa pahuuskin tiivistyy.
Miksi pitäisi pyytää anteeksi jos tuntee ettei ole tarvetta.
Katsomme Jeesuksen tahtoon elämässä, eli mieleen. Hän ei, vaikka hänellä olikin Jumalan muoto, katsonut saaliikseen olla Jumalan kaltainen, tyhjensi itsenä ja otti orjan muodon, tuli ihmisten kaltaiseksi, ja hänet havaittiin olennaltaan sellaiseksi kuin ihminen: hän nöyryytti itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti, hamaan ristin kuolemaan asti. Fil 2:5-8.
ts. Hän aina nöyrtyi Isän tahtoon. Kun tuli valinnat tässä ajassa, niin kuljettiin tietä, minkä Isä viitoitti..
Onko meillä halu päästä tästä jumalallisesta luonnosta osalliseksi? Jos on, niin Pyhä Henki johtaa voimana ja kuljettaa samaa tietä, koska seuraamme Mestaria. ”Tuon pelastuksen sille, joka sitä ikävöitsee” on Psalmistan 12:5 tai 6 jae käännöksestä riippuen sanoo., käyttäen sanaa, jopa huaten ikävöitsee.
Eli meidän mielemme on ihastunut, rakastunut Häneen ja haluamme sen saavuttaa. Siksi on taivuttava Jumalan tahtoon, että Hän sitten puhdistaa meidät, ettei meissä ole maailman muotoa, vaan Jumalan muoto.
Näin me Pietarit emme enää kiellä Mestaria, emmekä huku miekkaamme.
Se todellinen rauha on Isältä. Meissä on oikeanlainen tahto liittyä Isän tahtoon. Ikävöimme Jumalisuutta, ei maailmallisuutta.
En näe jeesuksen elämässä mitään ihmeellistä verrattuna johonkin ihmiseen
Niin, varmaan näet arkisessa elämässä Jeesuksen tekoja ja toimintaa päivittäin.
Sekin on jännä tä vale-evankeliumi joka jouluna luetaan ja pidetään esille kuin kulta,, mutta joka ei saa aikaisexi muuta kun inhimmillisiä tunteita jotka sammuvat heti kun joulu on ohi. Montako sieluja tuli uskoon jouluevankeliumin avulla tänä vuonna.????