Huomenta, te rakkaat ystäväiseni, uskontien kulkijat.
Tänään näyssä oli malja, joka oli kuin kristallia, ensin näin sen kauempaa, se oli kapea ja pitkulainen. Sitten nousin tuon maljan yläpuolelle ja se zoomattiin lähelleni ja hämmästyin sen syvyyttä, kuvaa vietiin yhä pitemmälle maljan sisään, niin että pian näkyi pohja ja huomasin että tuo malja oli pohjiaan myöten tyhjä...
Tämä sananpaikka aukeni sopivasti näkyyn:
JESAJA 51
1. Kuulkaa minua, te jotka vanhurskauteen pyritte, te jotka Herraa
etsitte. Katsokaa kalliota, josta olette lohkaistut, ja kaivos-onkaloa, josta olette kaivetut.
2. Katsokaa Aabrahamia, isäänne, ja Saaraa, joka teidät synnytti. Sillä hän oli vain yksi, kun minä hänet kutsuin; mutta minä siunasin hänet ja enensin hänet.
3. Niin Herra lohduttaa Siionin, lohduttaa kaikki sen rauniot, hän tekee sen erämaasta kuin Eedenin ja sen arosta kuin Herran puutarhan; siellä on oleva riemu ja ilo, kiitos ja ylistysvirren ääni.
4. Kuuntele minua, kansani, kuule minua, kansakuntani, sillä minusta lähtee laki, ja minä panen oikeuteni valkeudeksi kansoille.
5. Lähellä on minun vanhurskauteni, minun autuuteni ilmestyy, minun käsivarteni tuomitsevat kansat; minua odottavat merensaaret ja panevat toivonsa minun käsivarteeni.
6. Nostakaa silmänne taivasta kohti ja katsokaa maata, joka alhaalla on, sillä taivaat katoavat kuin savu ja maa hajoaa kuin vaate ja sen asukkaat kuolevat kuin sääsket, mutta minun autuuteni pysyy iankaikkisesti, ja minun vanhurskauteni ei kukistu.
7. Kuulkaa minua, te jotka vanhurskauden tunnette, kansa, jonka sydämessä on minun lakini: älkää peljätkö ihmisten pilkkaa älkääkä kauhistuko heidän herjauksiansa.
8. Sillä koi syö heidät niinkuin vaatteen, koiperhonen syö heidät niinkuin villan, mutta minun vanhurskauteni pysyy iankaikkisesti, minun autuuteni polvesta polveen.
9. Heräjä, heräjä, pukeudu voimaan, sinä Herran käsivarsi; heräjä niinkuin muinaisina päivinä, ammoisten sukupolvien aikoina. Etkö sinä ole se, joka löit Rahabin kuoliaaksi, joka lävistit lohikäärmeen?
10. Etkö sinä ole se, joka kuivasit meren, suuren syvyyden vedet, joka teit meren syvänteet tieksi lunastettujen kulkea?
11. Niin Herran vapahdetut palajavat ja tulevat Siioniin riemuiten, päänsä päällä iankaikkinen ilo. Riemu ja ilo saavuttavat heidät, mutta murhe ja huokaus pakenevat.
12. Minä, minä olen teidän lohduttajanne; mikä olet sinä, että pelkäät ihmistä, joka on kuolevainen, ihmislasta, jonka käy niinkuin ruohon,
13. ja unhotat Herran, joka on sinut tehnyt, joka on levittänyt taivaan ja perustanut maan, ja vapiset alati, kaiket päivät, sortajan vihaa, kun hän tähtää tuhotaksensa? Mutta missä on sortajan viha?
14. Pian päästetään kumaraan koukistunut vapaaksi kahleistaan: ei hän kuole, ei kuoppaan jää, eikä häneltä leipä puutu.
15. Minä olen Herra, sinun Jumalasi, joka liikutan meren, niin että sen aallot pauhaavat, jonka nimi on Herra Sebaot.
16. Ja minä olen pannut sanani sinun suuhusi, minä olen kätkenyt sinut käteni varjoon, pystyttääkseni taivaan ja perustaakseni maan ja sanoakseni Siionille: "Sinä olet minun kansani".
17. Heräjä, heräjä, nouse, Jerusalem, sinä joka olet juonut Herran kädestä hänen vihansa maljan, joka olet päihdyttävän pikarin juonut, tyhjäksi särpinyt.
18. Ei kukaan kaikista lapsista, jotka hän oli synnyttänyt, ollut häntä taluttamassa; ei kukaan kaikista lapsista, jotka hän oli kasvattanut, hänen käteensä tarttunut.
19. Nämä kohtasivat sinua kaksittain - kuka sinua surkuttelee - tuho ja turmio, nälkä ja miekka; millä voin sinua lohduttaa?
20. Tajuttomina makasivat sinun poikasi joka kadun kulmassa, niinkuin antiloopit pyydyshaudassa, täynnä Herran vihaa, sinun Jumalasi nuhtelua.
21. Sentähden kuule tätä, sinä poloinen, joka olet juopunut, vaikka et viinistä:
22. Näin sanoo sinun Herrasi, Herra sinun Jumalasi, joka ajaa kansansa asian: Katso, minä otan sinun kädestäsi päihdyttävän maljan, vihani pikarin; ei tarvitse sinun siitä enää juoda.
23. Ja minä panen sen sinun vaivaajaisi käteen, jotka sinulle sanoivat: "Lankea maahan, kulkeaksemme sinun päällitsesi"; ja sinä panit selkäsi maaksi ja kaduksi kulkijoille.
Herran Rauhaa teille ystäväni, olkoot te Siunatut Jeesuksen Kristuksen nimeen, joka on Herramme.
Aamen.
Tänään näyssä oli malja, joka oli kuin kristallia, ensin näin sen kauempaa, se oli kapea ja pitkulainen. Sitten nousin tuon maljan yläpuolelle ja se zoomattiin lähelleni ja hämmästyin sen syvyyttä, kuvaa vietiin yhä pitemmälle maljan sisään, niin että pian näkyi pohja ja huomasin että tuo malja oli pohjiaan myöten tyhjä...
Tämä sananpaikka aukeni sopivasti näkyyn:
JESAJA 51
1. Kuulkaa minua, te jotka vanhurskauteen pyritte, te jotka Herraa
etsitte. Katsokaa kalliota, josta olette lohkaistut, ja kaivos-onkaloa, josta olette kaivetut.
2. Katsokaa Aabrahamia, isäänne, ja Saaraa, joka teidät synnytti. Sillä hän oli vain yksi, kun minä hänet kutsuin; mutta minä siunasin hänet ja enensin hänet.
3. Niin Herra lohduttaa Siionin, lohduttaa kaikki sen rauniot, hän tekee sen erämaasta kuin Eedenin ja sen arosta kuin Herran puutarhan; siellä on oleva riemu ja ilo, kiitos ja ylistysvirren ääni.
4. Kuuntele minua, kansani, kuule minua, kansakuntani, sillä minusta lähtee laki, ja minä panen oikeuteni valkeudeksi kansoille.
5. Lähellä on minun vanhurskauteni, minun autuuteni ilmestyy, minun käsivarteni tuomitsevat kansat; minua odottavat merensaaret ja panevat toivonsa minun käsivarteeni.
6. Nostakaa silmänne taivasta kohti ja katsokaa maata, joka alhaalla on, sillä taivaat katoavat kuin savu ja maa hajoaa kuin vaate ja sen asukkaat kuolevat kuin sääsket, mutta minun autuuteni pysyy iankaikkisesti, ja minun vanhurskauteni ei kukistu.
7. Kuulkaa minua, te jotka vanhurskauden tunnette, kansa, jonka sydämessä on minun lakini: älkää peljätkö ihmisten pilkkaa älkääkä kauhistuko heidän herjauksiansa.
8. Sillä koi syö heidät niinkuin vaatteen, koiperhonen syö heidät niinkuin villan, mutta minun vanhurskauteni pysyy iankaikkisesti, minun autuuteni polvesta polveen.
9. Heräjä, heräjä, pukeudu voimaan, sinä Herran käsivarsi; heräjä niinkuin muinaisina päivinä, ammoisten sukupolvien aikoina. Etkö sinä ole se, joka löit Rahabin kuoliaaksi, joka lävistit lohikäärmeen?
10. Etkö sinä ole se, joka kuivasit meren, suuren syvyyden vedet, joka teit meren syvänteet tieksi lunastettujen kulkea?
11. Niin Herran vapahdetut palajavat ja tulevat Siioniin riemuiten, päänsä päällä iankaikkinen ilo. Riemu ja ilo saavuttavat heidät, mutta murhe ja huokaus pakenevat.
12. Minä, minä olen teidän lohduttajanne; mikä olet sinä, että pelkäät ihmistä, joka on kuolevainen, ihmislasta, jonka käy niinkuin ruohon,
13. ja unhotat Herran, joka on sinut tehnyt, joka on levittänyt taivaan ja perustanut maan, ja vapiset alati, kaiket päivät, sortajan vihaa, kun hän tähtää tuhotaksensa? Mutta missä on sortajan viha?
14. Pian päästetään kumaraan koukistunut vapaaksi kahleistaan: ei hän kuole, ei kuoppaan jää, eikä häneltä leipä puutu.
15. Minä olen Herra, sinun Jumalasi, joka liikutan meren, niin että sen aallot pauhaavat, jonka nimi on Herra Sebaot.
16. Ja minä olen pannut sanani sinun suuhusi, minä olen kätkenyt sinut käteni varjoon, pystyttääkseni taivaan ja perustaakseni maan ja sanoakseni Siionille: "Sinä olet minun kansani".
17. Heräjä, heräjä, nouse, Jerusalem, sinä joka olet juonut Herran kädestä hänen vihansa maljan, joka olet päihdyttävän pikarin juonut, tyhjäksi särpinyt.
18. Ei kukaan kaikista lapsista, jotka hän oli synnyttänyt, ollut häntä taluttamassa; ei kukaan kaikista lapsista, jotka hän oli kasvattanut, hänen käteensä tarttunut.
19. Nämä kohtasivat sinua kaksittain - kuka sinua surkuttelee - tuho ja turmio, nälkä ja miekka; millä voin sinua lohduttaa?
20. Tajuttomina makasivat sinun poikasi joka kadun kulmassa, niinkuin antiloopit pyydyshaudassa, täynnä Herran vihaa, sinun Jumalasi nuhtelua.
21. Sentähden kuule tätä, sinä poloinen, joka olet juopunut, vaikka et viinistä:
22. Näin sanoo sinun Herrasi, Herra sinun Jumalasi, joka ajaa kansansa asian: Katso, minä otan sinun kädestäsi päihdyttävän maljan, vihani pikarin; ei tarvitse sinun siitä enää juoda.
23. Ja minä panen sen sinun vaivaajaisi käteen, jotka sinulle sanoivat: "Lankea maahan, kulkeaksemme sinun päällitsesi"; ja sinä panit selkäsi maaksi ja kaduksi kulkijoille.
Herran Rauhaa teille ystäväni, olkoot te Siunatut Jeesuksen Kristuksen nimeen, joka on Herramme.
Aamen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Voi kun me kuulisimmekin Herraa. Hänen sanaansa ja hänen tahtoaan toteuttaisimme.
Auta Jeesus meitä siinä.
Aamen, tuohon pyyntöön, Herra kuule kun me anomme.
Aabrahamin ja Saaran hengellisiä jälkeläisiä ovat ne israelilaiset ja muut, jotka tuntevat sen lahjavanhurskauden, jonka parannukseen nöyrtyvät syntiset saavat armosta. Kristuksen veriuhrin perusteella uskon kautta Pyhän Hengen uudistamina heillä on Jumalan laki sydämissään, niin että he sydämen halusta noudattavat sitä. Sellaisten ei tarvitse peljätä ihmisten pilkkaa, kun he tietävät, että heidän välinsä on kunnossa Jumalan kanssa.
Minäkin näin, herätettiin nimeäni huutamalla ja sekin malja oli täynnä, kirkkautta, valkeaa.. Mitä se oli, en tarkkaan tiedä. Kiitin seuraavana päivänä, otin vastaan..
Näin Herra vahvistaa näkyjämme, antamalla meille samanlaista sanomaa ...
Pitäis vähän ajatella mitä ryyppää kun menee noin sekaisin.
Pyhästä Hengestä on ihana mennäkkin sekaisin, Kiitos Jeesus!
Ihana olla Pyhästä Hengestä sekaisin...
On se kumma, että aina tänne ilmestyy joku huhheijaa, jonka mielestä kaikki on huuhaata. Samaa mieltä edellisten kirjoittajien kanssa , että Pyhästä Hengestä voi mennä sekaisin mutta myös järkevällä tavalla.
Huomenta te ystäväiseni, tänä aamuna näyssä nainen katseli aivan edessäni, seisten, kohti minua ja välillä katseli ylös taivaalle. Kohta toinen puoli hänen kasvoistaan katosi, oli vain puolikkaat kasvot ja tämän jälkeen, hyvin pian, kuin puff ... katosi hän kokonaan ... kuvasiko ylöstempausta? Hain sanasta paikkaa mutten kokenut avaamaani paikkaa vastaukseksi? (Psalmi 2) Vai oliko se sitä ...Sitten tulin tänne katsomaan, olisiko mitään uutta auringon alla, ja katselin tuota eilistä sananpaikkaa Jesja 51 ja koin että tämä jae voisi sanoa jotakin ....
6. Nostakaa silmänne taivasta kohti ja katsokaa maata, joka alhaalla on, sillä taivaat katoavat kuin savu ja maa hajoaa kuin vaate ja sen asukkaat kuolevat kuin sääsket, mutta minun autuuteni pysyy iankaikkisesti, ja minun vanhurskauteni ei kukistu.
Herran Rauhaa ja Siunausta päiväänne, kulkekaa Herran kasvoja katsellen, antakaa hänen kulkea edellänne, minne menettekin ja mitä tettekin.
Laitan tähän vielä tuon psalmin 2, jos joku haluaa tutkiskella ...
PSALMIT 2
1. Miksi pakanat pauhaavat ja kansat turhia ajattelevat?
2. Maan kuninkaat nousevat, ruhtinaat yhdessä neuvottelevat Herraa ja hänen voideltuansa vastaan:
3. "Katkaiskaamme heidän kahleensa, heittäkäämme päältämme heidän köytensä".
4. Hän, joka taivaassa asuu, nauraa; Herra pilkkaa heitä.
5. Kerran hän on puhuva heille vihassansa, peljättävä heitä hirmuisuudessaan:
6. "Minä olen asettanut kuninkaani Siioniin, pyhälle vuorelleni".
7. Minä ilmoitan, mitä Herra on säätänyt. Hän lausui minulle: "Sinä olet minun poikani, tänä päivänä minä sinut synnytin.
8. Ano minulta, niin minä annan pakanakansat sinun perinnöksesi ja maan ääret sinun omiksesi.
9. Rautaisella valtikalla sinä heidät muserrat, niinkuin saviastian sinä särjet heidät."
10. Tulkaa siis järkiinne, kuninkaat, maan tuomarit, ottakaa nuhteesta vaari.
11. Palvelkaa Herraa pelvolla ja iloitkaa vavistuksella.
12. Antakaa suuta pojalle, ettei hän vihastuisi ettekä te hukkuisi tiellänne. Sillä hänen vihansa syttyy äkisti. Autuaat ovat kaikki, jotka häneen turvaavat.
Tuo jae 9 voisi kyllä myös kuvata asiaa ....
PSALMIT 2
1. Miksi pakanat pauhaavat ja kansat turhia ajattelevat?
Tämä jae herätteli kyllä aamuyöllä saamaani näkykuvaa, jossa oli valtava kansanpaljous, kaikki kadut täynnä ihmisiä ja sain katsella tuota näkyä vähän ylempää. Ihmisiä oli niin paljon että tuskin oli Suomen kaduilta tuo kuva ....