Gunillan Diapam -tarina päättyy pian...

Kiitos, että olet jaksanut seurailla "taivaltani" lääkevieroituksessa. Olen voinut tämän loppuajan sanoisinko huomattavasti paremmin kuin esim. viime syksynä, jolloin se "tiukka yleislääkäri" kontrolloi joka viikko. Olen rennompi ja otan vaan päivä kerrallaan. Jos tulee vieroitusoireita, minulla on lääkäreitä työtovereina joten sitä en ala etukäteen pelkäämään. Tietenkin toivon, että kaikki menee hyvin ja kevät paistaa kirkkaammin kuin vuosi sitten. Nyt kun miettii elämää taakse päin, harmittaa vaan suunnattomasti miksi otin sen ensimmäisenkään tabletin. Lohdutan sillä itseäni, että en ole suinkaan ainoa. Hyvää kevään odottelua teille...

Hello Gunilla. Mulla tuli Joulun tienoilla takapakkia ja jouduin nostamaan Risolid annostusta. Nyt olen taas vähentämässä ja nykyinen annostus on Risolid 20 mg x 1. Oletan pääseväni kevään kuluessa aika vähiin, jollen peräti nollille. Saas nähä. Hiljaa hyvää tulee.

Moi Veli!

Mitenkäs sinulla menee? Oletko voinut hyvin vai joko olet aloittanut pudotukset lääkkeissä? Toivottavasti olosi ja elosi on kaikin puolin kunnossa. Itselläni nyt toinen kuukausi menossa ilman Diapamia. Nyt taas rohkaisen sinua ja muitakin, jotka suunnittelevat lääkkeistä irrottautumista. Kannattaa ja se ei ole niin vaikeata kuin se on mielletty. Se etukäteen ajateltu pelko oli kaikkien pahinta. Kyllä olo kaikista lääkkeistä vapautuneena on paljon parempaa. Ne lääkkeet tekevät jos minkälaisia oireita. Tsemppiä kevääseesi ja kirjoittelehan kuulumisia! Kiitos.

Hei ja kiitos kysymästä! Aloitin Diapamin elok. 2014, jolloin sillä alettiin "vieroittaa minua" käyttämästäni unilääkkeestä, Insomin 5 mg. Sitä käytin noin 5 vuotta 15 mg iltaisin. Se menetti tehonsa ja ajattelin, että lopetan sen. Se ei onnistunut kuitenkaan itsenäisesti, vaan yksityislääkärin seurannassa. Elokuun puolivälissä aloitettiin vähennysohjelma: 10 mg Diapamia ja 5 mg Insominia. Yht. siis 15 mg. Pikku hiljaa lopetin Insominin ja siirryin kokonaan Diapamiin. Vieroitus oli 1 mg viikossa. Se alkoi tosi hyvin onnistua kunnes lääkemäärät pienenivät tuonne 2-3 mg:aan. Silloinkin tulin kyllä "toimeen", mutta Diapamin ollessa 2 mg/pv alkoi tulla pahoja rytmihäiriöitä ja rintakipua, jolloin vieroitus keskeytettiin. Vuodenvaihteessa aloin jatkaa taas ja nyt olen ollut 4 pv ilman mitään. Tuli niin epäselvä selostus että tuskin pysyit kelkassa. No mutta joka tapauksessa Diapam ei mene enää. Sitä kyllä on minulla, mutta en viitsi enää alkaa konstailemaan sen kanssa.

Tuosta itse vieroituksesta kommentoisin, että siitä on tehty julkisesti ja monella eri sektorilla sellainen "mustamaalattu" aika ja maanpäällinen helvetti, jota se ei todellisuudessa ole. Nyt kun ajattelen omaa ajanjaksoani, en lukisi niitä tarinoita kuinka "tuli viekkareita" ja "oli vierailu helvetissä". Sanoisin näin, että se päätös pitää tehdä rauhallisesti ja suunnitella ennen kuin alkaa systemaattisesti vähän kerrassaan vähentämään lääkettä. Tottakai siinä alussa tulee mieleen, että mitenkähän tämä onnistuu jne., niin minullakin oli muutamia kertoja. Ei kannata ajatella liian pitkän matkaa eteen päin. Se ahdistaa. Päivä ja viikko kerrallaan. Jos tulee retkahdus, sen ei kannata antaa masentaa tilannetta. Aina pääsee ylöspäin ja eteen päin vaan positiivisella mielellä. Toiset pudottaa annostaan nopeasti ja toiset hitaammin, kukin omalla tavallaan. Täytyy vielä sanoa, että itse en olisi uskonut pääseväni näinkin vähällä ajalla eroon. Se varsinainen aika oli noin reilu 5 kk. Siis pudotusaika. Olen pyrkinyt eroon kaikista mahdollisista liikalääkkeistä, mitä oli ennen joulua vielä: Atarax 25 mg (joka oli kyllä ihokutinaan), Mirtazapin, Triptyl. Oikein suututtaa, että kaikkeen sitä pitää näppinsä pitstää. Nyt uni on normaalimpaa ja olo paljon virkeämpi. Jos sitä Diapamia on vielä kehossa, antaa olla mutta lisää en suuhuni tietoisesti laita. Tällainen tarina oli ja toivon päivä kerrallaan, että tulossa uusi kevät kirkkainen säteineen...

Onnittelut onnistuneesta vieroituksestasi. Ois tärkeetä, että kertoisit voinnistasi ja lääkkeettömästä ajasta tätä palstaa seuraaville. Myös ne kokemukset ovat tärkeitä ja vertaistukea parhaimmillaan.

VeliSynkkä kirjoitti:

Onnittelut onnistuneesta vieroituksestasi. Ois tärkeetä, että kertoisit voinnistasi ja lääkkeettömästä ajasta tätä palstaa seuraaville. Myös ne kokemukset ovat tärkeitä ja vertaistukea parhaimmillaan.

Lue lisää

Hei Veli! Kirjoitan tässä lyhyesti vaan kun aikaa ei ole nyt juuri liiemmälti. Myöhemmin lisää. Etsiskelinkin sinua eri palstoilta jotta olisin voinut kirjoittaa enemmän tästä tärkeästä asiasta. Olen enemmän kuin onnellinen ja erityisesti kiitollinen, että pääsin maaliin johon tähtäsin. Tällä palstalla on joitakin niin "lapsellisia" kommentteja etten viitsi reagoida niihin millään tavalla. Minä elän omaa elämääni ja teen omat ratkaisuni mutta niistä enemmän myöhemmin. Kaikki on nyt OK. Hyvää päivän jatkoa! Ja tsemppiä, älä lannistu vaikka elämä joskus koettelee joskus raskaallakin kädellä...

VeliSynkkä kirjoitti:

Onnittelut onnistuneesta vieroituksestasi. Ois tärkeetä, että kertoisit voinnistasi ja lääkkeettömästä ajasta tätä palstaa seuraaville. Myös ne kokemukset ovat tärkeitä ja vertaistukea parhaimmillaan.

Lue lisää

Moi Veli! Kirjoitan jotain kun päivällä oli kiirusta. Lääkkeestä luopumisesta eli vieroituksesta on varmaan monia tapoja/keinoja, joten kerron vain omista kokemuksista. Mainitsin jo aiemmin, että itsellänihän vieroitus jouduttiin keskeyttämään kun tuli niitä rintakipuja ja takykardiaa eli sydämen tiheälyöntisyyttä. Pidin noin 2 vk taukoa ja jatkoin sitten taas joulun jälkeen. Lopullisen (toivottavasti...) loppuvieroituksen aloitin Diapam 5 mg/pv/viikko. Aluksi vähensin ½ mg eli 4,5 mg ja sen jälkeen 3, 2 ja 1 mg. Alkuun ajattelin että kuinkahan tähän tässä käy, mutta ei minulle tullut mitään vieroitusoireita. Minullahan oli nk. tukilääkkeinä ennen joulua vielä pieni määrä: Atarax 25 mg, Triptyl 10 mg, mutta lopetin nekin vuoropäivin. Sen Mirtazapinin lopetin myös jo ennen joulua ja nyt ei ole mitään esim. unilääkettä. Mietin monta kertaa mielessäni, että miksi pitkitän ja pitkitän Diapamin lopettamista, koska minulla ei itse asiassa ole sille tarvetta. Ei ollut tuskaisuutta, unettomuutta tai jännitystä. Ja voin vilpittömästi sanoa, että unen laatu on paljon parempaa nyt. Minulla on töissä 2 psykiatrista sairaanhoitajaa (siis työtovereitani) joiden kanssa olen keskustellut asiasta ja olen saanut verrattoman avun ja tuen heiltä. Olen sanonut avoimesti, miltä nyt tuntuu jne. Ja luulen, että siinä oli se juju. Pitää olla muutama luotettava ihminen jolle voi kertoa olostaan ja tunteistaan. Ei lääkevieroituksessa ole mitään hävettävää. Pitää kerta kaikkiaan olla avoin toisen tuelle ja ottaa neuvot vastaan. Ja nyt jos ajattelen esim. viime vuoden elokuuta eli n. ½ vuotta taakse päin, jolloin olin jotenkin lievästi ahdistunut, niin voin todeta, että se paha olo tuli niistä lääkkeistä. Kun ei ole mitään varsinaista sairautta joka vaatisi säännöllisen lääkityksen, ei kannattaisi alkaa ottamaan mitään psyykenlääkkeitä. Ne tukahduttavat tunne-elämää, ja olo on kuin sumussa olemista.

Jos tätä juttua nyt sattuisi joku lukemaan, pyydän, että älä kokeile sitä ensimmäistäkään Diapam -nappia. Mieluummin vaikka huuda kovaa, itke, pauhaa ja päästä kaikki raivo ulos. Diapam on hyvä lääke tiettyihin tarkoituksiin. Esim. erilaisten toimenpiteiden esilääkkeinä se on paljon käytetty ja verraton mutta ei pitkiin käyttöaikoihin.

Ja vielä tuosta psyykkisestä asennoitumisesta vieroitukseen. Ei kannata tehdä mitään peikkoa joka vaanii jossain ja hyökkää yhtäkkiä. Tuollaisten kirjoitusten julkaisu pitäisi jopa kieltää. Minä en loppuaikana ajatellut sitä kovinkaan paljon. Suhtauduin lapsenomaisesti, että mulla on nyt sellainen lääke, jota en tarvitse enää ja minun pitää siitä luopua pikku hiljaa. Vieroitus on loppujen lopuksi aika helppo. Mutta kuten edellä kirjoitin, kannattaa hommata pari kolme luotettavaa ihmistä ja sanoa heille esim., että mulla on nyt niin paha olo etttä voitteko kuunnella minua. Auttakaa ja neuvokaa kuinka menettelen. Melkein takaan, että vieroitus onnistuu. Joten tsemppiä teille jotka suunnittelette sitä ja olkaa rehellisia itsellenne ja auttajille. Vielä yksi vihje, älkää jääkö yksin kotiin vaan menkää ihmisten pariin. Pian huomaatte kuinka mukavaa on olla toisten seurassa. Tässä vihjeitä joita esim. Veli pyysi. Toivon koko sydämestäni onnea ja voimaa vieroituksen aloittamiseen. Se onnistuu kun uskot siihen! Hyvää yötä!

Gunilla kirjoitti:

Hei Veli! Kirjoitan tässä lyhyesti vaan kun aikaa ei ole nyt juuri liiemmälti. Myöhemmin lisää. Etsiskelinkin sinua eri palstoilta jotta olisin voinut kirjoittaa enemmän tästä tärkeästä asiasta. Olen enemmän kuin onnellinen ja erityisesti kiitollinen, että pääsin maaliin johon tähtäsin. Tällä palstalla on joitakin niin "lapsellisia" kommentteja etten viitsi reagoida niihin millään tavalla. Minä elän omaa elämääni ja teen omat ratkaisuni mutta niistä enemmän myöhemmin. Kaikki on nyt OK. Hyvää päivän jatkoa! Ja tsemppiä, älä lannistu vaikka elämä joskus koettelee joskus raskaallakin kädellä...

Lue lisää

Heipä vaan! Nyt on mennyt 2 vk ilman ainuttakaan murua Diapamia! Aiemmin jo kirjoitin, että myös se vähäinen 10 mg:n Triptyl (joka oli auttamassa reumakipuja) on loppunut, samoin Mirtazapin sekä Atarax. Eivätköhän ole jo elimistöstäkin hävinneet. Itseäni on huvittanut joskus, kun vähän pelkäsin että kuinka saan unta, niin nukuttaa parmmin ja jopa päikkäritkin otan joskus. Mitään viekkareita ei ole tullut. En usko siihen, että niitä tulisi viikon, kk:n tai jopa vuosien päästä kuten joku täällä ketjussa kirjoitti. Juteltiin töissä osastonlääkärin (=psykiatri) kanssa, ja hän sanoikin, ettei kannata uskoa kaikkia kirjoituksia mitä yleisillä palstoilla kirjoitellaan. Hän arveli, että joku saattaa kirjoittaa joko tahallaan mitä ihmeellisempiä tarinoita ärsyyttääkseen toisia ja vastaavasti lannistaa jota kuta vieroittujaa hänen jo ennestäänkin hankalassa tilanteessa. Joku aikoinaan kirjoitti "kuolleista neuroneista" ja aivosolujen tuhoista niin os.lääk. nauroi etteikö ole parempaa ja rakentavampaa kirjoitettavaa toisille ihmisille. Vieroitusoireiden ilmaantumisesta pitkien aikojen jälkeen hän piti hyvin epätodennäköisenä kohdallani. Hänen mielestään niitä saattaa tulla nopean vieroituksen, kovien lääkkeiden ja herkän psyyken omaavan henkilön kohdalla. Eli kovin lohdullisia sanoja.

Niin, mikä on jäänyt mainitsematta. Ostin rentoutuskasetin jota käytän joka päivä. Voi tuntua naurettavalle, mutta sen rentouttaa lähes joka kerta unen rajamaille tai uneen. Kannattaa siis kokeilla. Siitä itselläni on kokemuksia jo 2010 kun olin astman kuntoutuksessa. Tsemppiä kaikille ja myös itselleni!

Ei ne psykiatrit mitään tajua eikä normaalitkaan lääkärit. T: SSRI orja.

Hyvää Kalevalanpäivää kaikille viestiketjua lukeville! Lippu liehuu tangossa ja päivä on monella tapaa merkittävä. Kirjallisuuden päivää, Falunin MM-kisojen naisten päämatka 30 km hiihdetään tänään ja itselläni tulee 3 vk kun olen ollut "vapaana" Diapamista. Ja kyllä se kuulkaa niin vaan on, että pitää luottaa itseensä niin vieroitus onnistuu. Ei mitään hokkuspokkusta tässä tarvita vaan myöteistä ajattelua ja tahtoa. Olo on paljon normaalimpi kuin diatsepaamihuurussa. Aiemmin olen jo kirjoitellut, että olen saanut tukea ihan omsta työpaikastani ja osaan arvostaa sitä myöskin. Työpaikka ja työtoverit ovat muuttuneet suureksi voiman lähteeksi ja nyt talvilomalla ollessanikin olen pistänyt muutaman sähköpostin menemään parille lähimmälle kaverille.

Täytyy sanoa, että olen suunnattoman kiitollinen elämälle että sain sen takaisin. Vaikka aikaa on kulunut vasta 3 vk, jokainen päivä on ollut voiton päivä. Näin taaperran kohti keväisiä päiviä ja tällaisia toivon myös teille, jotka olette samalla matkalla. Älkää menettäkö uskoa parempaan. Te selviätte maaliin kuten minäkin. Tämä on meidän "maraton" ja voitto on rahassa mittaamaton. Oikein hyvää kevään odotusta kaikille!
Gunilla

Kiitos kommentistasi hyvä nimimerkki! Olet ihan oikeassa, että lääkkeitä (etenkin psyykenlääkkeitä) kirjoitetaan aika lailla hepposin perustein ja potilas jätetään niiden kanssa tekemään "hoitoa". Yhä enenevässä määrin olen sitä mieltä, että minkäänlaisia mielialaan vaikuttavia lääkkeitä ei pitäisi kirjoittaa, ennen kuin on selvitetty riittävän hyvin perusteet lääkkeelliselle hoidolle. Myös muunlainen tuki pitäisi olla mahdollista antaa.

Omasta kokemuksestani voin kirjoittaa, että lääkkeet muuttavat ihmisen persoonaa ja aiheuttavat muutoksia esim. käyttäytymisessä, tunne-elämässä ja monissa elämisen toiminnoissa. On itsestään selvää, että lääkitty ihminen ei ole lääkkeettömän kaltainen. Tunnetylsyys, herkkyys toisten tunteille ja monet monet muut seikat ovat lääkityksen sivuvaikutuksia. Hyvin moni ihminen kokeilee esim. unettomuuteen lääkkeitä ja kun hän huomaa saavansa lääkkeestä apua, ollaankin jo lääkekierteen alkulähteillä. Silloin ollaan jo vaaravyöhykkeellä. Sama oli itsellänikin alkuun ja lääkeannos nousi mutta teho alkoi heikkenemään.

Onneksi huomasin tämän kohdallani ja aloitin vieroituksen. Ja nyt jälleen kerran totean, että nukun huomattavasti paremmin ilman mitään lääkkeitä ja uni on virkistävää, voimaannuttavaa. Aamuisin ei ole sitä lääkepöhnää joka tulee unilääkkeestä. Toivon hartaasti, ettei enää koskaan tarttisi ottaa noita lääkkeitä.

Edellä mainittu kirjoittelu lääkkeiden turmiollisuudesta ei tarkoita missään tapauksessa sitä, että olisin jotenkin "parempi ja onnistuneempi" ihmisenä kuin joku lääkkeitä käyttävä. Ei missään nimessä. Haluan vain rohkaista ihmisiä luopumaan jos suinkin mahdollista kaikista turhista lääkkeistä ja elämään elämä normaalina eli sellaisena kuin se on tarkoitettu elettäväksi. Lääkkeiden lopettaminen aivan pikku hiljaa on mahdollista. Jokainen pienikin murunen on eduksi ja parantaa elämän laatua.

Kaikille tsemppiä ja nautitaan keväisistä aurinkoisista päivistä!

Hyvää iltaa ja kiitos asiallisesta kirjoituksestasi! Saat anteeksi erehdyksen - tottakai. Jos olet aidosti kiinnostunut minun Diapam -projektista, kerron sen "kirjoituksin" kunhan on enemmän aikaa. Se ei ole niin vaikeaa kuin on syytä olettaa. Niin luulin itsekin. Täytyy vaan ensin tehdä se ajatustyö, haluaako todella eroon lääkkeistä ja onko valmis sitoutumaan useamman kuukauden pituiseen yhteistyöhön lääkärin kanssa. Voinpa tässä nyt kirjoittaa lyhkäsesti kuinka itse aloitin. Tosin sen voi lukea aiemmista teksteistäni. Rauhallisesti aloitus ja ihan hissukseen vaan 0,5 - 1 mg/vk niin voinpa melkein taata että onnistuu. Minulla oli yksityinen lääkäri koko ajan rinnalla kulkemassa niin se kontrolli piti aikataulun kurissa. Ja tosiaan niitä "viekkareita" ei kannata pelätä. Itseltäni hävisi se alakuloinen mieliala, uni parani ja kaiken kaikkiaan elämän vapaus koitti. Nyt olen ollut lääkkeetön jo reilun 2 kk. Ei ole mitään lääkehimoa tai tarvetta turvautua enää elimistölle vieraaseen aineeseen. Sellainen ajatus käy joskus mielessä, että miksi ihmeessä piti yleensä ottaa se ensimmäinenkään nappi. Mutta ihminen kun on joissakin asioissa heikko ja hädän hetkellä turvautuu erilaisiin apuihin.

Ok mutta palataan asiaan myöhemmin ja esitä toki kysymyksiä niin ihan mielelläni kerron omia kokemuksiani. Toivottelen Sinulle myös hyvää viikonloppua ja osotellaan aurinkoisia kevätpäiviä!

Olen syönyt stesolideja ja nyt kun en ole niitä ottanut tuntuu, että väsyttää kovasti.
Oisko näin, et ne stesot (samaa kun diapam) piristävät ihmistä?
Tuliko sulla diapam vierotuksesta väsynyt olo aluksi Gunilla?

Hyvä nimimerkki! Alkuun Stesolid/Diapan, molemmat piristävät vaikkakin ovat rauhoittavia lääkkeitä. Sitten kun alat lopettelemaan ja vähentämään, alkaakin väsyttää. Mutta se on hyvä merkki - lääkeaine alkaa pikku hiljaa poistumaan elimistöstä, missä se sitten vaikuttaakin. Noin 2-3 kk:n kuluttua ainakin itselläni alkoi nk. selvempi aika. Olo oli paljon virkeämpi, tuntui että näkee paljon paremmin ja selkeämmin.

Tämä selittyy mielestäni sillä, että koska rauhoittava lääke hallitsee ja rauhoittaa mieltä ja kehoa, olet ikään kuin sen lääkeaineen vanki. Pikku hiljaa kun lääke alkaa hävitä kehosta, Sinä olet oman kehon ja mielen haltija. Kannustan Sinua lopettamaan aivan pikku hiljaa lääkettä, mikäli olet jostain syystä joutunut lääkkeen "vangitsemaksi". En ole mikään ammattilainen mutta kirjoitan kokemuksesta. Läälleen lopettamispäätöksestä ei kannata tulla pakkomieleteiseksi, vaan jos tulet tulokseen että haluat päästä eroon, se onnistuu aivan varmasti.

Jos Sinulla herää kysymyksiä, vastaan niihin mielelläni. Mukavaa viikon alkua!

Anteeksi, kun tuli pahoja kirjoitusvirheitä. Näppäimistö jumissa niin sanat vähän niin ja näin. Toivottavasti asian ydin kuitenkin välittyy selkeästi.

No mites pääsis ketipinorista eroon, en käytä mielenterveysongelmiin, vaan nukahtamiseen iltaisin 25 mg.

Heipä vaan hyvä kirjoittaja! Taitaa olla kaikilla mieleen tai psyykeen vaikuttavilla lääkkeillä sama vieroitusmetodi: vähän kerrassaan. En tunne Ketipinoria tarkemmin, joten en voi antaa täsmätietoa. Oletko käyttänyt sitä kauan? Jos olet tarvinnut sitä pidempään ja käyttänyt säännöllisesti, pätee siinä ilmeisesti sama kaava kuin noissa muissakin lääkkeissä. Nyt tulee puhelu joten otan selvää lääkkeestä ja kirjoitan myöhemmin lisää...

No joillekin niitä kannattaa määrätä ja pitää tietää että niihin jää koukkuun. Potilas tekee itse päätöksen ottaako riippuvuuden vai eikö. Lääkärin pitää tämä tehdä selväksi. Pitää sanoa että se on kuin tupakoimaan alkaisit. Siihen jää koukkuun jos sitä jatkaa.

Kuitenkaan saantia ei pidä estää. Eikä varsinkaan jos potilas on jo koukussa. Pamien uusimisten pitäisi toimia kuten muidenkin lääkkeiden, mutta kun potilas tulee ja sanoo että nyt pitää vähentää niin häntä pitää auttaa tässä ja keksiä konsteja saavuttaa käytön asteittainen lopetus. Mitään vaihdetaan Ketipinoriin tai Sertraliiniin linjaa ei voi suositella. Niistä tulee vain toinen koukku ja jopa pysyviä muutoksia aivoihin.

Parempi kai sitä on antaa GABA:n vaikuttavaa ainetta kuin alkaa peukaloida potilaan serotoniineita ja muita tunne-elämään keskeisemmin vaikuttavia mekanismeja vai mitä olette mieltä? Onko täällä lääkäriä ottamaan kantaa?

Bentsothan eivät ole alkoholiin rinnastettavia sillä alkoholi vaikuttaa aivoissa ihan kaikkeen mahdolliseen yhtä aikaa.

Ilman bentsoja pikku hiljaa kolme viikkoa. Riittävän hidas vieroitus onnistui. Korvien soimista aamuisin. Ei oikeastaan muita vieroitusoireita..

Syytätkö siis lääkäreitä sairauksien väärästä diagnostiikasta ja sen mukaisesta väärästä lääkityksestä, kun sanot, että:
"lääkärit syöttävät terveille ihmisille psyykelääkkeitä jotka eivät niitä tarvitse ja tulevat vain huonompi kuntoiseksi niitä syödessään"?

Aika raju väite koko lääkärikuntaa kohtaan?

Itse en allekirjoita väitettäsi. Piste.

Jossain-raja kirjoitti:

Syytätkö siis lääkäreitä sairauksien väärästä diagnostiikasta ja sen mukaisesta väärästä lääkityksestä, kun sanot, että:
"lääkärit syöttävät terveille ihmisille psyykelääkkeitä jotka eivät niitä tarvitse ja tulevat vain huonompi kuntoiseksi niitä syödessään"?

Aika raju väite koko lääkärikuntaa kohtaan?

Itse en allekirjoita väitettäsi. Piste.

Lue lisää

Kyllä syytän, lääkärit tuhoavat mielialaakkeilla ja pkv lääkkeillä potilaan kehon ja aivot kokonaisvaltaisesti ja karmean raastava, uneton, korvien suhisevat, kutiseva, ummettava ja kivulias olo johtaa kuolemaan.
Selvisin eturauhassyövästä mutta en näiden lääkkeiden vieroitus ja haitoista. Jyväskylän terveystalon lääkärin määräämät lääkkeet tappoivat potilaan ja piste

Anonyymi kirjoitti:

Kyllä syytän, lääkärit tuhoavat mielialaakkeilla ja pkv lääkkeillä potilaan kehon ja aivot kokonaisvaltaisesti ja karmean raastava, uneton, korvien suhisevat, kutiseva, ummettava ja kivulias olo johtaa kuolemaan.
Selvisin eturauhassyövästä mutta en näiden lääkkeiden vieroitus ja haitoista. Jyväskylän terveystalon lääkärin määräämät lääkkeet tappoivat potilaan ja piste

Lue lisää

Hyvin sanottu, noin käy monelle. Noilla lääkkeiden tuhotaan potilas ja vaivutetaan johonkin koomaan josta ei ole paluuta vaan kuolema korjaa. Piste....