SOTA ON NÄYTELMÄ, JOLLE EI TAPUTETA
Aivan liian usein erehdytään puhuman sodasta jonakin jokapäiväisestä elämänmenosta irrallisena asiana. Tarkemmin havaiten sodan juuret ovat meissä itse kussakin: arvostuksissamme, pyrkimyksissämme, tahdossamme menestyä ja voittaa.
Kaiken inhimillisen järjestetyn toiminnan tarkoituksena on tavallisesti taistella, kuten me kuvaannollisesti puhumme, jonkin asian puolesta jotakin asiaa tai asiaintilaa vastaan. On kuvaavaa inhimillisen kielenkäytön sotilaalliselle traditionaalisuudelle, että me käytämme tavallisessa rauhanomaisessa siviilielämässämme hyvin paljon sotilaallisia termejä. Me hyökkäämme ja puolustamme ja me taistelemme. En sano, että tämä nyt on mikään erikoisen suuri kehittyneisyyden merkki meidän kielenkäyttömme kannalta, mutta niin me vain teemme.
Vuosituhannesta toiseen on ihmisiä opetettu uskomaan tappamiseen perusteellisimpana keinona suuriin ratkaisuihin pyrittäessä. Usko säilyy, vaikka kohteet ja tarkoitukset muuttuvat.
Meidät kasvatetaan elämäntaistelua varten, meitä aseistetaan tiedolla ja taidolla, jotta voittaisimme tuossa taistelussa, saisimme paljon toisten saadessa vähän.
Kaikki puhuvat rauhasta ja sovinnosta, mutta ihmissuvun suuren suuri enemmistö ajattelee kansallisesti, tavoittelee taloudellisia etuja, tahtoo selviytyä pelistä voittajana, rakentelee keskenään ristiriitaisia ideologioita ja pitää kunnia-asianaan taistella niiden puolesta vaikkapa kuolemaan saakka. Kaikki uskovat tarkoittavansa ihmissuvun parasta, ja todellakin, ihmissukua uhkaa se vaara, että se hukkuu maailmanparannuksen hirmumyrskyyn.
Aivan liian usein erehdytään puhuman sodasta jonakin jokapäiväisestä elämänmenosta irrallisena asiana. Tarkemmin havaiten sodan juuret ovat meissä itse kussakin: arvostuksissamme, pyrkimyksissämme, tahdossamme menestyä ja voittaa.
Kaiken inhimillisen järjestetyn toiminnan tarkoituksena on tavallisesti taistella, kuten me kuvaannollisesti puhumme, jonkin asian puolesta jotakin asiaa tai asiaintilaa vastaan. On kuvaavaa inhimillisen kielenkäytön sotilaalliselle traditionaalisuudelle, että me käytämme tavallisessa rauhanomaisessa siviilielämässämme hyvin paljon sotilaallisia termejä. Me hyökkäämme ja puolustamme ja me taistelemme. En sano, että tämä nyt on mikään erikoisen suuri kehittyneisyyden merkki meidän kielenkäyttömme kannalta, mutta niin me vain teemme.
Vuosituhannesta toiseen on ihmisiä opetettu uskomaan tappamiseen perusteellisimpana keinona suuriin ratkaisuihin pyrittäessä. Usko säilyy, vaikka kohteet ja tarkoitukset muuttuvat.
Meidät kasvatetaan elämäntaistelua varten, meitä aseistetaan tiedolla ja taidolla, jotta voittaisimme tuossa taistelussa, saisimme paljon toisten saadessa vähän.
Kaikki puhuvat rauhasta ja sovinnosta, mutta ihmissuvun suuren suuri enemmistö ajattelee kansallisesti, tavoittelee taloudellisia etuja, tahtoo selviytyä pelistä voittajana, rakentelee keskenään ristiriitaisia ideologioita ja pitää kunnia-asianaan taistella niiden puolesta vaikkapa kuolemaan saakka. Kaikki uskovat tarkoittavansa ihmissuvun parasta, ja todellakin, ihmissukua uhkaa se vaara, että se hukkuu maailmanparannuksen hirmumyrskyyn.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Palstahäirikkö sotii totuutta vastaan. Kun puhutaan totuudesta, hän vaikenee, tai väittää sen olevan valhetta.
oikoo tiltujen valeita. Se on aivan upeaa työtä. Oletko niitä tiltuihin uskovia typeryksiä?