eräässä asiassa.Missä? Kumpikin joukkio vihaa "uskiksia".Kummatkin kirjoittelevat 1%:sta entisistä jehovantodistajista jotka ovat kääntyneet elävään uskoon,halveksuvasti.
Mitä tämä kertoo?
Tämä kertoo siitä että sekä jehovantodistajien ja tuon 99%:n entisistä jehovantodistajista olevan joukon taustalla on sama vaikuttava voima.
Tämä voima on:"itse s.atana tekeytyy valkeuden enkeliksi".Kumpikin joukkio on pirun vietävissä.
Mitä tämä kertoo?
Tämä kertoo siitä että sekä jehovantodistajien ja tuon 99%:n entisistä jehovantodistajista olevan joukon taustalla on sama vaikuttava voima.
Tämä voima on:"itse s.atana tekeytyy valkeuden enkeliksi".Kumpikin joukkio on pirun vietävissä.
Vastaukset 20
Vanhimmat
aatana voi tekeytyä valon enkeliksi, erkele voi särähtää, ittu on ainoa jonka olemassaoloon uskon, tosin sitäkään en joka päivä nää
Entiset todistajat, lahkon jättäneet, ovat yksilöitä, eivät he eroamisen vuoksi ole perustaneet mitään järjestöä.
Koska lahko käyttää voimakkaita otteita jäsenistöönsä, mielenhallintamenetelmiä, maailmanlopulla pelottelua, järjestää lahkolaiset toisiansa valvomaan (ja käräyttämään lahkorikkeistä) kieltää ja käskee lahkolaisen elämän, sanoisiko kattavasti, keskustelevat yleensä lahkon jättäneet kaikissa maissa omilla internettifoorumeillaan, samojen kokemusten kertominen helpottaa ja auttaa, ollaan tukena toisilleen lahkosta etääntymisessä, vaikka jokainen päivä onkin periaatteessa edellistä parempi lähdön jälkeen.
Myös uskon suhteen heillä on hyvinkin erilaisia käsityksiä, jotkin liittyvät erilaisiin kristillisiin yhteisöihin, jotkin eivät. Väite vihasta on ensimmäinen kuulemani.
Entiset todistajat, lahkon jättäneet, ovat yksilöitä, eivät he eroamisen vuoksi ole perustaneet mitään järjestöä.
Koska lahko käyttää voimakkaita otteita jäsenistöönsä, mielenhallintamenetelmiä, maailmanlopulla pelottelua, järjestää lahkolaiset toisiansa valvomaan (ja käräyttämään lahkorikkeistä) kieltää ja käskee lahkolaisen elämän, sanoisiko kattavasti, keskustelevat yleensä lahkon jättäneet kaikissa maissa omilla internettifoorumeillaan, samojen kokemusten kertominen helpottaa ja auttaa, ollaan tukena toisilleen lahkosta etääntymisessä, vaikka jokainen päivä onkin periaatteessa edellistä parempi lähdön jälkeen.
Myös uskon suhteen heillä on hyvinkin erilaisia käsityksiä, jotkin liittyvät erilaisiin kristillisiin yhteisöihin, jotkin eivät. Väite vihasta on ensimmäinen kuulemani.
Lahkon jättäneiden foorumi, jolla vastataan mielellään asiallisiin kysymyksiin
Veljesseura.org
eli kun mielenhallintaohjelmasta päästään on oma järki niin sumentunut, että ollaan täysin tuuliajolla ja kuutamolla. sitä nämä ex-todistajien kirjoittelut paljastavat. muusta osata enää puhuakaan kuin nyyhkyttää kuinka kamala lahko se on. pään silitystä ja ymmärrystä te tarviitte, mut ei sitä näiltä palstoilta teille heru. menkää hakemaan ihan oikeesti apua lääkäristä ja psykiatrilta. ei niitten asioiden vatvominen missään uskontojen uhrien tai lahkosta eronneitten sivustoilla auta pääsemään elään syrjästä kiinni. näkeehän sen heti kun tänne tulee, niin täällä te asutte, näillä palstoilla ja elätte syrjäytyneinä, turhautuneina elämäänne ja vailla suuntaa. niin sääliksi käy teitä.
Ei ole ihme että sanotaan jehovistien olevan vaarallinen lahko,kun lukee tuon kirjoituksen.
Vain saatanan palvojat ajattelee noin.
Millainen ihminen voi kirjoittaa noin epäempaattista tekstiä? Tunneälyssäsi ja empatiakyvyssäsi olisi paljon parantamisen varaa.
Minä ihan oikeasti kävinkin hakemassa asiantuntija-apua lopulta monien pitkien lahkovuosien jälkeen lahkosta erottuani ja lähiomaiseni tehtyä itsemurhan lahkon uhrina. Psykologin kanssa sitten olemme käyneet läpi lahkon sensurointi-, mielenhallinta-ja aivopesumekanismeja ja sitä, ettei minun pitäisi jatkuvasti syyllistää itseäni siitä, että nuorena lahkoon ajauduttuani kartoin sittemmin rakasta lähiomaistani, joka päätyi masentuneena ja ahdistuneena itsemurhaan lahkoelämänsä ja sitä seuranneen irtaantumisen ja sukulaisten ja ystävien karttamisen seurauksena.
Lahkon ulkopuoliset ihmiset ovat yleensä varsin ymmärtäväisiä ja empaattisia niitä kohtaan, jotka ovat olleet lahkon vaikutuspiirissä ja eronneet ja joita kartetaan. Lähinnä vain Jehovan todistaja-lahkon jäsenet haukkuvat ja syyllistävät pomoluokkaansa matkien niitä, jotka ovat lahkosta irtaantuneet.
Toivon mukaan sinäkin sieltä pääset vielä pois, mutta taitaa olla vielä pitkä matka edessä. Voimia sinulle! Niitä tulet vielä tarvitsemaan.
Minulle jt sanoi, että KAIKKI entiset todistajat ovat luopioita ja ainoa ja vain AINOA tarkoitus on valehdella, mustamaalata ja herjata todistajia ja Jehovaa ja kaiken takana vaikuttaa panettelija.
Samaa näkee kirjoitettavan paljolti veljesseuran sivuilla.
Elikä missä mättää?
Siinä että kummankin poppoon taustalla vaikuttava voima on sama.Vanha vihtahousu.
Jeesus sanoi:"niinkuin he ovat minua vihanneet niin he(jehovantodistajat ja veljesseuran väki)teitä vihaavat."
Haluaisin tässä kohden huomauttaa ettei saatanaa ole ;)
on se olemassa
Suomessakin huudetaan sen nimeä jatkuvasti ja
erittäin ahkerasti,
ihan
koko ajan
ei kai olemattoman niemä huudettas?
aaa... nii juu ja tästä tietysti seuraa se, että kun huuetaan sus siunakkoo ja jumal'auttakoo, jne. niin jumalakin on olemassa.
Kun on yhden uskonnon uhriksi joutunut, ei välttämättä innolla ryntää toiseen. Mielestäni tämä on ihan ymmärrettävää, varsinkin kun kaikki uskonnot perustuvat lopulta pelkkään uskomiseen.
Monissa muissa maissa kuin Suomessa melko isokin prosentti Jehovan todistajista eronneista tulee piakkoin erottuaan tai ainakin jossain vaiheessa kristilliseen uskoon. Esim USA:ssa on näin. Suomessa vaikuttaa siltä, että ehkäpä suurin osa päätyy ateisteiksi tai agnostikoiksi.
Onkohan asia todella näin vai ovatko ne tietyt ex-Jt-agnostikot/-ateistit vain niitä äänekkäimpiä ja aktiivisimpia esilletulijoita? Onko tästä olemassa mitään virallisia tilastoja, tiedättekö? Minua kiinnostaisi todella.
Ja toisaalta: Ovatko ne ex-Jt-ateistit eniten julkisuudessa ja antamassa täten "kasvoja" ja samaistusmiskohteita Jehovan todistajista erkaantumista herkitseville ja näin ollen muutkin lopulta lahkosta eroavat päätyvät helpommin ateisteiksi kuin muualla maailmalla lahkosta erotessa käy?
Vai johtuuko Suomen tilanne siitä, että meno Pohjoismaissa on muutenkin maalistuneempaa ja Suomessa on melko tavallista olla agnostikko vaikka kuuluisikin johonkin uskontokuntaan nimellisesti. Esim USA:ssa ja Etelä-Amerikassa tosi iso määrä ihmisiä pitää uskonasioita tärkeinä ja on uskon kanssa tosissaan, ei vain nimikristittynä mukana, ja käy säännöllisesti Jumalanpalveluksissa. Moni vaihto-oppilas on kertonut minulle, että USA:ssa asuessa tuli käytyä usein sunnuntaisin isäntäperheen kanssa kirkossa. Se oli siellä ihan tavallista, luonnollista elämänmenoa.
En vihaa uskiksia. Pyrin kunnioittamaan toisen vakaumusta, mutta jos esim. sanon, että mielestäni kaikki uskonnot pohjimmiltaan perustuvat uskomiseen, kyllä sen verran pitää kestää.
Ei se ole vihaa tai vainoa, jos muistuttaa siitä, että jokin uskomus ei perustu todennettaviin faktoihin.
Kaikki uskonnot perustuvat uskomiseen, mutta niin perustuvat ateismi ja agnostismikin. Ateisti uskoo, ettei Jumalaa ole. Sekin on tapa uskoa. Agnostikko uskoo, että ei voida tietää onko Jumalaa. Sekin on tapa uskoa.
http://apologetiikkawiki.fi/index.php?title=Tieteisusko
"Tieteisuskon uskonnollinen luonne
Tieteisuskoon on tietyssä mielessä sisäänrakennettuna "uskonnonvastainen" komponentti, joka sisältää vähintäänkin sellaisen ajatuksen, että uskonto ei ole ihmiselle millään tavoin tarpeellista (koska tiede, joka ei ole uskontoa, riittää vastaamaan kaikkiin tai ainakin kaikkiin vastattavissa oleviin kysymyksiin).
Käytännössä itse tieteisusko kuitenkin ilmenee uskonnonomaisilla tavoilla:
antaa ymmärtää osaavansa neuvoa, mistä löytyy parhaat vastaukset kaikkiin, siis perimmäisiinkin, kysymyksiin, ja juuri tämä on vastaamista "perimmäiseen epistemologiseen kysymykseen"1;
tarjoaa jonkinlaisen psyykkisen pakopaikan stressaavissa tilanteissa2.
Tieteisuskon kritiikki
Vaikka tieteisuskoinen näkökanta on länsimaissa nykyään hyvinkin yleinen, se ei kuitenkaan ole älyllisesti perusteltavissa mm. seuraavista syistä:
Tieteisusko kumoaa itsensä, koska tiede ei todista tieteisuskoa. Ei ole olemassa mitään tieteellistä tulosta, joka todistaisi, että vain tieteellinen tieto olisi luotettavaa. Koska siis tieteisuskon olennaiselle oletukselle, että vain tieteellisesti perusteltuja väitteitä pitäisi uskoa, ei löydy tieteellistä tukea, tieteisuskon mukaan tieteisusko ei ole luotettava näkemys.
Tieteeseen liittyy perustelemattomia uskomuksia (universumin järjellisyys, järjen luotettavuus, mittaajan aistihavaintojen ja muistikuvien luotettavuus, luottamus mittaajan todistukseen mittaustuloksesta julkaisussaan, jne), joten tieteisuskoon usein liittyvä tiedollinen ylpeys ei ole oikeutettua.
Yksi tieteen tärkeä periaate pitäisi olla, että auktoriteetteihin ei luoteta, vaan enemmistönkin väitteisiin suhtaudutaan kriittisesti, ja ne on voitava perustella itsessään. Tieteisusko taas luottaa auktoriteetteihin eikä yleensä suhtaudu tieteen väitteisiin kriittisesti tai kysele tarkkoja perusteluja tieteentekijöiltä. Tieteisusko on siis itse asiassa epätieteellistä. Usein yhden alan tutkija on tieteisuskoinen suhteessa muihin tieteen aloihin.
Lisäksi tiede on muuttuvaa, joten tulevaisuuden tiede todennäköisesti kumoaa nykyisen tieteisuskon varmana tietona pitämiä väitteitä.
Tiede ei oikeasti vastaa useimpiin elämän tärkeisiin kysymyksiin, joten tieteisuskovan pitää kuitenkin turvautua muihin tietämisen/uskomisen muotoihin. Tieteisuskova antaa ymmärtää olevansa muita varmemmalla tiedollisella pohjalla, vaikka todellisuudessa hän on muita pinnallisempi eikä näe tai perustele omia oletuksiaan. Tieteisuskoon liittyy siis tiedollista tekopyhyyttä.
Arvostetun tieteellisen aseman saavuttaneilla on taipumus myydä uskonvaraisia/ideologisia käsityksiään tieteen nimissä, joten pinnallinen tieteisuskova on alttiina tieteenä esitetylle propagandalle.
Tieteenfilosofia ja kunkin tieteenalan metodologia rajaa tieteen pelikenttää. Tieteisuskova esim. uskoisi vain asioiden pituuteen, jos aikaa ja massaa ei voitaisi mitata tai jos ne tieteenfilosofialla määriteltäisiin tieteen ulkopuolelle. Tieteisuskova uskoisi vain perunoiden olemassaoloon, mikäli tiede rajaisi itsensä tutkimaan vain perunoita (metodinen peruna-tieteenfilosofia).
Emme lopulta tiedä, mitä tiede on. Tieteenfilosofiassa on osoitettu, että ei ole mahdollista määritellä, mikä on tiedettä ja mikä ei. Tieteisuskova ei siis perimmältään tiedä, mihin uskonsa kohdistaa. Pinnallisesti tämä on toki helppoa: uskotaan vain kaikki, mitä tiedemieheksi koettu henkilö väittää."
"Kristitty ja tiede
Vaikka tieteisusko onkin epäkristillistä3, niin kristilliseltäkin pohjalta asioita arvioitaessa tieteenharjoitusta voi pitää enimmäkseen hyvänä tiedonhankintatapana – ainakin silloin, kun tiedemiesten moraali on kunnossa ja keskusteluavaruutta ei rajoiteta. Näin ei kuitenkaan ole kaikilla tieteen aloilla.4
Keskustelua rajoittaa nykytieteen vahva ennakkositoutuminen luonnollisiin syihin ainoina sallittuina tieteellisinä selityksinä (metodologinen naturalismi). Monesti tämän nojalla tehdään myös sellainen perusteeton johtopäätös, että koska ainoastaan luonnollisia syitä saa tutkia ja soveltaa, ne varmasti myös riittävät selittämään tutkimuskohteen – tai jopa, että tästä syystä kattava ja totuudenmukainen selitys rajoittuu kaikissa tapauksissa pelkkiin luonnollisiin syihin (metafyysinen naturalismi). Tällöin muut selitykset eivät ole pelkästään epätieteellisiä vaan myös tieteen vastaisia.
Naturalistinen paradigma hankaloittaa erityisesti universumin ja elämän alkuperään ja tietoisuuden luonteeseen kohdistuvaa tutkimusta. Myös radikaaliin liberaaliteologiaan on vahvasti vaikuttanut käsitys, että vain luonnolliset selitykset ovat tieteellisiä, mikä tietysti on johtanut ihmeiden ja kaiken Jumalaan viittaavan pois selittämiseen.5 Sitoutuessaan vahvasti metodologisen naturalismin tapaisiin ennakkokäsityksiin tiede lakkaa olemasta totuuden etsimistä.
Tieteisusko ja usko Jumalaan
Tieteessä ei ole mitään, joka todistaisi, ettei Jumalaa ole. Tämän myöntävät myös käytännössä kaikki ajattelevat tieteisuskovaiset. (Jos eivät myönnä, kannattaa kysyä, mikä konkreettinen tieteellinen tulos osoittaa, ettei Jumalaa ole.) Näin ollen tieteisuskovan kanta Jumalan olemassaoloon ei perustu tieteeseen vaan perustelu, mikäli sitä tunteenomaisen vakuuttumisen sivussa edes on, muodostetaan filosofisten argumenttien varassa. Yleisin tällainen filosofinen argumentti lienee seuraava:
Meidän tulisi uskoa vain tieteen tuloksiin.
Tiede ei ole todistanut Jumalaa, Jumalaa ei ole tarvittu selityksenä.
Johtopäätös: Meidän ei siis tulisi uskoa Jumalan olemassaoloon.
Koska kohta 1. on filosofinen sitoumus, ei tieteen tulos, argumentti on puhtaasti filosofinen, ei tieteellinen. Lisäksi, kuten yllä on osoitettu, kohta 1. on sisäisesti ristiriitainen (koska tiede ei todista kohtaa 1.). Näin ollen kohta 1. on välttämättä epätosi ja siten johtopäätös ei seuraa. Lisäksi kohta 2. on ongelmallinen, sillä todellisuudessa Jumalaa ei ole sallittu tieteellisenä selityksenä materialistisen tieteenfilosofian takia. Mikäli kohta 2. muutettaisiin muotoon: "2. Jumalaa ei ole sallittu tieteellisenä selityksenä", argumentilta putoaisi pohja pois. Kohta 2. on virheellinen myös siksi, että itse asiassa Jumala on hyvä selitys esimerkiksi kosmiselle hienosäädölle.
Miten on mahdollista, että monet muuten älykkäät tieteisuskovat haksahtavat ylläolevaan alkeelliseen filosofiseen kömmähdykseen? Syynä on se, että usein tieteisuskova halveksii filosofiaa ja pitää filosofista päättelyä ja argumentteja arvottomina. Mutta koska filosofia perimmältään ja parhaimmillaan on tarkkaa ja systemaattista ajattelua, jota sovelletaan suuriin ja vaikeisiin kysymyksiin, tieteisuskova jää vaille tarkkaa ja systemaattista ajattelua suurissa kysymyksissä. Näin ollen tieteisuskova ei usein näe omia filosofisia sitoumuksiaan nenäänsä pitemmälle, hän ei analysoi omaa ajatteluaan tarpeeksi tarkasti ja siksi sortuu itse lapselliseen ja virheelliseen filosofiaan, pitäen virheellistä filosofista päättelyään pätevänä ja tieteellisenä järkeilynä.
Mitä yleisempää tieteisusko on ja mitä yksipuolisemmin tieteisuskova lukee älyllisesti ylpeää tieteisuskoista kirjallisuutta, sitä vaikeampi yksinkertaistakaan tieteisuskon sisältämää ajatteluvirhettä on huomata."
"Jumalattomuustodistuksen muunnelma: vahva muoto
Tiedeuskon itsensäkumoavuuden ongelma voidaan kiertää muotoilemalla argumentti uudelleen. Päättely voi tapahtua esimerkiksi näin:6
Vain sellaisten olioiden olemassaoloon on järkevää uskoa, jotka ovat tieteellisiä eli jotka ovat periaatteessa kumottavissa.
Kristinuskon Jumalan olemukseen kuuluvat vapaa tahto, kaikkivoipaisuus ja arvaamattomuus, joten mikä tahansa havainto sopii yhteen tällaisen Jumalan kanssa. Jumalan olemassaolo ei siis ole edes periaatteessa kumottavissa.
Johtopäätös: Jumala ei ole sellainen olio, jonka olemassaoloon on järkevää uskoa.
Väitelauseen totuudellisuus ei ole olio, joten ensimmäinen kohta ei ole enää itsensä kumoava. Sekin on kuitenkin vain metafyysinen uskomus, joka implisiittisesti olettaa, että kaikki oliot, joiden olemassaoloon on järkevää uskoa, ovat siinä määrin ennakoitavissa, että joillakin koeasetteluilla ne toimisivat väistämättä tietyllä tavalla. Toisin sanoen oletuksen mukaan on järkevää uskoa ainoastaan lainalaisesti toimivien eli luonnollisten olioiden olemassaoloon.7 Tämä päättely ei siis ole todiste sen puolesta, ettei Jumalan tai muiden yliluonnollisten olioiden olemassaoloon olisi järkevää uskoa, vaan se joutuu olettamaan tämän jo tehdäkseen ensimmäisen premissin. Jos tätä päättelyä yrittää käyttää todistamaan, ettei yliluonnollisten olioiden olemassaoloon kannata uskoa, sorrutaan kehäpäättelyyn.
Jumalattomuustodistuksen muunnelma: heikko muoto
Heikomman muunnelman mukaan falsifioitumattomuus ei ole itsessään riittävä ehto hylätä jumalusko, mutta jos Jumalan olemassaolon puolesta ei ole antaa mitään positiivista tieteellistä näyttöä, siihen ei kannata uskoa.6 Tämä muoto hyödyntää perinteistä todistustaakan periaatetta, jonka mukaan todistustaakka on positiivisen olemassaoloväitteen esittäjällä.
Vain sellaisten olioiden olemassaoloon on järkevää uskoa, jotka ovat tieteellisiä eli joiden puolesta on esittää havaintoihin ja kokeisiin perustuvaa evidenssiä.
Kristinuskon Jumalan olemukseen kuuluvat vapaa tahto, kaikkivoipaisuus ja arvaamattomuus, joten mikä tahansa havainto sopii yhteen tällaisen Jumalan kanssa. Jumalan olemassaolo ei siis ole edes periaatteessa kumottavissa.
Johtopäätös: Jumala ei ole sellainen olio, jonka olemassaoloon on järkevää uskoa.
Tässä muodossaan argumentti onkin enää subjektiivinen kannanotto, jonka mukaan Jumalan olemassaolon puolesta esitetty todistusaineisto ei ole riittävää. Tässä vaiheessa onkin syytä kysyä, mikä sitten olisi riittävää.
Jos ateisti haluaa johdonmukaisesti soveltaa ylläolevaa päättelyä, hän ei voi uskoa esimerkiksi yhdenkään sellaisen ihmisen olemassaoloon, jota Jumala ei ole luonut. Koska ei ole mahdollista todistaa, että on olemassa ihminen, jota Jumala ei ole luonut, ei todistustaakan periaatteen mukaan ole perusteita uskoa ihmisten olemassaoloon, tai ainakaan sellaisten ihmisten olemassaoloon, joita Jumala ei olisi luonut. Tämän perusteella olisi siis järkevää uskoa, että Jumala on luonut kaikki ihmiset, mikä merkitsee sitä, että Jumala on olemassa. (Plantinga 1983: 27–29.)
Tieteisusko ja kristinusko
Tieteellä on kristilliset juuret sekä historiallisesti että maailmankatsomuksellisesti. Historiallisesti tiede kehitettiin huippuunsa juuri kristillisessä Euroopassa. Maailmankatsomuksellisesti juuri kristinusko antoi tieteelle sen tarvitseman maailmankatsomuksellisen pohjan: Kristinusko merkitsi taikauskon loppua, luonto nähtiin Jumalan luomaksi ja Raamatun mukaisesti pitkälti luonnonlakien hallitsemaksi, ei henkiolentojen ja demonien ilmentymäksi. Kristinuskon pohjalta voitiin odottaa, että todellisuus on järkevä ja ymmärrettävä (sen Luoja on äärimmäisen järjellinen), että nimenomaan ihminen voi ymmärtää luomakuntaa (molemmilla sama Luoja, ihminen Jumalan kuva) ja että ymmärryksemme ja havaintomme ovat luotettavia (järkevän ja luotettavan Luojan luomia). Tämän lisäksi Jeesuksen käytännönläheinen ammatti johti siihen, että Euroopassa arvostettiin käytännön ammatteja ja siten mittausten tekijää, ei pelkästään nojatuolifilosofia.
Kristinuskon alla tieteisusko voidaankin nähdä harhaopiksi, jossa absolutisoidaan tai jopa nostetaan Jumalan asemaan yksi sinällään hyvä todellisuuden ja tietämisen osa-alue. Koko todellisuus on itse asiassa huomattavasti rikkaampi ja laajempi kuin pelkkä tieteellisen tiedon alue, joka ei toisaalta edes ole hyvin määritelty. Vastaavanlaisesta absolutisoinnista on esimerkkejä muiltakin alueilta: Pankkiiri sortuu helposti ajatteluun, että vain raha ratkaisee, rahahan pyörittää myös tiedettä. Matemaatikolle saattaa vain matematiikka olla tärkeää. Joillekin tietojenkäsittelijöille kaikki on vain algoritmeja. Joillekin sosiologeille kaikki, tiedekin, on vain sosiologinen systeemi. Ihminen nostaa usein oman alansa tai erityisalueensa liian merkittävään asemaan."
Kysymys on kumminkin samasta ilmiöstä, minkä näkee joka kauppakeskuksen aulassa , jossa mummot mättää ainoat eläkerahansa pelikoneisiin , siis pelikoukkuun jäämisestä . ja tiedetään , että kun yksi koukku irtoaa , niin pari muuta koukkua on jo valmiina ,
siis pelaamisvietistä , Jo raamatun hesekiel kuvasi tätä , jos nyt raamatussa pysytään " ; Minä lähetän teidän luoksenne kalastajia , ja teitä kalastavat , ja metsäsäjiä , ja he teitä metsästävät , kaikilla minun vuorillani ja laaksoissani , .."
Uskonnon ja politiikan koukku yrittää tulla vähän jokaisen suupieleen
Itse olen uskossa vaikka olen ex-jt.
Olisi pitänyt vain häippäistä silloin vuonna 1976 kun sitä ensimmäisen kerran harkitsin.
Mutta meni vielä 20 vuotta kun sain lopultakin tarpeekseni jt-lahkosta.
No,tulihan siinä vuosina 1976-1996 oltua avustava-palvelija,vanhin ja tienraivaaja.
Hukkaan menivät ne vuodet.
Mutta Jumalaan olen uskonut 5 vuotiaasta asti ja nyt kun tulin uskoon muutama vuosi sitten olen ottanut Jeesuksen elämäni ykköseksi.
Ihanaa kuulla, että sinun on käynyt lopulta noin hyvin!
Minullakin vierähti lahkossa pitkään. Ensimmäinen, nyt jo edesmennyt mieheni oli vanhin ja itse olin pariin otteeseen tenraivaajakin. Varsin tosissaan siinä touhussa tuli oltua ja hukkaan valunutta, haitallista työtä tuli tehtyä, kun ei sitä silloin tajunnut.
Minäkin olen Jumalaan uskonut aina, mutta välillä tuli siis oltua vuosikymmenet harhapoluilla tuossa lahkossa. Onneksi lopulta huomasin miten asiat olivatkin ja erosin lahkosta. Tätä nykyä minäkin olen uskossa oleva kristitty ja siitä mahdollisuudesta todella iloinen ja kiitollinen.
Kaikkea hyvää ja siunausta sinulle yxuskisexjt!