Kun lapsettomuus on oma valinta

Tottakai "kukaan" ymmärtää, lasten hankkiminen on täysin valinnaista ja niiden joukko, jotka päättävät olla hankkimatta lapsia, on kasvava. Syliini työnnetään aina sopivan hetken tullen vauvaikäisiä, ei siinä mitään, eikä nämä vastenmielisyyttä herätä, eipä kyllä mitään muitakaan tuntemuksia, ihmisiä kuin ihmisiä - omia vain en ikimaailmassa suostuisi hankkimaan. Jälleen kerran ollaan sinunkin tapauksessa sen ikävän ongelman edessä, ettet oletettavasti halustasi huolimatta voi teetättää sterilisaatiota. 18-vuotias saa päätöksillään sekaantua valtakunnan politiikkaan, tuhota terveytensä päihteillä laillisesti, muttei päättää omasta lisääntymisestään - melko sairas tilanne. Toivotan menestystä ehkäisyyn vielä pariksi vuodeksi, kolmekymppisten jälkeen kannattaa ensi töikseen buukata sterkka-aika.

Tärkeää asiaa sterilisaation alaikärajan laskemisesta ajaa mm. Vapaaehtoisesti Lapsettomat ry.

Onhan meitä muitakin. Itse koen surullisimmaksi sukulaisten syyttävät sanat ja katseet kun ei vauvoja missään näy. Ajatuskin kauhistuttaa ja inhottavinta on se, kun vihjaillaan hiekkalaatikon rakentamisesta, että josko sitä jo kohta tarvittaisiin. Työskentelen lasten kanssa, kasvatan heitä ja ymmärrän heitä hyvin, mutta ei kai se sitä tarkoita että omia haluaisin? Paha mieli tulee myös siitä, kun eihän sitä haluaisi esimerkiksi appivanhemmilleen tuottaa pettymystä, mutta jos ei lapsia tahdo, niin ei sitten tahdo. Ja uskokaa pois, olen yrittänyt tahtoa. Mutta en vain tahdo.

Olen 26v nainen, yksi abortti takana, jonka jäleltä puolisoni teetätti sterilisaation itselleen. Kenties nyt siis uskallan sanoa itseäni vapaaehtoisesti lapsettomaksi ilman muiden nikottelua. Neljän vuoden päästä teetän vielä sterilisaation itselleni, ettei varmasti ehkäisy petä enää.

Minä (me) en oikein osaa pitää lapsettomuutta edes niin erikoisena asiana. Se on niin itsestäänselvä ja helppo valinta. Lasten tekeminen tuntuu niin kertakaikkisen vieraalta ja vastenmieliseltä vaihtoehdolta, että en edes pysty epäröimään tai sen suuremmin murehtimaan tätä valintaa. Jos se edes on valinta, ennemmin itsestäänselvyys. Raskautuessani yritin kyllä tuntea äidillisiä tunteita, samaten mieheni isällisiä, mutta mitään sellaista ei herännyt ja ihan hyvällä mielillä poistatimme ongelman. Katsoin vielä ultrakuvaakin ja yritin kiinnostua asiasta ja tuntea jotain, mutta ei niin ei, minua ei kyllä lapsenteko vain kiinnosta. Muuten en kyllä ole lapsivastainen ja olen tehnyt pitkään töitäkin lasten kanssa ja nautin siitä, mutta omia en missään nimessä halua. Kuten ei miehenikään.

Sukulaiseni, perheeni sun muut eivät ole tätä erikoisimmin kommentoineet, vaikka häiden jälkeen hieman kyseltiinkin, että jokos. Kai sen muutkin jo näkee, että emme ole sen tyyppisiä ihmisiä, haluamme olla molemmat paljon rauhassa yksiksemme, harrastaa ja touhuta paljon kaikkea, riippuvuus ja sellainen kahle kuin lapsi olisi ei vain kävisi laatuun. Ja olisi kaikille tuhoisaa kun molemmat ovat tällaisia vapaita sieluja ja oman tien kulkijoita. Lisäksi parisuhde on meille molemmille elämän tärkein asia, lapsi tulisi AINA kakkosena ja eihän se kävisi ja olisi reilua.

Meillä on velaton omakotitalo, farmariauto, vakityöt ja elämä kunnossa, tämän parempaa tilannetta ei olisi, mutta yhtä vieraalta tuntuisi haaveilla Marsiin muuttamisesta. Näin on todella hyvä ja elämä niin hirveän onnellista, en usko että mitenkään myöhemminkään tulisi päähän alkaa lisääntyä. Vanhuudenturvakaan ei huoleta tippaakaan, pidämme molemmat todella paljon yhteyttä ja huolta sisarustemme lapsista ja olemme hyvin läheisiä, perintöjen loppusijoituskin on siis selvä ja emme ymmärrä miten tämä nyt olisi erilainen tilanne kuin niillä joilla on omia lapsia. Mekin pidämme huolta vanhenevista lähisukulaisistamme, vaikkeivat vanhempiamme olekaan. Ja jos jäämme yksin, niin niin olisi sitten voinut käydä myös omien lasten kanssa. Tai he olisivat voineet jopa kuolla ennen meitä tai ties mitä.

Elämä on paras elää siten, miten on onnellisin ja parhaaksi kokee. Olen vain ja ainoastaan iloinen onnellista perhe-elämää elävien ihmisten puolesta ja röyhkeästi poimin siitä parhaat palat itselleni muiden lapsien kanssa aikaa viettämällä ja kaikilla on mukavaa.Jos joku kokee tämän henkilökohtaiseksi loukkauksekseen omaa valintaansa kohtaan, niin en voi kuin sääliä ja toivoa parempaa ymmärrystä elämästä, muuten asia ei minua pahemmin hetkauta. En minä muita varten tässä elä.

kiva lukea muidenkin tuntemuksia... harmittaa ettei omassa lähipiirissä ole ketään samankaltaista... tuntuu että olen suvun musta lammas :D Serkkuja joilla ei ole lapsia ei ole (ja minulla on sentään yli 30 serkkua) joten... oikeasti lapsia on joka suunnassa paitsi täällä. Pitäisi vaan löytää jostain semmoisia ystäviä jotka haluaa myös olla lapsettomia... en jätä kyllä ystäviä sen takia että he haluavat perheen/heillä on perhe... mutta kyllähän meidän elämät on vaan ihan erilaisia jos toisella on perhe ja toisella ei :/

No niitä abortteja minun on vaikea ymmärtää, eli en ymmärrä. Mutta ymmärrän sen, ettet halua lapsia, se on vähän eri asia. Miniäni ja poikani ovat kohta kolmekymppisiä, olleet jo seitsemän vuotta yhdessä, ja näillä näkymin vaikuttaa silti, ettei meille tule lapsenlapsia. En pistä sitä pahaksi, vaikka joskus ajattelenkin, millaisia heistä olisi tullut, ainakin hyvä geenit olisivat saaneet. Mutta jokaisen oma valinta.

Helpottaa kun pääsee vauvahuumaisista sukulaisista hieman erilleen ja ottaa etäisyyttä. Itselläni on niin paljon harrastuksia ettei ehdi sukulaisten "murheista" kiinnostumaan ja jos johonkin harrastukseen kyllästyy niin kokeilee taas jotain muuta. Ei täällä sukulaisia varten eletä, niiden toiveiden täyttämistä varten vaan ihan itseään varten. Jos ei arvosteta niin se on sen murhe ja hakekoon seuransa sitten mistä lystää "arvostetumpien" ryhmästä. Toisia ihmisiä ei voi muuttaa mutta itseään voi niin että jättää lapsentekopakkomielteiset ihan eri arvoonsa. Jotkut ovat äärettömän kateellisia jopa sille joka on elämässään onnen/ tyytyväisyyden löytänyt ilman lasten värkkäämistä.

Itse olen pian 39 vuotias nainen ja en edelleenkään koe halua ja tarvetta lasten tekoon. Ympärilläni olevat sisarukset ja sukulaiset lisääntyvät, mutta minulla ei ole sitä tunnetta tullut.

Lapsuuden elin isossa perheessä, jossa jäin vaille vanhempien rakkautta ja huomiota. Olen käynyt läpi pitkän prosessin kasvaakseen tasapainoiseksi ja ehjäksi (toki prosessit ovat yhä kesken). Olen onnellisempi kuin koskaan. Minulla on rakastava kumppani, joka on tukenut minua lapsuuden läpi käymisessä. Olen saanut mieheltäni sitä hellyyttä, rakkautta, huomiota ja turvallisuutta, jota en lapsena saanut. Olemme kokeneet ihania asioita yhdessä, muun muassa matkustelua ja harrastaminen. Olen saanut kokea, että olen hänelle se maailman tärkein. Sisälläni oleva lapsi on saanut vihdoinkin tuntea, että minä olen olemassa toiselle ihmiselle. Minä tulen kuulluksi, nähdyksi ja minua rakastetaan tämmöisenä kuin minä olen. Kuin kukka minä olen avautunut kukoistamaan. Imen itseeni tätä rakkautta. Nautin tästä eheydestä. Nautin kodin rauhasta, jossa voin tehdä mitä haluan. Nautin, että vihdoinkin saan olla olemassa kaikkineni puolineni. Vihdoinkin kasvan kokonaiseksi ja eläväksi!

Tämä suhde ja tämän hetkinen elämä on niin hyvää ja ihanaa, että haluan nauttia vain elämästä. En kaipaa ja halua elämääni lasta! Tuntuu, että kun koko oma lapsuus on jäänyt elämättä ja ollut niin rakkaudetonta, että haluan elää vain itselleni ja hoitaa omaa sisäistä lastani, joka on jäänyt paljosta paitsi.

Olen nähnyt sisarusteni elämästä kuinka raskasta ja vaativaa lapsi elämä. Aikuinen on valjastettu lapsen tarpeiden täyttämiseen. Lapsi määrittää aikataulut ja tekemiset. Pieni lapsi vaatii aikuisen jatkuvaa läsnäoloa ja apua kaikessa mahdollisessa. Lapsella on omat tunteet ja tarpeet, joihin aikuisen tulee osata vastata. Lapsella on erilaiset kehitysvaiheet, joissa kaikissa on omat haasteensa.

Tottakai lapsi varmasti myös antaakin, mutta kuinka paljon, niin se on varmaan hirveän yksilöllistä riippuen siitä millaisen lapsen on saanut ja kuinka kypsä vanhempi aikuinen osaa olla. Useimmat aikuiset käyvät läpi lapsen kautta omaa lapsuuttaan ja omaa keskeneräisyyttään. Aikuinen joutuu kohtaamaan omia lapsen tunteitaan, jotka saattavat olla hyvinkin vaikeita. Vanhemmuus on myös eheytymiskoulua ja eikä ollenkaan helppoa sellaista.

Lapsi asia on iso naiseuteen liittyvä asia. Joskus ennen lapseton nainen ei ollut edes ihmisen arvoinen. Naisen arvo perustui lasten tekemiseen. Nykyään yhä useampi nainen valitsee vapaaehtoisen lapsettomuuden. Lähipiirissä se saattaa herättää voimakkaitakin tunteita, kun porukassa on ihminen, joka poikkeaa tämmöisistä suurista normeista. Jokainen lapseton joutuu kohtaamaan näitä lapsiin liittyviä kysymyksiä. Vaikka kysyjät ovatkin näennäisesti asiallisia, niin puheen takaa on aistittavissa negatiivisia tunteita ja asenteita lapsetonta kohtaan. Lapsetonta saatetaan pitää kylmänä ja tunteettomana. Todellisuudessa lapseton voi olla hyvinkin lapsirakas, mutta hän ei vain syystä tai toisesta vain halua omia lapsia. Syitä tähän saattaa olla esim. että oma lapsuus on ollut vaikea ja ihminen kokee, ettei pysty tarjoamaan omalle lapselle hyvää lapsuutta. Oma keskeneräisyys saattaa myös tehdä sen, ettei tunnetta oman lapsen hankkimiseen tule. Lapseton saattaa myös olla niin eheä ja onnellinen, ettei tunne tarvitsevansa lasta täyttämään omaa elämää. Totuushan on, että lapsia tehdään täyttämään tyhjää oloa elämässä. Lapsi tuo tarkoituksen olemassaololle ja ihminen saa kokea, että on ainutlaatuisen tärkeä tälle pienelle olennolle. Lapsesta tulee myös oman egon jatke.. "Meidän Matti ja meidän Maija osaa sitä tätä ja tota". Vanhemmat haluavat nähdä oman lapsensa jotenkin niin erinomaisena yksilönä, vaikka Matti ja Maija olisivat aivan keskiverto lapsia.

Itse elän ikää, että lapsien saaminen ei ole kohta enää mahdollista. Kun minulta kysytään lapsi asiasta, niin minä vastaan, että en halua omia lapsia, mutta eihän sitä tiedä jos mieleni vielä jonain päivänä muuttuu. Olen pitänyt takaportin auki. Ei ihminen voi tietää asioiden lopullisuutta. Sitä voi nyt tuntea, ettei koskaan, mutta ihmisen mieli voi muuttua, kun itse kasvaa ja tilanteet muuttuvat.

Lapseton joutuu käymään läpi ristiriidan, joka tulee kun oma sisäinen tunne ja ulkoisen maailman odotukset ovat ristiriidassa. Lapseton voi kokea itsensä omituiseksi ja kummalliseksi, kun hänellä ei ole sitä kuuluisaa vauvakuumetta. Tämä erilaisuuden tunne voi aiheuttaa ahdistusta, kun ei pysty haluamaan sitä mitä muut "normaalit" ihmiset haluavat. Aikaa myöten kun yhteys omaan sisimpään vahvistuu ja ihminen löytää enemmän omaa voimaa, niin sitä voi olla välittämättä ulkoisista odotuksista ja olla ylpeästi lapseton ja nauttia omasta elämästään!!

Itse olen pari vuotta yli 40 oleva mies, eikä minulla ole lapsia. Nykyinen parisuhde on kestänyt lähes 10 vuotta, ja naisellani on omat lapset edellisestä suhteesta, eikä hän ole halunnut enää lisää. Ymmärränä häntä täysin. Hän puolestani on ensimmäinen nainen, kenen kanssa olen edes joskus halunnut lapsia.

Olen aika sinut tämän lapsettomuuden kanssa. Tosin on ollut aikoja, jolloin olen joutunut tekemään kovasti tiliä itseni kanssa tämän asian suhteen. Olen suuresta perheestä kotoisin, vieläpä oikeasti köyhästä perheestä, jossa raha-asiat, rakastaminen ja huolenpito jäivät kovin vähiin ja ahdistus oli tutumpaa ympäristössä. Sain tai jouduin jo 6-vuotiaana hoitamaan alle vuoden ikäistä pikkuveljeäni, kun äiti lähti käymään kaupassa. Saattoi kai käydä kaljallakin, vaikkei suoranainen alkoholisti ollutkaan.

Jotenkin tuo vastuun ottaminen ja kantaminen tuon ikäisenä sekä lapsuudenkotini ahdistava ilmapiiri vei minulta halut lisääntyä. Sain myös jo lapsena hoitaa nuorempia sisaruksiani muutenkin tarpeeksi sekä myöhemmin myös sisarusteni lapsia ja olla tekemisissä kavereideni lasten kanssa, joten en juurikaan vanhemmuutta kaipaa. Ajatus isänä olemisesta olisi suorastaan järkyttävän pusertava. En siis ole täysin itse valinnut lapsettomuutta.

Ei tämä juurikaan enää nykyään häiritse. Maailmassa on jo ennestäänkin aivan liikaa ihmisiä ja kuluttajia. En silti tuomitse isejä enkä äitejä. Se on kyllä kieltämättä ärsyttävää, kun joskus on saanut jonkinlaisia syytöksiä niskaan, ettei ymmärrä mitään, kun ei ole lapsia. Kaikki lapsettomat ovat kuulemma itsekeskeisiä hedonisteja, jotka vaan matkustelevat, shoppailevat ja diskoilevat, ikuista nuoruutta eläen. Jaa. Minä en tee noista mitään, mutta jos joku tekee, niin tehköön. Ei niitä lapsiakaan ole pakko hankkia, kyllähän jokainen sen tajuaa, että pakkohan sen olla raskasta useinkin.

Senkin olen saanut joskus kuulla, miten härskisti lapsia hankkineet nostavat itsensä suoraan sanoen kehumalla kypsiksi, viisastuneiksi, uhrautuvaisiksi ja epäitsekkäiksi. No varmasti vanhemmuus kasvattaa ja muuttaa ihmisiä. Silti kovin usein näkee vain perhekeskeisen onnen tavoittelun, muiden lapset ovat muiden kakaroita, eikä se kärsivällisyyskään ole aina niin ilmeistä. Että ihminen voi olla monenlainen, oli lapsia tai ei.

Kunnioitetaan toistemme valintoja. Ja ai niin, kyllä niitä veron- ja eläkkeenmaksajiakin riittää tulevaisuudessa. En minäkään tiedä, kenen kaikkien eläkkeitä nyt makselen, onko heillä lapsia jne.

Onhan niitä muitakin foorumeita. Elleissä on joku vapaaehtoisille lapsettomille tarkoitettu ( tosin siellä lähinnä trollailee katkeroituneet mammat, jos oikein muistan) ja facebook ryhmiä on useampikin. sit on whitecortex.net/vela, jonne pitää rekisteröityä. Mutta ap on nyt hiukkasen sekaisin ja siihen ei taida mikään vertaisfoorumi auttaa... "Joka kk pelkään tulevani raskaaksi. Teen testejä n. 2-3 kk välein. Olen tehnyt 2 aborttia. En yksinkertaisesti halua lapsia." Ööö, miten olisi EHKÄISY? Luulisi 28 vuotiaan kuulleen tästä ihmeellisestä keksinnöstä joskus :O

Minä kait oikein ärsytän ihmisiä, joilla on lapsia, niin omalla helpolla elämälläni. Lähettelen kortteja matkoilta ja kerron, mitä mieheni on ostanut. Kehun, kuinka olen usein viettänyt koko viikonlopun yöpuvussa ja lukenut kirjaa ja maannut sohvalla napsien karkkeja. Kuinka voin lähteä harrastamaan, milloin haluan. Saan syödä rauhassa. On rahaa ja aikaa itselle. Saan elää niin kuin itse haluan ja ajatella vain itseäni. Kehua retostelen sen kun kerkeän vapaalla ja itsekkäällä elämälläni. Nautin, kun vielä suuttuvat minulle!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!