Onko kokemusta Venlafaxista vanhuksen ahdistuneisuushäiriön hoidossa? 86-vuotiaalle äidilleni aloitettiin 37,5 Venla..Hänellä on sepelvaltimotauti ja diabetes sekä Norspan kipu-laastari särkyihin. Pahin alkuoire Venlassa oli ahdistuneisuuden lisääntyminen aamuisin..se rauhoittui Oxepamilla. Sen jälkeen on ollut voimattomuutta eli Venlan yleisin oire.
Lääke nostettiin kolmen aloitusviikon jälkeen 75:een. Taas ahdistusta ja voimattomuus jatkuu.
Nyt jännittää että onko lääke sopiva.....pakko odottaa rauhassa. Oxepamia saa käyttää
siihen asti kunnes Venlan vaikutus tehoaa. Löysin hyvän artikkelin googlesta: Vanhus ja
ahdistuneisuushäiriö. .
Lääke nostettiin kolmen aloitusviikon jälkeen 75:een. Taas ahdistusta ja voimattomuus jatkuu.
Nyt jännittää että onko lääke sopiva.....pakko odottaa rauhassa. Oxepamia saa käyttää
siihen asti kunnes Venlan vaikutus tehoaa. Löysin hyvän artikkelin googlesta: Vanhus ja
ahdistuneisuushäiriö. .
Vastaukset 14
Vanhimmat
usko, että vanhuusiän ahdistusta pysyttään lievittämään tuolla psykoosilääkkeellä. Ala varautumaan äitisi voinnin huononemiseen, se on nimittäin edessä ennen pitkää, niin psyykkinen kuin fyysinenkin taantuminen ja mahdollisesti sekavuus, kaatuilut, harhat, dementoituminen, yleinen turtuminen. Voi varautua myös laitoshoitoon.
Minusta tuntuu, että äitisi on koekaniini, en ole tähän asti kuullut että noin vanhoille ihmisille on syötetty venlaa.
Ennusteesi oli aika lohduton. Onko sinulla mahdollisesti tietoa tuosta huononemisesta..? Geriatri sanoi määränneensä Venlaa vanhuksille useastikin. Ja Vanhus ja ahdistuneisuushäiriö -artikkelissa mainittiin Venla yhtenä lääkkeenä, josta on tutkimustulosta..
Kuka antaa 86-vuotiaalle vanhukselle venlafaksiinia...
Venla on SNRI-lääke eikä mikään psykoosilääke! Itse en tuon ikäiselle Efexoria kirjoittaisi. Miksi juuri kyseiseen lääkkeeseen on päädytty?
Äidille on kokeiltu muitakin masennuslääkkeitä, jotka eivät ole auttaneet.Toisaalta olen miettinyt, että olisiko kokeilujen ohella voinut saada vaikka kaksi viikkoa säännöllisesti Opamoksia tai vastaavaa. Että olisi jaksettu odottaa todellinen vaikutus. On nimittäin lopetettu heti kun ahdistus on lisääntynyt ja äidistä on tullut tokkurainen.. Nyt tätä Venlaa viimeisenä mahdollisuutena on yritetty ja odotettu...Olen kuullut sitäkin, että jos lääke aluksi pahentaa oireita -esim. ahdistuneisuutta- niin se on merkki siitä että lääke on hyvä ao. henkilölle... Nyt kyllä on sydän syrjällää, että miten tässä käy.
"Olen kuullut sitäkin, että jos lääke aluksi pahentaa oireita - esim. ahdistuneisuutta - niin se on merkki siitä, että lääke on hyvä ao. henkilölle..."
Kuka idiootti sinulle on tällaista paskaa selittänyt? Lääkäri?!?
Tk-lääkäri..
Kommentoit kirjoitustani. En tarkoittanut, että äidille tulisi kaikki ne haitat joita kirjoitin, mutta yksikin on vanhukselle liikaa. Tämän tyyppistä voinnin huononemista on kuitenkin odotettavissa jos tuota tyhmää lääkerallia haluaa jatkaa.
Tuo lääkärinne kuuluu juuri siihen ryhmään, jolta pitäisi evätä psyykelääkkeiden määrääminen. Kummasti teidät on aivopesty siihen, että kun vaan jatkatte käyttöä sitten tulee paremmaksi. Eikö jo noiden aikaisempien lääkekokeilujen tulokset ole avanneet silmiä??
Tosiasia on että tuon "sitten" jälkeen on kerinnyt syntyä jo riippuvuus. Edessä on todennäköisesti laitoshoito dementoituneena. Ei oikeasti dementoitunut mutta lääkkeiden lamaannuttamana. Opamoxia älkää kaihoilko masennuslääkkeiden haittojen hoitoon, se on salakavalaa petkutusta. Kahden viikon jälkeen on syntynyt benzo-riippuvuus ja kestääkö tuon ikäinen vieroitusoireet enää jos se lopetetaan?
Kannattaa lukea lääkepakkauksen mukana tullut seloste tarkkaan. Ei lääketehdas joka on lääkkeen valmistanut ole voinnut kirjoittaa väärää, paikkansa pitämätöntä tietoa.
Tosin nokialla työskentelevä geriatrian lääkäri sanoi, että ei niitä lääkeselostuksia kannata uskoa ne on tarkoitettu amerikkalaisille. Että tällä tasolla yliopiston lääkärit hoitavat potilaitaan!!!!
Vanhuusiän ahdistuneisuuteen, mikä on muuten ihan normaalia ja hyvin yleistä, , on löydettävä muu tapa hoitaa kuin huumaaminen ja vanhuksen saattaminen entistä pahempiin kärsimyksiin.
Ymmärsin vastauksesi, koska olet normaalin terve ihminen=et tiedä kokemuksesta ahdistuneisuushäiriön=sairaalloisen masennuksen helvetistä. Häiriö puhkeaa mm. keski-iässä..saattaa olla kauan oireeton ja on geneettinen. Itse olen perinnöksi saanut tuon geenin (olen 66) ja häiriö -lievä sana- on meinannut minut invalidisoida. Kiitos psykiatrien ja lääkkeiden, elän hyvää elämää. Mutta ymmärrän iäkästä äitiäni paremmin kuin muut.. Normaali vanheneminen särkyineen, alakuloineen yms. on ok, . ne kestää kun psyyke ei ole vereslihalla: ei pelkotiloja, paniikkikki-kohtauksia, oksentelua .... Äidillä alkoi olo huononemaan muutama vuosi sitten, säryt veivät toimintakykyä...rajoittivat elämää, leskeys.
mutta sitten mieliala painui vereslihalle ja yritettiin mielialalääkkeitä, oli pakko hakea niistä
apua...ei tuskaista vanhusta voi jättää yrittämättä apukeinoja.. Hän itse halusi apua myös. On järki päässä ja muisti pelaa. On niitä lääkeselostuksia luettu ja googlesta kaikki mahdollinen. Ja otettu huomioon lääkeselostusten ylilyönnit ja juteltu lääkäreiden kanssa. ja psykiatrinkin tietysti. .. Kun olen äitini tuskaisuutta seurannut -hän asuu kotonani - olen valmis vaikka hieman tokkuraiseenkin ihmiseen kuin tuskaiseen...ja toivo elää että venla
alkaisi vaikuttamaan--Masentuneella ja ahdistushäiriöstä kärsivällä iäkkäällä lääkevaste on hidas.... Ja on sekin tullut mieleen, että kun on ollut mielialalääkekokeiluja, niin onko lopetettu liian nopeasti, ei ole annettu kunnolla 2-3- viikon ajan bentsodiatsepiineja tarpeeksi, että lääkkeenalkuoireet olisi voitettu. Itse sain aikoinaan paniikkikohtauksen kahta viikkoa ennen erittäin tärkeää tapahtumaa. Silloinen työterveyslääkäri määräsi
Seroxatin ja kahdeksi viikoksi säännöllisesti Alproxia. ....
Nyt äidillä on mennyt jo kaksi ja puoli viikkoa Venla 75...ja äskeilellä geriatrikäynnillä Opamoxin sijaan Temestaa, joka on hieman voimakkaampaa ahdistukseen, Väsyttää kyllä mutta voi säädellä peinemmäksi...ja odotetaan Venlan alkavan vaikuttaan.. Se on hidasta ahdistushöiriö-masentuleelle ikäihmiselle...
Ei tässä kerta kaikkiaan ole muuta mahdollisuutta.. ..
Itse en ole sairastunut, mutta olen saanut seurata puolisoni ja naapurini ja tuttavani sairauksia, tai paremminkin sitä kun heidät on sairastutettu. Kummasti nämä kolme esimerkkiä ovat hyvin samantyyppisiä vaikka lähtökohdat ja eli se, miksi he menivät lääkäriin oli aivan erilainen. Kun he saivat samoja lääkkeitä, heidän olemuksensa ja sairautensa alkoivat muistuttaa toisiaan. Kaksi heistä on lopettaneet ja ovat palautuneet normaaliksi, kolmas syö edelleen ja on jo siinä pisteessä, että täytyy pitää ovet lukossa ettei lähde ulos ja eksy, puhekyky on kadonnut on täysin omaishoidettava. Saa voimakkaita ahdistus ja sekavuuskohtauksia joihin annetaan vaan lisää samanlaista lääkettä.
Siksi reagoin herkästi juuri kokemusten "opettamana". Eräänlainen hätä muidenkin lääkkeiden käyttäjien puolesta saa reagoimaan siksi, että he itse tiedostaisivat mahdolliset haitat, eivätkä luulisi, että sairaus pahenee ja sopeutuvat sitten sairaan rooliin, jota ei todellisuudessa ole. Puolisollani ei edes ollut mitään psyykkistä sairautta vaikka hän sai lääkityksen jota vaihdettiin, lopettiin ja aloitettiin uudestaan voimakkaiden vieroitusoireiden takia. Oli venlaa, seroguelia, optiparia, opamoksia, afilifya. Loppujen lopuksi häntä diagnosoitiin jo psykoottisesti masentuneeksi. Kovan taistelun tuloksena saimme lääkkeet ajettua pois ja nyt on ihan tavallinen terve oma itsensä.
Kerroit perinnöllisestä geenistä. En ole koskaan kuullut sellaisesta, että masennus ja ahdistuneisuus voisi kulkea fyysisesti geeneissä. Siksi olen pahoillani jos olen kirjoittanut epäasiallisesti. Mutta jos on löydetty oikea todellinen sairaus täytyy vain toivoa, että hoitokin on oikeaa. Mutta jos hoito tuottaa tuskaa ja hämmennystä, se tuntuu kauhealta.
Haluan kertoa tämän myös muille tätä palstaa lukeville mitä voi tapahtua kun psyykelääkkeitä määrätään.
Ahdistuneisuushäiriö on jopa invalisoiva mielen sairaus. Sanoin väärin, että geeneissä..paremminkin niin että äidin puoleisessa suvussa on taipumus tähän. Ja minä olen sairastanut sitä pariin otteeseen. Lääke pelasti. Tuskaisuus oli aivan hirveää, sen tiesi ettei ole normaalia. Sopivan parantavan lääkkeen löytyminen on haasteellista,
kun mielialalääkkeiden aloitus on yleensä muutaman viikon ajan vaikeaa.
Äidin ahdistus jatkui ja jatkui ja hän masentui toivottomuuteen....Eli ahdistus-masennukseen on vaikea löytää lääkevastetta, ollaan niin syvillä vesillä.
Pakko vielä kokeilla Venlan hoitotaso eli 150...jos se ei auta on pakko lääkitys
hiljalleen purkaa ja sekään ei ole todellakaan helppo asia. Käymme psykiatrilla viikon kuluttua
ja sitten ratkaistaan asioita...Se on huono juttu että miehellesi määrättiin psyykelääkettä, takuulla menee polla sekaisin.
Älkää ihmeessä. Minulle syötettin efexoria 15-vuotiaasta kakskymppiseksi asti.
Nykyään on sairautta tuntea normaaleja tunteita, kuten rakkaan menettämisestä johtuvaa alakuloa ja surua. Tapahtui v.2003-2009. Venlafaxin eli efexor depot oli juuri tullut markkinoille ja sitä testattiin minuun kokeilu mielessä. Nykyäänhän sitä ei enää määrätä alle 18-vuotiaille. Vieläkin kärsin mukavista oireista kuten päästä lähtevistä sähkäreistä ja tunteiden latistuneiseuudesta.
Depressio ja esim.gad ei kulje geeneissä mitenkään.
Nyt on äidillä Venlafaxin-hoito ollut 2,5 kk. Kolme viikkoa sitten nostettiin 150:een. Eli sehän yleensä on nuoremmilla vasta hoitotaso. Ahdistus ja masennus on poissa, äiti on normaali itsensä. Ei tarvi juuri enää päiväuniakaan, kun ennen tuntui nukkuvan vähän väliä. Alku oli hidasta, mutta kannatti odottaa., kainalosauvoina silloin Opamoxia tai Temestaa. Nyt ne on pois ja olemme ikionnellisia hyvästä lääkkeestä....ja sitä kyllä ei enää lopeteta. Annostahan voi myhemmmin pienentää, jos siltä tuntuu....