Minulla on sellainen ongelma, että naistuurini on parantunut nyt kun on tullut ikää, mutta koska nuorempana sain niin paljon negatiivisia kokemuksia, en enää kykene toimimaan tai luottamaan itseeni vaikka tilaisuus avautuisi eteeni. Pikemminkin tuntuu epätodelliselta, että kukaan nainen voisi pitää minusta tai että aloitteellisuuskaan johtaisi mihinkään muuhun kuin noloihin pakkeihin.
Miten tästä pääsee ylitse?
Miten päästä tästä eteenpäin?
Mies_jumissa
24
338
Vastaukset
Luultavasti tuo on aika monen koulukiusatun ihmisen ongelma, eikä minulla ainakaan mitään patenttiratkaisua siihen ole.
Olenpa itsessänikin huomannut sellaisen piirteen, että vaikka joskus olisi mahdollisuuskin että joku mielenkiintoinen mies olisi minusta kiinnostunut, niin jotenkin en osaa osoittaa kiinnostustani luontevalla tavalla, vaan juuri kriittisellä hetkellä iskee jokin ihme sitoutumiskammo ja otan etäisyyttä liikaa, jolloin miehen mielenkiinto lopahtaa. Luulisin että kaksi tällaisesta samantyyppisestä itsetunto-ongelmasta kärsivää voisi hyvinkin ymmärtää toisiaan, mutta ongelmana on sen tunnistaminen milloin toinen on vain epävarma ja milloin se kiinnostus on oikeasti lopahtanut.- Mies_jumissa
Minua ei olla kiusattu koulussa, mutta lähinnä se että on ollut ei-toivottu naisten keskuudessa aiemmin ja saanut huonoa kohtelua, on romuttanut itseluottamukseni nolliin, ja nyt sitten kun pitäisi tehdä jotain, kun tulee vihreää valoa, se tuntuu jotenkin niin epätodelliselta jo lähtökohtaisesti.
Ja tottahan tuo on, että jos vakka kantensa löytää, niin hyvä, mutta paha sitä on toisen ajatuksia lukea. - Blunder
"Luulisin että kaksi tällaisesta samantyyppisestä itsetunto-ongelmasta kärsivää voisi hyvinkin ymmärtää toisiaan, mutta ongelmana on sen tunnistaminen milloin toinen on vain epävarma ja milloin se kiinnostus on oikeasti lopahtanut."
Ja mitä heikompi itsetunto on, sitä todennäköisemmin sen toisen ujous tai hiljaisuus tulkitaan kiinnostuksen puutteeksi.
Minusta parasta on murtaa jää kerralla:
"Hei olen vähän ujo, ja välillä mietin liikaa etten sanoisi mitään hölmöä"
"Älä murehdi, minäkin olen ujo. Ole vain oma itsesi, vaikutat kyllä tosi fiksulta"
"Ai luulin että olet enemmän sellainen ekstrovertti, vaikutat tosi rennolta"
"Ei, olen enemmän introvertti. Ja rehellisesti sanottuna, kyllä minuakin jännittää"
Tjsp. Nyt molemmat tietävät miksi toinen käyttäytyy varautuneesti, ja ettei toista haittaa oma varautunut käytös. Luultavasti juttu alkaa luistamaan huomattavasti paremmin.
Kokeilkaa? :) - shygirl
Blunder kirjoitti:
"Luulisin että kaksi tällaisesta samantyyppisestä itsetunto-ongelmasta kärsivää voisi hyvinkin ymmärtää toisiaan, mutta ongelmana on sen tunnistaminen milloin toinen on vain epävarma ja milloin se kiinnostus on oikeasti lopahtanut."
Ja mitä heikompi itsetunto on, sitä todennäköisemmin sen toisen ujous tai hiljaisuus tulkitaan kiinnostuksen puutteeksi.
Minusta parasta on murtaa jää kerralla:
"Hei olen vähän ujo, ja välillä mietin liikaa etten sanoisi mitään hölmöä"
"Älä murehdi, minäkin olen ujo. Ole vain oma itsesi, vaikutat kyllä tosi fiksulta"
"Ai luulin että olet enemmän sellainen ekstrovertti, vaikutat tosi rennolta"
"Ei, olen enemmän introvertti. Ja rehellisesti sanottuna, kyllä minuakin jännittää"
Tjsp. Nyt molemmat tietävät miksi toinen käyttäytyy varautuneesti, ja ettei toista haittaa oma varautunut käytös. Luultavasti juttu alkaa luistamaan huomattavasti paremmin.
Kokeilkaa? :)Nämä oli hyviä vinkkejä. Ihan totta että turha sitä on salailla huonoa itsetuntoa tai muita ongelmia. Parempi kun hoitaa asian pois tieltä saman tien.
- Peliohjeet
Blunder kirjoitti:
"Luulisin että kaksi tällaisesta samantyyppisestä itsetunto-ongelmasta kärsivää voisi hyvinkin ymmärtää toisiaan, mutta ongelmana on sen tunnistaminen milloin toinen on vain epävarma ja milloin se kiinnostus on oikeasti lopahtanut."
Ja mitä heikompi itsetunto on, sitä todennäköisemmin sen toisen ujous tai hiljaisuus tulkitaan kiinnostuksen puutteeksi.
Minusta parasta on murtaa jää kerralla:
"Hei olen vähän ujo, ja välillä mietin liikaa etten sanoisi mitään hölmöä"
"Älä murehdi, minäkin olen ujo. Ole vain oma itsesi, vaikutat kyllä tosi fiksulta"
"Ai luulin että olet enemmän sellainen ekstrovertti, vaikutat tosi rennolta"
"Ei, olen enemmän introvertti. Ja rehellisesti sanottuna, kyllä minuakin jännittää"
Tjsp. Nyt molemmat tietävät miksi toinen käyttäytyy varautuneesti, ja ettei toista haittaa oma varautunut käytös. Luultavasti juttu alkaa luistamaan huomattavasti paremmin.
Kokeilkaa? :)Noilla repliikeillä ei tussu kastu, eli ei seuraa äh äh vaan runk runk.
- lucia_fevers
"ongelmana on sen tunnistaminen milloin toinen on vain epävarma ja milloin se kiinnostus on oikeasti lopahtanut."
Tässä piilee sitten todellinen vaara itsetunnon romahtamiselle. Kun on ensin puolin ja toisien kierrelty ja kaarreltu, eikä ole saatu mitään realistista aikaan, nin toiselta sitten todellakin se kiinnostus lopahtaa, tai löytyy helpompi suhde, josta aikaisempi ihastus ei ole edes tietoinen. Sitten, kun tietämätön ja yhä kiinnostunut jatkaa, muttei saakkaan enään vastakaikua tai torjunnan, niin siinä saattaapi mennä kuulat sekaisin oikein kunnolla ja varsinainen itsetunto saada kolauksen.
Kaikilla on epävarmuutta uusien suhteiden kanssa ja erlaisia defenssimekanismeja itsen suojelemiseksi.Sosiaalinen kyvyttömyys on kuitenkin täysin ratkaistava ongelma, mikäli niin haluaa. Harjoitus tekee mestarin, suosittelen etsimään tai peräti luomaan tukiryhmän, jossa sosiaalisia taitoja voidaan harjoittaa varmuuden saamiseksi.
Itse inhoan ylikaiken "somevammaisia" ihmisiä, jotka kyllä runkuttavat luurejansa minkä ehtivät, mutta todellisessa maailmassa eivät edes päivää pysty sanomaan. Ehkä jossain hamassa tulevaisuudessa somen vaikutuksesta kuitenin ihmiset siirtävät sosiaalisuutensa avoimeen päivätodellisuuteen sitä ensiksi omin käsin harjoiteltuaan.
Tällaisella sosiaalisesti kyvyttömällä ihmisellä ei valitettavasti ole mitään mahdollisuuksia suhteeseen minun kanssani, vaikka aika julmalta kuulostaakin, niin itselleni tunteista avoimesti puhuminen on niin elintärkeätä, etten tingi siitä vaatimuksesta.
Vaikka yksinäni saisinkin fiilistellä:) - HC-ATM
lucia_fevers kirjoitti:
"ongelmana on sen tunnistaminen milloin toinen on vain epävarma ja milloin se kiinnostus on oikeasti lopahtanut."
Tässä piilee sitten todellinen vaara itsetunnon romahtamiselle. Kun on ensin puolin ja toisien kierrelty ja kaarreltu, eikä ole saatu mitään realistista aikaan, nin toiselta sitten todellakin se kiinnostus lopahtaa, tai löytyy helpompi suhde, josta aikaisempi ihastus ei ole edes tietoinen. Sitten, kun tietämätön ja yhä kiinnostunut jatkaa, muttei saakkaan enään vastakaikua tai torjunnan, niin siinä saattaapi mennä kuulat sekaisin oikein kunnolla ja varsinainen itsetunto saada kolauksen.
Kaikilla on epävarmuutta uusien suhteiden kanssa ja erlaisia defenssimekanismeja itsen suojelemiseksi.Sosiaalinen kyvyttömyys on kuitenkin täysin ratkaistava ongelma, mikäli niin haluaa. Harjoitus tekee mestarin, suosittelen etsimään tai peräti luomaan tukiryhmän, jossa sosiaalisia taitoja voidaan harjoittaa varmuuden saamiseksi.
Itse inhoan ylikaiken "somevammaisia" ihmisiä, jotka kyllä runkuttavat luurejansa minkä ehtivät, mutta todellisessa maailmassa eivät edes päivää pysty sanomaan. Ehkä jossain hamassa tulevaisuudessa somen vaikutuksesta kuitenin ihmiset siirtävät sosiaalisuutensa avoimeen päivätodellisuuteen sitä ensiksi omin käsin harjoiteltuaan.
Tällaisella sosiaalisesti kyvyttömällä ihmisellä ei valitettavasti ole mitään mahdollisuuksia suhteeseen minun kanssani, vaikka aika julmalta kuulostaakin, niin itselleni tunteista avoimesti puhuminen on niin elintärkeätä, etten tingi siitä vaatimuksesta.
Vaikka yksinäni saisinkin fiilistellä:)Eli aina voi harjoitella, kunhan vain ei sinun kanssasi?
- kjghfkjf
HC-ATM kirjoitti:
Eli aina voi harjoitella, kunhan vain ei sinun kanssasi?
Alle 180cm mies olisi hyvä jollekin naiselle, muttei lucia_feversille.
- Blunder
Peliohjeet kirjoitti:
Noilla repliikeillä ei tussu kastu, eli ei seuraa äh äh vaan runk runk.
Niinpä. Mutta jos ei sillä hetkellä osaa käyttäytyä itsevarmasti ja määrätietoisesti kuin alfamiehen kuuluisi, niin eipä siinä ole paljoa hävittävääkään. Jos kerran on treffeille saakka uskaltautunut, niin parempi lyödä kortit pöytään.
- Lucia_Fevers
kjghfkjf kirjoitti:
Alle 180cm mies olisi hyvä jollekin naiselle, muttei lucia_feversille.
En itseasiassa pidä pitkiä miehiä seksuaalisesti haluttavina, tykkään enemmän sellaisesta napoleon-tyypistä;))
En jaksa hyysätä miestä, kuin pikkulasta, jollei mitään tajua itse. Ja huom, jos mies tekee ns. virheitä, en niistä rankaise, vaan annan mennä ohi, mutta en halua mitään äiti-poika-opetussuhdetta, ei kiitos todellakin. Niitäkin yrittäjiä kyllä löytyy, kun on aikuinen, mukiinmenevän näköinen nainen, kuten minä.
Puuma? Defenetly not. - Blunder
Lucia_Fevers kirjoitti:
En itseasiassa pidä pitkiä miehiä seksuaalisesti haluttavina, tykkään enemmän sellaisesta napoleon-tyypistä;))
En jaksa hyysätä miestä, kuin pikkulasta, jollei mitään tajua itse. Ja huom, jos mies tekee ns. virheitä, en niistä rankaise, vaan annan mennä ohi, mutta en halua mitään äiti-poika-opetussuhdetta, ei kiitos todellakin. Niitäkin yrittäjiä kyllä löytyy, kun on aikuinen, mukiinmenevän näköinen nainen, kuten minä.
Puuma? Defenetly not."Eipä Napoleoninkaan olisi kannattanut sinne Waterloohon mennä tappelemaan kun pituutta oli alle 180cm" - HC-ATM
- MrSwan
Lucia_Fevers kirjoitti:
En itseasiassa pidä pitkiä miehiä seksuaalisesti haluttavina, tykkään enemmän sellaisesta napoleon-tyypistä;))
En jaksa hyysätä miestä, kuin pikkulasta, jollei mitään tajua itse. Ja huom, jos mies tekee ns. virheitä, en niistä rankaise, vaan annan mennä ohi, mutta en halua mitään äiti-poika-opetussuhdetta, ei kiitos todellakin. Niitäkin yrittäjiä kyllä löytyy, kun on aikuinen, mukiinmenevän näköinen nainen, kuten minä.
Puuma? Defenetly not."Puuma? Defenetly not."
Kielinero? Hell yeah!
- rahikaisella
Samaa vikaa
- Eienääuskoa
Ei tuosta pääse mitenkään eroon.
On kokeiltu.
Ongelmana on se että naiset eivät katso hyvällä miestä joka on lainkaan epävarma vaikka epävarmuus johtuisi vain naisesta eikä mies muuten olisi epävarma. Käytännössä pitäisi löytää nainen joka olisi samaan aikaan luotettava sekä myös ymmärtäväinen, mutta harvemmin sellasita tulee vastaan puhumattakaan että täyttäisi ne omat kriteerit ja myös toisin päin.
En usko että tulen koskaan pääsemään yli negatiivisista kokemuksistani koska positiiviset kokemukset ovat harvassa jos niitä lainkaan on. Tuttavallisella ja kaveritasollakin kokemukset ovat kääntyneet negatiivisten puolelle ja usko ihmisini ylipäätään on huono.
Jos asia olisi toisin päin niin tällöin puhuttaisiin että nainen ei luota miehiin esimerkiksi. Mutta kun kyseessä on mies niin se laitetaan miehen syyksi eli että mies on epävarma, itsetunnoton, arka, naisvihainen, itseluottamuksen puutteesta kärsivä jne.
Kyse ei ole sinällään rohkeudesta vaan siitä ettei jaksa vaan enää pettyä. Tuonkin ihmiset ymmärtävät väärin selittäen että elämässä ei voi asioita tietää eteenpäin ja pettymyksistä pitää oppia selviytymään yms. diipadaapaa. Jos pettymyksiä vain kertyy tarpeeksi eikä kyse ole siitä ettei toista kiinnosta vaan siitä että toisesta paljastu kaikkea ikävää niin lopputulos on se että näet suurimman osan siitä porukasta vaikkapa naiset epäluotettavina viheliäinä itsekeskisinä olentoina.
Olen jo yrittänyt päästä eroon tuosta muutaman vuoden ajan kunnes sitten viime vuonna tapahtui aivan uskomaton syöksy uusien tapahtumien jälkeen ja käytännössä luottamusta naisiin ei ole mitään jäljellä.
Sinun tapauksessasi aloittaja kyse taitaa kuitenkin olla enemmän siitä ettet usko itseesi ja että joku voisi sinusta pitää. Minun tapauksessani kyse on siitä etten usko toisiin ihmisiin ja siihen että he olisivat minun pitämiseni arvoisia. Erilaiset ongelmat.
Nauti elämästäsi ja itsestäsi sekä mieti vähemmän sitä kenelle kelpaat ja kenelle et. Siten siinä ei voi hävitä. Voitatko lopulta jotain onkin sitten toinen juttu eikä minulla ole siihen ratkaisua kuten viestistäni voit päätellä.
Rehellisesti sanottuna olen sitä mieltä että naiset eivät kokonaisuutena ole vaivan arvoisia eivätkä todellakaan sen että tuntee itsensä jotenkin niin huonoksi ettei heille kelpaisi. Olen nähnyt mitä naisilla on tarjottavana ja suurin osa siitä ei ole mitään kaunista.- Lucia_Fevers
No sullahan on sitten uusi elämä alkamassa, kun vihdoinkin tunnustat ihmisluonteen realiteetin.
Siittä vaan reippaasti eteenpäin, herra TÄYDELLISYYS! - Mies_jumissa
Kiitoksia tsemppauksestasi. :)
Hieman on minullakin samoja kokemuksia kuin sinulla, ja on kyllä vaikeaa mennä eteenpäin, kun ne negatiiviset kokemukset ylittävät ne positiiviset.
On myös vaikea jotenkaan uskoa naiseen niiden jälkeen.
"Sinun tapauksessasi aloittaja kyse taitaa kuitenkin olla enemmän siitä ettet usko itseesi ja että joku voisi sinusta pitää. Minun tapauksessani kyse on siitä etten usko toisiin ihmisiin ja siihen että he olisivat minun pitämiseni arvoisia. Erilaiset ongelmat.
Nauti elämästäsi ja itsestäsi sekä mieti vähemmän sitä kenelle kelpaat ja kenelle et. Siten siinä ei voi hävitä. Voitatko lopulta jotain onkin sitten toinen juttu eikä minulla ole siihen ratkaisua kuten viestistäni voit päätellä."
Tässä on kyllä perää.
Voisin puhua samoin sanoin kuin AP. Olin piiitkän aikaa parisuhteessa, jolloin kokemukset naisten lähestymisestä olivat teinivuosilta. Noina vuosina pitkä, hoikka, akneihoinen, epävarma teinipoika sai pakkeja lähes poikkeuksetta.
Nyt sitten kun, ikä on tuonut, kasvoille karismaa, urheilu massaa ja finnitkin häipyneet, ( ja pituutta yli sen maagisen 180 cm :-))kiinnostusta naisten puolelta onkin. Edelleen kuitenkin psyyke on aika paljon sen teinipojan. On ollut hyvin vaikeaa opetella tekemään alotteita, mutta pikkuhiljaa olen kuitenkin oppinut.
Ap:lle sanoisin, että etene pienin askelin. Sano kassalla naiselle muutakin kuin kiitos ja ole hyvä. Kommentoi säätä, päivittele ruuhkaa, kehu kuinka nopea hän on. Ravintolassakin kokeile mennä muutamia kertoja ilman naisenkaatamistavoitetta, vaan koita vain jutella muutama sana. Kehaise kenkiä, päivittele ryysistä, kommentoi bändiä jne.- Mies_jumissa
Kiitoksia ohjeesta, ja kiva kuulla jos täällä on kohtalotovereitakin. :)
Mitä tulee noihin pieniin askeliin, niin niitä on tullut otettuakin. En vain ole saanut niistä edettyä niihin suurempiin, ja vaikka tulisikin tunne että nyt voisi tärpätä, "pudotan pallon", jos tiedät mitä tarkoitan? - epäsosaalinenurpo
Minulla on muuten ihan sama juttu! Ruipelona teini-iässä alahuuli väpätti, jos piti edes puhua tytön kanssa ja sitten kuitenkin löysin lopulta tytön jonka kanssa seurustelin monta vuotta. Vanhetessa olen muuttunut monien mielestä komeammaksi, lihaksikkaammaksi ja miehekkäämmäksi, mutta silti psyyke on vähän samanlainen kuin teininä (onneksi ei sentään niin paha). Saan hymyjä ja pitkiä katseita naisilta nykyään, mutta enpä osaa tehdä niille mitään.
- Lucia_Fevers
Aika mustavalkoista ajatella, että nainen on oltava joko demoninen miehen alistaja tai ymmärtäväinen muumimamma.
Itseäni ei mitenkään häiritse epävarmuus miehessä, mikäli se ei mene tietyn rajan yli, päinvastoin, sehän on imartelevaa, että mies on niin kiinnostunut, että on hyvin jännittyneessä tilassa. Huolestuisin enemmän, jos miehellä olisi liian itsevarmat elkeet, se vihjaa ns. liiallisesta kokemuksesta.
Jos miehen epävarmuus alkaa rassaamaan siinä määrin, että kokee itsensä loukatuksi, niin se on jo liikaa. Ajattelisin siloin miehen pitävän minua pelottavana, eli epämiellyttävänä tyyppinä tai olevan todellakin epävarma, haluaako edes olla seurassani ja siloin kokisin itseni loukatuksi, mikäli ei ole kysymyksessä ekat treffit, jolloin kai on ihan normaalia, että saattaakin tulla torjutuksi.
On se vaikeaa, pojat, muttei se meille pimuille ole yhtään sen helpompaa...- ExPUA
Tyypillinen, itsekäs ämmän kommentti, jolla syyllistetään toista tämän kokemuksista.
Sanoisitko noin, jos siinä olisi joku nainen valittamassa jännämiehistä? Et, vaan silloin olisi todistettu, että nainen on uhri ja mies syyllinen.
Tuo on vain todiste, siitä minkälaisia naiset ovat ja miten ne aiheuttavat ongemia miehille, sitten miehiä siitä syyttäen.
"On se vaikeaa, pojat, muttei se meille pimuille ole yhtään sen helpompaa..."
Nainen ja narsismi, mitä eroa? Molemmissa empatiakyky on täysi nolla, ja sitä vastoin vastaukseksi tulee pelkkää minäminäminä-paatosta. - Mies32vee
Juuri näin.
Kiitos Expua kun kirjoitat sen mitä en itse edes jaksa.
Jatkakaa (no homo) - ExPUA
Mies32vee kirjoitti:
Juuri näin.
Kiitos Expua kun kirjoitat sen mitä en itse edes jaksa.
Jatkakaa (no homo)Kiitos. :)
- Mies32vee
Olet oma itsesikin jatkossa. ;)
Nyt vaan otat selvää miksi laitoin vinkkuhymiön sinne loppuusi.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Taisin tehdä virheen
Kaipaan sua enemmän kuin kuvittelin. Luulin, että helpottuisin, mutta olinkin täysin väärässä. Vieläkö vastaisit minulle402797Hyvä että lähdit siitä
Ties mitä oisin keksinyt jos oisit jäänyt siihen, näit varmaan miten katoin sua.... 😘🤭😎💖362591Et siis vieläkään
Et ilmeisesti ole vieläkään päässyt loppuun asti mun kirjoituksissa täällä. Kerro ihmeessä sit, kun valmista 😁 tuskin k532564Koronarokotus sattui oudon paljon nyt sairaanhoitaja Tanja 46 istuu pyörätuolissa
Pitkä piina piikistä Kun Tanja Vatka käy suihkussa, tuntuu kuin ihoa revittäisiin raastinraudalla irti. Hän on kärsinyt962114Nyt tuntuu siltä, että on pakko päästä puhumaan kanssasi
Tuntuu että sekoan tämän kaiken takia. Miehelle401971Olisitko mies valmis?
Maksamaan naisellesi/vaimollesi/tyttöystävällesi elämisestä syntyvät kulut, ruokailun, vuokran ja muut välttämättömät me3131752- 1501526
- 731388
vieläkin sanoa voin...
💖💛💖💛💖💛💖💛💖 💛 Beijjjbeh 💛 Kaks vuotta tänään täällä. Miten hitossa jotkut on jaksaneet kymmeniä vuos231158Nainen onko sulla supervoimmia ?
Voisitko auttaa miestä mäessä? Tarjota auttavan käden ja jeesata tätä miestä? Tai antaa olla et sä kuitenkaan auta.271133