Keskiajan tunnetuin nainen?

Ensinnäkin haluaisin korjata käsityksen siitä, että olisin saanut potkut seriffintyöstäni. Aikani ei vain yksinkertaisesti riittänyt. On sääli huomata, kuinka tämä palsta on muuttunut niin nopeasti ja tänne on ilmestynyt paljon epäasiallisia tekstejä. Jotenkin uskoin, että palsta olisi rauhoittunut siten ettei se tarvitsisi seriffiä..

Mutta itse asiaan, tässä olisi vähän poikkeavaa historian aihetta tälle palstalle. Lukekaa jos kiinnostaa =)

Hildegard Bingeniläinen (1098-1179)


Mielenkiintoinen elämänkaari

Hildegard von Bingen (suomalaisittain Hildegard Bingeniläinen) syntyi vuonna 1098 Rheinhessenissä varsin rikkaaseen aatelisperheeseen . Hildegard oli kreivi Hildebertin ja hänen vaimonsa Mechtildin kymmenes lapsi, ja vanhemmat päättivätkin pyhittää tämän lapsensa Jumalalle ”kymmenyksenä”. Hildegard lähetettiinkin jo 8-vuotiaana kreivitär Jutta Spanheimiläisen kasvatettavaksi Disibodenbergiin (40km päässä Bingenistä), jossa toimi benediktiiniluostarin yhteydessä yhteisö aatelisnaisille. On löytynyt kirjoituksia, joiden mukaan Hildegard oli erikoinen lapsi, joka mm. sairasteli epätavallisen paljon ja näki outoja valoilmiöitä. On kuitenkin selvää, että tällaisiin teksteihin on syytä suhtautua varauksella, sillä ne on todennäköisesti kirjoitettu Hildegardin kuoleman jälkeen tai ainakin hyvin paljon lapsuusiän jälkeen. Joka tapauksessa Hildegard sai alkeiskoulutusta Benedictus Nursilaisen sääntöjen mukaan ja vuonna 1114 hänet vihittiin nunnaksi. Hildegardin asema kasvoi nopeasti yhteisön sisällä, ja vuonna 1136 Jutta Spanheimiläisen kuollessa, Hildegard valittiin yksimielisesti naisosaston johtajaksi.

Suuri muutos tapahtui joko vuonna 1147 tai 1148, kun Hildegard erosi naisosastosta ja alkoi rakennuttamaan omaa luostariaan Rupertsbergiin, jonne hän lopulta muutti vuonna 1150 parinkymmenen muun aatelisnunnan kanssa. Syytä siihen, miksi Hildegard päätti lähteä, ei tarkalleen tiedetä, selvää on kuitenkin se, että hänen lähtönsä oli kova pala Disibodenbergille. Joidenkin arvailujen mukaan syynä lähtöön olisi ollut se, että Hildegard halusi nimenomaan perustaa oman luostarin vain aatelisnaisille. Joka tapauksessa Hildegard ja muut hänen mukanaan lähteneet nunnat veivät oman (huomattavan) omaisuutensa pois Didibodenbergistä, mikä aiheutti kiistaa. Vuonna 1156 Hildegard perusti vielä sivuluostarin tyhjään augustiinilaisluostariin, jonne pääsi myös alemman luokan naiset. Hildegard toimi molempien luostariensa abbedissana aina kuolemaansa saakka. Hildegard Bingeniläinen kuoli 81-vuotiaana 17.9.1179 Rupertsbergissa.

Näkijästä profeetaksi

Hildegard Bingeniläisen elämässä tapahtui suuri muutos vuonna 1141, kun hän (42-vuotiaana) sai käskyn suoraan Jumalalta. Jumala käski häntä kirjoittamaan muistiin kaikki näkynsä ja julistaa näitä jumalallisia näkyjään maailmalle. Hildegard oli nähnyt näkyjään jo 4-vuotiaasta lähtien, mutta nyt hän alkoi Jumalansa kehotuksesta kertomaan niistä myös muille. Hän sai nopeasti julkisuutta näyillään ja varsin pian paavikin lähetti joukkonsa haastattelemaan Hildegardia. Paavin lähettiläät uskoivat Hildegardin vilpittömyyteen ja näin Hildegard sai paavillisen tunnustuksen näyilleen. Hildegardista oli tullut profeetta, jota kunnioitettiin laajasti kirkon piirissä ympäri Eurooppaa. Hän painotti jatkuvasti puhuvansa Jumalan käskystä, olihan hän salannut näkynsä lapsesta lähtien kunnes alkoi niitä julistamaan. Syynä tähän oli ollut se, että naisen asema ei ollut kirkon piirissä kovinkaan hyvä, eikä naisen sopinut saarnata. Paavin tunnustuksen myötä Hildegard uskalsi kuitenkin nyt lähteä liikkeelle julistaakseen sanomaansa, ja hän tekikin 4 pitkää saarnamatkaa ympäri Saksaa vuosina 1158-1171.

Vanhoillinen kirjailija

Hildegardin maineen kasvaessa, alkoi kiinnostus luostarielämään huomattavasti kasvaa useiden aatelisnaisten piirissä. Hildegardin luokse Disibodenbergiin muutti jatkuvasti lisää nunniksi tahtovia aatelisnaisia, ja tätä onkin epäilty yhdeksi syyksi siihen, miksi Hildegard lopulta perusti oman luostarinsa Rupertsbergiin. Joka tapauksessa Rupertsbergin luostari kukoisti ja jäseniksi haluavien määrä kasvoi jatkuvasti. Luostari sai myös kritiikkiä siitä, kuinka ”rikkaissa” oloissa aatelisnunnat elivät, sekä siitä, ettei luostariin kelpuutettu muita kuin aatelisia. Hildegard katsoi kuitenkin elävänsä Raamatun oppien ja Benedictuksen säännön mukaisesti. Hän puolustautui aatelisten suosimissyytöksiä vastaan toteamalla, että Jumala on luonut maailman, ihmisen ja säätyjärjestelmän. Maan päällä vallitsee siis samanlainen hierarkia kuten taivaassakin enkelien keskuudessa. Hildegard katsoi yhteiskunnallisen aseman osoittavan myös ihmisen älykkyyttä. Mitä alempansa ihminen oli hierarkiassa, sitä tyhmempi ihminen oli ja päinvastoin. Hildegard piti naista miehen orjattarena ja yleisestikin heikkona sukupuolena, lisäksi homous oli hänestä kuolemalla rangaistava asia. Hildegard ei siis poikennut keskiajan ajattelumaailmasta paljoakaan, hän pyrki nimenomaan selittämään silloista järjestystä eikä muuttamaan sitä.

Hildegard kirjoitti paljon, ja saikin julkaistua kirjoitelmia joiden aihepiirit vaihtelivat teologiasta ”lääketieteeseen”. Hän myös sävelsi kappaleita, ja yhteistä teoksille ja sävellyksille oli se, että ne molemmat syntyivät näkyjen myötä inspiraationa. Suurin osa kirjoitelmista käsitteli kuitenkin luostarien käytännön arkielämää, mistä aiheesta Hildegardilla olikin varsin paljon kokemuksia. Benedictuksen sääntö oli koko ajan taustalla kirjoituksissa, joissa juuri käsiteltiin luostarielämää. Pääteoksena voidaan kuitenkin pitää teosta ”Scivia” (Tunne Jumalan Tiet), jossa Hildegard toi esiin mm. käsityksensä säätyhierarkiasta. Lisäksi on huomioitava hänen kolme teostaan, jotka kertoivat hänen näyistään ja yleisestikin teologiasta. Vaikka Hildegardia voidaan pitää varsin poikkeuksellisena naisena keskiajan historiassa, oli hän kuitenkin ”oman aikansa lapsi”, eikä hän lopulta ollut millään muotoa uudistusmielinen, pikemminkin päinvastoin. Yhteiskuntahierarkian harmoniaa uhkasivat Hildegardin mukaan ylpeys ja perisynti, kun taas suurimmat hyveet olivat nöyryys sekä kuuliaisuus. Ihmisen tuli kunnioittaa ja pelätä ylempäänsä, ja ylemmän tuli puolestaan hallita alempaansa ”veljellisellä rakkaudella”. Hildegard olikin lopulta varsin vanhoillinen kirjoittaja, sillä hän vastusti järjestäen kaikkia uudistuksia, ja julisti kirkon hyväksyttyä oppia. Yksi syy hänen hyväksymiseensä paavin istuimen kautta onkin todennäköisesti se, että Hildegard ei koskaan nähnyt näyissään mitään sellaista, mikä olisi ollut kirkon oppien vastaista. Näyt periaatteessa vain julistivat nykyisen järjestyksen oikeutusta ja harmoniaa.

Keskiajan kuuluisin nainen?

Hildegard Bingeniläinen oli jo eläessään kuuluisa henkilö kirkon piirissä ympäri Eurooppaa. Hänen kolme laajaa teologista näkykirjaa olivat varsin tunnettuja, ja paavin arvovalta tuki Hildegardin mainetta. Kuoleman jälkeen Hildegardille pyrittiin hankkimaan pyhimyksen arvoa pitkin 1200-lukua. Onkin hyvä huomata, että hyvin monet lähteet onkin kirjoitettu hagiografisesti, eli pyhimystavoite mielessä. Vaikka usea paavi käsitteli Hildegardin pyhimykseksi julistamista, ei hanke koskaan valmistunut, eikä virallista pyhimyksen arvoa Hildegardille koskaan suotu. Kuitenkin joissakin katolisen kirkon pyhimysluetteloissa Hildegard mainitaan Pyhänä, ja niihin on merkitty hänen kuolinpäivänsä (17.9) muistopäiväksi. Eräät tutkijat ovat luonnehtineet Hildegard Bingeniläistä keskiajan kuuluisammaksi naiseksi, enkä tohdi tätä väitettä kumotakaan. Hän oli keskiaikaiseen maailmaan nähden varsin poikkeuksellinen nainen, vaikka emme uskoisikaan hänen näkijän kykyjään.


Lähteet :
-   Forsius, Anne : Esitelmä Kyminlaakson Lääkäriseuran kevätjuhlassa 8.5.1998
-   Salmesvuori, Päivi : Pyhät ja pahat keskiajalla – Hildegard Bingeniläisen läpimurto Euroopan kuuluisammaksi naiseksi v.1148
-   Hildegard Bingeniläinen : hengähdä minussa
-   http://www.suol.fi/raamattunet/kkohist.html