Suomalaisen työväenliikkeen piiriin hakeutui 1900-luvun alussa laukaalaisen kyläräätälin poika Otto Kuusinen, Hänelle oli luonteenominaista ehdoton oikeamielisyys ja luontainen kyky hahmottaa maailmanpoliittisia virtauksia niiden todellisen olemuksen pohjalta.
Suomalaisten kartanonherrojen aloittama työväenliikkeen murskaaminen keväällä 1918 aiheutti Kuusisen radikalisoitumisen ja pyrkimyksen hakea ulkopuolista apua sortovaltaa vastaan.
Havaitessaan henkilökohtaisen turvallisuutensa olevan vaarassa valkoisessa murhaajien hallitsemassa valtiossa ja voidakseen jatkaa toimintaansa kansan hyväksi, hän oli pakotettu hakeutumaan Moskovaan, josta käsin hänellä oli mahdollisuus vapaassa ilmapiirissä toimia Suomen kansan etujen ajajana. Suurella rahalla lahjotut luopiot, jotka kaappasivat vallan Suomen työväenliikkeessä, käänsivät hänelle selkänsä ja ryhtyivät yhteistoimintaan työväestön lynkkaajien kanssa.
Otto Kuusinen oli myös suomalaisen heimoaatteen puolesta puhujia ja Suomen fasistisen hallituksen aloittaessa hyökkäyksen Neuvostoliittoa vastaan syksyllä 1939 hän sopikin neuvostohallituksen kanssa, että kun fasistit on saatu lyötyä, kaikki suomalaiset kansanheimot aina Itä-Karjalan itäisimpiä perukoita myöten saatetaan yhteyteen toistensa kanssa yhden valtion hallinnon alaisuudessa. Altruistisesti neuvostohallitus oli suopiollinen Kuusisen ehdotukseen ja Suomen kansan ystävänä pyrki myötävaikuttamaan tällaiseen jaloon päämäärään tukemalla Kuusisen valitsemaa Suomen Kansantasavallan hallitusta.
Kansainvälinen suurpääoma vehkeili Neuvostoliittoa vastaan yhdessä kapitalistisen Suomen pyövelihallituksen kanssa ja neuvostohallitukselle ei jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin lykätä suomalaisten kansojen yhteenliittämistä vapauttaen vain osan fasistisen Suomen hallitsemasta alueesta. Kuusinen nimitettiin myöhemmin Suomalais-Karjalaisen Neuvostotasavallan presidentiksi eikä hän koskaan saanut nähdä työnsä lopullisia tuloksia.
Vielä viitisentoista vuotta toisen maailmansodan loppumien jälkeen Kuusinen olisi mielellään vieraillut entisillä kotikonnuillaan, mutta fasistien haltuun jäänyt Suomi eväsi hänen viisuminsa, mikä oli selkeä osoitus siitä valheellisesta ystävyydestä, jota Suomen hallitus sodan jälkeen Neuvostoliittoa kohtaan vannoi harjoittavansa.
Otto Wille Kuusinen on tulossa jälleen ajankohtaiseksi nykyisissä maailman myllerryksissä. Hänen henkensä elää edelleen eikä Suomen saattaminen yhteen Itä-Karjalan kanssa vieläkään ole mahdotonta. Edelleenkin on olemassa henkilöitä ja tahoja, jotka ovat valmiit uhraamaan itsensä Suomen kansan hyväksi ja ottamaan vastuun sen luotsaamisesta auvoiseen tulevaisuuteen itsenäisenä fasistisesta pääomasta vapaana kansakuntana.
Tuo aika koittaa pian. Otto Wille Kuusisen työ ei ole mennyt hukkaan!
Suomalaisten kartanonherrojen aloittama työväenliikkeen murskaaminen keväällä 1918 aiheutti Kuusisen radikalisoitumisen ja pyrkimyksen hakea ulkopuolista apua sortovaltaa vastaan.
Havaitessaan henkilökohtaisen turvallisuutensa olevan vaarassa valkoisessa murhaajien hallitsemassa valtiossa ja voidakseen jatkaa toimintaansa kansan hyväksi, hän oli pakotettu hakeutumaan Moskovaan, josta käsin hänellä oli mahdollisuus vapaassa ilmapiirissä toimia Suomen kansan etujen ajajana. Suurella rahalla lahjotut luopiot, jotka kaappasivat vallan Suomen työväenliikkeessä, käänsivät hänelle selkänsä ja ryhtyivät yhteistoimintaan työväestön lynkkaajien kanssa.
Otto Kuusinen oli myös suomalaisen heimoaatteen puolesta puhujia ja Suomen fasistisen hallituksen aloittaessa hyökkäyksen Neuvostoliittoa vastaan syksyllä 1939 hän sopikin neuvostohallituksen kanssa, että kun fasistit on saatu lyötyä, kaikki suomalaiset kansanheimot aina Itä-Karjalan itäisimpiä perukoita myöten saatetaan yhteyteen toistensa kanssa yhden valtion hallinnon alaisuudessa. Altruistisesti neuvostohallitus oli suopiollinen Kuusisen ehdotukseen ja Suomen kansan ystävänä pyrki myötävaikuttamaan tällaiseen jaloon päämäärään tukemalla Kuusisen valitsemaa Suomen Kansantasavallan hallitusta.
Kansainvälinen suurpääoma vehkeili Neuvostoliittoa vastaan yhdessä kapitalistisen Suomen pyövelihallituksen kanssa ja neuvostohallitukselle ei jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin lykätä suomalaisten kansojen yhteenliittämistä vapauttaen vain osan fasistisen Suomen hallitsemasta alueesta. Kuusinen nimitettiin myöhemmin Suomalais-Karjalaisen Neuvostotasavallan presidentiksi eikä hän koskaan saanut nähdä työnsä lopullisia tuloksia.
Vielä viitisentoista vuotta toisen maailmansodan loppumien jälkeen Kuusinen olisi mielellään vieraillut entisillä kotikonnuillaan, mutta fasistien haltuun jäänyt Suomi eväsi hänen viisuminsa, mikä oli selkeä osoitus siitä valheellisesta ystävyydestä, jota Suomen hallitus sodan jälkeen Neuvostoliittoa kohtaan vannoi harjoittavansa.
Otto Wille Kuusinen on tulossa jälleen ajankohtaiseksi nykyisissä maailman myllerryksissä. Hänen henkensä elää edelleen eikä Suomen saattaminen yhteen Itä-Karjalan kanssa vieläkään ole mahdotonta. Edelleenkin on olemassa henkilöitä ja tahoja, jotka ovat valmiit uhraamaan itsensä Suomen kansan hyväksi ja ottamaan vastuun sen luotsaamisesta auvoiseen tulevaisuuteen itsenäisenä fasistisesta pääomasta vapaana kansakuntana.
Tuo aika koittaa pian. Otto Wille Kuusisen työ ei ole mennyt hukkaan!
Vastaukset 2
Vanhimmat
Huokaus ...
Kuusinen oli Stalinin petikumppani ja säilyi siksi hengissä. Poikkeustapaus kaikkien muiden Stalinin silloisten sisäpiiriläisten keskuudessa.