Afrikassa opin, miten ruma ja huono olen

Afrikassa opin, miten ruma ja huono olen


kunnes päivälleen kaksi vuotta sitten lähdin Itä-Afrikkaan. Olin varautunut kuukauden matkaan opettelemalla, mikä kaikki perillä on huonosti: Uganda on köyhä ja velkaantunut maa, jossa yli kaksi miljoonaa orpoa, Kenia taas kärsii vesipulasta ja ilmastonmuutoksen pahentamasta kuivuudesta. Varallisuuserot ovat suuria ja korruptio ja ihmisoikeusloukkaukset yleisiä.

Tiesin sen ja paljon muuta, mutta vasta perillä tajusin, miten typerä asenteeni oli ollut.

Nopeasti huomasin, etteivät ihmiset ole kärsimyksen jalostamia pylväspyhimyksiä, vaan aivan arkisia tyyppejä murheineen. Myös siellä on ihmisiä, jotka vaihtavat kanavaa huonojen uutisten alkaessa ja lähtevät viikonlopuksi saaristoon kittaamaan punaviiniä. Hekin valittavat pienestä ja potevat sydänsuruja, uskonkriisejä ja maailmantuskia. Ja myös siellä on ihmisiä, joilla piisaa ennakkoluuloja, kuten:

Kaikki valkoiset ovat rikkaita. Länsimaalaiset huolehtivat hygieniastaan huonommin kuin afrikkalaiset. Eurooppalaiset ovat kuvottavia, kun antavat kahden lapsen harrastaa keskenään seksiä.

Yllätyin, miten paljon näkemyksiään ihmiset kertoivat päin naamaa.

Sain kuulla, että pisamani ovat ruma ihosairaus ja että vain musta nainen saa olla kurvikas. Minulta kysyttiin, näyttävätkö afrikkalaiset mielestäni apinoilta ja miksi isä ei estä tytärtään matkustamasta. Maaseudulla ihmiset kysyivät, olenko kiinalainen.

Pääkaupungin bussiasemalla päihtynyt mies tuli tönimään ja käski minun painua takaisin sinne, mistä olen tullut. Se oli outoa ja silmiä avaavaa.

http://www.hs.fi/elama/a1305903423871?ref=tf_iHSisboksi300-artikkeli&utm_campaign=tf-hs&utm_source=iltasanomat.fi&utm_medium=tf-desktop&utm_content=articlepage&jako=8395f1f8506fce492e59d4b546c2234a