Syy eroosi

Liittoni oli kovasti yksipuolinen. Ex-mies ei osallistunut mihinkään, teki omia juttujaan, josta johtui kuralla oleva perheen talous. Minun piti hoitaa lapset, koti ja talous ym. Periaatteessa ex vastasi kyllä liiton korjaamisehdotuksiini, ajankäyttönsä muutosehdotuksiini "positiivisesti" eli "joo, olet oikeassa, mutta juuri nyt ei ole aikaa". Näin 14 vuotta. Koko mies alkoi ärsyttää, ahdistaa ym. kosketus ällöttää, erosin.

Mikä sinun eroosi oli syynä?
Ihmiset eroavat mitä erilaisimmista syistä. Eroon lienee aniharvoin myöskään yhtä syytä.
Netistä juuri äskettäin luin artikkelin "Mietitkö avioeroa? Vastaa kysymyksiin:
1) Oletko tehnyt kaikkesi liittoni pelastamiseksi? Oletko esimerkiksi hakenut terapiaa yksin tai yhdessä, ja onko puolisosi kiinnostunut vaikkapa parisuhdeneuvonnasta?
2) Oletko valmis selviytymään yksinäsi, niin henkisesti kuin taloudellisestikin?
3) Onko kulunut pitkäkin aika siitä, kun olette osoittaneet hellyyttä toisillenne? Esimerkiksi suukotelleet, hyväilleet tai pidelleet kädestä.
4) Ärsyttääkö kaikki puolisossasi sinua?
5) Riitelettekö lähes päivittäin?
6) Nauratteko koskaan yhdessä?"

Omaan avioerooni oli älyttömän paljon syitä, enemmän kuin nämä 6. Noista kohdista nro 2 kiinnitin erityisesti huomiota: kun oli liitossakin selviydyttävä kaikesta yksin, niin henkisesti ja taloudellisestikin, niin ero oli tosiaan suuri helpotus. Auttoi jaksamisessa ja oikeisiin asioihin, kuten lapsiin keskittymisessä.

Pettäminen ja sen jatkoseuraukset.

Itse tunnen syyllisyyttä eroamisesta vaikka tiedän sen olleen omalta osaltani oikea ratkaisu. Kun kaikki oli kuitenkin hyvin mutta tulevaisuuden haaveet eivät hänen kanssaan pystyneet toteutumaan ja tunsin suhteen olevan enemmän kaveripohjalla niin päätin lähteä. Nyt olen myös tuntenut kateellisuutta ihmisille jotka ovat olleet yhdessä melkein parikymmentä vuotta...mikä sen määrittää kuka eroaa ja kuka ei. miksi uskalsin lähteä vaikka kaikki oli hyvin....

15 vuotta yhdessä ja vuosiin mahtui hyviä ja huonoja hetkiä.. Kaipa siinä oli monia juttuja ja mikä mistäkin sitten johtui on vaikea sanoa. Lopputulos oli kuitenkin, että silloinen vaimo ei enää rakastanut minua ja taisi se löytää jonkun uudenkin tai Ainakin kauhean nopeasti oli uusi mies kuvioissa.

13 pitkää vuotta sairaalloista mustasukkaisuutta ja pihiyttä oli ihan riittävästi!

Mä erosin reilut 2,5v sitten lapseni isästä, sillä perhe-elämä ei toiminutkaan vaikka hän niin vakuutteli. Hän teki yötyöpainotteista yövuoroa, joka meinasi siis sitä, että yöt oli töissä ja sitten aamut, päivät ja illat hän vain nukkui. Noin 2 tuntia ennen töihin lähtöä hän heräsi, veteli "aamukahviaan", luki uutisia netistä ja pelasi. Samaan aikaan minä yksin hoidin yösyötöt (niin siis imetyshän onnistui vain 3 viikon verran kunnes maito vain loppui ja jouduttiin siirtymään korvikkeeseen ja tuttipulloon), vauvan kaikki tarpeet koko vuorokauden ajan joka päivä, siivosin yksin, kävin kaupassa yksin lapsen kanssa, tein ruuat, maksoin vuokran ja laskut tileiltämme ja palkakseni sain vain valitusta ja riitelyä ja sehän tekikin oikein nannaa kun samalla vielä yritin hoitaa synnytyksen jälkeistä masennustani ja sappivaivoja (onneksi vaivojen syy selvisi ja sappirakko poistettiin). Tyttäremme oli 10 kk ikäinen kun muutimme eri osoitteisiin ja aluksi jännitti, mutta nyt olen onnellisempi kuin koskaan siinä parisuhteessa, jota kesti kaikkiaan reilut 7,5v.

Ex-mieheni runsas juominen ja mielen sairaus, mustasukkaisuus, epäsiisteys, saituus. Jatkuvat känniläiset kotonani vapaapäivinäni, ei hetken rauhaa, vaikka olivatkin hyväntahtoisia ihmisiä.
Kauan koitin suhdetta parantaa, mutta jos sitä yrittää yksin, niin ei ole toivoa paremmasta.
Olen ollut onnellisempi nyt eron jälkeen kuin mitä moneen vuoteen.

Yli 20 vuotta olimme yhdessä ja kyllähän siihen aikaan mahtuu vaikka ja mitä. Kummankin puolelta. Meillä eroon oli monia syitä. Noin 10 vuotta mietin eroa kavereiden ollessa sitä mieltä, että eroa jo. Mutta halusin itselleni tehdä selväksi, että kaikkeni olin yrittänyt ja etten tule myöhemmin miettimään että "olisiko sittenkin pitänyt tehdä/kokeilla tuota ja tätä".
Lopulta en enää jaksanut katsella miehen juomista ympäri vuorokauden, maksaa kummankin laskuja omasta pussista, hoitaa samalla kahden lapsen kouluasiat, omat asiat ja miehen asiat ym. ym.

Erosta on nyt pari vuotta ja vaikka taloudellisesti tekee todella tiukkaa, niin mitään en kadu! Hoidanhan vieläkin lasteni asiat omieni lisäksi, mutta ainakin tiedän mikä on homman nimi. Ja nautin tästä "vapauden" tunteesta!

Ja onneksi olemme eron jälkeenkin hyvissä väleissä, ei tarvitse lasten kärsiä asiasta.

Koska mikään ei riittänyt miehelleni. Tein mitä vaan ja miten vaan, niin aina olin tuhlari, laiska, saamaton, lihava, söin liikaa jne. Kummallista kyllä, en millään saanut ruokaa valmistumaan, ennen kuin olen ehtinyt edes töistä kotiin. Mies sitten odotti kiukkuisena kotona kun tulin kaupan ja tarhan kautta ja ruoka ei ollutkaan valmis jo että pääsisi salille lähtemään.

Akka muuttui lohikäärmeeksi..sanoin vain että jos ei kelpaa olla kanssani niin hae ero. Niinpä tuo lopulta sitten haki ja pääsin lohikäärmeestä eroon...

Kun mies on täysin luuseri, mitkään velvoitteet perhe-elämässä ei häntä omasta mielestään velvoita./koske.

Halusin irti kotiorjan roolistani. Ymmärrettävästi ex-mies ei halunnut minusta eroon, joutuu duunaamaan nyt kaikenlaista uutta.

Kotona asuva naishenkilö muuttui melko pian lasten synnyttyä puolisosta ohjeita jakavaksi nalkuttajaksi, unohtaen täydellisesti parisuhteen olemassaolon. Luulotteli itselleen etten luuserina kykene mihinkään. Ja katinkontit, vapaana voin tehdä samat asiat nopeammin tehokkaammin ja mikä parasta, ilman jatkuvaa naputusta ja vähättelyä. Tähän talouteen ei tule enää ainuttakaan hellapoliisia, korkeintaan yöjalkaan tai päiväkahville mutta sen jälkeen saavat kävellä tuohon bussipysäkille kasseineen. Reppanaluuserimiehet, jättäkää ne hyysäävät eukkonne ajoissa, uusi elämä on moninkerroin mukavampaa, takaan sen. Olkaa rohkeita, pärjäätte mainiosti ilmankin!

Ex mies petti usein ,vaikka koskaan ei sitä myöntänyt ja sitten löysi uuden, jonka kanssa tahtoi jakaa loppu elämän. Minäkin olin toki tyytymätön omaan liittoon, en vaan osannut lähteä ajoissa. Ehdottomasti hyvä ratkaisu! Uuden elämän alku

Ex-vaimo joi ja petti säännöllisesti,ei oman tunnon tuskia.Hän teki tätä 28v.joka ainoana päivänä ollen poissa kotoa kunnes haettiin takaisin,yleensä makasi tajut kankaalla ilman alakerran vaatetusta jonkun kämpässä,ei kuulemma kannata pukea kun aina joku halusi hommailla niin näin oli kätevämpi.Yksi hyvä teko oli että sain häneltä poika lapsen ja Jouluna ei alkoholia,.?Voisin kirjoittaa todella paksun kirjan aiheesta,mutta lyhyemmin sanottuna jos vain tuumaa ettei mitään jäänyt kokematta ja pitkä avioliitto perustuu siihen etten löytänyt hänelle jotain huolehtijaa vaan ainoastaan sata naista seassa miehiä jotka olisisivat halunneet hakata hänet tai pistää hengiltä.

Minun vaimoni ei tykännyt.Koska harrastin hänen mielestä liikaa.Jo pikku poikana opin laskettelun.Ja sitäähän kavereiten kanssa useasti mentiin rinteeseen,Silloin kun siihen oli mahdollisuus.Ja vaimo sillä aikaa pyöri kapakoissa.Niin kauvan kun se tuli ilmi.Siittä se ero asiat lähti käyntiin.Nyt tänään olen erittäen onnellinen.On harratuksesta pitäävä uusi nainen.Nyt matkustelemme kahdestaan.Ja rinteessäkin peräkkäin menemme.

ex mieheni petti minut ja ennen sitä vei terveyteni

kokemani väkivalta.

Arvostuksen puute, ei kiitosta kotitöistä ja huushollin pyöriyksestä. Enkä kai ollut luotettavakaan kun mies pimitti omat tulonsa lähes kokonaan ja mielellään maksatti minulla kaiken vaikka itse oli isompituloinen. Muutama erittäin itsekäs ja lapsellinen temppu jotka aiheuttivat minulle nöyryytystä sekä muutaman kerran kokemani väkivalta.

. Mies oli tavatessamme naivi mutta luotettava. Huonojen kokemusten jälkeen tuntui turvalliselta ja kello tikitti. Päädyin yhteen. Sain haluamani lapsen, mutta mies jatkoi naivia elämäänsä, soitteli äidilleen ja selosti kaiken perhe-elämästämme, lihoi, piereskeli, seksi unohtui, jankutti samoja juttuja, elämä kapeni yksinkertaiseksi ja tyhmäksi. Mies näki minut kodinhoitajana ja mikään ei naurattanut. Olisin tukehtunut ilman eroa.

Tunteideni vähättely, vieraille ja suvulleen minusta valheiden kertominen, vkl katoamiset, lapsestaan välinpitämätön, kuvitteli että jäisin kotiäidiksi loppuiäkseni ja olisin kodinhoitajana ... Luuli että nainen olisi jollain tasolla huonompi ja alempiarvoinen kuin mies. Ei aina välittänyt ulkonäöstään, kun yhteen mentiin.,, ei siis yhtä syytä, vaan syykimppu Ü

ExVaimo kävi veitsellä kimppuun, toisella kerralla koitti tappaa itsensä.
Toisin sanoen, kontrollointi ja väkivalta johti eroon.

Ero on vaiheessa tyttöystävän liiallisten lääkkeiden sekä alkoholin käytön vuoksi ,,sekä siihen liittyvän oheistoiminta mm.epäluottamus ,mustasukkaisuus molemminpuoleinen tosin ,ei elämänhallinta yhtään ,lista on pitkä enkä sano itseäni mitenkään pulmuseksi ,mutta yksi ylitse muiden parisuhteen päättyvistä syistä on kunnioitus jokampäättyy niin sitten repee helvetti pikkuhiljaa ,joten aistitte suhteessanne sellasta hiipumista niin sitten äkkiä tekemään jotain !

Yksinkertasesti elämä meni tai kääntyi yllätten sille mallille että mun olisi pitänyt olla nöyrä palvelia toiselle, jopa työkin meni toselle sialle ja sekin sitten tuotti ongelmia moneella tapaa niin kotona kuin töissä. Kun asiasta yritti keskustella toinen tuumas vaan että minkä hän mahtaa sille että on sadisti ja nauttii siitä kun saa toisia(minä ja lapset) rääkätä mutta toisaalta ei kuitenkaan ottanut sitten itsestä vastuutaa vaan vetosi että hänessä ei ole mitään vikaa eikä hän tee mitään väärin joten sitä oli niinsanotusti naisen jatkivan henkisen välivallan uhri muutaman vuoden ja kun se ei tehonnut täysin niin siinä alkoi tulla mukaa se ruumillinenkin väkivalta joten siinä vaiheessa peli oli vihellettävä poikki ja erottava mutta sekään ei ollut helppo kun toinen ei osannut päästää niinsanotusti irti vaan olisi halunnut edelleen hallita minua. No se johti sihen että tuli pysyvä välirikko toisen kautta mikä oli harmi varsinkin lasten kantilta mutta jos toinen ei tahdo eikä halua ajatella lastenkin kannalta asiaa niin sellaisellehan ei voi mitään eikä häntävoi väkisin alistaa katsomaan asiaa muidenkin kantilta

Ei osanna keittää ukko kunnon sumppia vaikka monasti kättä pitäen opastin.

Elätin vaimoani 7 vuotta. Siinä se. Nyt veloissa.

toinen nainen miehellä, oli jo kestänyt vuosia kun paljastu.Ihmettelin kun mies ei lähtent minun kanssa minnekkään, ja halusi uuden kalliin auton johon en saanut mennä,mutta maksajaksi kelpasi.
Väkivaltainen käytös kun ilmoitin eroavani, ja siihen loppu se story,kesti yhteensä 30 vuotta.

Miksi lähteä renkeinpäiville pariaholle kun voi mennä. Hmm.....Herrainpäiville........sinkkuinkedolle.

paljastui että vaimo imi pomon munaa tienposkessa päivisin minun autossa ja sitten kotia tullessa pussaili minua ja lapsia yäk, no antoi se sille kyllä karvatoosaa ja kerran kuulemma ruokatunnilla antoi painaa sen hanuriin josta olin erittäin pahoillani

Pilkunviilaaja :(

Kauan lähes kuoliaaksi vaiettu suksivikaraivo?

Vaimon narsistinen ja epäluuloinen luonnehäiriö.

Varmaan useimpiin erioihin on syynä sairaaloinen itsekeskeisyys ja tätä myöten pettäminen.

Löysin toisen, paremman!

Syyni eroamiseen oli huumeiden käyttö ja asioiden vääristäminen ja epäuskottavuus mitä nainen käytti hyväkseen, minun yksinkertainen ajattelu ei antanut tilaa huomata moista hyväksikäyttöä. Aina sain huomiota vain seuraavaan huonoon kohteluun ja naisen itsepäisyys tempauksiin mistä ei ollut hyötyä tosiaan minulle.

Eron syy vaimon 77 vuotias äiti sairastui vaimo rupes omais hoitajaksi otti lopputilin vakituisesta työstä .riitti mulle omakotitalo meni myyntiin kun ei pystynyt mulle puolikasta maksamaan muuttivat anopin kanssa kerrostaloon meni puoli vuotta kun anoppi joutui palvelutaloon ex muija edelleen työtön asuu kaupungin vuokratalossa naapurina juoppoja maahanmuuttajia ei tunnu oikein viihtyvän kovasti olisi halukas muuttamaan minun luokseni mutta se on mennyttä en meinaa enää palata yhteen.... että näin meillä erottiin

Erosin koska vaimoni teki minusta ihmisen jota inhosin!

Syy löytyy joka aamu peilistä. Moikkaan sitä mulkkua joka aamu samalla kun kuuraan hampaitani. Mä joudun sen saman mulkun kanssa elämään ihan joka päivä, se nukkuukin samassa sängyssä.

Jaahas, mun syyni eroon oli mieheni YRITTÄJYYS. Minä olin ikuinen kakkonen ja kynnysmatto joka sai kaiken stressipaskan niskaansa. Jos firmalla meni hyvin, oli niin kova kiire että ei ehditty näkemään. Jos taas huonosti, sama juttu. Koskaan ei mitään seesteistä ja mukavaa. Seksielämä loppui myös lähes kokonaan yrittäjyyden alettua. Kuukausien taukoja seksissä ja sitten kun "sai" niin tietenkin se oli nopeesti ohi, eli itse ei saanut mitään. Ei lomia ja viikot reissussa jne. Anelin miestä lopettamaan yrittäjyyden, mutta ikuinen kakkonen olin. Harmittaa vieläkin ihan vietävästi että hyvä mies meni hukkaan. Mutta ymmärtäminen loppui minulta, tarvitsin elämän.

Mies oli ihan perässä vedettävä, ihan kaikessa. En tiedä oliko hän tyhmä, laiska vai välinpitämätön, tai kenties niitä kaikkea yhtäaikaa. Sain mennä perässä ja tehdä korjata asioita hänen jäljiltään. Miten ihminen voi olla niin tyhmä, että laittaa vuosi toisensa jälkeen tyhjät purkit jääkaappiin, näin esimerkkinä. Selitys oli, että älä viitsi olla noin armoton ja että ei hän tavoilleen mitään mahda. Pahinta oli, että jos jokin asia oli meneillään rikki niin tästä hän ei sanonut mitään, niin rikkihän se sitten meni. Ihan täyttä huolimattomuuttaan siis ja kaikkiallehan en ehtinyt.

Minä olin korkeammin koulutettu ja paremmin tienaava. Yksi tahtoi vain istua peukku perseessä ja tuijottaa sarjoja tietokoneelta. Mikään aktivointi ei auttanut, teki pahaa katsoa kun yksi lappaa herkkuja naamaan ja hukkaa elämänsä jonninjoutavuuksiin.

Talohan on minun, joten palautin miehen takaisin äitinsä luokse kasvamaan, liki nelikymppinen pikkuvauva se. Nyt olen korjannut taloa ja vieläkin löytyy yllätyksiä sieltä täältä - ai että kahvi oli kaatunut ja etkä rättiä ole saanut käteesi. Nurkka nurkalta järjestelen omaa kotia uudelleen, siivoan ja korjaan, ennenkaikkea todellakin korjaan.

Pahinta kuitenkin ehkä oli se, että kun hänhän oli sitten herra talossa, niin hänen päänsä mukaan piti mennä. Kaunis pyytäminen, vähemmän kaunis pyytäminen, vaatiminen, ehdottaminen, suostuttelu, asioiden ääreen johdattelu, ... -- kaikki oli nalkuttamista. Mutta myöskin tyhmyys oli ihan liian lävitse tunkevaa, toisella ei kertakaikkisesti ollut kykyä tai halua kriittiseen ajatteluun. Kun hän oli herra talossa, niin hänen sanaansahan piti kunnioittaa, laukoi sitten ihan mitä tahansa typeryyksiä kuin mikäkin persu/muutospuolue ikään.

Kaksi tangoon tarvitaan, joten kai tässä vakka oli kantensa valinnut. Joka päivä katson itseäni peiliin ja kysyn itseltäni, että miksi olin niin tyhmä ja hukkasin elämästäni arvokkaita vuosia sellaiseen turhuuteen. Miksen silloin nähnyt tätä silloin aikanaan, suhteen alkuaikoina, en tiedä. En todellakaan tiedä. Hän oli yhtä rauhallinen kotihiiri kuin minäkin ja luulin fiksuksi. Ei ollut. Ei todellakaan ollut. En tiedä uskallanko enää ketään katsella, koska nyt tuli takkiin liian pahasti.

Jos toinen vain tekee töitä avioliiton eteen (=minä) niin eihän se johtanut kuin eroon.
Kyllä molempien pitää sitoutua 100%, jos halutaan, että liitto säilyy.

Minä kyllästyin eksän juomiseen ja peliin joka siiven liittyi niinä taukoina joina hän ei juonut. Yhteistä elämää elettiin yli 20 v. joten ihan heti en lyovuttanut. Olisi vaan pitänyt uskoa hieman aiemmin... Siis juopottelua, yöpoissaoloja, kotiintultua syyttelyä, mykkäkoulua, krapulaa. Sitten katumus ja hetkittäinen parannus, ja juuri kun aloin uskoa että hyvin tämä menee, hommq taas alusta. Ennen juopotteluputkea piti tietysti lietsoa riita jostakin tyhjästä,sehän oikeutti juomaan...kaikki tietysti minun syytäni. Erosin nelisen vuotta sitten enkä hetkeäkään ole katunut. Kumma kyllä tulen myös rahallisesti paremmin toimeen vaikka tienaan yksin, elätän kaksi lastani, elatusmaksuista ei tietoakaan.

Olin vuosikymmenen alusta suhteessa naiseen ja painin esimerkiksi suhteen jatkuvuuteen liittyvissä ongelmissa. Tein erittäin suuria aineellisia, elämäntapoihin ja omaan viitseliäisyyteen liittyviä uhrauksia hänen vuokseen, päivittäin. Ja ne olivat oikeasti suuria uhrauksia ja tekoja, joita hän myös arvosti suuresti. Hän perui häät, koska syksyn mittaan kohtelin nyt siis ex-kihlattuani stressaantuneena ikävästi ehkä noin kerran viikossa viimeaikaisen paineen takia (toki aiemmatkin vastaavat tapahtumat vaikuttivat).

Hyvin hoidettu workload ja henkiset dilemmat vaikuttivat käytökseeni. Hän taas ei laittanut minua etusijalle suhteessa kavereihinsa tai perheeseensä, vaikka minulla on ollut viime aikoina oikeita syitä pyytää jonkinlaista huomiota, mikä oli merkittävimpiä syitä näihin "purkauksiini". Mutta tein kyllä suhteessa virheitä, jotka kaduttivat silloin ja kaduttavat ennen kaikkea nyt. Tein niitä suhteen mittaan paljon, mutta mielestäni myös kehityin. Syitä tuoreempiin virheisiini olivat lisäksi viimeaikainen tupakoinnin lopettaminen, lääkityksen aloittaminen ja juomisen yhteydessä nautituista nikotiineista koituneet vieroitusoireet (älkää polttako humalassa).

Pyysin anteeksi aina, kun käyttäydyin ikävästi. Otin myös paineita hänen päivittäisestä auttamisestaan ihan kaikissa asioissa. Hän oli minulle aina vaativa ja joskus ikävä, mutta en nähnyt sitä mitenkään kovin raskaana pidemmällä tähtäimellä. Tein avioliittoon pääsystä tämän naisen kanssa niin suuren tavoitteen, että terveyteni järkkyi enkä voinut keskittyä omiin asioihini.

Lopetin myös asioita, joista nautin (mm. päihdekäyttö, pelaaminen, pukeutuminen, kotikaupungissa asuminen, kompromissi opiskelupaikan suhteen). Liityin myös kirkkoon ja kävin hänen kanssaan useita kertoja jumalanpalveluksissa. Olemme eläneet kokoajan "tilapäistä" elämäntilannetta kahden kaupungin välillä (opiskelut työ), ja minä uskoin (ja uskon yhä) voivani muuttaa äkkipikaisuuttani, kunhan olisimme saaneet pysyvämmän elämäntilanteen.

Ex-kihlattuni on kuitenkin perfektionistinen henkilö, eikä hän voinut riskeerata tulevaa avioliittoansa. Suhde ei jäänyt todellakaan rakkaudesta tai seksuaalisesta himosta kiinni. Tai siitä, etten olisi ollut hyvä elättäjä.

Tavallaan ymmärrän exääni, mutta olen pudonnut tyhjän päälle, käyttänyt aikani ja rahani häneen, etääntynyt toisen kaupungin kavereistani jne. Olisi pitänyt elää enemmän omaa elämää. No, toivottavasti hän löytää itselleen miehen, joka täyttää perfektionistisen ihanteen, jossa naisen tarpeet ovat lähtökohtaisesti tärkeitä ja miehen tarpeet taas nähdään usein ongelmallisina. Tällaisen mallin hän on saanut kotoaan. Hän on myös sanonut, että tällaista suhdetta etsii. Ero on molemmille vakava paikka.

Tietenkin se v******isi, jos hän päätyykin yhteen toisenlaisen miehen kanssa.
Luulen, että hän kuitenkin pysyy todennäköisessä tulevassa avioliitossaankin vähintään yhtä vaativana, haluaa pitää oman (lääkäri) uransa ja niin ikään saada paljon lapsia.

Tuleva elämä tuntuu ihan v***n oudolta ja tyhjältä, mutta pidän exäni toimintaa ymmärrettävänä, joskin kannaltani valitettavana. Nyt sentään minulla on mahdollisuus keskittyä omaan uraani, eikä tarvitse ottaa asuntolainaakaan, kun on jo hyvä velaton kaksio.

Kai se on sitten jatkossa duunia ja sellaista, uuden kumppanin metsästys on vähän niin ja näin, mutta mielestäni naisen ja miehen asuminen yhdessä on aika ideaali. Ehkä pitää tyytyä vähän vähemmän "tasokkaaseen" naiseen ja ehkä se tuo mukanaan tasapuolisemman elämän. En tosin valinnut tätä naista minkään tasokkuuden takia, vaan koen rakastuneeni hänen salamana tavattuani hänet. Hän oli silloin ihan erilainen ja varattu, eikä ehtinyt sinkkuna olla oikein hetkeäkään.

M25

Päihdeongelma. Kaikki muu sujui oikein hyvin. Edes rakkaus ei näivettynyt. Suhteeseemme tuli kuitenkin kolmas osapuoli: Kuningas alkoholi. Jollei päihdeongelmainen itse motivoidu raitistumaan, niin mitään ei oletehtävissä hänen hyväkseen. Eikä ole mieltä haaskata kahden ihmisen elämää tuohon taisteluun.

Eipä tuohon apn kysymykseen ole vain yhtä vastausta. Jokainen eroaa omista syistään.
Minä erosin sen takia kun miehen luonne muuttui täysin vieraaksi. Hänestä tuli väkivaltainen eikä hän suostunut hakemaan apua lääkäriltä, ei pakottamallakaan. Lähdin siinä vaiheessa kun tuli toisen kerran nyrkistä. Myöhemmin hänellä diagnosoitiin Alzhaimer ja hän joutui hoitokotiin jo alle 50 vuotiaana ja kuoli pois, mutta eipä se diagnoosi olisi meidän avioliittoa pelastanut. Mies muuttui täysin eri ihmiseksi.

Siihen se usein päättyy myös, kun miehellä ollut jo toinen nainen vuosia ja sitä ei kyllä anna anteeksi ihan noin vaan, on se petos tavallaan.

Kyllä pitkässä suhteessa ehtii oppimaan toisesta sen nurjankin puolen...taiteiltu ollaan. Erostakin ollaan puhuttu enemmän kuin kerran ja tällä hetkellä lapsi ja yhteinen koti on se liima mikä pitää yhdessä. Kumpikaan ei tahdo oikein toisen kosketusta seksistä puhumattakaan, viimeisestä yhdynnästä melkein vuosi.

En olisi halunnut erota, eikä kai puolisokaan, mutta hän oli tullut tulokseen ettei halua lapsia ja tämä tuli kynnyskysymykseksi väliimme. Kaikki oli tosi hyvin, rakastettuni ja suhde toimi...

Epäluotettava ja riippuvainen puoliso: pettäjä ja viikonloppuholisti. Ja laiska ja osaamaton. Huono sängyssä. Itsekäs. Oma napa aina päällimmäisenä. Tuhlari. Onhan tossa nippu syitä.