Mistä tietää onko mies kiinnostunut?

Hieman päivitystä ja ihmettelyä.
Tapailu jatkuu edelleen. Näemme oikeastaan jokapäivä ja yövymmekin vähintään pari yötä viikossa toistemme luona.
Pitäisikö minun nyt jostain tietää milloin kevyt tapailu muuttuu seurusteluksi? Asiahan lienee se ja sama, mutta itsellä jäytää epävarmuus.
Tiedän että hän tykkää minusta ja minä hänestä. Miksi näin aikuisena, lähemmäs nelikymppisenäkin siis, on näin vaikeaa?

Ehkäpä sinulla itselläsi on omien tunteidesi kanssa ristiriita, et uskalla heittäytyä suhteeseen, koska hän on jo kerran vetänyt maton jalkojesi alta. Jos hän on näin tehnyt, niin voi tehdä sen uudelleenkin ja siksi et voi häneen luottaa ja pidät tunteesi suojassa. Ihmissuhteethan ovat sitä heittäytymistä ja iloa tai sitten itkua, mutta itsehän valintasi teet. Oma mielipiteeni tilanteestasi on, että jos olet jo kerran kokeillut ja mies onkin perääntynyt kaveriksi, niin eiköhän se ole ole jo nähty.

Päivitystä aiheeseen. Tilanne on edelleen suunnilleen sama. Tapaamme lähes päivittäin pikaisesti ainakin, viikonloput vietämme hänen luonaan, puuhastelleet yhdessä pihalla ja sisällä. Seksiäkin on, mutta vain kerran viikossa.
Välillä tuntuu kuin seurustelisimme ja kaikki on hyvin, molemmat onnellisia. Yhtäkkiä hän taas työntää minua loitommalle, kunnes on taas normaali oma itsensä. Monesti käytöksestä ja katseesta välittyy lämpö ja välittäminen. Välillä taas en tiedä mitä ajatella.
En ymmärrä miksi olemme yhdessä ja toimimme kuin pariskunta, jos hän ei oikeasti haluakaan? Mitä ihmettä tämä on?

Olet ilmeisesti liian lähellä välillä ja se ahdistaa häntä, hän ottaa siksi etäisyyttä. Jos kerran avoimesti pystytte keskustelemaan, niin kysypä häneltä miksi hän tekee niin sinua kohtaan? Mitkä ovat ne tuntemukset? Onko kyse oman tilan/ajan tarpeesta? Tapailee jotakuta toista ?Luottamuksesta? Sitoutumiskammosta? tms.

Kaveriko kirjoitti:

Päivitystä aiheeseen. Tilanne on edelleen suunnilleen sama. Tapaamme lähes päivittäin pikaisesti ainakin, viikonloput vietämme hänen luonaan, puuhastelleet yhdessä pihalla ja sisällä. Seksiäkin on, mutta vain kerran viikossa.
Välillä tuntuu kuin seurustelisimme ja kaikki on hyvin, molemmat onnellisia. Yhtäkkiä hän taas työntää minua loitommalle, kunnes on taas normaali oma itsensä. Monesti käytöksestä ja katseesta välittyy lämpö ja välittäminen. Välillä taas en tiedä mitä ajatella.
En ymmärrä miksi olemme yhdessä ja toimimme kuin pariskunta, jos hän ei oikeasti haluakaan? Mitä ihmettä tämä on?

Lue lisää

"Välillä tuntuu kuin seurustelisimme ja kaikki on hyvin, molemmat onnellisia. Yhtäkkiä hän taas työntää minua loitommalle, kunnes on taas normaali oma itsensä."

Healingeaglen ja Irene Kristerin jutut ovat aikamoista kyökkifilosofiaa, mutta googleta aiheesta "tule lähelle, mene pois". Ehkä löydät niistä mielenkiintoisia näkökulmia.

Päivitystä taas tilanteeseen.
Viimeiset kaksi kuukautta olemme asuneet käytännössä yhdessä ja jakaneet kaiken.
Yritin nyt sitten saada selvyyttä, mikä tilanteemme on.
Kertoi että minun kanssa on mukavaa ja arki sujuvaa. Olen sopiva kumppani. Ei rakasta minua, eikä ole erityisen ihastunut. Tahtoo silti olla kanssani ja katsella mitä meistä tulee. Tietää kyllä minun rakastavan häntä ja tahtoo jatkaa kuten tähänkin asti.
Nyt en yhtään tiedä mitä tekisin, olen totaalisen rikki, enkä pysty kuin itkemään.

Kaverini kirjoitti:

Päivitystä taas tilanteeseen.
Viimeiset kaksi kuukautta olemme asuneet käytännössä yhdessä ja jakaneet kaiken.
Yritin nyt sitten saada selvyyttä, mikä tilanteemme on.
Kertoi että minun kanssa on mukavaa ja arki sujuvaa. Olen sopiva kumppani. Ei rakasta minua, eikä ole erityisen ihastunut. Tahtoo silti olla kanssani ja katsella mitä meistä tulee. Tietää kyllä minun rakastavan häntä ja tahtoo jatkaa kuten tähänkin asti.
Nyt en yhtään tiedä mitä tekisin, olen totaalisen rikki, enkä pysty kuin itkemään.

Lue lisää

Itse en haluaisi olla suhteessa, jossa toinen ei edes ole ihastunut minuun. Tehän olette pelkkiä kavereita. Miten seksin kanssa? Kirjoitat tuolla alussa että kerran viikossa. Mulle se ei riittäisi. Mies ei ilmeisesti ole kovin seksuaalinen, kerran viikossa tyydyttää oman vähäisen tarpeensa.
Tuo että tahtoo katsella mitä teistä tulee kertoisi minulle, että on muitakin varteenotettavia puolisoehdokkaita. Joku, josta tykkää enemmän.

Seksiä on edelleen kerran viikossa tai harvemmin. Ja sekin ahdistaa minua. Itse haluaisin paljon useammin. Ja kyllä, hän ei ilmeisesti ole kovin seksuaalinen.
Tuntuu kauhealta olla vain sopiva. Väittää kyllä ettei muita ole, eikä haikaile exäänsä. Toisaalta tuntuu, etten voi luovuttaa kun olen löytänyt unelmani, vaikka hän ei minua rakastakaan. Toisaalta olen nyt jo niin rikki, etten tiedä kauanko tähän kykenen. Pahinta on kuitenkin miehen herttaisuus, halailu, suukottelu, asioiden jakaminen, selkeä välittäminen. Epätoivoisena pohdin, että eikö hän vain tunnista omia tunteitaan.

Kaverini kirjoitti:

Päivitystä taas tilanteeseen.
Viimeiset kaksi kuukautta olemme asuneet käytännössä yhdessä ja jakaneet kaiken.
Yritin nyt sitten saada selvyyttä, mikä tilanteemme on.
Kertoi että minun kanssa on mukavaa ja arki sujuvaa. Olen sopiva kumppani. Ei rakasta minua, eikä ole erityisen ihastunut. Tahtoo silti olla kanssani ja katsella mitä meistä tulee. Tietää kyllä minun rakastavan häntä ja tahtoo jatkaa kuten tähänkin asti.
Nyt en yhtään tiedä mitä tekisin, olen totaalisen rikki, enkä pysty kuin itkemään.

Lue lisää

Itse olin reilu puolivuotta vastaavassa tilanteessa, arvaapas miten siinä kävi?
Noh, ei hyvin. Mies totesi lopulta, että olen tosi kiva ja ihana, kumppaniksi sopiva, mutta ku ei tunne mitään ja sitä kuulemma pitäisi olla.

Voi toki olla, että sulle käy paremmin. Mutta itse kysyisin mieheltä ihan suoraan, että ollaanko tässä nyt parisuhteessa ja mitä hän haluaa. Ja kerrot myös rehellisesti, mitä itse haluat ja sanot, että jos parisuhdetta ei ole tarjolla, niin homma kannattaa lopettaa hyvissä ajoin. Kirpaisee, mutta vielä enemmän sattuu mitä enemmän pitkittä.

Kysyin ja kuulemma seurustellaan ja kuulemma tahtoo olla minun kanssani. Miksi tämä sitten sattuu niin helvetisti?

Kaveriko kirjoitti:

Kysyin ja kuulemma seurustellaan ja kuulemma tahtoo olla minun kanssani. Miksi tämä sitten sattuu niin helvetisti?

Ehkä sun pitää sitten lopettaa stressaaminen ja nauttia tilanteesta. :) Vaikka mies on rehellisesti myöntänyt, ettei tunne suuria ihastumisen/rakastumisen tunteita, hän silti haluaa olla kanssasi ja odotella niitä tasaisempia rakastamisen tunteita, jotka varmasti joku päivä löytyvät. Aikaa siinä voi mennä tovi (kuukausia, parisen vuotta), mutta odotellessa voit olla onnellinen miehestä, joka ei etsi hetken huumaa/"sitä tunnetta", vaan haluaa olla hyvän kumppanin (SINUN) kanssa. Elä ja ole onnellinen, että saat olla sellaisen kumppanin kanssa kuin haluat. Kyllä hän on sitoutunut enemmän kuin arvaatkaan.

Kaveriko kirjoitti:

Seksiä on edelleen kerran viikossa tai harvemmin. Ja sekin ahdistaa minua. Itse haluaisin paljon useammin. Ja kyllä, hän ei ilmeisesti ole kovin seksuaalinen.
Tuntuu kauhealta olla vain sopiva. Väittää kyllä ettei muita ole, eikä haikaile exäänsä. Toisaalta tuntuu, etten voi luovuttaa kun olen löytänyt unelmani, vaikka hän ei minua rakastakaan. Toisaalta olen nyt jo niin rikki, etten tiedä kauanko tähän kykenen. Pahinta on kuitenkin miehen herttaisuus, halailu, suukottelu, asioiden jakaminen, selkeä välittäminen. Epätoivoisena pohdin, että eikö hän vain tunnista omia tunteitaan.

Lue lisää

Onko sun unelma oikeasti olla ihmisen kanssa, joka ei sua rakasta? Ihmisen, jolle olet vaan kiva kaveri ja sun kanssa on ihan kivaa olla. Tulee valitettavasti mieleen, että mies ei ole vakavissaan sun kanssa, kunhan vaan on joku jonka kanssa viettää aikaa.

Jos suhteessa ei ole heti alussa intohimoa ja ihastusta molemminpuolin niin mihinkä se siitä muuttuu? Mun mielestä ei ainakaan paremmaksi. Mäkin olin vuosia miehen kanssa, jolla ei suurempia tunteita muhun ollut. Kaikki sanoi, että kyllä se siitä oppii sua rakastamaan ja seksikin alkaa sujua ajan oloon. Eipä vaan alkanut. Tuli ero, kun tajusin, että en ole onnellinen hänen kanssaan, aidosti.

Sä olet rakastunut siihen unelmaan, minkä miehestä olet luonut. Voithan sä odotella loppuikäsi miehen rakastumista sinuun, oma valinta. Kannattaako kuitenkaan?

Järkyttävää lukea tarinasi, joka on aivan kuin omani!
Meillä loppu oli huonompi, kyllästyin hyväksikäytetyn tunteeseen, joka jatkuvasti minua nakersi, ja erosimme lopullisesti jonkin aikaa sitten, pahan riidan jälkeen.
Sitä en vielä tiedä, kuinka kauan toipumiseen menee, milloin pystyn taas luottamaan.

Olitteko pitkään yhdessä? Tiedätkö millainen suhdehistoria miehelläsi oli? Minusta kaikkein pahinta on, etten voi avoimesti ilmaista tunteitani ja saada niihin vastakaikua. Mies on herttainen ja lämmin suurimman osan aikaa, mutta ei kaipaa minua erossa ollessamme. Tunnen myös itseni huijariksi nyt kun asumme yhdessä. Sukulaiset ja ystävät luulevat, että rakastamme toisiamme, mutta eihän asia niin ole, vain minä rakastan. Välillä olen tosi onnellinen ja välillä täysin epätoivoinen.
Tiedän toki, että mies on kokenut kovia ja on hyvin hitaasti lämpenevää sorttia, mutta silti tuntuu pahalta, olla vain sopiva, ei rakas.