Rakas pikkuveljeni 25 v. päätti elämänsä. Olen häntä kaksi vuotta vanhempi isoveli.
Tuska ja katkeruus on suunnaton. Kaikkeni yritin, mutta mikään ei auttanut, mitään ei ole jäljellä. Jos äitiä ei olisi, lähtisin heti omasta toimestani veljeni luokse.
Kirjoitan tänne, koska ei ole ketään, jolle voi puhua. Läheiset syyttävät joko itseään, minua tai veljeni itsekkyyttä. Tyttöystävä jätti, koska en pysty enään mihinkään normaaliin elämään.
Ehkä en kuitenkaan tehnytkään kaikkeani. Ainoa lohdutus on poistuminen tästä maailmasta.
Kiitos maailma, olet ollut minulle hyvä. Veljelleni olit täysi helvetti ja sen vuoksi en voi täällä olla, mutta ilmeisesti kidutus äidin vuoksi jatkuu ja muuta mahdollisuutta ei ole.
Tuska ja katkeruus on suunnaton. Kaikkeni yritin, mutta mikään ei auttanut, mitään ei ole jäljellä. Jos äitiä ei olisi, lähtisin heti omasta toimestani veljeni luokse.
Kirjoitan tänne, koska ei ole ketään, jolle voi puhua. Läheiset syyttävät joko itseään, minua tai veljeni itsekkyyttä. Tyttöystävä jätti, koska en pysty enään mihinkään normaaliin elämään.
Ehkä en kuitenkaan tehnytkään kaikkeani. Ainoa lohdutus on poistuminen tästä maailmasta.
Kiitos maailma, olet ollut minulle hyvä. Veljelleni olit täysi helvetti ja sen vuoksi en voi täällä olla, mutta ilmeisesti kidutus äidin vuoksi jatkuu ja muuta mahdollisuutta ei ole.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Voimia sinulle nuori mies!
Vaikea kuvitella miten voimakkaat tunteen sisälläsi on.
Vaikka en sinua tunne voisin ainakin kuunnella.
Muutama asia on ymmärrettävä.
Ihminen joka lopettaa itsensä ei ole terve enää tehdessään niin.
Siksi koskaan kukaan ei voi myöskään ymmärtää tätä asiaa ollenkaan.
Tämä sinun tulee ymmärtää ja kertoa myös äidillesi. TÄMÄ ON TOTTA.
Nämä asiat olisi sinulle pitänyt kertoa heti tapahtuman jälkeen joku ammattilainen. Näin ilmeisesti ei ole tapahtunut, koska kirjoitat asiasta noin.
Muistakaa siis kaikki ja levittäkää myös tätä tietoa kaikkialle, jossa törmäätte samaan asiaan.
Terve ihminen ei voi ymmärtää sairastunutta mieltä !
Ei koskaan !!
Aina me voimme tehdä toistemme eteen vaikka mitä, mutta miksi emme tee? Siksi, että sillä hetkellä elämää, missä milloinkin olemme, teemme sen, minkä osaamme. Mitään muuta ei ole. SIksi on aivan älytöntä miettiä, että "mitä olisin voinut tehdä enemmän".
Antakaa poismenneelle rauha ja ottakaa oma rauhanne.
Ihmettelen suuresti sitä, että kukaan ei ole sanonut teille näitä asioita.
Mistä mekin maksamme veroja, että nämä " ammattilaiset" eivät puhu selkeitä asioita?
Joskus harmittaa nämä "julkiset " systeemit.
Veljesi on itse vastuussa teostaan. Rinnalla kulkeminen on tärkeää, mutta tulee raja missä toisen apu ei enää kanna. Olette olleet läheisiä kun ikäerokin on noin pieni. Äidin suru on valtava, vaikka hän ei sitä sinulle pysty näyttämään.
Tätä palstaa lukee monia syvän surun kokeneita ja ymmärtävät tuskasi. Kyllä suru ajan myötä helpottaa tai muuttaa muotoa ja jaksaa taas elää. Jos on ylitsepääsemättömän vaikeaa, niin kannattaa tukeutua ammattilaisen apuun.
Elämää emme pysty ennakoimaan. Ei sitä tiedä, mitä tuleva tuo tullessaan.
Osanottoni ja uskon että sinulle on varattuna täällä tehtävä ja myös ihania asioita. Kun aika kuluu niin sitä alkaa vain jaksaa ja lopulla kuulee lintujen laulua ja aistii kevään tuoksun.
Hei nimimerkki, Pikkuveli on poissa.
Otan osaa suruusi ja myös äitisi suruun. Olette todella raskaan asian edessä. Tie on pitkä ja raskas. Tukekaa toisianne. Yrittäkää selvitä päivä kerrallaan. Jossain vaiheessa tulee hivenen helpompaa. Hakekaa apua itsellenne, vertaistuki on paras tuki tilanteessanne. Kurkkaa netistä surunauha.fi -yhdistys itsemurhan tehneiden läheisille. Sieltä löytyy saman kokeneita. Seurakunnan työntekijän luokse, papin tai diakonin, luokse voi myös mennä juttelemaan, ihmisen ei tarvitse selvitä eikä pärjätä,yksin, olemme toisiamme varten. Elämä on epäreilua. Toisilla on suuria vaikeita taakkoja kannettavana, kuten pikkuveljelläsi oli. Ja nyt on teillä omaisilla. Mitä pikkuveljeni toivoisi nyt sinulta, äidiltäsi... Varmaankin, että te yrittäisitte jatkaa elämäänne, häntä muistaen. Autoit häntä ja teit sen mitä voit, ole siitä tyytyväinen, mutta älä yhtään soimaa itseäsi, enempään et pystynyt.
Voimia, jaksamista,
Pirkko-pappi
Surullista että olet saanut noin tylyä kohtelua läheisiltä. Itsemurha herättää voimakkaita tunteita mutta syyttely on aivan turhaa.
Itsesyytöksiä oli minullakin läheisen ystävän itsemurhan jälkeen ja kuten sinä, minäkin koitin auttaa viimeiseen asti muttei se riittänyt.
Sinä olet kuitenkin tärkeä ja sinun elämäsi jatkuu. Vertaistuki on korvaamaton apu, Diakonille voit varata ajan keskustelua varten.
On tärkeetä että voi puhua heti surutyön alussa. Etsi ihminen joka kuuntelee. Se on nyt tärkeintä mitä voi tehdä itsellesi