Jobin kirjassa kerrotaan miten elämä kohtelee kaltoin Jobia niin että hän toivoo jo kuolemaakin mikä pelastaisi hänet kärsimyksiltä. Job syyttää Jumalaa siitä että hän joutuu kärsimään syyttömästi, ja ystävät vielä lisäävät painolastia ja syyllistävät jobia minkä ehtivät.
Kertomuksesta tulee elävästi mieleen nykypäivän monet syyllistäjät ja ihmisiä karsinoivat uskovat: synneistäsi sinä kärsit, et ole uskossa, etkä uudestisyntynyt, tee sitä ja tee tätä, jättäydy, antaudu, tee ratkaisu ja vaikka mitä. Kaikki nämä ovat ehdollisen rakkauden ja todellisuudessa rakkaudettomuuden tunnusmerkkejä kun oma itsekkyys saa voiton eikä lähimmäisen taakkaa haluta kantaa.
Erään evankelioimisliikkeen uskova kehui itseään ystävälleen joka oli joutunut masennuksen takia psykiatriseen hoitoon: ”Minulla menee hyvin, koska MINÄ uskon Jumalaan” Tällainen usko edustaa pelkkää moralismia ja kuvaa sataprosenttisesti ihmisen omaa, itse valittua ja itse tehtyä uskoa, jossa ihminen asettaa oman itsensä ja erinomaisuutensa muillekin mittapuuksi.
Kertomuksesta tulee elävästi mieleen nykypäivän monet syyllistäjät ja ihmisiä karsinoivat uskovat: synneistäsi sinä kärsit, et ole uskossa, etkä uudestisyntynyt, tee sitä ja tee tätä, jättäydy, antaudu, tee ratkaisu ja vaikka mitä. Kaikki nämä ovat ehdollisen rakkauden ja todellisuudessa rakkaudettomuuden tunnusmerkkejä kun oma itsekkyys saa voiton eikä lähimmäisen taakkaa haluta kantaa.
Erään evankelioimisliikkeen uskova kehui itseään ystävälleen joka oli joutunut masennuksen takia psykiatriseen hoitoon: ”Minulla menee hyvin, koska MINÄ uskon Jumalaan” Tällainen usko edustaa pelkkää moralismia ja kuvaa sataprosenttisesti ihmisen omaa, itse valittua ja itse tehtyä uskoa, jossa ihminen asettaa oman itsensä ja erinomaisuutensa muillekin mittapuuksi.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kirjoituksesi on täyttä asiaa. On huomattava, että ennen koettelemuksia itse Jumala määritteli Jobin vanhurskaimmaksi ihmiseksi maan päällä. Job ei tehnyt mitään sellaista, eikä hän elänyt julkisynnissä, minkä takia hän olisi joutunut kärsimään. Raskaan kärsimysvaiheen päätyttyä Jumala ei selittänyt Jobille kärsimysten syytä, Jobin monet "miksi" -kysymykset jäivät vastausta vaille. Job ymmärsi, että hän oli oppinut tuntemaan Jumalan uudella tavalla, kaikkivaltiaana Jumalana, jonka vallassa kaikki on - Job huomasi, että hän oli aikaisemmin tuntenut Jumalan vain ikäänkuin "korvakuulolta".
Kertomasi evankelioimisliikkeen hurskauttaan kehuva uskova näyttää yksittäistapaukselta. Kirkon piirissä toimivissa herätysliikkeissä ei ole opetuksessa kyseistä asennetta kärsimystä ja kärsivää kohtaan. Meidän on tunnustettava, että meissä kaikissa on lakihenkisyyttä, joka saa meidät kuvittelemaan, että me rukoustemme, hartauselämämme, rakkaudellisten tekojemme tai Jumalalle antautumisemme perusteella ansaitsemme Jumalalta onnellisen ja ehjän elämän. Kun meillä menee hyvin, meidän asenteemme vääristyy. Job ilmaisee tämän hyvin osuvasti:
Job 12:5 "Turvassa olevan mielestä sopii onnettomuudelle ylenkatse; se on valmiina niille, joiden jalka horjuu."
Ehkä tässä kuvastuu parhaiten se uskonkuuliaisuus, mitä Job tunsi Jumalaa kohtaan kaikkien kärsimystensäkin keskellä. Vaikka kuinka tuli lunta tupaan, silti hän ei kironnut Jumalaansa, vaan mieluummin oman elämänsäkin.
Ajatuksella "Herra antoi, Herra otti, kiitetty olkoon Herran nimi"
Täytyy muistaa, että Jumala ei itse aiheuttanut Jobille näitä kärsimyksiä, ellei lukuun lasketa sitä, että Jumala antoi Jobin:in saatanan käsiin koeteltavaksi ja rusikoitavaksi. Jumala kuitenkin pyysi säästämään hänen henkensä.
Nykyään kun niin herkästi syytetään Jumalaa kaikesta pahasta ja unohdetaan se, että saatanakin on olemassa ja saa tekemään ihmisessä ja ihmiselle kaikenlaista pahaa.
http://www.pihkala.net/Kirjat/Job.pdf
Lisäksi usein jää huomaamatta, että kun Job oli koettelemuksen kestänyt eikä sortunut kiroamaan Jumalaa kuten saatanan tarkoitus oli, hänellä oli kaikkea monin kerroin sen jälkeen. Vaimokin jo kehoitti Jobia kiroamaan Jumalan mutta Job vahva uskossaan. Tämä on väkevä kertomus ihmisen ja Jumalan suhteesta.