Kuinka käsitätte valinnanvapauden? Onko meillä vapaus valita hyvä tai paha? Kuinka Jumala voi tehdä ihmisestä hyvän jos ihminen ei itse yritä tehdä parannusta? Eikö se ole valinnanvapauden vastaista? Kuinka ns. uudestisyntynyt voi tehdä syntiä jos hänellä on pyhä henki aina oppaanaan? Voiko hän?Hyväksyykö Jumala synnin tekemisen? Vai voiko Jumala estää ihmistä tekemästä syntiä?
valinnanvapaus ja vastuullisuus
cos1
9309
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Mitä käytännössä tarkoittaa se että Jumala tekee meistä vanhurskaita ilman omia ponnistelujamme? Onhan selvää ettei taivaassa(tai selestisessä valtakunnassa) voi tehdä syntiä. Miksi olemme syntyneet tänne maanpäälle jos Jumala on kerran se joka valitsee ne jotka hän haluaa pelastaa ja TEKEE heistä täydellisiä? Eikä teoillamme ole merkitystä? Mikä on kaiken tarkoitus? Minulla ei ole mitään uskonnollista kriisiä, vaan haluan vain kuulla selityksiänne, kun en ole koskaan oikein ymmärtänyt kuinka joku voi uskoa sekä valinnanvapauteen sekä siihen ettei omilla teoillamme ole merkitystä. Perustelkaa vastauksenne
Henki on altis, mutta liha heikko. Minun ymmärrykseni mukaan me (lähes kaikki) teemme väärin monessa asiassa joka päivä sekä tieten että tietämättämme.
Käsitän kuitenkin sanan synti tilaksi, jossa ollaan erossa yhteydestä Jumalaan. Tästä yhteydestä tietoisena vaikka olenkin syntinen ja erehtyväinen saan syntisyyttäni joka hetki myös anteeksi Jumalan tahdosta ja voimasta. Olen armon alla.
Väärän ja pahan, synnin, olemukseen kuuluu kaikki se, mikä on vastoin elämän ja rakkauden lakeja. Siksi jokainen ihminen, joka syö ja kuluttaa yli sen mikä on kohtuus, tekee väärin, jokainen joka turmelee luontoa, kohtelee väärin eläimiä, lapsia tai muita ihmisiä, vihastuu veljeensä... totta kai, kaikki mikä on Raamatussa erikseen kielletty ja vielä uudet pahat keksinnöt päälle (ei huumeita Raamatussa kielletä, mutta ne ovat vastoin rakkauden kaksoiskäskyä).
Mutta jatkuvassa yhteydessä Jumalaan, rukouksessa, vaelluksessa Hänen kasvojensa alla me joka hetki voimme myös tehdä parannusta.
Jumalan suosiota ei osteta sillä, että hampaat irvessä autetaan lähimmäistä - parempi on, että vasen käsi ei tiedä mitä oikea tekee, että auttaa ja antaa omasta kyllyydestään (vaikka sitä maallisesti olisikin vain vähän). Hän näkee sydämemme, siinä ei teot auta. Hyvät teot on uskon ja rakkauden hedelmä, ei niin päin kuin mormonit opettavat, että niillä päästään Jumalan rakkauteen ja suosioon ihan taivaan korotuksiin asti.
Mistä olet saanut sen käsityksen, että vain omin keinoin voimme pelastua korotukseen? Tekstisi on muuten hyvää, mutta tuo loppukaneetti antaa väärän todistuksen opetuksistamme.
Opetamme, että ihmisen on tehtävä oma osansa, mutta "parhaammekin tehtyämme pelastumme vain armosta". Ihminen tuomitaan Raamatun mukaan tekojensa mukaan.
Hyvä kirjoitus. Kiitos :)
Niin juuri, eli TEEMME parannusta. Mikä on mielestäsi parannuksen tekemistä jollei se että lakkaa tekemästä väärin? Jumala on käskenyt meidän olla puhtaita, mutta kuinka puhdas ihminen voi tehdä syntiä? Eihän ihminen silloin ole puhdas. Jos haluamme tehdä parannuksen, niin varmaan myös päätämme ja yritämme olla tekemättä syntiä, vai kuinka? Eihän se muuten ole parannus. Olen samaa mieltä että hyvät teot ovat uskon ja rakkauden hedelmä, mutta eikö se että jos emme tee niitä osoita ettei meillä ole uskoa ja rakkautta. Eli kyllä meidän täytyy "ostaa" Jumalan suosio, tekemällä hyviä tekoja, ja nimenomaan juuri siksi että teemme niin rakkaudesta muita sekä Jumalaa kohtaan. Mutta myös sitten teemme niitä, koska eihän rakkaudesta ole hyötyä jos se ei näy teoissamme, ja päinvastoin.
Meillä on vapaus valita, teemmekö oikein vai väärin, mutta olemme silloin vastuussa seurauksista. Meidät tuomitaan myös tekojemme mukaan (eikä vain suullisen uskontunnustuksella).
On itsestään selvää, että Jumala ei voi tehdä ihmisestä hyvää, ellei itse tee parannusta. Pyhä Henki auttaa ihmistä, joka ottaa vastaan evankeliumin, mutta ihmisen on itse yritettävä.
Uudestisyntyminen on pitkä prosessi kasteen jälkeen, jonka aikana ihminen pyrkii voittamaan heikoudet. Vaikka kastetulla ihmisellä on oikeus Pyhän Hengen johdatukseen, ihminen on kuitenkin erehtyväinen ja heikko, ja sen vuoksi tekee myös syntiä. Mutta jatkuvalla parannuksen teolla voittaa heikoudet.
Jumala ei hyväksy syntiä, mutta Hän on valmis ottamaan vastaan parannuksen tekijän. Jumala voisi estää ihmistä tekemästä syntiä, mutta se estäisi ihmistä itseä kasvamasta ja olisi tahdonvapauden vastaista. Joskus ihmistä suojellaan kiusuksista, ja meitä kehoitetaan myös rukoilemaan, että emme joutuisi meille ylivoimaiseen kiusaukseen.
Nimensä arvoinen viesti. KIITOS!
Hei Cos1,
Mielenkiintoisen kysymyksen esitit... Olin aikuinen liittyessäni kirkkoon ja odotin kovasti Pyhän Hengen kumppanuutta. Uskoin että jos oikein hyvin seuraisin Pyhän Hengen johdatusta, niin voisin tehdä aina oikein ja minulle ei sattuisi mitään pahaa koska Pyhä Henki varoittaisi minua kaikesta vaarasta etukäteen. Toisin kävi, olin aivan yhtä erehtyväinen kuin ennenkin ja petyin itseeni ja kykyyni seurata Pyhää Henkeä. Kunnes sitten, vuosien saatossa minulle on valjennut pikku hiljaa seikka jos toinenkin, jotka ovat auttaneet minua ymmärtämään valinnan vapautta ja Pyhän Hengen kumppanuutta paremmin. Ymmärsin että jos Pyhä Henki koko ajan 24h/vrk 7pv/ viikossa, jne. neuvoisi mitä tehdä, niin en oppisi mitään, sillä virheistäkin oppii. Jos tekisin 100% oikein aina, niin enhän tarvitsisi Kristuksen sovitusta. Mutta koska teen virheitä ja syntiä, tunnen todella vahvasti että tarvitsen Kristuksen sovitusta osakseni, en ainoastaan silloin kun liityin kirkkoon vaan joka päivä. Joka päivä yritän muistaa pyytää anteeksi virheitäni ja syntejäni ja joka päivä yritän elää enemmän Kristuksen opetusten mukaan. Joskus kun minua ottaa aivoon jonkun toisen ihmisen teot tai sanat ja tekisi mieleni sanoa pari valittua sanaa, mietin hiljaa mielessäni omia syntejäni joita olen elämässäni tehnyt ja totean että minulla ei ole mitään syytä arvostella toisia ihmisiä... Meille on annettu valinnanvapaus, vapaus valita hyvän ja pahan välillä tai hyvän ja hyvän välillä. Mutta me emme voi valita tekojemme seurausta. Pyhä Henki todistaa Kristuksesta ja muistuttaa meitä Jeesuksen sanoista ja opeista, Paholainen yrittää harhauttaa meitä ja sitten me itse olemme erehtyväisiä ja vajaavaisia, samoin kuin kaikki muutkin ympärillämme olevat ihmiset. Jotenkin minusta tuntuu että tärkein asia minkä opimme täällä maailmassa ollessamme on usko Jeesukseen Kristukseen, usko siihen että olemme kaikki Jumalan lapsia ja että Hän rakastaa meitä todella paljon JA MEIDÄN TULISI RAKASTAAMUITA NIINKUIN ITSEÄMME. Taivaan portilla ei auta lista hyistä töistä jos sydämessämme meillä ei ole rakkautta lähimmäisiämme kohtaan. Mitä kauemmin elän, sitä enemmän huomaan oman vajaavaisuuteni ja sitä enemmän hyväksyn ja rakastan muita ihmisiä. Jumala ei halua pakottaa ihmisiä tekemään oikein, siksipä hän antaakin ihmisten valita myös paha ja tehdä muille ihmisille paljon pahaa. Jos Jumala heti rankaisisi pahan valinneita ihmisiä, niin kukaan ei valitsi väärin, kukapa haluaisi kärsiä. Pyhä Henki ja omatunto auttavat meitä valitsemaan hyvän pahan sijaan, mutta koska olemme erehtyväisiä joskus luulemme että joku asia olisi hyvä tehdä, vaikka se ei olisikaan niin hyvä ratkaisu. Siksipä kaikkein tärkeimmissä asioissa Jumala ei ole jättänyt meitä oman ymmärryksemme varaan vaan hän on antanut käskyjä jotka opettavat meille mikä on oikein mikä väärin. Huh, tulihan tekstiä :)
Joo, olen itse samaa mieltä, halusinkin kuulla juuri muiden uskontojen ajatuksia tästä(luterilaiset ja uudestisyntyneet jne.), koska tällä palstalla on aikaisemmin ollut puhetta armosta ja teoista ym. Siksi esitin nuo kysymykset, koska mielestäni vapaan tahdon periaate ja se että Jumala ikäänkuin tekisi meistä hyviä ilman omia ponnistelujamme ovat ristiriidassa toistensa kanssa. Jos omia ponnistelujamme ei vaadita, niin mikä ihme sitten on elämämme tarkoitus?