Te laajalti matkustaneet ja maailmaa tuntevat, kertokaa muiden maiden piispoista.
Siis meillä on nyt tiukka piispa, joka noudattaa kanonista lakia. Muutamat eivät pidä tästä, vaan kaipaavat leppoisampaa johtajaa, joka katsoo läpi sormien esim. avioeroja jne.
Onko meidän piispamme ainoa laatuaan? Jos on, olemmeko viimeinen maa, jossa katolilaisten odotetaan noudattavan kirkon lakeja ja määräyksiä? Jos ei, onko muualla maailmassa mielenosoituksia piispan residenssin edustalla?
Siis meillä on nyt tiukka piispa, joka noudattaa kanonista lakia. Muutamat eivät pidä tästä, vaan kaipaavat leppoisampaa johtajaa, joka katsoo läpi sormien esim. avioeroja jne.
Onko meidän piispamme ainoa laatuaan? Jos on, olemmeko viimeinen maa, jossa katolilaisten odotetaan noudattavan kirkon lakeja ja määräyksiä? Jos ei, onko muualla maailmassa mielenosoituksia piispan residenssin edustalla?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Ei piispa Paul katsonut sormien läpi avioeroja. Lukekaa hänen saarnojaan, jos saatte niitä käsiinne. Studiumista saattaa löytyä, ellei omassa kirjahyllyssänne ole. Hänen puheidensa sävy oli rakastava ja lempeä, mutta ei kanonisen lain vastainen.
Katolisen maailman reuna-alueilla eli periferiassa on melko yleistä se, että pienen ryhmän identiteetin vahvistamiseksi korostetaan vahvaa ryhmäkuria ja pönkitetään nimenomaan muista ryhmistä erottavia tekijöitä.
Ja vielä kun on kyseessä ensimmäistä kertaa elämässään piispana toimiva henkilö, joka tulee hyvin toisenlaisesta, vahvasti katolisesta ympäristöstä ja joutuu siten toimimaan itselleen vieraassa ja ehkä pelottavassakin ympäristösssä, on ymmärrettävää, vaikkakaan ei välttämättä hyväksyttävää, että kanoninen laki ja sen noudattamisen valvominen ylikorostuu.
Piispa on yksinkertaisesti lähtenyt yli-innokkaasti liikkelle ja ensimmäisessä mutkassa on mopo karannut käsistä. Hän on joutunut pattitilanteeseen, jossa hänen itsetuntonsa ei salli virheiden tunnustamista, mutta jossa kuitenkin entisen linjan jatkaminen pahentaa tilannetta edelleen.
...kummastakin asiallisesta selvityksestä. Jäin silti yhä mettimään aivan alkuperäistä kysymystä. Onko siis Suomi maailman katolisista hiippakunnista aivan muista poikkeava kurinpidollisesti? Nyt alkoi vaikuttaa, että piispasta ei jotkut vain tykkäisi tyyppinä.
Suomi on sikäli ihmeellinen paikka, että meillä ei ole omia hiippakuntapappeja ollenkaan ja piispakin on muualta tullut. En kiellä etteikö tämä aiheuttasi ongelmia kommunikaatiossa jotka johtuvat kultuuriympäristön eroista. Mutta tästä huolimatta on syytä muistaa, että vaikka ollaan Suomessa niin kirkon opetusta tulee noudattaa. Tämä koskee eritoten piispaa (sekä myös papistoa). Piispan ja pappien tulee siis opettaa katkismuksen ja kanonisen lain mukaan. Jos ihmiset ei tottele, niin se on sitten ihmisten oma vika, jos kadotuksen johtavalle tielle kääntyvät.
Ongelmat johtuvat minusta paljolti piispa Paulin ajoilta, jolloin pappiskutsumusten suhteen ei pistty tikkuakaan ristiin. Meillä on puolalainen piispa ja paljolti puolalainen papisto vaikka olemme suomalaisia.
Tosin jos tarkkaan historiaa lukee, niin ongelmamme alkoivat jo paljon aiemmin kun Buckx ja Cobben olivat piispoina ja sortivat omia hiippakuntapappejamme. Ei tietenkään ollut ihme että uusia kutsumuksia ei ollut montaa.
Nyt siis minusta kannataa pitkällätähtäimellä pyrkiä hankkimaan meille omia hiippakuntapappeja, niin monet ongelmat tulevat vähenemään itsestään.
Mutta sillä, että meitä jotaisi suomen kansalisuuden omaava pappi, joka ei kuitenkaan pyrkisi hankkimaan suomalaisa pappeja tänne ja joka ei muutenkaan noudattaisi katekismuksen opetusta, ei päästäisi puusta pitkälle.
samanlaisia ongelmia esiintyy maailman muissakin katolisissa hiippakunnissa, seurauksena Vatikaanin miehityspolitiikasta: nykyisen paavillisen linjan kannattajat haluavat turvata tämän pre-konsiliaarisen agendan ainakin seuraavaksi 50 vuodeksi paavin vaihtumisen jälkeenkin. Tämän takia avaramieliset ja liberaalimman suuntauksen (vat 2-hengen sisäistänee) papit eivät ole enää heille kelpoisia piispaksi korotettaviksi. Yhä useammat hiippakunnat ympäri maailman on saatettu ongelmiin aivan vastaavanalaisella nimityspolitiikalla ja siitä seuraavilla ongelmilla kuin mitä olemme nyt joutuneet muutaman vuoden Suomessakin seuraamaan. Samanlaisia kriisejä ja samanlaista kuohuntaa on moniaalla.
kysymys tulkinnasta, myös silloin kun puhutaan katekismuksesta ja kirkkolaista. Nykyinen piispa ei osaa tulkita, hänelle kaikki on kirjaimellisesti luettavissa ja sanasta sanaan arkitodellisuuteen pakotettavaa. Piispan tominta ei ole normaalia kirkkolain ja opin noudattamista, vaan tulkintakyvytöntä fundalismia. Siitä seuraa suuri osa ongelmista, ei sinänsä lain ja opin noudattamisesta, joiden suhteen piispa Verschurenin piispakausi oli esimerkillinen.
taisin viestissäni kehitellä uuden sanan: fundalismi. Tähtäsin kyllä perinteiseen fundamentalismiin, mutta taas kerran olivat sormet vikkelämmät kuin järki.
Tietääkseni mm. Sveitsissä on ollut melkoisesti Vatikaanin nimittämän konservatiivipiispan vastaista tyytymättömyyttä ja liikehdintää.
Muistikuvani on epämääräinen, mutta eikös Islantiin yritetty iatuttaa piispaa, jota kansa ei hyväksynyt, ja paavi joutui perääntymään ja vaihtamaan suosikkinsa nykyiseen Reykjavikin hollantilaissyntyiseen piispaan Gijseniin.
että Sveitsissä saivat hiippakuntalaiset sen, että Vatikaanin oli pakko kutsua pois ongelmallinen "laskuvarjopiispa" ja nimittää tilalle hiippakunnan hyväksymä. Samoin hollannista siirrettiin hiippakuntalaisten vastarintaliikkeen vaatimuksesta äärikonservatiivinen piispa pois ja parempi tilalle. Se hollantilaisissa vastustusta herättänyt piispa siirrettiin Islantiin, onkohan mainitsemasi tai sitten hänen edeltäjänsä. Ainakin tällaiset tapahtumat tulivat viime vuosikymmeniltä.
Joo, noihan olikin.