Uusi testamentti ei missään samasta Jeesusta Jumalaan; Poika on aina Isän vallan alainen. Pisimmälle kohti samaistusta etenee Johanneksen evankeliumi, jossa Jeesus esiintyy pre-eksistenttinä taivaasta tulleena olentona, mutta sielläkin säilyy ero Isän ja Pojan välillä (vaikka heidän sanotaankin olevan ”yhtä”); Isä on lähettänyt Pojan. Nykytutkimukselle on kuitenkin selvää, että neljäs evankeliumi on loitonnut kauas varhaisemmista kristologisista katsomuksista. Eräissä Uuden testamentin kerrostumissa Jeesus on selvästi ihminen, jonka Jumala on valinnut käyttöönsä tiettyä tarkoitusta varten ja korottanut uuteen asemaan. Käsitys Jeesuksesta Jumalan valittuna palvelijana tulee selvimmin ilmi Apostolien tekojen saarnoissa, joita pitävät Pietari ja Paavali. Epäilemättä puheiden lopullisesta asusta on vastuussa teoksen kirjoittaja ”Luukas”, mutta hän lienee myös käyttänyt vanhan juutalaiskristillisen perinteen kristologisia ilmauksia.
Pietarin ja Paavalin saarnoissa lausutaan, että Jeesus oli ”Jumalan teitä (israelilaisia) varten valitsema mies” (Apt 2:22), ”hänen (Jumalan) Voideltunsa”, jonka hän oli ennalta valinnut (Apt 3:18,20 4:26), Jumalan ”palvelija” (3:13) tai ”pyhä palvelija” (4:27), jonka ”Jumala on nostanut kuolleista” (3:26). Hän oli Luukkaan Pietarin sanoin mies, jonka valinnan Jumala todisti ”niillä voimateoilla, merkeillä ja ihmeillä, joita Jeesus hänen lähettämänään teki teidän keskuudessanne” (Apt 2:22). Luukkaan Paavali täsmentää, että Jumala ”voiteli hänet Pyhällä Hengellä ja voimalla” ja että hän ”kulki ympäri maata, teki hyvää ja paransi kaikki jotka olivat joutuneet Paholaisen valtaan, sillä Jumala oli hänen kanssaan” (Apt 10:38). Apostolien teot tähdentää että Jeesus kuoli Jumalan suunnitelman mukaisesti; Jumala myös herätti hänet kuolleista ja teki hänet ”Herraksi ja Messiaaksi” (Apt 2:36). Tällä tavalla Jumala teki Jeesuksen ”pojakseen”: ”Minkä Jumala lupasi meidän isillemme, sen hän on täyttänyt… Hän on herättänyt Jeesuksen kuolleista, niin kuin toisessa psalmissa sanotaan: Sinä olet minun Poikani, tänä päivänä minä sinut synnytin.” (Apt 13:32-33). ”Jumalan poika” nimitystä oli vanhastaan käytetty muun muassa kuninkaista, joilla katsottiin olevan Jumalalta saatu tehtävä. Ei ole sattuma, että Apostolien teoissa siteerattu toinen psalmi liittyy alkuaan valtaistuimellenousun rituaaliin Jerusalemin hovissa.
Kauan ennen Apostolien tekojen kirjoittamista Paavali lainasi vanhaa uskontunnustusta, jonka mukaan Jeesus oli ”Jumalan Poika, jolla on valta, ylösnousemuksessa tähän asemaan asetettu” (Room 1:4). Paavali uskoi, että Jeesus tulee suorittamaan varsinaisen tehtävänsä Jumalan Poikana (läheisessä) tulevaisuudessa: kristityt odottavat ”taivaasta hänen poikaansa, jonka hän herätti kuolleista, Jeesusta, joka pelastaa meidät tulevalta vihalta” (1 Tess 1:9-10) Voitettuaan maailmaa nyt hallitsevat vihamieliset henkivallat Poika luopuu vallasta ja ”alistuu sen (Jumalan) valtaan, joka on saattanut kaiken hänen valtaansa, ja niin Jumala hallitsee täydellisesti kaikkea” (1 Kor 15:28). Tämän selvemmin tuskin voi ilmaista alistussuhdetta, joka Paavalin mukaan vallitsee Isän ja Pojan välillä.
Pietarin ja Paavalin saarnoissa lausutaan, että Jeesus oli ”Jumalan teitä (israelilaisia) varten valitsema mies” (Apt 2:22), ”hänen (Jumalan) Voideltunsa”, jonka hän oli ennalta valinnut (Apt 3:18,20 4:26), Jumalan ”palvelija” (3:13) tai ”pyhä palvelija” (4:27), jonka ”Jumala on nostanut kuolleista” (3:26). Hän oli Luukkaan Pietarin sanoin mies, jonka valinnan Jumala todisti ”niillä voimateoilla, merkeillä ja ihmeillä, joita Jeesus hänen lähettämänään teki teidän keskuudessanne” (Apt 2:22). Luukkaan Paavali täsmentää, että Jumala ”voiteli hänet Pyhällä Hengellä ja voimalla” ja että hän ”kulki ympäri maata, teki hyvää ja paransi kaikki jotka olivat joutuneet Paholaisen valtaan, sillä Jumala oli hänen kanssaan” (Apt 10:38). Apostolien teot tähdentää että Jeesus kuoli Jumalan suunnitelman mukaisesti; Jumala myös herätti hänet kuolleista ja teki hänet ”Herraksi ja Messiaaksi” (Apt 2:36). Tällä tavalla Jumala teki Jeesuksen ”pojakseen”: ”Minkä Jumala lupasi meidän isillemme, sen hän on täyttänyt… Hän on herättänyt Jeesuksen kuolleista, niin kuin toisessa psalmissa sanotaan: Sinä olet minun Poikani, tänä päivänä minä sinut synnytin.” (Apt 13:32-33). ”Jumalan poika” nimitystä oli vanhastaan käytetty muun muassa kuninkaista, joilla katsottiin olevan Jumalalta saatu tehtävä. Ei ole sattuma, että Apostolien teoissa siteerattu toinen psalmi liittyy alkuaan valtaistuimellenousun rituaaliin Jerusalemin hovissa.
Kauan ennen Apostolien tekojen kirjoittamista Paavali lainasi vanhaa uskontunnustusta, jonka mukaan Jeesus oli ”Jumalan Poika, jolla on valta, ylösnousemuksessa tähän asemaan asetettu” (Room 1:4). Paavali uskoi, että Jeesus tulee suorittamaan varsinaisen tehtävänsä Jumalan Poikana (läheisessä) tulevaisuudessa: kristityt odottavat ”taivaasta hänen poikaansa, jonka hän herätti kuolleista, Jeesusta, joka pelastaa meidät tulevalta vihalta” (1 Tess 1:9-10) Voitettuaan maailmaa nyt hallitsevat vihamieliset henkivallat Poika luopuu vallasta ja ”alistuu sen (Jumalan) valtaan, joka on saattanut kaiken hänen valtaansa, ja niin Jumala hallitsee täydellisesti kaikkea” (1 Kor 15:28). Tämän selvemmin tuskin voi ilmaista alistussuhdetta, joka Paavalin mukaan vallitsee Isän ja Pojan välillä.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Vanha Raamatun käännös:"Kolme on taivaassa, Isä, Sana ja Pyhä Henki, jotka yhtä ovat"
Tuossahan on todistus kolminaisuudesta.