Mannaa Jumalan lapsille

Ja kun rukoilette, niin älkää tyhjiä hokeko niinkuin pakanat, jotka luulevat, että heitä heidän monisanaisuutensa tähden kuullaan. Tästä opimme, että kuta suurempi hartaus hengessä on, sitä vähemmän käytetään sanoja. Tiedämmehän, että on täysin mahdotonta ilmaista ajatuksiaan niin kuin mielellään tahtoisi. Tällaiset harvat sanat ovatkin sisällykseltään aina niin suuria ja syviä, että niitä ei voi ymmärtää se, jolla ei ole edes osaksi samaa henkeä. Lihallisten ihmisten mielestä tällaiset sanat ovat aina halpoja, aivan mehuttomia ja mauttomia, he kun itse toimittavat tehtävänsä monisanaisesti ja suuriäänisesti. He näet luulevat, että heitä kuullaan heidän paljon puheensa tähden. Salomo sanoo: Joka siunaa ystäväänsä isoäänisesti aamulla varhain, sille se luetaan kiroukseksi (Sananl. 27:14). Hän näet tekee asian epäilyksenalaiseksi. Jokainen luulee hänen tahtovan antaa huonolle asialle kauniin leiman, koska hän on niin kiivaasti sen puolesta, mutta siten hän vain pahentaa asian.

Samoin jos luullaan, että Jumalaa on ylistettävä monisanaisesti, huudolla ja pauhinalla, käyttäydytään aivan kuin hän olisi kuuro eikä tietäisi mitään ja aivan kuin me pyrkisimme herättämään hänet ja neuvomaan häntä. Tällainen väärä usko koituu pikemminkin Jumalan pilkaksi kuin ylistykseksi.
Päivän teksti Martti Lutherin hartauskirjasta Mannaa Jumalan lapsille.
Matt. 6:7 - tiistai 24. helmikuuta