Joskus uskovaiset luulevat (ja asiasta paasaavat) että ateistit ovat masentuneita ja elävät ankeaa elämää. Haluan siis vaan kaikille julkistaa: En usko mihinkään jumalaan. Elän elämääni täysin ilman uskontojen kahleita. Olen onnellinen, elän täyttä elämää! :)
Olen onnellinen!
Ateisti
311009
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 31
Vanhimmat
mulla on paljon kavereita hieno harrastus ja muuta.. miks en olis onnellinen ilman uskontoja..
Ilmoittaudun samaan porukkaan :-)
Joskus ateistit luulevat (ja asiasta paasaavat) että uskovat ovat masentuneita ja elävät ankeaa elämää. Haluan siis vaan kaikille julkistaa: uskon Jeesukseen. Elän elämääni täysin kahleitta. Olen onnellinen, elän täyttä elämää! :)
Niin sitä pitää. Elämä on tehty nautittavaksi. Uskomuksia on miljoonia, niiden tunnustamisen perusteella ei ihmisiä pidä luokitella, vaan heidän tekojensa ja asennoitumisensa mukaan.
Uskontojen edustajat jakavat ihmiset kahteen leiriin: me pelastetut - muut.
Mutta minun mielestäni ei ole mitään pelastettuja ja kadotukseen joutuvia sieluja! Tässä elämässä voit luoda oman taivaasi tai helvettisi, ja välittää sitä seuraaville sukupolville.
Minäkään en tunnusta mitään uskontoa omakseni. En silti elä henkisessä tyhjiössä, rahaa himoiten ja huumeilla mässäillen. Elän ihmetellen tätä suurta maailmankaikkeutta ja ihmismielen monia ulottuvuuksia. Tutkin mielenkiinnolla erilaisia myyttejä: Vanhan testamentin synkkiä ja verisiä tapahtumia, kreikkalaisten sankaritarujen nokkeluuksia, Kalevalan muinaisia tapahtumia...
Jos uskotte olevanne pelastuneita niin hyvä. Älkää kuitenkaan kuvitelko että sama ajatusmalli kävisi kaikille. Uskonnon muottiin pakottaminen aiheuttaa traumoja, patoutumia ja äärimmillään sotia.
Mutta mitä sitten vaikka täällä kaikki olisikin "hyvin" mutta kun kuolet joudut kadotukseen iankaikkisesti. Ihminen on luotu ylistämään Herraa ei maallista mammonaa!
Kadotusta ei ole. Se on mytologinen käsite, jolla ei ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa.
"Ihminen on luotu ylistämään Herraa ei maallista mammonaa!"
Herra siis loi ihmisen ylistämään itseään. Aika narsisti.
Ja Herra/maallinen mammona... eikö muita vaihtoehtoja ole?
Minä näen muita ylistämisen arvoisia asioita joka päivä.
Mikä saa sinut kuvittelemaan että ateistina ylistäisin maallista mammonaa!
Helvetti syntyi kun Roomassa kehittyvään kristinuskoon yhdistyi piirteitä useista sen ajan suosikkiuskonnoista. Yhdessä uskonnossa kuolleet menivät taivaaseen "Taivaanisän" (Jupiter
En ole koskaan kuulunut mihinkään kirkkoon.
Minua ei ole kastettu.
En ole koskaan saanut uskonnollista opetusta.
Sittemmin etiikan tunneilla opiskellut,
että mitä se sellainen uskonto edes on...
Eli olen niin ateisti,
että en ole koskaan edes pohdiskellut mitään
uskonnollisia asioita.
Koskaan ei ole edes käväissyt mielessä että
jotain jumalaa, suurta suunnitelmaa tai ylipäätään yhtään mitään olisi olemassa.
Olen siis oiva esimerkki siitä,
millainen ihminen on ilman uskonnon tuputusta ja opetusta lapsuus iässä.
En ole koskaan "kaivannut" minkään suuren voiman olemassaoloa, apua ja tukea.
Helppoa :)
On se kumma, ettet ole koskaan mitään suurempaa voimaa kaivannut tai pohdiskellut. Mutta mitähän pirua teet tällä palstalla? Et taida olla ihan rehellinen itsellesi, sillä jokainen ihminen tarvitseee jotain, mihin toivonsa asettaa oli se sitten raha, valta tai jopa Jumala.
Hyvä jos et ole kaivannut ikinä mitään tukea. Sinulla voi siis olla asiat kohdallaan, mutta jokin alitajuntainen epävarmuus on aina mielessä:"entä jos..." Tätä ei kukaan ateisti suostu tunnustamaan ja uskonkin, että ihminen ei sitä edes tiedosta itse. Onkohan sinulla näin?
Suosittelen vahvasti sinulle ja muillekin näinkin tärkeiden asioiden pohdiskelua, muuten niistä on turha tulla kenellekään selittämään!
"jokainen ihminen tarvitseee jotain, mihin toivonsa asettaa oli se sitten raha, valta tai jopa Jumala. "
Tuo em. kirjoitus todentaa epäilykseni siitä, miksi ihmiset uskovat jumalaan. Uskovaiset ihmiset eivät ole koskaan oppineet ottamaan vastuuta omasta elämästään, ja irtautumaan vanhemmistaan. Elämä on paljon helpompaa kun on olemassa taivaan isä, jonka puoleen voi hädän keskellä kääntyä, ja jolta kysyä miksi minua näin sorretaan. Paljon vaikeampaahan se on uskoa itseensä, ja pärjätä omillaan.
Minä tiedän ettei jumalaa ole, tiedän ettei ole taivasta eikä kadotusta. Uskon itseeni, ja luotan itseeni. En kaipaa "teko-isää" minua ohjastamaan, olen vastuullinen tekemään omat päätökseni. Mutta tottakai ymmärrän sen että monet meistä eivät uskalla luottaa itseensä, ja sen tähden on helpompi kääntyä "isän" puoleen, ihan kuten lapsenakin tehtiin.
Harhaa, et pysty koskaan hallitsemaan täysin omaa elämääsi, koska ulkoiset, sinusta riippumattomat tekijät vaikuttavat siihen. Uskovat ottavat vastuun elämänsä päätöksistä siinä kuin muutkin. Mutta miksi kaivaisi maata kynnet verillä kun on tehokkaampiakin keinoja olemassa?
"Harhaa, et pysty koskaan hallitsemaan täysin omaa elämääsi, koska ulkoiset, sinusta riippumattomat tekijät vaikuttavat siihen."
Ei tietenkään voi "ulkoisia tekijöitä" valita, eikä miten ne vaikuttavat, mutta jokainen voi omilla valinnoillaan vaikuttaa miten reagoi näihin ulkoisiin tekijöihin, elleivät ne ole ylivoimaisia, siis rajojen puitteissa. Siis tarkoitan ylivoima tilanteella tilannetta jossa on aivan sama mitä päätät tai teet silti ulkoinen tekijä on määräävä. Karrikoitu esimerkki: Kuun kokoinen meteoriitti maahan, siinä ei paljon auta kiven taakse piiloutua.
Oman elämän hallintaa on kumminkin se että ulkoisten tekijöiden ollessa kuviossa mukana pystyt niiden kanssa vuorovaikutteisesti toimimaan itsenäisesti.
"Uskovat ottavat vastuun elämänsä päätöksistä siinä kuin muutkin."
Tämän kyseenalaistan kyllä. Mutta se siitä nyt, siitä näillä palstoill amuutenkin paljon jo..
"Mutta miksi kaivaisi maata kynnet verillä kun on tehokkaampiakin keinoja olemassa?"
Tästä päästäänkin edellisen kirjoittajan edelliseen viestiin takaisin.
Lainaan kirjoitustasi:
"Koskaan ei ole edes käväissyt mielessä että
jotain jumalaa, suurta suunnitelmaa tai ylipäätään yhtään mitään olisi olemassa."
On olemassa sellainen ikävä vamma kuin putkinäkö. Oletko varma oman näkösi laajuudesta, koska "ei ole käväissyt mielessä"
Tarkoitatko todella tuota mitä lauseen lopussa sanot? "ylipäätään yhtään mitään olisi olemassa".
Muistaakseni, jos nyt ei ihan lipsu niin Dostojevski ajatteli samaan tyyliin ja todisti Moskovassa oivallustaan kävelemällä päin hevosvankkureita. Pohdiskelu on hyvin usein paikallaan.
Mutta ehkä hän ei ollut sillä tunnilla kun kerrottiin maailman todellisuudesta.
Sairaudet ovat yksi niistä ylivoimaisista tekijöistä. Sinulta voi mennä kyky ajatella,(missä on silloin ateistinen maailmankuva?) hahmoittaa maailmaa, kuolet onnettomuudessa,tai meteori syöksyy maahan.
Uskova on käsitellyt nämä kysymykset jo ennen niiden tuloa. En sulje silmiäni niiltä, mutta eivät ne erikoisemmin rassaakaan. No rehellisesti, dementia ei ole mukava juttu. Ei ateistille, eikä uskovalle.
"Sinulta voi mennä kyky ajatella,(missä on silloin ateistinen maailmankuva?)"
Eli jos tulisi täydellinen aivokuolema...hmm. Missä olisi silloin kristillinen, hindulainen, buddhalainen maailmankuva? Jos ei voi havainnoida maailmaa - ja ajatella - ei ole minkäänlaista maailmankuvaa!
"Sairaudet ovat yksi niistä ylivoimaisista tekijöistä. Sinulta voi mennä kyky ajatella,(missä on silloin ateistinen maailmankuva?) hahmoittaa maailmaa, kuolet onnettomuudessa,tai meteori syöksyy maahan. "
Kyllä se on ihan yksi lysti noiden "suurien ulkoisten" tekijöiden kohdalla oletko uskovainen vai ateisti. Ei siinä paljoa Allahin perään pyllistellä, Jahven alla rukoilla eikä maailman syntyjä ajatella silloin. Eli tuhon suluissa olevaan vastaan: Samassa paikassa kuin uskovankin.
"suurien ulkoisten" määritelmä: Jotain mikä pääsee voitolle vaikka yksilö ajattelisi taikka tekisi mitä tahansa.
"Uskova on käsitellyt nämä kysymykset jo ennen niiden tuloa. En sulje silmiäni niiltä, mutta eivät ne erikoisemmin rassaakaan."
Meinaatko että ateisti ei voi olla sinut normaalin elämän kiertokulun kanssa, jonka yksi luonnollinen osa kuolema(tai vakava sairaus) on?
Väitän että minun tarvitsee _vielä_vähemmän_ rassata itseäni noilla asioilla, minun ei tarvitse jännittää pääsenkö johonkin tuonpuoleiseen vai en.
Viestistäsi:
"Eli tuhon suluissa olevaan vastaan: Samassa paikassa kuin uskovankin".
Siis taivaassako?
Kysymys siksi että eräs ateisti kertoi uskovansa Jumalaan! Mutta en toki yleistä. Mutta esimerkiksi "Ateistia ei ole" palstalla on käynyt yli 3000 vierailijaa ja kannanottoja, tai kysymyksiä on yli sata. Joten mitä kaikkea se pitääkään sisällään?
Kirjoitit aiemmin:
"Sairaudet ovat yksi niistä ylivoimaisista tekijöistä. Sinulta voi mennä kyky ajatella,(missä on silloin ateistinen maailmankuva?) hahmoittaa maailmaa, kuolet onnettomuudessa,tai meteori syöksyy maahan. "
Kirjoitat nyt:
"Viestistäsi:
"Eli tuhon suluissa olevaan vastaan: Samassa paikassa kuin uskovankin".
Siis taivaassako? "
Et seuraa edes omia kirjoituksiasi? Kyseessä ei tuossa suluissa ollut kuoleman jälkeinen tila, vaan kun on mennyt kyky ajatella.
Toisaalta voisin kyllä vastata että samassa paikassa sitä ollaan joko madonruokana tai lannoitteena uutta elämää avustamassa kuoleman jälkeenkin. Taivaspaikat on edelleen vain satua, joihin minulla ei ole MITÄÄN syytä uskoa.
"Kysymys siksi että eräs ateisti kertoi uskovansa Jumalaan!"
Toi nyt on täydellinen mahdottomuus. Ensinnäkin sanana ateisti on ihmisen keksimä määritelmä joka tarkoittaa ihmistä joka ei usko jumalaan. Sana on siis keksitty ilmiön jälkeen!
"Mutta esimerkiksi "Ateistia ei ole" palstalla on käynyt yli 3000 vierailijaa ja kannanottoja, tai kysymyksiä on yli sata. Joten mitä kaikkea se pitääkään sisällään?"
Olen kyllä seurannut keskustelua siellä. Keskustelun venyminen johtuu siellä suurimmaksi osaksi tyhjänpäiväsestä jaarittelusta kun jatkuvasti kysytään samaa asiaa johon on vain yksi vastaus (aiemmin). Voithan alkaa siitä täälläkin jankata, tosin en aio sitä jatkaa. Tuosta asiasta ei ole kuin yksi näkemys, ja siinä ei ole edes tulkinnanvaraa. (lue tarksati aiemmin)
Uskonto on vapaa-ehtoinen dementia
ateisti ei voi uskoa jumalaan koska ateisti on se joka ei usko jumalaan.
Uskonto on juuri tuota putkinäköä. Kun todellisuus ei mahdu mieleen, sen sijaan että yritettäisiin laajentaa mieltä, kavennetaankin maailmaa. Noin juuri uskovaiset toimivat.
Ei saisi ajatella asioita koska riittää että uskoo.
Miksi syytät muita siitä mihin uskovaisena itse syyllistyt?
Se että me koemme todellisuutta ei tarkoita että se olisi olemassa muuten kuin kokemanamme.
Sinä vain et ole siis ajatellut mitään, et ole ateisti. Ateistin on pitänyt miettiä asioita päästäkseen tiettyyn lopputulokseen.
(enkä ole lukenut koko tätä keskustelua ollenkaan, edes sinun tekstiäsi) mutta näyttääksesi paremmalta (cool) sen m-pyöräsi äärellä, sun olis kyl laihdutettava sellanen 10 kg.
Älä vedä hernettä kuitenkaan nenääsi.
Iloista Uutta Vuotta!
Jos elät onnellista ja täyttä elämää joka tasolla ja sinusta kenties tuntuu siltä että luot elämäsi tapahtumat hallitusti. Olet myös vastuussa kokemuksistasi ja tunteistasi? Olet nyt lähempänä jumalaluutta kuin moni uskovainen. Onnea.
Miten elät täyttä elämää? Kerro.
Kaksi asia jo ilmaisit, mutta onnellisuuteesi kuulunee muutakin. 8-]
Jokainen terve ja paikoilleen luutumaton ihminen pyrkinee elämään ns. täyttä elämää. Se ei ole samaa kuin jatkuva onni.
Vaikeuksien voittaminen ja oman minuuden kasaaminen aina uudelleen tuo elämään mieltä. Jos ihmiselle luotaisiin keinotekoisesti kaikki tarpeet täyttävä onnela, hän todennäköisesti pitkästyisi ja vetäisi yliannoksen kamaa, alkaisi tapella, karkaisi "pahaan maailmaan" tai tappaisi itsensä.
Kehittyminen ja haasteet, epäily, kyseenalaistaminen ja itsensä ylittäminen. Siinä joitain eväitä täydempään elämään. Siis omaan elämääni.
Ei hassumpi vastaus. Joskus muualta on tullut tosin melko omituisiakin vastauksia tästä aiheesta
Lainaan sinua:
Kehittyminen ja haasteet, epäily, kyseenalaistaminen ja itsensä ylittäminen. Siinä joitain eväitä täydempään elämään. Siis omaan elämääni.
Hyvä. Ei vieraita ajatuksia uskovallekaan, eikä Jumalankaan kieltämiä "koetelkaa minua hän sanoo" Kristillisyydessä itsensä ylittämisen tilalla on lähinnä termi "hengellinen kasvu". Tosin asia pitää sisällään paljon muutakin mutta näin lonkalta otettuna.
Niin. Ihmisten henkiset ja fyysiset tarpeet ovat kaikilla samansuuntaiset. Toteuttamistavat vain ovat erilaiset. Jonkun syvästi uskovan elämä voi olla hyvinkin täyttä, toisen uskovan elämä onttoa ja epätoivoista. Mikään jumala ei ihmisen elämää täytä vaan hän itse.