Hei! En tiedä minne olisin kirjoittanut, joten päätin kirjoittaa tänne.
Minulla on nykyisin noin 68-vuotias äiti (itse olen kolmekymppinen) ja olen huomannut, että suhteemme on alkanut huonontua, kun hän vanhenee. Hiukan taustaksi kerron, että hän oli lähiaikoina perheemme luona käymässä muutaman yön ja hänen käytös oli jotenkin ärsyttävää. Tuntuu, että hän ei oikein aina osaa kunnolla edes perus käytöstapoja enää, vaikka ilmeisesti ei ole kyse mistään dementiasta tms. Kerron hiukan esimerkkejä..istuimme olohuoneen sohvalla ja hän oli siinä muiden seurassa jonkun aikaa kaivellut alapäätään housujen päältä..mieheni joutui sitten kysymään, että mitä se mummo oikein kaivalee..Muistan, kun olin hiukan nuorempi ja olin kotonani käymässä, niin äitini saattoi joskus vaan pyöritellä sormeaan siinä oman alapäänsä kohdalla housujensa päällä, ei ilmeisesti tajunnut että ihmisten seurassa ei yleensä kosketa omaan alapäähänsä. Olen alkanut miettiä, että eikö hän yhtään välitä siitä mitä muut ajattelee, jos hän kaivelee alapäätänsä muiden seurassa. en tiedä kuvitteleeko että muut ei huomaisi? En oikein osaa/pysty tuosta aiheesta hänen kanssaan keskustelemaan.
Muutenkin tuntuu, että hänen syömistapansa ovat oudot (varsinkin keittoa syödessä ryystää kovaäänisesti), kävellessä hänen jalkansa osoittavat jotenkin sisäänpäinkääntyneesti..tuntuu, että hän ei kunnolla kiinnitä huomiota ympäristöönsä välillä, kun on kaatuillut, saattaa kävelle oudosti, raahaa jalkojaan ulkona..
Hän asuu yksin, on jo monta vuotta asunut..ilmeisesti tuo yksinasuminen on jotenkin masentanut/taannuttanut hänet...varmaan on masentunut kun silmissä on välillä niin tyhjä katse. Jotenkin tuntuu, että hän on aika laiskakin luonteeltaan ja paljon katselee vaan tv:tä.
En osaa kunnolla selittää kaikkea, mutta välillä vaan harmittaa kun toisella on yleiset käytöstavat jotenkin välillä hukassa. En tiedä pystyisinkö niistä jotenkin puhumaan hänelle, tuntuu etten oikein osaa/kehtaa...Tuntuu, että olen itse ihan uupunut sen jälkeen kun olen häntä passannut täällä.
Anteeksi jos sepustuksestani tuli epäselvä..tuntui vaan, että haluan avautua jonnekin..Olen jopa miettinyt, että voisiko tuo käytös olla jotain kehityshäiriötä/vammaa/sairautta/dementian alkua? Olisiko vinkkejä tähän tilanteeseen?
Uuvun usein äitini seurassa
2
154
Vastaukset
- vanheneva
Ihminen on toiselle peili ja jos on paljon itsensä seurassa, niin sosiaaliset taidot alkavat ruostua. Kerroit että äitisi on näpläillyt housujen päältä jo aikaisemminkin ja estottomuus ei ole tullut iän mukana. Siitä ehkä voisit tyttärenä hienotunteisesti sanoa, että oletko äiti huomannut, että teet sitä toisten nähden ja ei ole oikein kiva katsella.
Ikäihmisen ryystämiset, kävelytyylin muutokset eivät ansaitse huomautteluja. Jokaisella meillä on ärsyttäviä tapoja ja piirteitä ja kun luusto ja nivelet kuluvat, niin askel alkaa ontumaan ja hidastuu.
On yleistä että nuori polvi kokee häpeän tunteita omia ikäsukulaisiaan katsellessa ja he vain tuntuvat niin "moukkamaisilta".
Ei ole poissuljettu, että äidilläsi alkaa ikä tehdä tehtäväänsä ja jos taustalla on yksinäisyyttä, apatiaan, niin käytöksestään ei hoksaa ja jaksa välittää.
Muistetaan, että me itse myös vanhenemme ja lapsemme saavat sietää meitä. Jokainen sukupolvi "sivistyy tavallaan" ja omaksuu tapansa elää. Kyllä vanhempienkin mielestä nuorilla on uusia, outoja tapoja ja elämisen malleja, jotka ärsyttävät ja vaikuttavat oudolta. Pitää vain ymmärtää ja sopeutua. Älä eristä äitiä ainakaan oman häpeäsi kustannuksella. Taitaa olla nyt sinulla se kasvun paikka. - En.siis.ole.alalla
Yhdyn nimimerkki "vanhenevan" sanomaan.
Ei tuo helppo tilanne ole, kun äiti vanhenee eikä häntä enää ihan samaksi voi tunnistaa kuin ennen. Muutokset vanhemmissa voivat nostaa myös luopumisen ja surun tunteita. Nämä voivat naamioitua hermostumisen tunteeksi. Näin ainakin omalla kohdallani kävi vanhempien kanssa. Oli surullista se "sekoilu" ja tunsin ensin voimakasta kiukua heitä kohtaan.
Äidin itiimien asioiden käsittely äidin kanssa ei myöskään ole helppoa. Voi kuitenkin olla, että hän on jotenkin taantunut eikä osaa itse näitä asioita arvioida (edes sen vertaa kuin aikaisemmin). Hienovarainen, mutta suora huomautus kahden kesken voisi olla hyvä. Ei tarvitse olla kuin mitään ei olisi tapahtunut, koska kuitenkin on. Jos äiti ei ymmärrä hiplailevansa itseään, hän voi tehdä sitä missä vain: aiheuttaa hämmennystä ja hänelle saatetaan nauraa. Huomauttaminen ei välttämättä asiaa muuta, mutta saat asiaa pois harteiltasi.
Hyvä kun kirjoitit tänne. Et ole ainoa (todellakaan),joka näitä miettii.
Voimia sinulle äitisi kanssa!
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Kumpi vetoaa enemmän sinuun
Kaivatun ulkonäkö vai persoonallisuus? Ulkonäössä kasvot vai vartalo? Mikä luonteessa viehättää eniten? Mikä ulkonäössä?1022126- 991537
- 1211263
- 771232
- 1121207
Okei nyt mä ymmärrän
Olet siis noin rakastunut, se selittää. Onneksesi tunne on molemminpuolinen 😘571024- 51997
Olen huolissani
Että joku päivä ihastut/rakastut siskooni. Ja itseasiassa haluaisin, ettei hän olisi mitenkään sinun tyyppiäsi ja pitäis58986- 36912
- 33804