Osa näistä on suoria lainauksia, osa vähemmän suoria, mutta idea on Plexus 1. ja 2.- kirjoista. (Oikeastaan, kyseessä on yksi ja sama kirja joka on pituutensa vuoksi jaettu.)
- Lukiessa kirjaa voi törmätä johonkin uskomattomaan samankaltaisuuteen, kirjan maukkaan kohdan suhteen. Jota sitten lähtee ulos märehtimään, hieman kuten mälliä. Se on sitä kun ei vain löydä alter egoa, vaan oman itsensä. Ei tunnista sukulais-sielua, vaan itsensä. ”Luodessaan maailman Jumala ei hylännyt sitä istuakseen omissa mietteissään – jossakin limbuksessa. Jumala loi maailman, ja Hän astui maailmaan: se on luomisen merkitys.
- ”Yksilöllisyys ilmeni minulle elämänä jossa on juuret. Kukkaan puhkeaminen merkitsi kulttuuria – lyhyesti sanottuna, syklisen kehityksen maailmaa. Minun silmissäni suuret hahmot samaistuivat aina puun runkoon, eivät oksiin tai lehtiin. Ja suuret hahmot saattoivat helposti menettää identiteettinsä: he olivat kaikki saman ihmisen variaatioita, Adam Cadmusin (Adam-kadmon),tai mikä hänen nimensä onkin. Minä olin syntyisin hänestä, en esivanhemmistani. Kun tiedostin minä muutin supertietoiseksi; minä saatoin hypätä takaisin yhdellä loikalla.” (Jeesus Kristus sanoi itseään viinipuuksi, ja opetuslapsia sen oksistoksi. Hän oli muuten toinen Adam. Ensimmäisen nimitys oli Adam-kadmon.)
- ”Aineellisen maailman laulu kaikuu ainutlaatuisen harmonisena ja suotautuu läpi enkeliolennon joka uinuu ihmiseksi kutsutun olion fyysisen kuoren sisällä.”
- Kun kartutamme vitaalia voimaa, käy sen voiman inkarnaatio meille vielä läheisemmäksi ja rakkammaksi. Superolento ei ole (kuten oletin) etäisempi, irrallisempi tai abstraktimpi vaan täysin päinvastoin. Tuon läheisyys synnyttää meissä nälän joka on aiheellinen. Tuon nälän ylittää itsemme tulemalla sellaisiksi joita me todella olemme. Superolennon läheisyydessä ymmärrämme todelliset voimamme; emme halua tulla häneksi vaan haluamme osoittaa itsellemme että olemme samaa mehua ja ydintä.
- Uskon puuttumisen vuoksi meihin vaikuttaa tukahduttavasti se että meille on opetettu että olemme kuolevaisia.
- Kärsiminen on tarpeetonta, mutta on kärsittävä ennen kuin sen ymmärtää. Viimeisellä epätoivon hetkellä kun ei voi kärsiä enää enempää, tapahtuu jotain ihmeen kaltaista. Elimistö puhkeaa kukkaan kuin ruusu. Silloin on lopultakin ’vapaa’ eikä enää tunne ”kaipuuta Venäjälle” vaan kaipuuta kohti yhä suurempaa vapautta. Elämän puuta eivät pidä elossa kyyneleet vaan tieto että vapaus on todellista ja iankaikkista.
- Usko on hyväksymistä. Usko on tärkeämpää kuin tieto, joka on kyllä ehtymätön mutta lopulta turmiollinen ja turha. Hyvään voi suhtautua epäillen, mutta paha on paradoksi – sitä pidetään itsestään selvänä, eikä sitä epäile kukaan. Kukaan ei epäile sen olemassaoloa vaikka se on abstrakti käsite joka jatkuvasti muuttaa muotoaan, ja lähemmin tarkastellen voi osoittautua jopa hyväksikin. Ilmeisesti se on olemassa vain siksi että se muutettaisi vastakohdakseen – tee hyvää.
- Nykyisin ihminen on eristyksissä. Eläen kuin orjat. Vielä pahempaa, olemme päätyneet orjien orjiksi. Sinä hetkenä kun tahdomme olla vapaita, me olemme, mutta emme sekuntiakaan ennen. Ajattelemme koneiden lailla, sillä meistä on tullut koneita. Vallanhimossamme me olemmekin avuttomia vallan uhreja. Sinä päivänä kun (vapaudumme) opimme ilmaisemaan rakkautta, ottamaan sitä vastaan, ja saamaan sitä – kaikki muu turha luhistuu. Paha on ihmismielen aikaansaannos kautta rantain, se on voimaton kun se hyväksytään sellaisenaan. Syystä ettei sillä ole itseisarvoa.
- ”Emme ole vielä päättäneet kysymystä Jumalan olemassaolosta ja te haluatte syödä!?”
- ”Järki yksin sanoo meille että jos on olemassa jokin ongelma sen pohjalla täytyy olla jotain todellista. Meidän asiamme ei ole päättää että onko Jumala olemassa vai ei, Jumalan asiana on sanoa että olemmeko me olemassa, vai ei.”
- ”Eikö zenin opettaja yritä riistää oppilaaltaan joka ainoan jalansijan joka tällä on – jotta voisi antaa sen joka todellisuudessa ei ole jalansija.”
- ”Miksi on typerää uskoa Taivaan valtakuntaan, mutta älykästä uskoa maanpäälliseen Utopiaan?”
- Spengler: ”Todellista ajatusten järjestelmää ei kerta kaikkiaan voi olla, sillä yksikään symboli ei pysty korvaamaan todellisuutta.” (Vert. Zeniläisyys – maailman vapauttamista vertauskuvista. Samoin panenteistinen todellisuus: Jumala on ainoa tosioleva, ihminen on Jumalan kuva – symboli ja tosi ainoastaan Jumalasta johtuen.)
Miller oli yllättävän tarkka poika. Paavalinkin mukaan runoilijat ovat voineet tehdä mielenkiintoisia havaintoja, hieman kuten kirjailijamme H. Miller.
"Ja hän on tehnyt koko ihmissuvun yhdestä ainoasta asumaan kaikkea maanpiiriä ja on säätänyt heille määrätyt ajat ja heidän asumisensa rajat,
17:27 että he etsisivät Jumalaa, jos ehkä voisivat hapuilemalla hänet löytää - hänet, joka kuitenkaan ei ole kaukana yhdestäkään meistä;
17:28 sillä hänessä me elämme ja liikumme ja olemme, niinkuin myös muutamat teidän runoilijoistanne ovat sanoneet: 'Sillä me olemme myös hänen sukuansa.'
17:29 Koska me siis olemme Jumalan sukua, emme saa luulla, että jumaluus on samankaltainen kuin kulta tai hopea tai kivi, sellainen kuin inhimillisen taiteen ja ajatuksen kuvailema."
_________________
- Lukiessa kirjaa voi törmätä johonkin uskomattomaan samankaltaisuuteen, kirjan maukkaan kohdan suhteen. Jota sitten lähtee ulos märehtimään, hieman kuten mälliä. Se on sitä kun ei vain löydä alter egoa, vaan oman itsensä. Ei tunnista sukulais-sielua, vaan itsensä. ”Luodessaan maailman Jumala ei hylännyt sitä istuakseen omissa mietteissään – jossakin limbuksessa. Jumala loi maailman, ja Hän astui maailmaan: se on luomisen merkitys.
- ”Yksilöllisyys ilmeni minulle elämänä jossa on juuret. Kukkaan puhkeaminen merkitsi kulttuuria – lyhyesti sanottuna, syklisen kehityksen maailmaa. Minun silmissäni suuret hahmot samaistuivat aina puun runkoon, eivät oksiin tai lehtiin. Ja suuret hahmot saattoivat helposti menettää identiteettinsä: he olivat kaikki saman ihmisen variaatioita, Adam Cadmusin (Adam-kadmon),tai mikä hänen nimensä onkin. Minä olin syntyisin hänestä, en esivanhemmistani. Kun tiedostin minä muutin supertietoiseksi; minä saatoin hypätä takaisin yhdellä loikalla.” (Jeesus Kristus sanoi itseään viinipuuksi, ja opetuslapsia sen oksistoksi. Hän oli muuten toinen Adam. Ensimmäisen nimitys oli Adam-kadmon.)
- ”Aineellisen maailman laulu kaikuu ainutlaatuisen harmonisena ja suotautuu läpi enkeliolennon joka uinuu ihmiseksi kutsutun olion fyysisen kuoren sisällä.”
- Kun kartutamme vitaalia voimaa, käy sen voiman inkarnaatio meille vielä läheisemmäksi ja rakkammaksi. Superolento ei ole (kuten oletin) etäisempi, irrallisempi tai abstraktimpi vaan täysin päinvastoin. Tuon läheisyys synnyttää meissä nälän joka on aiheellinen. Tuon nälän ylittää itsemme tulemalla sellaisiksi joita me todella olemme. Superolennon läheisyydessä ymmärrämme todelliset voimamme; emme halua tulla häneksi vaan haluamme osoittaa itsellemme että olemme samaa mehua ja ydintä.
- Uskon puuttumisen vuoksi meihin vaikuttaa tukahduttavasti se että meille on opetettu että olemme kuolevaisia.
- Kärsiminen on tarpeetonta, mutta on kärsittävä ennen kuin sen ymmärtää. Viimeisellä epätoivon hetkellä kun ei voi kärsiä enää enempää, tapahtuu jotain ihmeen kaltaista. Elimistö puhkeaa kukkaan kuin ruusu. Silloin on lopultakin ’vapaa’ eikä enää tunne ”kaipuuta Venäjälle” vaan kaipuuta kohti yhä suurempaa vapautta. Elämän puuta eivät pidä elossa kyyneleet vaan tieto että vapaus on todellista ja iankaikkista.
- Usko on hyväksymistä. Usko on tärkeämpää kuin tieto, joka on kyllä ehtymätön mutta lopulta turmiollinen ja turha. Hyvään voi suhtautua epäillen, mutta paha on paradoksi – sitä pidetään itsestään selvänä, eikä sitä epäile kukaan. Kukaan ei epäile sen olemassaoloa vaikka se on abstrakti käsite joka jatkuvasti muuttaa muotoaan, ja lähemmin tarkastellen voi osoittautua jopa hyväksikin. Ilmeisesti se on olemassa vain siksi että se muutettaisi vastakohdakseen – tee hyvää.
- Nykyisin ihminen on eristyksissä. Eläen kuin orjat. Vielä pahempaa, olemme päätyneet orjien orjiksi. Sinä hetkenä kun tahdomme olla vapaita, me olemme, mutta emme sekuntiakaan ennen. Ajattelemme koneiden lailla, sillä meistä on tullut koneita. Vallanhimossamme me olemmekin avuttomia vallan uhreja. Sinä päivänä kun (vapaudumme) opimme ilmaisemaan rakkautta, ottamaan sitä vastaan, ja saamaan sitä – kaikki muu turha luhistuu. Paha on ihmismielen aikaansaannos kautta rantain, se on voimaton kun se hyväksytään sellaisenaan. Syystä ettei sillä ole itseisarvoa.
- ”Emme ole vielä päättäneet kysymystä Jumalan olemassaolosta ja te haluatte syödä!?”
- ”Järki yksin sanoo meille että jos on olemassa jokin ongelma sen pohjalla täytyy olla jotain todellista. Meidän asiamme ei ole päättää että onko Jumala olemassa vai ei, Jumalan asiana on sanoa että olemmeko me olemassa, vai ei.”
- ”Eikö zenin opettaja yritä riistää oppilaaltaan joka ainoan jalansijan joka tällä on – jotta voisi antaa sen joka todellisuudessa ei ole jalansija.”
- ”Miksi on typerää uskoa Taivaan valtakuntaan, mutta älykästä uskoa maanpäälliseen Utopiaan?”
- Spengler: ”Todellista ajatusten järjestelmää ei kerta kaikkiaan voi olla, sillä yksikään symboli ei pysty korvaamaan todellisuutta.” (Vert. Zeniläisyys – maailman vapauttamista vertauskuvista. Samoin panenteistinen todellisuus: Jumala on ainoa tosioleva, ihminen on Jumalan kuva – symboli ja tosi ainoastaan Jumalasta johtuen.)
Miller oli yllättävän tarkka poika. Paavalinkin mukaan runoilijat ovat voineet tehdä mielenkiintoisia havaintoja, hieman kuten kirjailijamme H. Miller.
"Ja hän on tehnyt koko ihmissuvun yhdestä ainoasta asumaan kaikkea maanpiiriä ja on säätänyt heille määrätyt ajat ja heidän asumisensa rajat,
17:27 että he etsisivät Jumalaa, jos ehkä voisivat hapuilemalla hänet löytää - hänet, joka kuitenkaan ei ole kaukana yhdestäkään meistä;
17:28 sillä hänessä me elämme ja liikumme ja olemme, niinkuin myös muutamat teidän runoilijoistanne ovat sanoneet: 'Sillä me olemme myös hänen sukuansa.'
17:29 Koska me siis olemme Jumalan sukua, emme saa luulla, että jumaluus on samankaltainen kuin kulta tai hopea tai kivi, sellainen kuin inhimillisen taiteen ja ajatuksen kuvailema."
_________________
Vastaukset 6
Vanhimmat
Itse ole ateisti mutta kunnioitan kyllä tuollaisia maltillisia ajatusrakennelmia. Itse asiassa tunnusta jumalan olemassaolon juuri tuollaisen käsitteenä, alkusyynä, selittämättömyytenä jonka edessä mietiskelijä nöyrtyy.
Täysin eri asioita ovat sitten erilaiset uskonnot ja taivaat ja helvetit ja synti yms... Niistä on ihmisyksilön parempi elää vapaana. Mielestäni. Joku voi toki saada niistä turvaakin.
tai linkittäkää tää ateistien sivuillekin!
Kiitos!
jossain näkemykset yhtyvät, edes hetkeksi. Itse olen hyvinkin samaa mieltä lainauksien kanssa, ja olen myöskin sitä mieltä että ne ovat yleishyödyllisiä myöskin muille.
Ei uskonto ketään pelasta. Kristus pelastaa, vaikka onhan Hänenkin pohjalta tehty uskonto. Se tulisi käsittää kirjaimellisesti religion joka tulee sanasta relegein - uudelleen kokoontuminen. Kokoontuminen totuuden ääreen. Kirkko, ja synti ovat siitä sama asia että molemmat poistuvat yhdessä - kumpaakaan varten ei ihmistä luotu, ihminen luotiin elämään.
kaunista.
Minusta on hälyyttävää että uskovainen nostaa suureen arvoon jonkun miehen joka oli naisvihaaja.
Tähän arvioon olen päätynyt sillä perusteella miten yhdentekeviltä naiset Millerille vaikuttivat; tämä tuntui käyttävän näitä kuin pumpattavia Barbaroita.
Kulkeeko uskovaisuus ja voimakas, naisvihamielinen seksuaalisuus käsi kädessä?
leipää ja uunin kykyä toimia uunina, jos samassa uunissa on myöskin valmistettu leipää josta et pidä?