Suomen tulee hakea NATOon heti!

Natoon liittymisemme suhteen kenenkään ei voida sanoa olevan ilman muuta oikeassa tai väärässä, sillä tulevaisuutta eikä ratkaisujen seurauksia ei voida ennustaa. Suomen virallista kantaa sotilaallista liittoutumista vastaan perustellaan usein sillä, että kukaan ei uhkaa meitä ja että Pohjolan tilanne on vakaa. Monet jättävät tosin Natoon liittymisen option avoimeksi eli tulevaisuudessa saatetaan pyrkiä jäseneksi, jos muuttunut tilanne sitä edellyttää. On kuitenkin otettava huomioon se mahdollisuus, että jos Suomea koskettava kansainvälinen kriisi joskus syntyy ja tarvetta liittoutumiseen ilmenee, pääsyä Natoon ei enää olekaan, koska sotilasliitto haluaa välttää sekaantumista akuuttiin kriisiin. Sen sijaan Naton päättäjille saattaa olla luonnollista laajentaa aluettaan rauhanomaisen tilanteen vallitessa eli suhteellisen riskittömästi – yleensähän johtajat haluavat laajentaa organisaatiotaan ja samalla valtaansa.

Maamme kannalta liittymisessä olisi luonnollisesti kyse varautumisesta epävarmaan tulevaisuuteen. Se toimisi hieman samaan tapaan kuin palovakuutus, joka on luonnollisesti otettava ennakolta. On väitetty, että palovakuutusmetafora on tässä tapauksessa ontuva, sillä vakuutus ei estä tulipaloa. Tämä metafora on kuitenkin tarkoitettukin kuvaamaan Nato-kytkennästä vain tulevaisuuteen varautumista koskevaa puolta. Natoon liittyminen on todellisuudessa palovakuutusta parempi keino: se saattaa suorastaan estää "palon" syttymisen.

Meillä on totuttu edelleen katselemaan Venäjän tilannetta varsin toivorikkaaseen sävyyn ja aliarvioitu siellä esiintyvien ongelmien laajuutta sekä kestoa. Optimismi on tiettyyn rajaan saakka hyve, mutta näyttää kuitenkin siltä, että Venäjän yhteiskunnallinen ja taloudellinen tilanne on ilmeisesti vielä pitkään hyvin epävakaa ja kriisialtis. Jää nähtäväksi, minkälaista politiikkaa Vladimir Putin alkaa harjoittaa. Erään viitteen hänen näkemyksistään antaa se, että hän on solminut hyvät yhteydet armeijaan. Venäjällä on tunnetusti piirejä, jotka katsovat maallaan olevan oikeutettuja vaatimuksia "lähiulkomaiden" suhteen. Tällaisten mahdollisuuksien huomioon ottaminen on realismia, ei pirun maalaamista seinälle.

Meillä on Natoon liittymistä usein arvosteltu sen varsin suoraviivaisen ajattelun pohjalta, että sota Venäjän ja Naton välillä välttämättä syttyy ja maamme joutuu taistelukentäksi. Tämä olisi tietenkin onneton vaihtoehto. Tärkeää on kuitenkin tajuta, että mahdollinen Natoon liittymisemme tähtäisi sodan uhkan vähentämiseen, ei lisäämiseen – se voisi nimenomaan ehkäistä maahamme kohdistuvaa sotilaallista ja muutakin painostusta sekä samalla vähentää sodan syttymisen mahdollisuutta. Jos suursota Euroopassa kuitenkin syttyisi, meidät todennäköisesti vedettäisiin mukaan olimmepa Naton jäsenenä tai emme. Jo maamme liittyminen Euroopan Unioniin ratkaisi tässä mielessä varsin paljon, ja monet pitivät liittymisen tärkeimpänä syynä juuri turvallisuutemme lisääntymistä. Kun Venäjä ei tätä liittoa vastustanut, ratkaisu oli poliitikoillemme loppujen lopuksi varsin helppo.

tilanne Venäjällä voi ajautua maatamme uhkaavaksi hyvin nopeasti ja hallitsemattomasti esimerkiksi ääriainesten voittaessa vaalit. Samalla Nato-ovi saattaisikin meiltä lopullisesti sulkeutua. Nykyisen liittoutumattomuuspolitiikkamme perusongelmana on juuri se, että ei ole varmaa, että tilanne säilyy jatkossakin rauhallisena kunhan emme vain liittoudu sotilaallisesti, emmekä muutoinkaan ärsytä itäistä naapuriamme.