Unto Parvilahti

Olipa mikä hyvänsä niin hänet luovutettiin ilman minkäänlaista oikeuden päätöstä 20 muun ns Leinon listan vankien kanssa suoraan Neukkulandiaan, jossa hän oli vankina likipitäen 10 vuotta! Tuskin kukaan asiaa tunteva uskoo, että tuollainen aika Stalinin vankiloissa tai gulageissa oli mikään lomamatka!

Palattuaan Parvilahti kirjoitti tästä retkestä mielenkiintoiset muistelmat, joiden uusintapainokset 50-luvulla itse Kekkonen kielsi!

Totta kyllä. Miksi Parvilahti yhtenä harvoista napattiin? Hänen täytyi myös osata venäjää mikäli kirjassa kerrottu vankireissu edes pääosin on totta. Asia on tietysti esitetty kirjailijan vapaudella mutta pelkästään toimiminen yhteysupseerina saksalaisten kanssa, kuten hän itse kertoo, ei kai ollut ainoa syy kaappaukseen vangiksi Neuvostoliittoon.

Uusintapainoksessa on lopussa oma lukunsa, jossa selvitellään mikä mies hän oikein oli. Näyttäisi olleen vakoilija ja kiinnostunut kuvaus ja karttahommista Suomen Puolustusvoimissa. Sieltä oli hyvä vuotaa naapurille salaista tietoa.

Parvilahti / Boman selvisi fyysisesti hyvin 10 vuoden reissustaan. Ei vienyt keripukki hampaita tms. Taisi saada erityiskohtelun...

Parvilahti joutui vankeuteen Leinon mielivaltaisen päätöksen takia, Euroopassa vastaavaa harrastetaan enää korkeintaan Venäjällä, Valko-Venäjällä ja Moldovassa.

Leino sai tempustaan potkut sisäministerin virastaan!

Leino toimitti ilman oikeuden päätöstä 19 (jotkut puhuvat luvusta 20) henkeä Neuvostoliittoon. Miehistä osa oli Suomen kansalaisia ja osa ns Nansenin passilla. Vangituista miehistä 11 palasi Suomeen vuosina 1954−1956, kuusi kuoli vankeudessa ja kahden ilmoitettiin jääneen vapaaehtoisesti Neuvostoliittoon.

Berijan tarhat

Otava otti 2004 uusintapainoksen vuonna 1957 ilmestyneestä Berijan tarhat -kirjasta. Berijan tarhat -kirjan lopussa s. 345-378 on Erkki Vettenniemen kirjoittama artikkeli Unto Bomanin salattu elämä. Siinä käydään läpi Bomannin vaiheet mm. arkistotietojen valossa.

Vuonna 1957 Parvilahti / Boman aloitti kirjansa näin: " Nykyiset olot ja Suomessa vallitseva painovapaus antavat minulle mahdollisuuden panna paperille muistikuviani ja havaintojani Neuvostoliitosta vuosilta 1945-1954."

Aika nopeasti tämän jälkeen tällaisten kirjojen ilmestyminen lopetettiin ja jotkin painokset jopa poltettiin poliisien valvomana. Näin kävi mm. sisäministerinä toimineen Lainon muistelmille (1958) Nekin julkaistiin vasta paljon myöhemmin Kekkosen kuoleman jälkeen vuonna 1991.

Aikoinaan Berijan tarhat - kirjan painokset myytiin loppuun ja vuoteen 1959 mennessä siitä oli otettu peräti 11 painosta. Kekkosen toimesta tällaisten neuvostovastaisiksi tulkittujen kirjojen julkaiseminen lopulta kiellettiin. Asia sovittiin Kekkosen ja Heikki Reenpään "herrasmiessopimuksella" (kts. Vettenniemi s. 376 "Voitaisiinko sopia niin, että myyt nykyisen painoksen loppuun mutta et sitten ota uutta painosta".

Parvilahti / Boman ehti saada julkaitua SS -muistelmansa Terekille ja takaisin syksyllä 1958.

Ensimäisenä "poliittisesti ikävänä" teoksena oli ollut Arvo Poika Tuomisen Kremlin kellot, joka ilmestyi vuonna 1956. Hrutsevin mielestä tällainen ikävä "historian roskalaatikkojen penkominen" hoidettiin Suomessa pois päiväjärjestyksestä kustantajien itsesensuurilla. Siitä katsottiin Suomen varsinaisen itsesensuurin ja rähmälläänolon alkaneen.

Ei Parvilahden pidättäminen ja lähettäminen Neuvostoliittoon ollut Leinon päätös. Hän epäili asian laillisuutta ja kertoi siitä Suomen hallitukselle. Ei siitä sen kummempaa sitten tullut. Hallituksen ministerit eivät ottaneet asiaan kantaa. Leino ei ollut syyllinen Parvilahden luovuttamiseen. Paremminkin silloinen Suomen hallitus.

Parvilahden historia on kohtalaisen sekava. Myös tämä SS-tausta. Olikohan Neuvostoliitolla joku aivan eri tieto Parvilahden toimista Berliinissä?

Suomen valtio maksoi kovat korvaukset Leinon vangeille. Näitähän palasi Suomeen muistaakseni 11 sen Vettenniemen jutun mukaan. Boman / Parvilahti muutti Espanjaan 1962 ja kuoli siellä myöhemmin.

1940–41 saksalaiset päämiehet pakottivat juutalaisen Wilhelm Bensowin myymään kaikki osakkeensa, jotka osti Jansson.

Tuolla on lopussa lista vangeista ja miten heille kävi.


http://fi.m.wikipedia.org/wiki/Leinon_vangit

Oli mytomaani ja saksalaisten syväkurkku. Täytyy muistaa, että hänen kaltaisiaan laulajia meni Rendulicin leiriin ja aiheutti pahaa isänmaalle.

"Berijan tarhat" kirjassa on paljon ristiriitaisuuksia ja sellaisia kuvauksia vankileirien toiminnoista, jotka eivät missään nimessä voi pitää paikkaansa.
Parvilahti kirjoitteli välillä aivan omiaan. Ei teksti ole oikein uskottavaa.
Kirjoittiko hän jonkun toisen muistelmia ja lisäili väliin omia horinoitaan?

En ole virsujenteon asiantuntija, mutta itse uskon, että alkeellisissa oloissa jos jotakin raaka-ainetta ei saanut niin se korvattiin toisella.

Jos Suomessa tuohi (tai vastaava lepästä) otettiin puusta poikittain niin on täysin mahdollista, että Venäjälle se otettiin pitkittäin! Ke kuneivät olleet käyneet Suomessa oppia saamassa! Joten pidän tuota aivan yhtä yskottavana! Voihan olla, että Venäjällä jopa ihmetellään Suomen tapaa!

En liioin näe kummallisena sitäkään, että tuohinkenkiä olisi paikattu. Hyvien virsujen tekoon menee pitkäaika verrattuna paikkaamiseen!

Aiemmista vankileirikoirjoista olenlukenut, että esim. kenkien ja muiden varusteiden suhteen oli hyvä olla omatoiminen. Varusteidenjako "järjestävän seuran toimesta" oli ylen niukkaa!

Ei mielestäni Solzenitsyn ja Parvilahtien kertomusten ero ollut kovin suuri.

Parvilahti teki Berliinissä paljon sellaisia toimenpiteitä, joiden vuoksi häntä ei Suomessa pidetty luotettavana henkilönä. Oli epäselvyyksiä eräiden varojen käytöstä ja omien sotilaiden epäoikeudenmukaista kohtelua. Parvilahti nimesi eräät suomalaiset homoiksi ja lähetti heidät takaisin Suomeen.
Suomessa Parvilahtea epäiltiin myös suomalaisten sotilastietojen välittämisestä Saksalle.
Eipä Suomessakaan löytynyt ketään, joka olisi ryhtynyt estämään Parvilahden luovutusta Neuvostoliittoon tai edistämään hänen katoamistaan muuanne. Ei löytynyt sellaista suomalaisista sotilaista, eikä Suomen hallituksesta. Parvilahti taisi olla Berliinissä "hankala henkilö" joka suuntaan.

Alansan ehdoton klassikko, jossa harrastetaan SS-seksiä kaikkialla. Sanovat sen olleen tekijänsä mielikuvitusta mutta onkohan näin?

Divareissa aika harvinainen ja kallis kirja.

Lappi-Seppälä Sakari Haudat Dnjeprin varrella. SS-miehen päiväkirjan lehtiä
Kirjapaino Aa, 1945, 223 s. 

Lappi-Seppälä oli "divisioonan mies" eli ensimäisessä erässä Saksaan lähtenyt.


Lappi-Seppälä: Haudat Dnjeprin varrella

Sivulla 42:

"Meitä vastassa olivat SS-Standartenführer Weckerle. SS-HauptSturmführes Schade ja joukko muita upseereita, joiden joukossa mm. SS-Obersturmführer, kreivi von Schalburg, joka on kaikille tanskalaisille tuttu niistä palveluksista, joita hän isänmaalleen on >>schalburgtaasheina>> suorittanut. Eversti Weckerle piti juhlallisen puheen, jossa meidät lausuttiin tervetulleiksi Saksan valiojoukkoihin ja ilmoitettiin, että tulisimme kuulumaan Wiking-Divisioonan Westland -rykmenttiin."

Ai niin niistä homoeroottisista kohtauksista tietenkin:

s. 54 kerrotaan ryhmänjohtajasta, saksalaisesta SS-Unterscharführer Sprigeristä, joka osoitti kaikkia ryhmäänsä kuuluvia kohtaan suurta mielenkiintoa ja huomaavaisuutta...

s. 55 "Hän suosi suuresti nuoria apulaiskouluttajia, joita kohtaan hän ei koskaan korottanut ääntään, tekivätpä nämä sitten virheitä kuinka paljon tahansa. Springer oli mukiinmenevä mies, mikäli ei hän päässyt liian lähelle. Iltaisin oli hän hyvin mielellään suihkuhuoneessa katsomassa, kuinka apukouluttajat peseytyivät, ja usein päivällä meidän puhdistaessa kiväärejämme hän kisaili tupamme nurkkauksessa vuoteensa lähistöllä nuorten saksalaisten korpraalien kanssa, syleillen heitä joskus isällisesssä rakkaudessaan niin, että pahaa teki. Tuntuipa joskus siltä kuin hänen nurkkauksessaan olisivat yötkin olleet rakkaudesta levottomia." 


Sivulla 120:

"Etsinnän tuloksena löytyikin Springer neljän hollantilaisen ja saksalaisen seurasta. He olivat murtautuneet erääseen paremmanpuoleiseen koskemattomaan asuntoon ja vilvoittelivat aivan alastomina eräässä huoneessa, minkä ilmapiirillä ja voimakkailla parfyymeilla näytti olleen varsin erotisoiva vaikutus heidän auringonruskettamiin vartaloihinsa. Joukkueenjohtajamme määräyksestä pukivat miehet vaatteet ylleen ja lähtivät heti silloisen komppanianpäällikkömme, SS-Obersturmführer Brennerin luo tekemään selkoa välikohtauksesta. Tämä selonteko päättyi Springerin ja komppanianpäällikkömme väliseen intiimiin rakkaussuhteeseen, joka kesti aina Brennerin kaatumiseen saakka. Miehet saivat tosin rangaistusmääräyksen, mutta sitä ei koskaan pantu täytäntöön."

Oliko Lappi-Seppälä yksi Unto Bomanin kotiuttama homo, joka katkeroitui ja kirjoitti kommunistien kustantamana muistelmansa. Se on ainoita muistelmia SS-miesten taholta, jossa kuvataan juutalaisten ampumisia.

Haudat Djneprin varrella - SS-miehen päiväkirjan lehtiä , Lappi-Seppälä

Haudat Djneprin varrella on erikoinen muistelmakirja ja se on julkaistu heti sodan jälkeen 1945. Erikoinen se on siksikin, että osa sen sisällöstä halutaan uskoa todeksi ja osa ei. Lisäksi paljosta ollaan yleensä hiljaa. Lukaisin kirjan vuosia sitten kun se sattui tulemaan haltuuni. 

Siinä on useita kohtia, joissa kuvataan intiimejä suhteita SS-miesten välillä. Samaten siinä on yksityiskohtaisia kuvauksia "neitimäisistä" SS-miehistä sotilaspalvelijoineen. 

Toisaalta siinä on julmia kuvauksia kuinka SS-osastot teki todellista "putsinkia" mm. juutalaisille ja siviileille. Siinä kerrotaan kuinka liki 40 juutalaista piinattiin ja lopussaan murhattiin 5:n ryhmissä kasvoihin ampumalla. 

Kirjan lopussa politikoidaan mm. pohjoismaiden poliittisesta tilanteesta jne. Samaten homoiluteema kasvaa loppukliimaksiinsa, eli iso porukka (8) hollantilaisia tavataan suoraan B-rapun hommista ilkosillaan. Heitä rääkätään kovin ja lopulta kaikki 8 tuomitaan teloitettavaksi. Saksalaiset ihmettelee, että eikö Suomessa tunneta homoutta ja arvelevat moisen tietämättömyyden johtuvan Suomen kylmästä ilmanalasta. Samassa yhteydessä vessasta tavatut onanistit tuomitaan Dachaun keskitysleiriin. Suomalaisilta SS-miehiltä vaaditaan kirjallinen sitoumus pidättyä homoilusta ja onanoinnista! Onhan siis melkoisen outo kirja tuoltakin osin.

Takavuosina oli TV:ssa dokumentti, jossa verrattiin suomalaisen SS-pataljoonan kulkemaa reittiä itärintamalle ja niitä paikkoja missä etnisiä puhdistuksia tehtiin. Reitti oli kartalla suunnilleen sama. Samoja reittejä siis kuljettiin ja SS:n puhdistusosastot seuraili matkassa. Itse en kylläkään usko suomalaisten olleen mukana noissa juutalaispuhdistuksissa, koska olisihan siitä varmasti mainintoja tullut esiin.

Sakari Lappi-Seppälä: Haudar Dnjeprin varrella. SS-miehen päiväkirjan lehtiä. Kirjapaino Aa-osakeyhtiö Helsinki 1945, kirjassa ei ole mitään mainintaa kustantajasta. 

Motto: 

s. 5 1/2 sivun siteeraus Camille Mauclair:a 

Alkusanat. 

s. 7-9 Sakari L-S 

Johdanto. 

s. 11-13 

Olisikohan tämä johdanto se "kustantajan esipuhe"? 

Siinähän sanotaan sivulla 12 mm. näin: "Poliittisesti epäluotettavat eliminoitiin Suomessa pois, tai sitten myöhemmin Saksassa he joutuivat ankaran silmälläpidon alaisiksi." 

Sivulta 86 alkaen kerrotaan hyvin seikkaperäisesti tuo 38 juutalaisen lahtaaminen, plus ne pari myöhemmin paikalle tullutta vielä lisäksi, siis 40 yhteensä. 

"edellisenä iltana oli eräs juutalainen ampunut rykmentin komentajamme tämän ajaessa autolla tarkastuskierroksella. Laukaus oli tullut puusta ja suoraan SS-Standartenführer Weckerleä päähän. Syyllinen oli pidätetty ja hirtetty. Samalla oli annettu käsky, että kaikki kylän asukkaat oli kostoksi ammuttava, talot poltettava ja karja tapettava. Asianomainen kylä hävisi samana päivänä maan päältä SS-miesten toimesta."

Lappi-Seppälä sanoo kirjassaan divisioonan miesten ja pataljoona miesten olleen kovinkin erilaisia mielipiteiltään ja asenteiltaan. Kirjassa Unto Boman alias Parvilahti saa melkoista kritiikkiä. 

Tämä seuraava juttu on poimittu aikoja sitten netistä ja vertailin sitä ko. kirjaan. Kaikki kerrottu pitää suunnilleen paikkansa. Kirja ei ole mikään harvinaisuus, eli divareista löytyy.

Lappi-Seppälän kirja lienee pienoinen antikvaarinen harvinaisuus vuodelta 1945. Päiväkirjamaisena pidetty kirja ei sisällä juurikaan taistelukuvauksia. Useita erikoisia ja hauskoja tapauksia on mainittu, kuten Djnepropetrowskissa sattunut juopuneen norjalaisvapaaehtoisen hukkuminen vodkasammioon. Entinen pataljoonan Berliinin yhdystoimistoa hoitanut U. Parvilahti (ent. Boman) mainitsee Lappi-Seppälän kirjan olevan "valheellinen ja entisiä tovereitaan törkeästi häpäisevä". Lappi-Seppälä kuvaa Parvilahden "suomalaiseksi natsiksi" (Saksan kansallissosialistisen puolueen jäseniä ei suomalaisvapaaehtoisten 1200 päisestä joukosta ollut kuin 5-6 - lähde: Tyrkkö) ja kertoo, kuinka Parvilahti Zlozcowin kylässä Puolassa, vielä rintamapalveluksessa ollessaan, tuhosi "hyvin vanhan ja kauniin" rukoushuoneen "kallisarvoisine pyhimyksen kuvineen" päivineen käsikranaatein ja tuleen sytyttämällä. Kirjassa on omituista jatkuvat viittaukset homoseksuaalisuuteen, mikä ei SS-joukkojen luonteen huomioonottaen kuvatunlaisen mittavana liene ollut mahdollista. Kirjoittaja lienee itse kärsinyt erinomaisen voimakkaasta homofobiasta tai sitten hän vain mustamaalaa tahallaan. Kirjoittaja haukkuu ansiokkaasti kaikkia muita kansalaisuuksia. Esim. italialaiset olivat "kurjaa joukkoa, joiden aseistus oli nukkemainen ja miehet kaikkea muuta kuin taistelijoita". Erityisesti saksalaisia, joiden hän kertoo olleen "akkamaisia, hämmästyttävän sivistymättömiä ja varkaita". Ns. divisioonan miehenä Lappi-Seppälä on joutunut todistamaan monia mm. juutalaisiin kohdistuneita raakuuksia, joita hän kuvaileekin yksityiskohtaisesti. Kirjasta löytyy myös maininta tapauksesta, joka sattui kesällä 1941 Puolassa: sala-ampuja oli saanut saaliiksi Nordland-rykmentin komentajan SS-Standartenfuhrer Weckerlen. Saksalaisella tehokkuudella ja perinpohjaisuudella pantiin kosto täytäntöön: ensin hirtettiin sala-ampuja, jonka jälkeen kokonainen kylä asukkaineen pyyhkäistiin pois olevien kirjoista.

Kyseinen Lappi-Seppälä oli sodanjälkeisen vasemmistoboomin nokkahahmoja ja se ilmeisesti vaikutti myös 'muistelmien' sisältöön!

Esim. suomalaispataljoonan rektestä klassisen perusteoksen "Panttipataljoona" (josta otettiin uusi painos!) kirjoittanut Mauno Jokipii tuntui pitävän Lappi-Seppälän juttuja varsin epäluotettavina.
Lappi-Seppälähän kertoo mm. että:

- vuonna 1941 kokonaisia SS-yksiköitä siirtyi venäläisten puolelle
- että vetäytymisvaiheessa eri ss-yksiköt ammuskelivat toisiaan!

Vielä lopuksi: ei Lappi-Seppälän kirja nyt aivan mahdoton harvinaisuus ole! Meillähän on parikin nettiantikvariaattiketjua, joissa on mukana suuri joukko pikkuantikvariaatteja. Sieltä löytyi helposti parikin Lappi-Seppälän kirjaa "Ristit Dnejprin varrella".

Tuli selväksi että Yrjö Leino oli juoppo. Parvilahti toi kuulemma asian julkisuuteen. Heh heh.

Parvilahti itse väitti, että entinen suomalainen SS-mies Matti Tamminen oli tehnyt hänestä perättömiä ilmiantoja henkilökohtaisen katkeruuden vuoksi, sillä Parvilahti oli järjestänyt Tammisen lähetettäväksi Saksasta takaisin Suomeen. Parvilahden mukaan Tamminen oli ”homo, laiska, huolimaton, edesvastuuton, pahansuopa ja kateellinen ja isänsäkin mukaan lurjus”.[22] Lappi-Seppälän mukaan Tamminen oli yrittänyt saada Parvilahden pois Berliinin yhdystoimiston johdosta ja Parvilahti olisi kostona yrittänyt järjestää Tammisen keskitysleirille.[14] Parvilahti uskoi myös kolmen muun Suomeen palauttamansa SS-miehen tehneen hänestä aiheettomia kanteluita.[42] Parvilahtea vastaan Neuvostoliitossa esitetty murhasyyte saattoi olla seurausta Tammisen vuonna 1944 Valpolle antamasta lausunnosta, jonka mukaan Parvilahti olisi humalassa kehuskellut ”tappaneensa aatteen [kansallissosialismin] puolesta”.[43]

Parvilahti / Boman palasi 10 vuoden "vankilomaltaan" NL:sta aivan liian hyväkuntoisena ollakseen tavallinen vanki.
Tavallinen leirivanki menetti keripukin takia esim. hampaitaan.

Kartta Karjalassa olleista GULAG -leireistä, joita näyttää olleen järkyttävän paljon.

http://uhreja.onego.ru/kartta.html

Nämä luettelot julkaistiin Careliassa v. 1991 nro 1 -- 12 ja v. 1992 nro 1 -- 5. Molemmat luettelot käänsi ja toimitti julkaisukuntoon Memorial -seuran hallinnon jäsen, Karjalan kulttuurin ansioitunut toimihenkilö toimittaja Eila Lahti - Argutina.

Vuonna Karjalassa vainoja tutkiva Juri Dmitrijev julkaisi 1998 Careliassa Sandarmohissa ( Karjalassa Karhumäen lähellä) vuosina 1937 -- 1938 teloitettujen suomalaisten ja karjalaisten nimet.

Kaikki nämä nimilistat ovat vain osanen Karjalassa ihmisvainon uhreiksi joutuneista.


Tarkista montako sukulaistasi tuolta löytyy:

http://uhreja.onego.ru/

Ja täällä he sitten ovat:

http://heninen.net/sandarmoh/suomeksi.htm

http://heninen.net/punakangas/suomeksi.htm


Karjalasta ja vähän muustakin rajantakaisesta menosta hienot sivut:

http://heninen.net/suomeksi.htm