Eikä vielä siinä kaikki, mutta minulla oli myös tapana laskea seiltä alas tornin ulkoseinää pitkin lystikseni. Yleensä aina ennen maahan tömähtämistä heräsin, ja nousin vuoteestani. Kerran kuitenkin päätin laskea testimielessä perille asti, vahvasti luottaen siihen etten kuolisikaan, ja niin myös unessani tein. Kuinka ollakaan kun tömähdin maahan asti, en kuollutkaan vaan nousin kipuja tuntematta ihan vahingoittumattomana maasta ylös. Sen jälkeen testasin vielä saman Stadionin tornin alas laskemalla, ja tämäkin onnistui, joten mielestäni kokeeni tulos ei riippunut siitä oliko tähän käytetty huvitteluväline kirkon torni, tai maallisempi ja urheilullisempi Stadionin torni, - joka on melkein yhtä vanha kuin minä itse.
Nykyisin ole muuttanut unissani asumaan "Lyytimäkeen" ja siellä vanhojen talojen tyhjille ullakoille, ja sieltä löytyy mukavia pesäpaikkoja, ja puustokin on alueella varsin monimuotoista joten voin lehahtaa helposti vinteiltä lentoon ja lepuutella itseäni vahvojen puiden oksilla. Olen erityisen kiintynyt korkeiden koivujen latvuksiin, mutta kyllä kuusetkin lepopuikseni kelpaavat.
Lapsena näin ensimmäisenä elokuvanani Peter Panin, ja olen sen jälkeen osannut itsekin lentää, ja olen ollut myös vähän heikkona hoikkiin Helinä keijuihin. Onkohan tämä Walt Disneyn piirroshahmo tehty minusta?
Käyn myös joskus ihmisten järjestämissä pituushyppykilpailuissa, koska he eivät tiedä, että osaan lentää. Yksissä kisoissa hämmästytin kaikkia katsojia hyppäämään vain hiukan käsiäni räpytellen tuloksen 19.80 - eli uuden maailmanennätyksen, mutta sitä ei kaiketi kuitenkaan hyväksytty virallisesti, koska pyrähdin lentoon kisapaikalta, ja menin nukkumaan takaisin pesääni, erään Lyytinmäen autiotalon ullakolle jossaturvallinen pesäpaikkani on, piilossa pahantahtoisten ihmisten katseita.
Nykyisin ole muuttanut unissani asumaan "Lyytimäkeen" ja siellä vanhojen talojen tyhjille ullakoille, ja sieltä löytyy mukavia pesäpaikkoja, ja puustokin on alueella varsin monimuotoista joten voin lehahtaa helposti vinteiltä lentoon ja lepuutella itseäni vahvojen puiden oksilla. Olen erityisen kiintynyt korkeiden koivujen latvuksiin, mutta kyllä kuusetkin lepopuikseni kelpaavat.
Lapsena näin ensimmäisenä elokuvanani Peter Panin, ja olen sen jälkeen osannut itsekin lentää, ja olen ollut myös vähän heikkona hoikkiin Helinä keijuihin. Onkohan tämä Walt Disneyn piirroshahmo tehty minusta?
Käyn myös joskus ihmisten järjestämissä pituushyppykilpailuissa, koska he eivät tiedä, että osaan lentää. Yksissä kisoissa hämmästytin kaikkia katsojia hyppäämään vain hiukan käsiäni räpytellen tuloksen 19.80 - eli uuden maailmanennätyksen, mutta sitä ei kaiketi kuitenkaan hyväksytty virallisesti, koska pyrähdin lentoon kisapaikalta, ja menin nukkumaan takaisin pesääni, erään Lyytinmäen autiotalon ullakolle jossaturvallinen pesäpaikkani on, piilossa pahantahtoisten ihmisten katseita.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ilmatar voi munia Kamppiin, tai on jo muninutkin.
Eräänä uutenavuotena Irja avasi toivomusten lähteen Senaatintorille, isonkirkon viereen.
Olen ihmetellyt kovasti sitä, mikä on kyllä minulle suoranainen etukin, miksi niin monien ihmisten asumusten ullakot ovat tyhjillään. Miksi eivät ihmiset pidä huolta ullakoistaan?