Olenko normaali?

Olen 14-vuotias tyttö. Puhun itsekseni. Yksin puhumisellani on 2 tekniikkaa. Ensimmäinen on semmoinen, että kerron päivästäni(ketään ei ole paikalla) vähä niinkun vlogaisin. Esim."okei eli heräsin juuri ja nyt meen meikkaan" toinen on se että puhun 'jollekin' esim. Minä: "Moi, kikka. Mitä sulle kuuluu?"
'Kikka' (minä) "Moi! Hyvää kuuluu, tehdäänkö jotain kivaa?"
Mulla on siis kavereita, ja vietän aikaa heidän kanssa usein. Mutta silti puhelen yksin jatkuvasti, mutta en tietenkään sillon jos joku on kuulemassa. Joskus joku on kuullut ja se on ollut kiusallista. Onko teillä tämmöistä? Onko normaalia? Kertoisiko jollekin? Vastatkaaa. (Olen siis puhunut 9 vuotiaasta asti juuri noin yksin. Ja nyt vasta juuri vähän aikaa sitten rupesin miettimään onko se normaalia? Liittyisikö tähän jokin jakomielisairausxD kertokaaa!
5<50
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 5

Vanhimmat

terve?? olet kun puhuakkin osaat.... kunhan käyt psykiatrin juttusilla..!?

Äänestä
  • Jootota, mietin vaan onko normaalia tommonen. Koska puhun koko ajan jatkuvasti yksin. Puhun sillonkun herään, meikkaan, meen vessaan jne. Koko ajan jotai tommosta ja sitte puhun 'jollekin' ja vastaan itselleni

    Äänestä

Olet täysin normaali. Isävainaa tapasi varsinkin kännissä kinata mm. radion kanssa. Itse olen perinyt tuon tavan ja kommentoin varsinkin television ns. asiantuntijoita, kun eivät ne mitään tiedä. Jos juttelen kenen tahansa naisen kanssa olen aina väärässä, mutta jutellessani kiviseinän kanssa saan olla oikeassa. Tai ainakaan se ei väitä vastaan. Paitsi, jos intän tarpeeksi kovaäänisesti, saattaa seinä mystisesti vastata! Eli jotain sielunelämää silläkin taitaa olla...

Äänestä
  • Okeii.. no kiva jos oon normaali! :)

    Äänestä

  • Lähdin käveleen kotoo koska kaunis ilma. Nyt oon tääl noin 1km pääs. Juttelin koko matkan 'jackille' (siis itselleni) tajusin juuri että olen yksin. :/ tunsin oloni niin turvalliseksi 'jonkun seurassa' . Ja nyt tajuan että se joku oli kuvitelmaa..

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


outo kirjoitti:

Olen 14-vuotias tyttö. Puhun itsekseni. Yksin puhumisellani on 2 tekniikkaa. Ensimmäinen on semmoinen, että kerron päivästäni(ketään ei ole paikalla) vähä niinkun vlogaisin. Esim."okei eli heräsin juuri ja nyt meen meikkaan" toinen on se että puhun 'jollekin' esim. Minä: "Moi, kikka. Mitä sulle kuuluu?"
'Kikka' (minä) "Moi! Hyvää kuuluu, tehdäänkö jotain kivaa?"
Mulla on siis kavereita, ja vietän aikaa heidän kanssa usein. Mutta silti puhelen yksin jatkuvasti, mutta en tietenkään sillon jos joku on kuulemassa. Joskus joku on kuullut ja se on ollut kiusallista. Onko teillä tämmöistä? Onko normaalia? Kertoisiko jollekin? Vastatkaaa. (Olen siis puhunut 9 vuotiaasta asti juuri noin yksin. Ja nyt vasta juuri vähän aikaa sitten rupesin miettimään onko se normaalia? Liittyisikö tähän jokin jakomielisairausxD kertokaaa!

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu