Tallaisen loysin ja kun ei itsella tuota mainittua vuosikirjaa ole kasilla, onnistuisikohan joku loytamaan todella kyseista tekstinpatkaa tai edes suomalaista vastinetta sille? Vai onko taa ihan tuulesta temmattu? Kuulostaa aika hurjalta, mutta mielenkiintoinen katkelma sinansa.
>>the 1975 Yearbook of Jehovah's Witnesses (p. 151) quotes A.H. Macmillan on the invention of the name Jehovah's witnesses:
Brother Rutherford told me himself that he woke up one night when he was preparing for that convention and he said, `What in the world did I suggest an international convention for when I have no special speech or message for them? Why bring them all here? And then he began to think about it, and Isaiah 43 came to his mind. He got up at two o'clock in the morning and wrote in shorthand, at his own desk, an outline of the discourse he was going to give about the Kingdom, the hope of the world, and about the new name. And all that was uttered by him at that time was prepared that night, or that morning at two o'clock.>>
vastauksista jo etukateen kiitollinen
-nakykivi-
>>the 1975 Yearbook of Jehovah's Witnesses (p. 151) quotes A.H. Macmillan on the invention of the name Jehovah's witnesses:
Brother Rutherford told me himself that he woke up one night when he was preparing for that convention and he said, `What in the world did I suggest an international convention for when I have no special speech or message for them? Why bring them all here? And then he began to think about it, and Isaiah 43 came to his mind. He got up at two o'clock in the morning and wrote in shorthand, at his own desk, an outline of the discourse he was going to give about the Kingdom, the hope of the world, and about the new name. And all that was uttered by him at that time was prepared that night, or that morning at two o'clock.>>
vastauksista jo etukateen kiitollinen
-nakykivi-
Vastaukset 24
Vanhimmat
En yhtään ihmettele etteikö tuo voisi olla totta, nimittäin:
Taisi olla Rutherfordin viimehetken keksintöä myös käsite "suuresta joukosta", jonka hän lanseerasi jossain jossain konventissa aivan viimehetkillä. Muistaakseni hän keksi sen yhdennentoista hetken yhdennellätoista hetkellä.
On jotenkin surkuhupaisaa, että nuo jehovien tärkeimmät opit ovat ainakin toisinaan tuollaisia viimehetken väläyksiä - ja siis sellaiselta tyypiltä joka on kunnostutunut väärässä profetoinnissa lukuisia kertoja. Ja nämä nykyajan puupääjehovat vielä pitävät noita hölötyksiä Jumalan muuttumattomina totuuksina! :-))
Anna mun kaikki kestää!
-Corrector-
No, Rutherfordin maineen valossa voisi hyvin olla tottakin, mutta haluaisin saada varmennuksen talle jos jollain sattuisi olemaan kasilla tuo mainittu vuosikirja tahi suomenkielinen vastine.
-nakykivi-
“YE ARE MY WITNESSES, SAITH JEHOVAH”
For the world a shock came on “Black Tuesday,” October 29, 1929. The stock market had collapsed. In the New York Times, news of this appeared under the headline “Stock Prices Slump $14,000,000,000 in Nation-Wide Stampede to Unload; Bankers to Support Market Today.” So began the Great Depression that ran through the 1930’s. Yet, during this time of grave economic distress, Jehovah furnished rich spiritual provisions for his people. And he also made them very much aware of the deep significance underlying the words, “Ye are my witnesses, saith Jehovah, and I am God.”—Isa. 43:12, AS.
Increasing emphasis was being placed on the divine name. For instance, consider the principal articles in the January 1st issues of The Watch Tower for several years. They were: “Who Will Honor Jehovah?” (1926) “Jehovah and His Works” (1927), “Honor His Name” (1928), “I Will Praise My God” (1929) and “Sing Unto Jehovah” (1930).
In exalting Jehovah’s name, however, the convention of God’s people at Columbus, Ohio, July 24-30, 1931, was a milestone. It was unique in that extension conventions were scheduled for 165 other places throughout the earth. But that was not the most important factor. There was something much more significant. It was linked with the enigmatic letters “JW” appearing on the printed assembly program and the title page of The Messenger, the convention newspaper—in fact, seen in many places. “When we got near the assembly grounds,” remarks Burnice E. Williams, Sr., “we saw ‘JW’ all over the place. But not knowing what it stood for, we were all wondering, ‘What is this JW for?’” Sister Herschel Nelson recalls: “Speculations were made as to what JW stood for—Just Wait, Just Watch, and the correct one . . .”
The meaning of “JW” was revealed on Sunday, July 26, 1931, when thrilled conventioners heartily adopted a resolution presented by J. F. Rutherford and entitled “A New Name.” It said, in part:
“NOW, THEREFORE, in order that our true position may be made known, and believing that this is in harmony with the will of God, as expressed in his Word, BE IT RESOLVED, as follows, to wit:
“THAT we have great love for Brother Charles T. Russell, for his work’s sake, and that we gladly acknowledge that the Lord used him and greatly blessed his work, yet we cannot consistently with the Word of God consent to be called by the name ‘Russellites’; that the Watch Tower Bible and Tract Society and the International Bible Students Association and the Peoples Pulpit Association are merely names of corporations which as a company of Christian people we hold, control and use to carry on our work in obedience to God’s commandments, yet none of these names properly attach to or apply to us as a body of Christians who follow in the footsteps of our Lord and Master, Christ Jesus; that we are students of the Bible, but, as a body of Christians forming an association, we decline to assume or be called by the name ‘Bible Students’ or similar names as a means of identification of our proper position before the Lord; we refuse to bear or to be called by the name of any man;
“THAT, having been bought with the precious blood of Jesus Christ our Lord and Redeemer, justified and begotten by Jehovah God and called to his kingdom, we unhesitatingly declare our entire allegiance and devotion to Jehovah God and his kingdom; that we are servants of Jehovah God commissioned to do a work in his name, and, in obedience to his commandment, to deliver the testimony of Jesus Christ, and to make known to the people that Jehovah is the true and Almighty God; therefore we joyfully embrace and take the name which the mouth of the Lord God has named, and we desire to be known as and called by the name, to wit, Jehovah’s witnesses.”
It was obvious now. Those puzzling letters “JW” stood for Jehovah’s Witnesses. “I will never forget the tremendous shout and applause that vibrated through that meeting place when the information was finally made known,” declares Arthur A. Worsley. Herbert H. Boehk adds: “All over the city of Columbus the signs in store windows—‘Welcome I.B.S.A.’—came down and they now read, ‘Welcome, Jehovah’s Witnesses.’”
It was a thrill to receive the name Jehovah’s witnesses. Not only was that resolution entitled “A New Name” joyously adopted by the thousands of Christ’s anointed followers assembled in Columbus. The individual congregations later adopted the same resolution. Jehovah’s witnesses had a name no one else in the world wanted. But God’s servants were deeply grateful for it.—Isa. 43:12.
When he was eighty-eight years old A. H. Macmillan attended the “Fruitage of the Spirit” Assembly of Jehovah’s Witnesses in the same city. There, on August 1, 1964, Brother Macmillan made these interesting comments on how the adopting of that name came about:
“It was my privilege to be here in Columbus in 1931 when we received . . . the new title or name . . . I was amongst the five that were to make a comment on what we thought about the idea of accepting that name, and I told them this briefly: I thought that it was a splendid idea because that title there told the world what we were doing and what our business was. Prior to this we were called Bible Students. Why? Because that’s what we were. And then when other nations began to study with us, we were called International Bible Students. But now we are witnesses for Jehovah God, and that title there tells the public just what we are and what we’re doing. . . .
“In fact, it was God Almighty, I believe, that led to that, for Brother Rutherford told me himself that he woke up one night when he was preparing for that convention and he said, ‘What in the world did I suggest an international convention for when I have no special speech or message for them? Why bring them all here?’ And then he began to think about it, and Isaiah 43 came to his mind. He got up at two o’clock in the morning and wrote in shorthand, at his own desk, an outline of the discourse he was going to give about the Kingdom, the hope of the world, and about the new name. And all that was uttered by him at that time was prepared that night, or that morning at two o’clock. And [there is] no doubt in my mind—not then nor now—that the Lord guided him in that, and that is the name Jehovah wants us to bear and we’re very happy and very glad to have it.” (yb1975 pp.149-151)
Lainaus on ajalta, jolloin enkelivälitys ja muu spiritismi oli avointa Vartiotorniseurassa. Rutherford hävisi noissa hommissa 1-0 Woodworthille, joka kehui olleensa kolme päivää henkien vallassa. Pullon henget Rutherford taas hallitsi paremmin. AHM viitaus on ilmeisesti Faith On The March opukseen, se löytyy netistäkin.
Aloittiko suosikkituomari roolinvaihdon
suosikkijuomariksi joa nuorena?
Siis tyyppi oli varsinainen seurapiirihai, viina sikarit, vaatetus, matkustaminen, asuminen jne olivat kaikki kalliimmasta päästä. Lukemani mukaan Rutherford oli keskivaiheille asti nk. "functional alcoholic", eli hoiti hommansa, vaikka röpötteli säännöllisesti. Sir Winston Churchill oli eräs tunnettu tuon taitolajin harrastaja. Rutherfordin tilaa kuvattiin puhtaaksi alkoholismiksi vasta hänen viimeisinä vuosinaan. Pidän eräänä Beth-Sarimin rakentamista puoltavana motiivina sitä, että röpöttelijä saatiin pois ihmisten silmistä, juopottelu oli kiinnittänyt Brooklynissä (ja muuallakin maailmassa) kiusallista huomiota. Toki on myönnettävä, että hänen vankeudessa saamalleen keuhkovammalle oli leuto ilmasto hyväksi.
*kiittaa ja kumartaa han* :)
Etsin tuosta Faith on the March -teoksesta tata kyseisen herran muistelua mutta ainakaan siita se ei loydy.
Epistolan kaivoin esiin taalta:
http://reference.reactor-core.org/faith-on-the-march.html
Joka tapauksessa Jamalle tattis :)
-nakykivi-
Muistaakseni hiuspinni on raskauttavin todistusaineisto.
>>Muistaakseni hiuspinni on raskauttavin todistusaineisto.
Minun havaintoni mukaan hiuspinni on kevyimmästä päästä, siitä runsaasta määrästä todisteista. Siitäkin huolimatta, että hiuspinni aiheutti muutaman henkilön kaikkoamisen Vartiotorniseurasta.
Eräs hiuspinniä painavampi on Hayden Covintonin lausunto, jossa hän eräässä haastattelussa myönsi asian, puolustellen Rutherfordin vaimon muualla asumisella.
Toinen hiuspinniä painavampi on kyseisen naisen, vanhimmille ennen kuolemaansa, tekemäksi väitetty tunnustus.
Kolmas hiuspinniä painavampi on aikalaisten tekemät lukuisat huomiot.
Tässä ainoastaan muutama hiuspinniä painavampi esimerkiksi painoluokkien eroista.
Miten varmaa Rutherfordin avioliiton ulkopuoliset suhteet oikeastaan ovat?
Esim. James Penton, joka muuten on hyvin kriittinen Rutherfordia kohtaan, puhuen avoimesti esim. tämän alkoholismista, ei mainitse rakastajattarista sanaakaan. En tietenkään väitä, että Penton olisi erehtymätön, mutta hänen teoksensa perustuvat kyllä huolelliseen tutkimiseen. Penton ei ota mukaan pelkkiä "juoruja", ellei niistä ole näyttöä.
>>Esim. James Penton, joka muuten on hyvin kriittinen Rutherfordia kohtaan, puhuen avoimesti esim. tämän alkoholismista, ei mainitse rakastajattarista sanaakaan.
Ellen väärin muista, niin Hayden Covingtonin haastattelussa (oliko Jerry Bergmannille) antama myöntö on tullut ensimmäisen kerran eteeni Apocalypse Delayed-kirjassa. Jehovah's Witnesses And the Third Reich-kirjassa (s. 102) Penton mm. lainaa Olin Moylen sanoja: "It has also be known, albait 'carefully covered,' that Rutherford liked his women and his whiskey."
Vuoden 1930 väestönlaskennassa beetelin asuntolaan #15 124 Columbia Heights, Rutherford oli merkitty talouden pääksi (head) ja Bonnie Boyd asukkaaksi (lodger). Samassa luettelossa esimerkiksi Frederick W. Franz oli asukas ja Edward Luck oli talouden pää. Faksimille tästä väestölaskennan sivusta on tuotu näytille nettiin.
eivät niin väittäneet. Väitteet juomarista ovat nykyajan vastustajien romaanien kirjoittajien käsialaa. Rutherfordin elämänkerta on kokenut totaalisen muutoksen heidän käsissään, taitaa olla peräti niin, että vain nimi on sama.
Aito Rutherford piti puheita ja osallistui aktiivisesti toimintaan. Jos juopottelu olisi ollut ongelma, niin se olisi havaittu ja siitä olisi tullut julkinen asia. vastustajia oli jo siihen aikaan olemassa. On otettava myös huomioon, että amerikoissa elettiin hänen kaudella kieltolain aikaa.
Muistelen, että tämä juoppottelu väite sain alkunsa siitä, että Rutherfodin väitettiin vastustaneen kieltolakia. Raamatun mukaan alkoholin kohtuullinen käyttö on sallittua, joten voi olla, että on antanut lausunnon asiasta. Mutta ei ole varmaan vastustanut, koska se on poliittista toimintaa johon todistajat eivät osallistuneet.
Tämän edellä mainitun havainnon tein muutama vuosi sitten netissä, vajaa vuosi sitten alkoivat väiteet hänen jopottelustaan elää.
Vastustajat alkoivat kirjoittaa hänen historiaa uusiksi, myös Russelia on sanottu juopoksi ja avionrikkojaksi vastustajien toimesta. Historia ei tunnetusi muutau joten valehtelu on se joka on lisääntynyt ja saanut aika rajuja muotoja..
Kovasti olet sinisilmäinen aatteinesi.
Totuus on vallan muuta.
Netin aikana totuudet leviävät paremmin kun
näiden oppi-isiesi aikana.
Joukotkin olivat paljon pienempiä siihen aikaan.
Kuka viitsisi nähdä vaivaa keksiäkseen juttuja kun tositarinat ovat käden ulottuvilla.
Rutherfordin alkoholismi on useaan kertaan todettu ja todistettu. Hänen omat aikalaisensa, ennen kaikkea hänen Beetel-veljensä, puhuivat asiasta melko lailla avoimestikin. Ehkä paljastavimmat dokumentit asiasta ovat entisen beeteliläisen, Olin Moylen avoin kirje Beetel-perheelle sekä Kanadan silloisen maanpalvelijan Salterin kirje. Salter kertoi avoimesti, miten Kanadasta lähetettiin kieltolain alla kiemurtelevaan New Yorkin Beeteliin laatikkokaupalla mitä hienoimpia viskejä ja konjakkeja, puhumattakaan suurista olutmääristä. Salter kertoi nimenomaan, että viinasten tuli olla parasta laatua, mitä rahalla sai, koska ne tulivat tuomari Rutherfordin henkilökohtaiseen käyttöön. Nämä kertomukset vahvisti esim. myöhempi Seuran puheenjohtaja Nathan Knorr, joka Rutherfordin kuoleman jälkeen kertoi avoimesti "viinarallista" Kanadan ja New Yorkin Beetelien välillä. Huomattakoon kuitenkin, että Knorr itse tuomitsi viinarallin ja kieltäytyi osallistumasta siihen.
Kaliforniassa, jossa Rutherfordilla oli talviasuntonsa Beth Sarim, puhuttiin yleisesti Rutherfordin juomisesta. Useat Beetel-veljet valittivat Rutherfordin kuoleman jälkeen, miten työlästä oli väliin saada tuomari "selvitetyksi" puhekuntoon ennen kokouksia ja konventteja.
Totta on, että Rutherford juomisestaan huolimatta pystyi pitkään hoitamaan tehtävänsä. Hän oli siis n.k. functional alcoholic, joka juomisestaan huolimatta pystyy käymään töissä ja selviytymään vaikeistakin tehtävistä. Rutherfordin kohdalla ongelmat tuntuvat kärjistyneen vasta viime vuosina, jolloin hän usein joutui luopumaan puheistaan yms. Hyvien syiden nojalla on arveltu, että useat Rutherfordin nimissä julkaistut Vartiotornin artikkelit sekä ainakin viimeinen hänen kirjoistaan, "Lapset", olivat tosiasiassa Fred Franzin kirjoittamia.
Rutherford kirjoitti Vartiotorniin tutkittavan artikkelin kieltolaista, jossa hän leimasi kieltolain Paholaisen juoneksi. Tämä artikkeli löytyy netistäkin, tosin osoitetta en oikoseltaan muista. Rutherfordin perusteluja ei tosin oikoseltaan voi väittää vääriksi. Hänen mukaansa kieltolaki oli lakina epäonnistunut ja epätarkoituksenmukainen (tästä varmasti kaikki ovat samaa mieltä). Lisäksi - ja ennen kaikkea - kyseessä oli hänen mukaan yritys saavuttaa ihmisviisaudella jotain sellaista, mitä Jumala yksin voi tehdä, eli lopettaa alkoholin aiheuttama kärsimys maailmassa. Rutherford viittasi lisäksi siihen, että Raamattu ei kiellä täysin alkoholijuomien käyttöä.
[Hänen aikalaiset] eivät niin väittäneet.
Älä taas valehtele. Olet varmasti nähnyt viitteet Salteriin (Kanadan entinen maanpalvelija) ja Moyleen (Vartiotorniseuran juristi). No sinun päätäsi näillä ei käännetä, mutta näytetään rehellisemmille ihmisille, että valehtelet, ensin Salter:
As the scales by the Lord's grace, have fallen from my eyes I have been astounded to see how blinded I have been to your actions, through a superstition that the WATCHTOWER was the Lord's channel of meat in due season for the household of faith and that you as President of the Society were God's chief servant amongst His people, and that you being responsible we should be submissive to whatsoever you required done, foolishly thinking that I had no responsibility in the matter and that anything you did that was wrong, or that I did as ordered by you, the Lord would overrule. It was with this thought in mind that I, at your orders would purchase cases of whiskey at $60.00 a case, and cases of brandy and other liquors, to say nothing of untold cases of beer. A bottle or two of liquor would not do; it was for THE PRESIDENT and nothing was too good for THE PRESIDENT. He was heaven's favorite, why should not he have everything that would gratify his desires for comfort. True, I had a part therein for I partook of your hospitality, or shall I say the Society's hospitality for it was the Society's money but I partook, as above stated, being blinded with the idea the THE PRESIDENT was in charge and therefore responsible and not I. Today I see that the thought was absolutely wrong and that the squandering of the Society's money in that respect was a mis-appropriation of funds, and I should have taken no part therein whatsoever. I confess my wrong before the friends and before the Lord and ask their forgiveness and His.
Salterin (Apr. 1 1937) kirje kokonaisuudessaan:
http://www.geocities.com/Athens/Academy/6040/salter.htm
Sitten Moyle:
Under your tutelage there has grown up a glorification of alcohol and condemnation of total abstinence which is unseemly. Whether a servant of Jehovah drinks alcoholic liquor is none of my business, except in giving a helping hand to a brother who is stumbled thereby. Whether I am a total abstainer is nobody's business but my own. But not so at Bethel. There appears to be a definite policy of breaking in newcomers into the use of liquor, and resentment is shown against those who do not join them. The claim is made, "One can't be a real Bethelite without drinking beer." Shortly after we arrived it was arrogantly stated, "we can't do much with Moyle, but we'll make a man out of Peter." A New York brother intimated that I was out of harmony with the truth and with the Society because I didn't drink liquor. A New York sister stated that she had never used liquor or served it until some of the Bethel boys insisted upon it. A brother who used to drink liquor to excess became a total abstainer after getting the truth. He knew that a single drink of liquor would start him off to his former drinking habits, but in spite of that brethren from Bethel insisted upon his imbibing liquor and inferred that he was out of harmony with the organization through refusing. Total abstainers are looked upon with scorn as weaklings. You have publicly labeled total abstainers as prudes and therefore must assume your share of the responsibility for the Bacchus like attitude exhibited by members of the family.
Moylen (July 21 1939) kirje kokonaisuudessaan:
http://www.geocities.com/Athens/Academy/6040/moyle.htm
>>Rutherfordin elämänkerta on kokenut totaalisen muutoksen heidän käsissään, taitaa olla peräti niin, että vain nimi on sama.
Muutos on tosiaan ollut suuri, mutta muutos onkin tapahtunut Vartiotorniseuran markkinoimasta kiiltokuvasta todellisuuteen.
>>Jos juopottelu olisi ollut ongelma, niin se olisi havaittu ja siitä olisi tullut julkinen asia.
Tuo lausuntosi osoittaa, että et tunne lainkaan Rutherfordin aikaa, etkä hänen johtamistyyliään, tai sitten tapasi mukaan valehtelet. Rutherford oli tyranni ja yksinvaltias, lue Salterin ja Moylen kirjeet.
>>Muistelen, että tämä juoppottelu väite sain alkunsa siitä, että Rutherfodin väitettiin vastustaneen kieltolakia.
Miten niin 'väitettiin' vastustaneen kieltolakia? Rutherfordin mukaan kieltolaki oli Saatanan juoni, tämän hän toi esille Vartiotornissa (w24 Nov. 1):
http://www.geocities.com/paulblizard/booze.html
>>Mutta ei ole varmaan vastustanut, koska se on poliittista toimintaa johon todistajat eivät osallistuneet.
Lue tuo yllä annettu linkki ja palaa sitten asiaan. Toki tuollainen luulemisesi antaa oikean kuvan jehovantodistajasta, joka elää laput silmillä
>> vajaa vuosi sitten alkoivat väiteet hänen jopottelustaan elää.
Ja paskat. Minä olen nähnyt noita juopotteluun viitanneita tekstejä netissä jo vajaa 10 vuotta sitten.
>>..myös Russelia on sanottu juopoksi
Minä en ole nähnyt yhtään vakavasti otettavaa viitettä tuollaiseen. Voisitko avittaa, vakavasti otettavalla linkillä? Sen sijaan olen nähnyt maininnan, etta CTR oli lähinnä kasvissyöjä.
>>ja avionrikkojaksi vastustajien toimesta.
Näitä väitteitä näkee aika ajoin. Asiasta todellista laitaa voidaan tuskin koskaan selvittää. Se on melko luotettavsti selvitetty, että CTR istutti sylissään itseään nuorempaa naista ja vaimo pahoitti mielensä tästä.
>>Historia ei tunnetusi muutau joten valehtelu on se joka on lisääntynyt ja saanut aika rajuja muotoja..
Lähinnä Vartiotorniseuran valehtelu on täällä tuotu päivänvaloon.
Minun tietääkseni Russell oli absolutisti, lisäksi hän oli todellakin kasvissyöjä.
Russellin vaimo kiisti avioero-oikeudenkäynnissä miehensä tehneen aviorikosta, vaikka hän muuten arvosteli miehensä suhtautumista naisiin sopimattomaksi. Käytännössä hän ei kuitenkaan juuri pystynyt esittämään esimerkkejä tällaisesta. Rouva Russell tuntuu olleen sangen mustasukkaista lajia. Hänen tuntuu olleen (monen papinvaimon lailla) vaikea käsittää, että hengenmiesten eteen tulee tilanteita, jolloin heidän yksinkertaisesti on oltava kahden kesken vastakkaista sukupuolta olevan ihmisen kanssa (esim. sielunhoitotilanteet).
Rose Ball -episodi, johon viittaa, on saapunut tietoisuuteen juuri rouva Russellin kautta ja ilmeisesti hänen värittämänään. On huomattava, että rouva Russell itsekin sanoi valan velvoituksin, ettei hän uskonut miehensä tehneen aviorikosta edes Rosen kanssa.
>>Minun tietääkseni Russell oli absolutisti, lisäksi hän oli todellakin kasvissyöjä.
Kirjoittaessani ajattelin, että kasvissyöjällä on usein muutenkin tervelliset elämantavat ja siksi unohdin mainita absolutismin. Missään tapauksessa Russell ei ole jäänyt historiaan juoppona. Uskon, että tuollaiset maininnat ovat syntyneet sekaannuksesta Rutherfordiin. Häneltä kun riitti tuota mainetta vaikka muille jakaa.
Olin Moylekin mainitaan absolutistiksi ja siksi on ymmärrettävissä, että hän tarttui ryhdikkäästi myös Rutherfordin alkoholin käyttöön.
>>Russellin vaimo kiisti avioero-oikeudenkäynnissä miehensä tehneen aviorikosta, vaikka hän muuten arvosteli miehensä suhtautumista naisiin sopimattomaksi.
Alkuun oli puhetta aviorikoksesta, mutta oikeudessa Maria perui syytöksen. Tästä syystä pidän asiaa hieman epävarmana. Oikeuden päätös kun perustuu ainoastaan oikeudelle esitettyyn materiaaliin. Rose oli jo nuori nainen, eikä mikään tyttönen, toisessa vaakakupissa oli tietysti Russelin selibaattivala.
>>Rouva Russell tuntuu olleen sangen mustasukkaista lajia.
Niin ja sitten eron jälkeiset rajuhkot tapahtumat viittaavat siihen, että aivan riidaton ei tuo avioliiton loppuaika ollut.
Olin Moylen absolutismi sai ehkä aikaan sen, että hän oli kohtuuttomankin tuomitseva toisten alkoholinkäyttöä kohtaan. Kirjeessäänhän hän käytännössä tuomitsi koko Beetel-perheen juopposakiksi, mikä tietysti herätti ansaittua kiukkua Beetelissä. Lisäksi Moyle tuntuu selvästi katkeroituneen siitä, että hänen juomattomuuttaan oli Beetelissä arvosteltu - sinällään ymmärrettävää, vieläpä kun ottaa huomioon, että hän seurasi seuran toisen presidentin esikuvaa.
Russellien avioliiton loppuaika tuntuu olleen aikamoista sotatilaa. Pariskunta kai muutti kerran erilleenkin, mutta sopi sitten. Kerran taas rouva Russell kutsui koolle erityisen komitean selvittelemään oikeuksiaan julkaista haluamiaan artikkeleita Vartiotornissa - episodi, joka pohjautui pariskunnan kotoiseen riitaan.
Selailin kirjaa ja huomasin hosuneeni:
=>Penton mm. lainaa Olin Moylen sanoja: "It has also be known, albait 'carefully covered,' that Rutherford liked his women and his whiskey."
Penton lainaa Peter Moylen sanoja, Muistaakseni Peter oli Olinin poika. Sama joka jätti äänestämättä kun isänsä asiaa puitiin Rutherfordin johdolla Brooklynissä. Sitten kääntyi isäänsä vastaan ja pyysi Rutherfordilta anteeksi äänestämättömyyttään.
>>Olin Moylen absolutismi sai ehkä aikaan sen, että hän oli kohtuuttomankin tuomitseva toisten alkoholinkäyttöä kohtaan.
Tämä on ilmeistä, mutta Brooklynin teoreettisen esimerkkiaseman huomioonottaminen muuttaa hieman asetelmaa.
>> Kirjeessäänhän hän käytännössä tuomitsi koko Beetel-perheen juopposakiksi, mikä tietysti herätti ansaittua kiukkua Beetelissä.
Yleistämisessä on tietysti aina oma sudenkuoppansa, mutta brooklyniläinen suhtautuminen alkoholiin ei käsitykseni mukaan ole ollut tuolloin, eikä myöhemminkään, esimerkillistä.
Itselleni tilanne kirkastui vasta Internetin välityksellä, pienenä yksityiskohtana oli osin mukana kotona kakarana kuulemani lausunto. Pitkässä selvityksessä, jossa "vainon erilaisia ilmenemismuotoja" kakaralle selvitettiin oli vastustajien väitteiksi mainittu, että Vartiotorniseuran johtohenkilöä (nimeä ei mainittu) syytetään perusteetta viinamäen mieheksi.
Toinen mieleenpainunut yksityiskohta oli, että Neuvostoliitossa olevia jehovantodistajia syytettiin USA:n vakoilijoiksi. Olivat kuulema jääneet kiinni joidenkin tiedonkeruulomakkeiden hallussapidosta. Lomakkeen olemassaoloväitteen äitini myönsi oikeaksi, mutta lomakkeilla kuulema kerättiin elintasoon liittynyttä tietoa, jotta lehdet ja kirjallisuus osattiin hinnoitella oikein. Tuollainen väite meni pienen pojan päähän kuin häkä. Siis itse vakoiluväitettä en vieläkään osaa arvostella, mutta hinnoitteluun tuskin kansallista lomaketulvaa tarvittiin. Jos vielä joskus joku vanha vakoiluepäily tai -syyte putkahtaa, niin ainakaan minulle se ei ole uutinen
Äitini oli kiinnostumisensa ensihetkestä asti jatkuvassa tiiviissä yhteydessä silloiseen maanpalvelijaan, joten todennäköisesti tieto Rutherfordin viinanjuontiväitteestä on kulkenut teokraattista ravintoketjua myöten Suomeen jo aikaa sitten. Semminkin kun äitini teki Väinämöisenkadulla kiirehommia konventtien edellä. Äidilleni jo ammoin tulleessa englanninkielisessä Vartiotornissa sellaista vainoväitettä tuskin on esitetty.
>> Kerran taas rouva Russell kutsui koolle erityisen komitean selvittelemään oikeuksiaan julkaista haluamiaan artikkeleita Vartiotornissa - episodi, joka pohjautui pariskunnan kotoiseen riitaan.
Se nainen ei todellakaan vaiennut seurakunnassa, joten seurakuntaa koskeva naisten opetuskielto putoaa alkuperäisopeista.
Rouva Russell ei todellakaan vaiennut sen enempää seurakunnassa kuin kotonaankaan - sivumennen sanottuna henkilökohtainen mielipiteeni on, että moinen nalkuttava akka korvasi paljon Russellin inhimillisiä puutteita.
Vartiotorniseura on itsekin myöntänyt, että Russellin aikaan ei täysin ymmärretty naisen asemaa seurakunnassa, joten rouva Russellille annettiin tehtäviä, joita hänelle ei olisi kuulunut.
Sivumennen kysyttynä, milloin äitisi oikein tuli "totuuteen".
Jos oikein olen käsittänyt, niin kiinnostus alkoi 59...60 vuotta sitten, kasteesta ei ole havaintoa. Terveissä perheistä normaaliksi katsotun keskusteluyhteyden kadottua en voi tarkistaa asiaa.
Tällaista tietoa ei tarvita JT:ien puolesta vaan JT:ia vastaan puhumiseen. Näin ollen saat etsiä tietosi itse.
Moniko anti-JT kuvittellee voivansa käydä tarpeellaan JT-talon portailla ja soittaa ovikelloa ja pyytää paperia?
Kröhöm
Pojat täällä neutraalisti puhuvat jeppuloiden historiasta ja nykyisyydestä.
Puolesta ja vastaanpuhujia löytyy.
Todisteet entisten hallintomiesten kaksinaamaisuudesta ja tekopyhyydestä
ovat yksinkertaisesti niin ylitsepursuavat ettemme voi jättää niitä huomioimatta.
Siksi täällä paljon paljastavaa tekstiä
>>Onko tarkoituksesi ottaa taas JT:ien vastainen lainaus?>>
Taas?
>>Tällaista tietoa ei tarvita JT:ien puolesta vaan JT:ia vastaan puhumiseen.>>
Tallaista tietoa tarvitaan Jt:n historian luurankojen paljastamiseen.
Suomi24-palsta EI OLE tarkoitettu Jehovan todistajien puolustelu- tai saarnaamiskanavaksi. Sita varten te kilkuttelette ovikelloja lauantaiaamuisin. Talla palstalla on tarkoitus keskustella jehovantodistajuudesta, mikali viestini on tata periaatetta vastaan, ole hyva ja ilmoita sheriffille/yllapidolle.
>>Näin ollen saat etsiä tietosi itse.>>
Jehovan todistajana et varmaan joudu kayttamaan mahdollisia luetunymmartamistaitojasi joten selvennanpa sinullekin: minulla ei ole mahdollisuutta tarkistaa tata katkelmaa silla en omista nain vanhoja Seuran kirjoja enka toisaalta ole Suomessa, jossa voisin tarkistaa asian sukulaisteni kirjahyllyista.
Talla palstalla kirjoittaa moni kattavan arkiston omaava Jt-historiaan laajalti perehtynyt kirjoittaja, joilta halusin varmistuksen asiaan. Mieluummin siis todella tutkin asian kuin heitan ilmaan jotain tai lahden loanheittoon kuten itse juuri teit.
Ota yskanpastilli ja jata suunsoitto sikseen,
-nakykivi-