Otsikko on ehkä hieman harhaanjohtava mutta olkoon.
Kun katselee Hitlerin Saksan tappioita sodan alussa, voidaan havaita seuraavaa.
Saksa murskasi Puolan kuukaudessa. Saksalaisten tappiot kaatuneina n. 17 000.
Tanskan ja Norjan valtaus tapahtuin n. 5000 miehen tappioilla.
Hyökkäys länteen harvensi saksalaisten rivejä vajalla 50 000 ( Wikipedia antaa toisen luvun, 27 000)
Eikä Balkkanillakan tullut kummoisia tappioita hyökkäjälle joskaan vastustajatkaan eivät kummoisa olleet.
Saksan kaltainen suurvalta kesti hyvin tuollaiset mitättömät tappiot kun Wermactin vahvuus v. -40 oli luokkaa 4.5 Milj. miestä ja Waffen SS lisäksi.
Tappiot kaatuneina vain parin prosenti luokkaa. Haavoittuneet tietysti päälle.
Ilma- ja merivoimien tappiot olivat häviävän pienet.
Sitten koitti kesäkuu ja kas kummaa, alkoi viikatemies niittää saksalaisia oikein urakalla. Jo parissa kuukaudessa tappiot olivat samaa luokkaa kuin koko aikaisemmassa sotaretkessä.
Hyökkäys itään oli tietysti huomattavan massiivinen verrattuna aikaisempiin mutta se ei ollenkaan selitä kaikkea.
Saksalaiset etenivät nopeasti kohti itää ja kärsivät silti aivan hirmuisia tappioita. Vuoden -41 loppuun mennessä yli 230 000 ja alkuvuodesta -42 kasat vaan kavoivat, yli 130 000 ekana kolmena kuukautena.
Suurin syy hyökkääjän koviin tappiohin oli puolustajan rautainen tahto puolustaa isänmaataan valloittajalta. Puolustaja kärsi monikertaiset tappiot kaatuneina ja vankeina mutta nyt olikin saksalaisilla sellainen vihollinen joka osasi taistella eikä juossut karkuun vaan kaatui paikalleen luottaen lopulliseen voittoon.
Itäoffenssiivin alkuvaiheessa Neuvostoliitto taisteli yksi. Lännen joissakin lähteissä mittavaksi mainittu apu alkoi vaikuttaa vasta vuoden -42 puolella eikä se ratkaissut sotaa saksalaisten tappioksi, kuten useasti kuulee virheellisesti väitettävän. Sotaa se kyllä lyhensi merkittävästi. Siitä ei kahta sanaa.
Saksan tappion syyt olivat että he eivät sotilaina pärjänneet pakkasta eikä parempiaan vastaan. Saksalaiseen sotaoppiin kuului käsite että sieltä mistä menee kuorma-auto, sieltä menee myös pataljoona.
Vastapuolella mentiin siten, että mistä menee mies, siitä menee pataljoona.
Siinä on merkittävä ero.
Pitää lisäksi huomata, että ei saksalaiset yksinään hyökänneet. Mukana olivat kolmannen valtakunnan vasallit ja sätkynuket, myös Suomi siirtämässä itärajaa Uralille.
Tässä eräitä tilastoja. Kun niitä katsee niin huomaa kuinka napit tippuu pikkuhijaa Hitlerin manttelista kerran kuukaudessa. Linkissä olevan kirjanpidon mukaan mantteli tippuu lopullisesti marraskuussa - 44. Sen jälkeen ei ole tilastoituja tietoja.
Ilman saksalaisten tappiota ei Eurooppan olisi koskaan saatu demokratiaa, joka allekirjoitettiin Pariisin rauhansopimuksessa 1947 ja jota nyt yritetään heilutttaa länsivaltojen toimesta Ukrainassa.
Läsnsivaltojen toimet maasodassa Eroopassa olivat tietty merkittäviä mutta isossa pelissä karrikoiden sanottuna statistin osassa. Meri- ja ilmasodassa olikin sitten toisin.
Normandian maihinnousustakin ja sen jatkotoimista on tehty Hollywoodin rummuttajien toimesta vähintään kertaluokkaa todellisuutta suurempi tapahtuma.
http://www.feldgrau.com/stats.html
Kun katselee Hitlerin Saksan tappioita sodan alussa, voidaan havaita seuraavaa.
Saksa murskasi Puolan kuukaudessa. Saksalaisten tappiot kaatuneina n. 17 000.
Tanskan ja Norjan valtaus tapahtuin n. 5000 miehen tappioilla.
Hyökkäys länteen harvensi saksalaisten rivejä vajalla 50 000 ( Wikipedia antaa toisen luvun, 27 000)
Eikä Balkkanillakan tullut kummoisia tappioita hyökkäjälle joskaan vastustajatkaan eivät kummoisa olleet.
Saksan kaltainen suurvalta kesti hyvin tuollaiset mitättömät tappiot kun Wermactin vahvuus v. -40 oli luokkaa 4.5 Milj. miestä ja Waffen SS lisäksi.
Tappiot kaatuneina vain parin prosenti luokkaa. Haavoittuneet tietysti päälle.
Ilma- ja merivoimien tappiot olivat häviävän pienet.
Sitten koitti kesäkuu ja kas kummaa, alkoi viikatemies niittää saksalaisia oikein urakalla. Jo parissa kuukaudessa tappiot olivat samaa luokkaa kuin koko aikaisemmassa sotaretkessä.
Hyökkäys itään oli tietysti huomattavan massiivinen verrattuna aikaisempiin mutta se ei ollenkaan selitä kaikkea.
Saksalaiset etenivät nopeasti kohti itää ja kärsivät silti aivan hirmuisia tappioita. Vuoden -41 loppuun mennessä yli 230 000 ja alkuvuodesta -42 kasat vaan kavoivat, yli 130 000 ekana kolmena kuukautena.
Suurin syy hyökkääjän koviin tappiohin oli puolustajan rautainen tahto puolustaa isänmaataan valloittajalta. Puolustaja kärsi monikertaiset tappiot kaatuneina ja vankeina mutta nyt olikin saksalaisilla sellainen vihollinen joka osasi taistella eikä juossut karkuun vaan kaatui paikalleen luottaen lopulliseen voittoon.
Itäoffenssiivin alkuvaiheessa Neuvostoliitto taisteli yksi. Lännen joissakin lähteissä mittavaksi mainittu apu alkoi vaikuttaa vasta vuoden -42 puolella eikä se ratkaissut sotaa saksalaisten tappioksi, kuten useasti kuulee virheellisesti väitettävän. Sotaa se kyllä lyhensi merkittävästi. Siitä ei kahta sanaa.
Saksan tappion syyt olivat että he eivät sotilaina pärjänneet pakkasta eikä parempiaan vastaan. Saksalaiseen sotaoppiin kuului käsite että sieltä mistä menee kuorma-auto, sieltä menee myös pataljoona.
Vastapuolella mentiin siten, että mistä menee mies, siitä menee pataljoona.
Siinä on merkittävä ero.
Pitää lisäksi huomata, että ei saksalaiset yksinään hyökänneet. Mukana olivat kolmannen valtakunnan vasallit ja sätkynuket, myös Suomi siirtämässä itärajaa Uralille.
Tässä eräitä tilastoja. Kun niitä katsee niin huomaa kuinka napit tippuu pikkuhijaa Hitlerin manttelista kerran kuukaudessa. Linkissä olevan kirjanpidon mukaan mantteli tippuu lopullisesti marraskuussa - 44. Sen jälkeen ei ole tilastoituja tietoja.
Ilman saksalaisten tappiota ei Eurooppan olisi koskaan saatu demokratiaa, joka allekirjoitettiin Pariisin rauhansopimuksessa 1947 ja jota nyt yritetään heilutttaa länsivaltojen toimesta Ukrainassa.
Läsnsivaltojen toimet maasodassa Eroopassa olivat tietty merkittäviä mutta isossa pelissä karrikoiden sanottuna statistin osassa. Meri- ja ilmasodassa olikin sitten toisin.
Normandian maihinnousustakin ja sen jatkotoimista on tehty Hollywoodin rummuttajien toimesta vähintään kertaluokkaa todellisuutta suurempi tapahtuma.
http://www.feldgrau.com/stats.html
Vastaukset 2
Vanhimmat
Muuten en ota kantaa kirjoitukseen mutta Saksa hävisi kahdesta syystä. Länsiapu, joka oli merkittävä ja mahdollisti puna-armeijan rynnistyksen.
Toinen on saksalaisten epäonnistunut Atlantin meriliikenteen sulku.
Onnistunut merisulku olisi tehnyt länsiavun tekemättömäksi eikä Normandian maihinnousua tai Saksan kotirintaman merkittäviä pommituksia olisi koskaan tullut.
Eläisimme nyt Suursuomessa ja se olisi ihan jees. Valitettavasti itäväaltalainen korpraali ei ollut tehtäviensä tasolla.
"Hyökkäys länteen harvensi saksalaisten rivejä vajalla 50 000 ( Wikipedia antaa toisen luvun, 27 000)"
No, oikeastaan Wiki antaa saman luvun, mutta kategorisoituna hieman eri tavalla.
"Eikä Balkkanillakan tullut kummoisia tappioita hyökkäjälle joskaan vastustajatkaan eivät kummoisa olleet."
No, hyökkääjä oikeastaan kärsi aika paljonkin tappioita kunhan muistetaan, että Saksa ei ollut se ainoa akselivaltojen jäsen niissä taisteluissa ;)
"Sitten koitti kesäkuu ja kas kummaa, alkoi viikatemies niittää saksalaisia oikein urakalla. Jo parissa kuukaudessa tappiot olivat samaa luokkaa kuin koko aikaisemmassa sotaretkessä."
Oikeastaan saksalaisten tappiot idässä kesä-heinäkuussa olivat aika lähelle samaa luokkaa kuin mitä ne olivat olleet oletetussa "leikkisodassa" Ranskan retken aikana. Eli se oli siis "leikkisotaa" idässäkin tai...
Tosin jos kaatuneiden suhteellinen määrä tappioissa otetaan mittapuuksi, niin kaikki Euroopan rintaman taistelut olivat "leikkisotaa" verrattuna japanilaisten menetyksiin Tyynenmeren sodassa. Siinä olisi mielenkiintoinen argumentti, jota joku voisi ajaa eteenpäin ;)