Raamattu puhuu meistä kristityistä hengellisenä huoneena tai rakennuksena (”ja rakentukaa itsekin elävinä kivinä hengelliseksi huoneeksi, pyhäksi papistoksi …” 1 Piet 2:5). Jokaisessa rakennuksessa on tärkeää, että perustus on oikea. Raamattumme todistaa, ”sillä muuta perustusta ei kukaan voi panna, kuin mikä pantu on, ja se on Jeesus Kristus”, 1 Kor 3:11). Siis uskomme perustus ei ole luterilainen, katolinen, ortodoksinen, reformoitu, evankeelinen, helluntailainen tai vapaakirkollinen oppi, vaan Raamatun Sana sellaisena kuin Pyhä Henki on sen siihen eri kirjoittajien kautta kirjoittanut.
Raamattua pitää tulkita Raamatulla ja Pyhässä Hengessä. Muutoin on vaarana eksyä järkeisoppeihin ja ihmisviisauteen; pois oikealta tieltä, oikeasta totuudesta ja oikeasta elämästä:
”Sinun Sanasi on minun jalkaini lamppu ja valkeus minun teilläni” ( Ps. 119:105)
”Pyhitä heidät totuudessa; sinun sanasi on totuus” (Joh 17:17)
”… Pyhän Hengen johtamina ihmiset ovat puhuneet sen, minkä saivat Jumalalta” (2 Piet 1:21 )
”Sillä Jumalan Sana on elävä ja voimallinen…” (Heb 4:12 )
Hyvän ja pahan, oikean ja väärän välinen taistelu
Raamattumme mukaan maailmassa on käynnissä hyvän ja pahan välinen taistelu. Sen me kaikki olemme joutuneet näkemään ja ehkä kokemaankin. Raamatun mukaan taistelun päänäyttämö on hengen maailmoissa. Tämä hengen maailmoissa käytävä taistelu heijastuu myös kaikkiin kansoihin, yksilöihin, seurakuntaan ja uskoviin. Paratiisilankeemuksen seurauksena ihminen kadotti yhteyden Jumalaan. Valhe (maailman ruhtinas, saatana) ja synti alkoivat hallita ihmistä. Ihmisestä tuli synnin orja. Kun uusi elämä Kristuksessa tulee uskon kautta meihin, meistä tulee uusi luomus (Kristus meissä-ihminen). Tässä uudessa tilassakin vanha luomus on yhäti läsnä. Uskovina olemme jatkuvassa taistelutilanteessa.
Ratkaisevaa on, kumpi luontomme, vanha vai uusi, saa hallita ja ohjata elämäämme. Raamattumme kuvaa tätä taistelutilannetta esim. seuraavasti:
”Olkaa raittiit, valvokaa. Teidän vastustajanne, perkele, käy ympäri niinkuin kiljuva jalopeura, etsien, kenen hän saisi niellä” (1 Piet 5:8)
”Sillä meillä ei ole taistelu verta ja lihaa vastaan, vaan hallituksia vastaan, valtoja vastaan, tässä pimeydessä hallitsevia maailmanvaltiaita vastaan, pahuuden henkiolentoja vastaan taivaan avaruuksissa. Sentähden ottakaa päällenne Jumalan koko sota-asu, voidaksenne pahana päivänä tehdä vastarintaa ja kaikki suoritettuanne pysyä pystyssä” (Ef 6:12-13)
Apostolinen uskontunnustus
Sielujemme vihollinen (Diapolos, saatana) käy siis taistelua Jumalan suunnitelmia ja tahtoa vastaan. Raamatun mukaan sielujemme vihollinen on hajottaja, valehtelija, viettelijä ja murhaaja. Hän pyrkii murskaamaan Jumalan työn valitun kansansa (juutalaiset) keskuudessa, uuden liiton uskovissa ja seurakunnassa. Jo alkuseurakunnan aikana vaikutti antikristuksen henki (1 Joh 2:18) esim. nikoliittain opin ja gnostilaisuuden muodossa. Alkuseurakunnassa uskovat saivatkin määrätietoista ja järjestelmällistä opetusta, jotta vieraat opit eivät päässeet turmelemaan ”tervettä oppia” Kristuksesta.
Meidänkin aikanamme antikristuksen henki ilmenee esim. liberaaliteologiana, kriittisenä raamattututkimuksena, vääränä ekumeniana, pyrkimyksenä yhteen maailmanuskontoon ja ylenmääräisenä yksilökeskeisyytenä (egoismina). Ja mikä pahinta, opilliset ristiriidat ja erimielisyydet hajottavat kristikuntaa vaikka Jeesuksen ylimmäispapillinen rukous (Joh 17) kehottaakin meitä etsimään keskinäistä yhteyttä totuudessa ja rakkaudessa.
Raamatun Sana luonnehtii tervettä oppia ts. Jumalan oppia esim. seuraavasti:
On voimallinen ja ihmetystä herättävä (Matt 7:28-29, Mark 1:22,27, Luuk 4:32, Joh 7:46)
Oppi ei ole Jeesuksen, vaan Hänen lähettäjänsä (Joh 7:16)
Jumalaa etsivä tulee tuntemaan, kenestä Jeesuksen oppi on lähtöisin (Joh 7:17)
Käskynhaltija ihmetteli Herran oppia (Apt 13:12)
Ateenassa haluttiin tietää, mikä se ”uusi oppi” oikein oli (Apt 17:19)
Palvelijat kaunistakoot vilpittömällä uskollisuudellaan Jumalan, meidän Vapahtajamme opin (Tiit 2:10)
Kristuksen opissa pysyvällä on sekä Isä että Poika (2 Joh 9)
Olkaa kuuliaiset sille opin muodolle, jonka johtoon olette annetut (Room 6:17)
Apostolit joutuivat kiivaasti taistelemaan väärää oppia ts. antikristuksen oppia vastaan. Raamatun Sana kuvaa väärää oppia esim. seuraavasti:
Väärä oppi ei sisällä sitä, mikä on Jumalan, vaan sitä, mikä on ihmisten (Matt 16:23)
Väärä oppi on ihmiskäskyjä (Matt 15:9)
Väärä oppi ei pitäydy meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen sanoihin (1 Tim 6:3)
Sillä, joka ei pysy Kristuksen opissa, ei ole Jumalaa (2 Joh 9)
Te eksytte, koska ette tunne kirjoituksia ettekä Jumalan voimaa (Matt 22:29)
Kavahtakaa fariseusten ja saddukeusten hapatusta (Matt 6:11-12)
Monet eivät kärsi tervettä oppia, vaan haalivat korvasyyhyynsä opettajia, jotka kääntyvät totuudesta taruihin (2 Tim 4:3-4)
Kristittyjen tulee varoa joutumasta kaikkien opintuulien viskeltäviksi (Ef 4:14)
http://www.reijotelaranta.fi/missio_jarvenpaa/r
Raamattua pitää tulkita Raamatulla ja Pyhässä Hengessä. Muutoin on vaarana eksyä järkeisoppeihin ja ihmisviisauteen; pois oikealta tieltä, oikeasta totuudesta ja oikeasta elämästä:
”Sinun Sanasi on minun jalkaini lamppu ja valkeus minun teilläni” ( Ps. 119:105)
”Pyhitä heidät totuudessa; sinun sanasi on totuus” (Joh 17:17)
”… Pyhän Hengen johtamina ihmiset ovat puhuneet sen, minkä saivat Jumalalta” (2 Piet 1:21 )
”Sillä Jumalan Sana on elävä ja voimallinen…” (Heb 4:12 )
Hyvän ja pahan, oikean ja väärän välinen taistelu
Raamattumme mukaan maailmassa on käynnissä hyvän ja pahan välinen taistelu. Sen me kaikki olemme joutuneet näkemään ja ehkä kokemaankin. Raamatun mukaan taistelun päänäyttämö on hengen maailmoissa. Tämä hengen maailmoissa käytävä taistelu heijastuu myös kaikkiin kansoihin, yksilöihin, seurakuntaan ja uskoviin. Paratiisilankeemuksen seurauksena ihminen kadotti yhteyden Jumalaan. Valhe (maailman ruhtinas, saatana) ja synti alkoivat hallita ihmistä. Ihmisestä tuli synnin orja. Kun uusi elämä Kristuksessa tulee uskon kautta meihin, meistä tulee uusi luomus (Kristus meissä-ihminen). Tässä uudessa tilassakin vanha luomus on yhäti läsnä. Uskovina olemme jatkuvassa taistelutilanteessa.
Ratkaisevaa on, kumpi luontomme, vanha vai uusi, saa hallita ja ohjata elämäämme. Raamattumme kuvaa tätä taistelutilannetta esim. seuraavasti:
”Olkaa raittiit, valvokaa. Teidän vastustajanne, perkele, käy ympäri niinkuin kiljuva jalopeura, etsien, kenen hän saisi niellä” (1 Piet 5:8)
”Sillä meillä ei ole taistelu verta ja lihaa vastaan, vaan hallituksia vastaan, valtoja vastaan, tässä pimeydessä hallitsevia maailmanvaltiaita vastaan, pahuuden henkiolentoja vastaan taivaan avaruuksissa. Sentähden ottakaa päällenne Jumalan koko sota-asu, voidaksenne pahana päivänä tehdä vastarintaa ja kaikki suoritettuanne pysyä pystyssä” (Ef 6:12-13)
Apostolinen uskontunnustus
Sielujemme vihollinen (Diapolos, saatana) käy siis taistelua Jumalan suunnitelmia ja tahtoa vastaan. Raamatun mukaan sielujemme vihollinen on hajottaja, valehtelija, viettelijä ja murhaaja. Hän pyrkii murskaamaan Jumalan työn valitun kansansa (juutalaiset) keskuudessa, uuden liiton uskovissa ja seurakunnassa. Jo alkuseurakunnan aikana vaikutti antikristuksen henki (1 Joh 2:18) esim. nikoliittain opin ja gnostilaisuuden muodossa. Alkuseurakunnassa uskovat saivatkin määrätietoista ja järjestelmällistä opetusta, jotta vieraat opit eivät päässeet turmelemaan ”tervettä oppia” Kristuksesta.
Meidänkin aikanamme antikristuksen henki ilmenee esim. liberaaliteologiana, kriittisenä raamattututkimuksena, vääränä ekumeniana, pyrkimyksenä yhteen maailmanuskontoon ja ylenmääräisenä yksilökeskeisyytenä (egoismina). Ja mikä pahinta, opilliset ristiriidat ja erimielisyydet hajottavat kristikuntaa vaikka Jeesuksen ylimmäispapillinen rukous (Joh 17) kehottaakin meitä etsimään keskinäistä yhteyttä totuudessa ja rakkaudessa.
Raamatun Sana luonnehtii tervettä oppia ts. Jumalan oppia esim. seuraavasti:
On voimallinen ja ihmetystä herättävä (Matt 7:28-29, Mark 1:22,27, Luuk 4:32, Joh 7:46)
Oppi ei ole Jeesuksen, vaan Hänen lähettäjänsä (Joh 7:16)
Jumalaa etsivä tulee tuntemaan, kenestä Jeesuksen oppi on lähtöisin (Joh 7:17)
Käskynhaltija ihmetteli Herran oppia (Apt 13:12)
Ateenassa haluttiin tietää, mikä se ”uusi oppi” oikein oli (Apt 17:19)
Palvelijat kaunistakoot vilpittömällä uskollisuudellaan Jumalan, meidän Vapahtajamme opin (Tiit 2:10)
Kristuksen opissa pysyvällä on sekä Isä että Poika (2 Joh 9)
Olkaa kuuliaiset sille opin muodolle, jonka johtoon olette annetut (Room 6:17)
Apostolit joutuivat kiivaasti taistelemaan väärää oppia ts. antikristuksen oppia vastaan. Raamatun Sana kuvaa väärää oppia esim. seuraavasti:
Väärä oppi ei sisällä sitä, mikä on Jumalan, vaan sitä, mikä on ihmisten (Matt 16:23)
Väärä oppi on ihmiskäskyjä (Matt 15:9)
Väärä oppi ei pitäydy meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen sanoihin (1 Tim 6:3)
Sillä, joka ei pysy Kristuksen opissa, ei ole Jumalaa (2 Joh 9)
Te eksytte, koska ette tunne kirjoituksia ettekä Jumalan voimaa (Matt 22:29)
Kavahtakaa fariseusten ja saddukeusten hapatusta (Matt 6:11-12)
Monet eivät kärsi tervettä oppia, vaan haalivat korvasyyhyynsä opettajia, jotka kääntyvät totuudesta taruihin (2 Tim 4:3-4)
Kristittyjen tulee varoa joutumasta kaikkien opintuulien viskeltäviksi (Ef 4:14)
http://www.reijotelaranta.fi/missio_jarvenpaa/r
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kirjoitukselle amen.