boonuksia vaikka ollaa miljardeja miinuksella?
Minkä takia valtiolla maksetaan älyttömiä
Kusetusta
4<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Pian se alkaa – kaikkien aikojen puhallus
EKP aloittaa pian historiallisen mittavat valtionlainaostonsa. Samalla se tekee toisenlaistakin historiaa: se kasvattaa vaivihkaisen varainsiirtonsa tavallisilta säästäjiltä velkaisille ja finanssipelureille entistäkin mittavammaksi. Suomessa tämä puhallus syö enemmän säästäjiltä kuin antaa velkaisille kotitalouksille.
Säästäjien vertauskuvallinen teurastus oli viime vuosisadan suuren taloustieteilijän, lordi John Maynard Keynesin, neuvo ratkaisuksi kotitalouksien liiallisia säästämishaluja vastaan. Neuvon mukaan taantuma talttuu, kunhan korot painetaan niin alas, että säästäjät taipuvat taas panemaan rahaa liikkeelle ja talouden rattaat alkavat taas pyöriä.
Nyt tuota Keynesin "euthanasia of the rentier" (sanatarkasti korollaeläjän armomurha) -neuvoa noudattaa suurin osa maailman keskeisistä keskuspankeista, kuten euroalueen keskuspankki EKP ja siinä sivussa kotoisampi Suomen Pankki.
Tässä kuussa EKP ja euromaiden keskuspankit ryhtyvät toteuttamaan neuvoa entistäkin päättäväisemmin, kun ne aloittavat ennennäkemättömän suurisuuntaiset valtionlainaostot ja ryhtyvät pumppaamaan rahaa korkeapaineella eurovaltioiden velkakirjamarkkinoille.
Keskuspankit ostavat eurovaltioiden velkakirjoja liikepankeilta tai näiden välityksellä muilta markkinatoimijoilta, mutta ostoihin käytettävät miljardit päätyvät käytännössä ylivelkaisten eurovaltioiden alijäämien rahoittamiseen.
Kiistanalaisten tukiostojen on tarkoitus panna runsaan puolentoista vuoden kuluessa liikkeelle ensi alkuun noin tuhat miljardia euroa eli miljoona miljoonaa euroa. Kyse on hervottomasta rahamäärästä. Velkakirjaostojen aikaan eurovaltioiden alijäämistä syntyvään uuteen rahoitustarpeeseen verrattuna määrä on kaksinkertainen.
EKP ja euromaiden keskuspankit loihtivat velkakirjaostoihin tarvitsemansa miljardit tyhjästä, mutta kyseessä ei silti ole ilmainen lounas. Raharuiskeiden vaikutukset ovat todellisia. Ne hyödyttävät velkaisia ja finanssipelureita – mutta niiden kustannukset on tarkoitus nylkeä säästäjiltä.
Rahapolitiikka siirtää tuloja
EKP:n pääjohtaja Mario Draghi tai Suomen Pankin Erkki Liikanen tuskin tohtivat julkisesti tunnustaa valmistelevansa paraikaa historiallisen mittavaa tulojen, varallisuuden ja ostovoiman siirtoa euroalueen tavallisilta säästäjiltä eurovaltioille ja muille velallisille sekä finanssimarkkinoiden keinottelijoille.
Sen sijaan keskuspankkiirit kuvailevat toimiaan hintavakauden vaalimiseksi ja deflaation uhan torjumiseksi rahapolitiikan epätavallisin kevennyskeinoin. Keinot ovatkin epätavallisia. Ja niin ovat niiden vaikutuksetkin epätavallisia ja arvaamattomia.
Valtionlainaostojen ja muiden rahapolitiikan voimatoimien vaikutukset hintavakauteen tai talouskehitykseen ovat kuitenkin epävarmempia kuin niiden yksi keskeinen ja joltisenkin varma sivuvaikutus: Suomalaisestakin säästäjästä tulee entistäkin varmemmin velkajuhlien ja -kriisin uhrilammas.
Säästäjää saati säästöjä eivät toki uhkaa oikeat teurastajan veitset tai kirveet, vaan keskuspankkiirien muunnelma teurastajan työkaluista: nollakorot ja miinuskorot.
Keinotekoisen matala ja tarvittaessa jopa negatiivinen korkotaso on keskuspankkien määrätietoinen tavoite. Siitä huolimatta ja osittain juuri siitä syystä, että nolla- tai miinuskorko merkitsee keppiä säästäjälle ja porkkanaa velalliselle.
Keskuspankit ovat jo aiemmin painaneet ohjauskorkonsa nollan prosentin tuntumaan tai nollan alapuolelle negatiiviseksi. Sen jälkeen ne ovat jatkaneet rahapolitiikkansa keventämistä esimerkiksi arvopaperiostojen avulla.
Ei olekaan sattuma, että valtioiden ja pankkien markkinakorot ovat monin paikoin jo nollan tuntumassa tai sen alapuolella. Eikä sekään liene sattuma, että markkinatalous on pahanlaisesti epävireessä.
∇ Mainos, artikkeli jatkuu alempana ∇ ∇ Artikkeli jatkuu ∇
Niinpä sekään ei ole sattuma eikä yllätys, että säästäjä saa keppiä ja säästöpossu teurastajan veitsestä.
Enemmän säästöjä kuin velkaa
Tuhannen miljardin euron rahahyöky tekee parhaillaan euroalueen koroista selvää jälkeä, vaikka EKP vasta valmistelee valtionlainaostojaan. Korot ovat Kreikkaa lukuun ottamatta laskeneet kuukausien ajan kautta euroalueen ja voivat helposti laskea vielä lisää.
EKP ja moni EKP:n toimia julkisuudessa arvioinut talousviisas on kehunut valtionlainojen tukiostoja sillä perusteella, että korkojen lasku keventää ylivelkaisten eurovaltioiden ja muiden velallisten korkokuluja. Kehujat ovat kiitelleet sitäkin, että korkojen lasku on avittanut arvopaperimarkkinoita yhä uusiin kurssiennätyksiin.
Korkojen laskusta koituu kuitenkin jokseenkin yhtä paljon haittaa säästäjille kuin siitä koituu hyötyä velallisille ja finanssimarkkinoiden keinottelijoille. Säästäjät ovat kärsineet korkotulojen supistumisesta ja säästöjen ostovoiman kutistumisesta.
Esimerkiksi Suomessa kotitalouksilla on enemmän säästöjä kuin velkaa, joten suomalaiskotitalouksille EKP ja Suomen Pankki antavat enemmän keppiä kuin porkkanaa.
Toki moni kotitalous on Suomessaki
Toki moni kotitalous on Suomessakin samaan aikaan säästäjä ja velallinen, mutta yhdessä kaikki kotitaloudet ovat tukevasti säästöjen puolella. Etenkin eläkeläiskotitalouksista suuri osa on maksanut omat velkansa, ja saa nyt keskuspankilta pelkkää keppiä.
Tilastokeskuksen tuoreimpien tilastojen mukaan Suomen kotitalouksilla on vähän yli sata miljardia euroa enemmän talletusvaroja ja muita säästöjä kuin velkoja. Rahaa ja muuta rahoitusvarallisuutta on yhteensä noin 240 miljardia euroja ja erityyppisiä velkoja runsaat 130 miljardia euroa.
Näillä summilla jokainen prosenttiyksikkö pois säästäjien korkotuloista syö säästöjen tuottamista vuosittaisista tuloista melkein kaksi ja puoli miljardia euroa. Ja jos tulot laskevat enemmän kuin inflaatiovauhti hidastuu, tietää koronlasku myös säästöjen ostovoiman supistumista.
Vastaavasti jokainen prosenttiyksikkö pois velkaisten kotitalouksien velanhoitokuluista tarjoaa velkaisille alle puolentoista miljardin euron kevennyksen.
Tällaisella säästöjen ja velkojen suhteella Suomen kotitaloudet saavat EKP:lta ja Suomen Pankilta entistä tuntuvammin keppiä eivätkä porkkanaa.
FT: Euron ja EU:n vastustamiseen on järkiperäisiä syitä
Talouslehti Financial Timesin kolumnisti Wolfgang Münchau on huolissaan Euroopan viime vuosien kehityksestä. Hänen mukaansa on aivan ymmärrettävää, että euron ja EU:n vastustus on kasvamassa.
Münchau kuvailee Kreikan talouskriisin valittuja ratkaisumenetelmiä epäonnistuneiksi. Niitä aiotaan jatkaa siitä huolimatta vielä viidenkin vuoden jälkeen. Kreikasta on tulossa romahtanut valtio (failed state).
Luottotappiot otetaan hiljalleen
Münchau pitää Kreikkaa maksukyvyttömänä. Yhä uusien luottojen myöntäminen, sekä vanhojen luottojen uusiminen alhaisilla koroilla ja pitkillä maksuajoilla, on hänen mukaansa sama asia kuin luottojen alaskirjaus.
Hiljalleen lipuvat luottotappiot ovat kuitenkin poliittisesti helpompi niellä luottoja myöntäneille euromaille. Münchaun mukaan tämä politiikka ei kuitenkaan toimi, koska se on teennäistä ja teeskentelevää.
Se on aiheuttanut myös sen, ettei Kreikka pysty maksamaan velkojaan. Vyönkiristys on romuttanut Kreikan tulot ja työttömyys on räjähtänyt käsiin. Euroopan keskuspankin rahapolitiikan virheet ovat johtaneet euroalueen deflaatioon. Tämä estää Kreikkaa saamasta euroajan alun aikana menetettyä kilpailukykyä takaisin.
Pää pois pensaasta
Münchau huomauttaa, ettei Kreikka ole ainoa uhkatekijä Euroopalle. Maanosaa uhkaa myös Ukrainan tilanteen valuminen samanlaiseen kaaokseen kuin Kreikassa on käynyt – joskin eri syystä.
Euroopan päättäjien olisi hänen mukaansa pitänyt kohdata Kreikan ja Ukrainan kriisit heti ensi metreillä, ja ottaa ne vakavasti. Kitkuttelemalla ja lykkäämällä ongelmia tuonnemmaksi Eurooppa on luonut itselleen taloudellisen uhan ja vaarantanut turvallisuutensa. Päätä on pidetty pensaassa ja teeskennelty kaiken olevan mallillaan.
Eurooppa on taantunut euroaikana
Münchau tunnustaa olleensa Euroopan yhdentymisen kannattaja, mutta hän ei löydä enää perusteluja puolustaa nykykehitystä. Nykypolitiikan vastustamiselle on olemassa järkiperäisiä syitä. Yhteisvaluutan ja jopa koko EU:n vastustaminen ei ole hänestä enää epäloogista.
Kehitys ei ole Münchaun mukaan vain jämähtänyt paikoilleen, vaan se on ottanut askeleita menneisyyteen. Eurooppa taantuu.
Münchaun mielestä ihmisten, pääomien, tuotteiden ja palveluiden vapaan liikkuminen EU-alueella on kohdannut rajoitteita. Edes EU-kansalaisen oikeus asettua asumaan mihin tahansa EU-maahan ei ole enää itsestään selvää.
EU:n yhteiset markkinat ovat nyt enemmän jumissa kuin ennen talouskriisiä. Britit haastavat EU-kansalaisten asumisoikeuden Isossa-Britanniassa.
Kreikka haluaa ulos?
Yhteisvaluutta euro on taantunut nykyaikaiseksi versioksi kultakannasta. Kultakannasta luovuttiin 1930-luvulla talouskriisin vuoksi, ja maat pääsivät ulos deflaation kurimuksesta takaisin kasvu-uralle.
Münchau uskookin, että Kreikalla voi olla tavoitteena päästä ulos euron pakkopaidasta.
Hän kertoo, että jos joku olisi 20 vuotta sitten esittänyt yhteisvaluutalle samanlaista kritiikkiä kuin nyt, hän olisi pitänyt näkemyksiä vähintäänkin muukalaisvastaisena – mutta ei enää.
Soini: Perussuomalaiset avainasemassa Suomen kurssin kääntämisessä
Vaalitaistelu on alkanut nyt toden teolla. Perussuomalaisten kannatus on kääntynyt kahden viimeisen kuukauden aikana reiluun nousuun. Tämä näkyy paitsi gallupeissa myös vaalikentillä, toteaa Kemissä ja Torniossa tänään vieraileva puheenjohtaja Timo Soini.
”Suomen suunta on käännettävä satsaamalla voimakkaasti työhön, yrittämiseen ja välittämiseen.”
– Kansalaisten viesti on selvä. Suomi ei kestä toista tilkkutäkkihallitusta. Tämän eduskuntakauden alussa pääministerinä oli Jyrki Katainen ja valtiovarainministerinä oli Jutta Urpilainen. Katainen otti hatkat ja Urpilainen sai potkut. Johtajuus loistaa poissaolollaan, ei ole ihme, että nykyinen pääministeri sanoo, että hallitus on epäonnistunut.
– Tämän lisäksi Vihreät ja Vasemmistoliitto ovat jättäneet hallituksen. Kantti ei kestänyt päätöksiä. Tapahtuneen opetus on, että hallitusta ei voi rakentaa sateenkaaren ja silpun varaan. Pitää olla joku linja ja yhteinen pohja sekä ohjelma mitä tehdään.
– Suomen suunta on käännettävä satsaamalla voimakkaasti työhön, yrittämiseen ja välittämiseen. Väärät rakenteet on oikaistava ja satsattava kansan ostovoimaan. Tämä ei onnistu ilman vaalitulokseen nojaavaa vahvaa ja koko vaalikaudeksi sitoutuvaa hallitusta.
Soinin mukaan seuraavaan hallitukseen tarvitaan kolme neljästä suuresta puolueesta, mutta mitkä kolme?
– Vaalitulos ja ohjelma ratkaisevat. Perussuomalaiset ovat avainasemassa Suomen suunnan kääntämisessä. Suomi ei kestä toista neljää vuotta heikkoa ja päättämätöntä hallitusta.
Korkea äänestysprosentti suosii perussuomalaisia. Epävarmojen äänestäjien osuus on tällä hetkellä hyvin korkea. Soini muistuttaa, että perussuomalaisten menestys on sidoksissa äänestysaktiivisuuteen.
– Pärjäämme vaaleissa hyvin, mikäli äänestysprosentti nousee. Epävarmojen äänestäjien osuus on suuri, siellä on monta Jytkyn tekijää tuumaustunnilla. He ovat jo kerran äänestäneet Perussuomalaisia. Kynnys on jo ylitetty. Puolueena olemme luupin alla. Luottamus, linja ja halu vaikutusvaltaan ratkaisevat. On uskallettava voittaa vaalit, vetosi puheenjohtaja Soini.
SUOMEN UUTISET