Naisten itsetunto on nykyisin täysin nolla, kun pitää päteä miehisillä alueillaan.
Välillä tuntuu, kun naisen näkee pätemässä miehisessä ammatissa, että me miehet ollaan niin kauheen ylpeitä hänen suorituksestaan.
Naiseus on se mikä viehättää ja itse annan korkean arvosanan niille, jotka pitävät kiinne omasta arvostaan naisena ja eivätkä häpeä esimerkiksi kotiäidin rooliaan.
Tietenkin kirjoitukseni herättää agressioita uranaisissa, mutta luuletteko te jakkupuvut, että herätätte miehissä viehätystänne täydellisyydellänne.
Naisilla on konstit monet ja te luotte lapsineen viihtyvyyden.Älkää unohtako miestänne, sillä mieshän haluaa pitää teitä kuin kukkaa kämmenellä, kun sitä oikein kohdellaan.
Välillä tuntuu, kun naisen näkee pätemässä miehisessä ammatissa, että me miehet ollaan niin kauheen ylpeitä hänen suorituksestaan.
Naiseus on se mikä viehättää ja itse annan korkean arvosanan niille, jotka pitävät kiinne omasta arvostaan naisena ja eivätkä häpeä esimerkiksi kotiäidin rooliaan.
Tietenkin kirjoitukseni herättää agressioita uranaisissa, mutta luuletteko te jakkupuvut, että herätätte miehissä viehätystänne täydellisyydellänne.
Naisilla on konstit monet ja te luotte lapsineen viihtyvyyden.Älkää unohtako miestänne, sillä mieshän haluaa pitää teitä kuin kukkaa kämmenellä, kun sitä oikein kohdellaan.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Tasavertaisessa suhteessa on hyvä kasvaa. Elämä on kasvamista.
Nii-iin.
Onhan se miehille elämä helpompaa kun ne pitää naiset kotona. Hoitaa lapset ja miehet ja ja ja...
Eikä ne kotona olevat naiset niin kilpaile miesten kanssa duunipaikoistakaan.
Mistäs päättelet, että kaikki naiset haluavat vain miellyttää miehiä? Mikä on ongelma, jos ihminen haluaa vapaasti toteuttaa itseään?
Jokaisella on vain yksi elämä elettävänä, eläköön sen miten haluaa. Joku haluaa elää kotiäitinä ja joku kunnianhimoisempi haluaa luoda uraa, mitä siitä?!
Ja jollekin tärkeintä on löytää elämänkumppani huolehtimaan kaikkien tarpeidensa tyydyttämisestä, sallitkaamme sekin. Toiset ovat itseriittoisempia -sekös näyttää käyvän pienten miesten itsetunnolle kun nainen ei heitä tarvitsekaan. Oma mieheni sanoo, että tasa-vertainen kumppani, jolla on ambitioita uransa suhteen, on hänelle paras kumppani. Mitään holhouksen alaista aikuinen ihminen tuskin jaksaa katsella...
Äitini oli kotiäiti, mutta isältä hän ei saanut kuin ivaa ja halveksuntaa, aivan kuten äitini äiti omalta mieheltään eli äitini isältä aikoinaan. Eli se siitä kukkana kämmenellä olosta.
Itse en ehkä juuri sen vuoksi ole ikinä halunnut lapsia, kun kotonani sain niin hyvän "opin" siitä miten mies suhtautuu äitiyteen. Vittumaisesti, suoraan jos sanotaan. Ja koska miestäni ei myöskään kiinnosta isyys, niin mitä jää jäljelle kun en halua jakkupukukaan olla (ts. hitot minä korskeasta urasta). Tuskin jään kotiin aikuista ihmistä palvelemaan?
Kaikki valinnat elämässä eivät perustu siihen mitä sukupuolta sattuu olemaan, tai onko lapsirakas vai ei. Luulisi jo nykymaailmassa olevan laajempia näkemyksiä tästä asiasta. Äitiys vs. ura... Voi herra isä. Muutakin on!
Kirjoitukseni tarkoituksena ei ollut ajaa ketään kotirouvan rooliin, mutta välillä tuntuu, että naisilla on näyttämisen halu työelämässä ja perhe olkoon sivuseikka.
Nykyisin roolijaot ovat tasoittuneet perheissä ja isän roolikin on mennyt pehmeämpään suuntaan, mutta arvuutteluksi jää viihtyvätkö kaikki isät vaipanvaihtajina tai lapsenlikkoina.
Tietenkin tähän vastaisi äkkiväärä femakko, että pitääkö heidän sitten tehdä kaikki työt.
Miehenä ajattelen, että nykynaisista on tullut uusavuttomia purnaajia ja sehän heitä harmittaa, kun mies pääsee luistamaan synnytyskivuista.
Nykymaailma on mennyt kovaksi ja eihän se kivaa ole, kun pienet lapset viedään väkisin hoitoon, että vanhemmat pääsevät ansaitsemaan.
Välillä tuntuu, että joillekin pareille olisi parempi, ettei jälkikasvua olisi, kun ei ole haluja tai mahdollisuuksia hoitaakaan.
Perhe elämä on yhteistyötä ja vaikea laji, mutta hyvällä yhteistyöllä mies pitää vaimoaan kuin kukkaa kämmenellä.
"..nykynaisista on tullut uusavuttomia purnaajia ja sehän heitä harmittaa, kun mies pääsee luistamaan synnytyskivuista. "
Taitaa tämä uusavuttomuus olla enemmänkin poikien alaa.
Myös nainen voi nykyään "luistaa" synnytyskivuista.
"Välillä tuntuu, että joillekin pareille olisi parempi, ettei jälkikasvua olisi, kun ei ole haluja tai mahdollisuuksia hoitaakaan."
Samaa mieltä, ei itsellänikään ole lapsia, miksi niitä tekisin väkisin, jos ei minulla eikä miehelläni siihen haluja ole?
Lisään vielä, että nykynainenhan ei taitaitaisi pystyä ilman kipulääkkeitä tai kivun poistoon tarkoitettujen valmisteiden avulla synnyttämääkään.
Onneksi sentään jotkut haluaa lapsia ja ei tarvitse sukupuuttoon kuolla eräiden mukavuutta haluavien taholta.
Miksi sitten pitäisi pystyä synnyttämään kivulla ja huudolla? Onko se lapsellekaan hyväksi että hänen äitinsä joutuu miettimään että lähteekö tässä kenties henki? On näitä ollut maailmansivu monia naisia jotka ovat syyllistäneet lapsiaan omista kivuistaan koko lopun elinaikansa ajan...
Omalta kohdaltani katson tehneeni yhteiskunnalle palveluksen kun en risteyttänyt itseäni kumppanini kanssa, koska meillä on niin paljon sukurasitusta henkisellä ja fyysisellä puolella. Ei tämä maa kaipaa enää yhtään astmaan tukehtumaisillaan olevaa masennuksissaan hirttoköyttä havittelevaa yksilöä. Lisääntykööt terveemmät, sellaiset yypermenshenit ennemmin. Sellaiset jotka ähkäisevät kerran ja kersa sinkoutuu sieltä peräreikään asti haljenneesta rööristä kivunlievityksettä pellolle... xD
"Onneksi sentään jotkut haluaa lapsia ja ei tarvitse sukupuuttoon kuolla eräiden mukavuutta haluavien taholta."
Tarkoitatko, että on jotenkin epämukavaa jos on lapsia? Vai tarkoititko tällä nimenomaan synnyttämistä?
No tarkoitin nyt mitä tarkoitin, mutta jokin syy liittyy yleensä siihen, ettei rouva carma halua lapsia. Vai eikö hän pidä lapsista?
Ensinnäkään en ole rouva, emme ole nähneet mitään syytä mennä papin eteen saadaksemme "siunauksen" liitollemme.
Tämähän on se viimeinen keino, ei mikään uusi keksintö, jos nainen (huom ei koske miehiä) ei halua lapsia, niin joidenkin erikoinen johtopäätelmä on se, että eihän tämä nainen sitten voi pitää lapsista. Ja totta puhuen en kaikista lapsista pidäkään, pidätkö sinä?
Miksei tätä valintaa voi kunnioittaa tai edes hyväksyä, ilman moisia kommetteja?
Kunnioitan minäkin näiden henkilöiden päätöstä, jotka lapsia tekevät.
Ja toisekseen kyllä vain pidän lapsista, veljentyttäreni on täällä usein hoidossa.
Ei minulla ole myöskään kissoja, tai vaikkapa apinoita, tarkoittako se sitten sitä, etten näistä voisi pitää?
No ei jäänyt Eulalian mielipide epäselväksi ja suvun rasitteet on tarkoin funtsittu.
Eihän sitä koskaan tiedä, vaikka Eulalia pieraisisi terveen poitsun puolimetriä ilmaan.
Eihän tässä ole siitä kysymys, ettei päätöstäsi
voisi kunnioittaa ja jokaisella on vapaus tehdä omat valintansa.Yleensä, jos ihminen ei jotain halua, niin jokin syy tai näkemys estää vastaanottamisen.
Vastaus kysymykseesi.
Periaatteessa pidän lapsista, mutta ne naapurin kakarat....
Neiti Carma.( onko tämä hyvä)
Vastauksestasi sain tyypillisen naisen vastauksen, että välillä pidät lapsista, mutta kaikista ei voi pitää ja omia en aio hankkia, kun ei tiedä pitääkö omasta vai eikö aina pidä.
T. seuraaja
Eulalia on jo vanha ämmä, joten tässä on pieremiset pieretty siltä osin. Ja se on tosiaan se sukurasitus (vai pitäisikö sanoa ympäristönkin kautta saatu oppi) sen verran raskas että ei ole lapsentekoviettiä edes ilmaantunut. Välillä tietysti vähän ihmetyttää että ne jotka olettavat KAIKKIEN tekevän lapsia - haluavatko ne että lapsettomia ei olisi lainkaan? Eikö tämä maailma ole jo tarpeeksi täynnä väkeä.
Adoptio tietysti voisi tulla kyseeseen jos voittaisi lotossa, olisihan se kiva "pelastaa" joku lapsiraiska helvetistään kehitysmaasta, mutta en tiedä sitten että onko sekään niin hyvä syy lasta hankkia että voi sitten hekumoida sillä kuinka helvetin hyvä ihminen muka on kun pelasti. Omahyväisyys yököttää.
Omalta kohdaltani olen perheessä kokenut "vain" tunnekylmyyden ja juoppouden, mutta lähipiiristäni löytyy tai on löytynyt ihmisiä joiden perheessä oli väkivaltaa, insesmiä, lapsen alistamista... (Niin no toki omassa suvussani joku mies tappoi oman poikansa.) Ns. normaalia perhettä en oikeastaan edes tunne, niin että mikäs ihme tässä jos lapsentekohalut ovat nollilla monin monin tavoin... Meidän on tietysti jokaisen pystyttävä elämään noiden kokemusten kanssa, mutta mikä ihmeen pakko olisi tehdä lisää lapsia kärsimään tähän maailmaan? Voiko päästään vioitettu ihminen olla hyvä vanhempi? Epäilen.