Uudistan aiemminkin keskustelussa esiintyneen ajatuksen kahden rinnakkaisen verojärjestelmän mallista.
Idea siis seuraava: Uuden auton ostaja tai yksityinen maahantuoja saisi valita maksaako autostaan kertaveron vai lähteekö mukaan korotettujen vuosimaksujen järjestelmään, jolloin autosta maksettaisiin koko sen Suomessa- tai liikenteessäoloajalta vuosimaksu joka on arvioitu oletettavan elinkaaren ajalle huomioiden mm. auton hinta, korko ja muut viisaaksi harkittavat seikat. Summa ei muuttuisi auton elinkaaren aikana tai siihen tehtäisiin kaikille yhteiset indeksitarkistukset. Kertaveron maksanut saisi palautuksena jäljelläolevan veron auton siirtyessä ulkomaille, mutta ei auton tuhoutuessa.
Kuulostaa monimutkaiselta, mutta ei ole, molemmat järjestelmäthän ovat jo olemassa, jäljelläolevat verotkin pitäisi olla tullin tiedossa ja työtaakka vain vähenisi sielläkin, koska 60-70% varmaan valitsisi vuosimaksun aikaamyöden. Systeemiä voisi jopa yksinkertaistaa kun vuosimaksujen perintä lopetettaisiin kertamaksuautoilta tyystin ja vastaava summa siirrettäisiin vaikkapa bensaan.
Valinnanvapauden etuja:
-Vanhojen autojen arvo ei romahda, epäoikeudenmukaisuutta ei tapahdu.
-Uusissa autoissa esim. nuoret perheet pääsisivät vähällä rahalla uuteen asialliseen autoon, jota sitten voisi "osamaksulla" valtionkin suuntaan maksella. Toisaalta vähän ajava maaseudun eläkeläismies voisi ostaa auton kerralla "sijoitukseksi" tulevaisuuteen. Näin vähän ajavan auto, joka säilyy muutoinki hyväkuntoisena säilyttäisi rahallisen arvonsa myös silloin, kun samanikäisten käyttömaksuauton vuosikulut alkavat ylittää auton järkevän liikenteessäpitämisen rajan. Samalla myös vähän ajetut autot tulisi ajettua loppuun, tosin hitaammin tai niistä muodostuisi museoautokannan ydin.
-Kaikki voivat olla onnellisia omassa uskossaan siitä, että ovat tehneet itselleen järkevän ratkaisun.
-Veromuoto ei näkyisi mitenkään päällepäin. Asia voisi olla merkitty vaikkapa rekisteröintitodistukseen, jolloin kauppoja hierottaessa asia olisi helposti tarkistettavissa, mutta esim. rekisterinumeron mukaan tiedusteltaessa AKEsta sitä ei ulkopuolisille kerrottaisi.
Haittoja:
-Kahdet jälkimarkkinat kitkatekijöineen
-Hankaluus määrittää tänään ostettavien autojen odotettavia käyttöikiä ja sen kautta eri järjestelmien verojen suhdetta. (Varsinkin, kun idea olisikin, että käyttömaksuautojen kierto voisi olla lyhyemoi, toisaalta poistuvan tilalle hankitaan uusi.)
-Auton verojärjestelmä paljastuisi jälkikäteen jälkimarkkinoilla. (Jos sillä jollekin on edes merkitystä.)
Idea siis seuraava: Uuden auton ostaja tai yksityinen maahantuoja saisi valita maksaako autostaan kertaveron vai lähteekö mukaan korotettujen vuosimaksujen järjestelmään, jolloin autosta maksettaisiin koko sen Suomessa- tai liikenteessäoloajalta vuosimaksu joka on arvioitu oletettavan elinkaaren ajalle huomioiden mm. auton hinta, korko ja muut viisaaksi harkittavat seikat. Summa ei muuttuisi auton elinkaaren aikana tai siihen tehtäisiin kaikille yhteiset indeksitarkistukset. Kertaveron maksanut saisi palautuksena jäljelläolevan veron auton siirtyessä ulkomaille, mutta ei auton tuhoutuessa.
Kuulostaa monimutkaiselta, mutta ei ole, molemmat järjestelmäthän ovat jo olemassa, jäljelläolevat verotkin pitäisi olla tullin tiedossa ja työtaakka vain vähenisi sielläkin, koska 60-70% varmaan valitsisi vuosimaksun aikaamyöden. Systeemiä voisi jopa yksinkertaistaa kun vuosimaksujen perintä lopetettaisiin kertamaksuautoilta tyystin ja vastaava summa siirrettäisiin vaikkapa bensaan.
Valinnanvapauden etuja:
-Vanhojen autojen arvo ei romahda, epäoikeudenmukaisuutta ei tapahdu.
-Uusissa autoissa esim. nuoret perheet pääsisivät vähällä rahalla uuteen asialliseen autoon, jota sitten voisi "osamaksulla" valtionkin suuntaan maksella. Toisaalta vähän ajava maaseudun eläkeläismies voisi ostaa auton kerralla "sijoitukseksi" tulevaisuuteen. Näin vähän ajavan auto, joka säilyy muutoinki hyväkuntoisena säilyttäisi rahallisen arvonsa myös silloin, kun samanikäisten käyttömaksuauton vuosikulut alkavat ylittää auton järkevän liikenteessäpitämisen rajan. Samalla myös vähän ajetut autot tulisi ajettua loppuun, tosin hitaammin tai niistä muodostuisi museoautokannan ydin.
-Kaikki voivat olla onnellisia omassa uskossaan siitä, että ovat tehneet itselleen järkevän ratkaisun.
-Veromuoto ei näkyisi mitenkään päällepäin. Asia voisi olla merkitty vaikkapa rekisteröintitodistukseen, jolloin kauppoja hierottaessa asia olisi helposti tarkistettavissa, mutta esim. rekisterinumeron mukaan tiedusteltaessa AKEsta sitä ei ulkopuolisille kerrottaisi.
Haittoja:
-Kahdet jälkimarkkinat kitkatekijöineen
-Hankaluus määrittää tänään ostettavien autojen odotettavia käyttöikiä ja sen kautta eri järjestelmien verojen suhdetta. (Varsinkin, kun idea olisikin, että käyttömaksuautojen kierto voisi olla lyhyemoi, toisaalta poistuvan tilalle hankitaan uusi.)
-Auton verojärjestelmä paljastuisi jälkikäteen jälkimarkkinoilla. (Jos sillä jollekin on edes merkitystä.)
Vastaukset 5
Vanhimmat
se tieten toimisi aikansa,mut kukaan ei ota kantaa miten ruottlaiset ovat asian järjestäneet,heillä hän ei ole vars.autov. voisko siitä saada joltain kommenttia asia tietävältä,rahakruunun ne ottavat mut miten ja paljonko esim autoilijaa kohden ja vertaus suomalaiseen: auto/€, auto/kr suhteet?
" Kertaveron maksanut saisi palautuksena jäljelläolevan veron auton siirtyessä ulkomaille, mutta ei auton tuhoutuessa."
Eli uutta ostaessa olisi sitten osattava arvata hyppääkö hirvi eteen vai ei?
Tässä on tietysti ongelmakohta. Voitaisiin tehdä niinkin, että auton lopullisesti tuhoutuessa tai palautuessa paalattavaksi saisi sen loppuveron takaisin, mutta silloin ei olisi enää puhtaasti nykyisen verojärjestelmän jatkosta kysymys. Sellainen versio että tuhoutuessa saisi rahat, mutta auton jäädessä muuten pois käytöstä ei saisi, ei oikein toimi. Vanhojen autojen onnettomuusherkkyys viime metreillä voisi kasvaa räjähdysmäisesti ;-)
On totta, että vakuutuspuoli olisi helpompi järjestää jos valtio hoitaisi aina veronpalautuksen, näin ei tarvittaisi kahta vakuutushinnastoa sillä remppahan maksaisi kuitenkin saman joka autolle kunhan se vain ei mene lunastukseen. Kahdella vakuutushinnastolla pelatessa häviäjiksi jäisivät helposti niiden veroa mukanaan kantavien autojen omistajat jotka maksaisivat kalliimpia vakuutuksia (veron osuus mukana), mutta ajaisivat vain vähän ja enimmäkseen pieniä peltikolareita.
Silti, kaikkiaankin elämähän on yhdet suuret arpajaiset.
on aina yritettävä keksiä entistäkin byrokraattisempia autoverosysteemejä. Entäs jos uusissa autoissa olisi alv ja polttoaineessa polttoainevero, ei muuta?
ASIAA!!!