Käytännössä kaikki mitä näemme, tunnemme ja ajattelemme objekteina täällä tai toisella puolella tai missä vaan, on pelkkä visio. Kuolemantakaiset todellisuudet, jos ne ovat ulkonaisia näkymiä, ovat korkeimman meditaation näkökulmasta pelkkää kangastusta nekin. Taivaalliset ajatusmuodotkin ovat unta.
Aluksi tunnemme voimakasta epätäydellisyyttä, kaipaamme jotakin. Lopuksi tuo kaipaaja tulee onnelliseksi ja kokee olevansa valaistunut. Huomatkaa, JOKU on valaistunut, JOKU on täysin onnellinen. Tuo JOKU, vaikka olisi kuinka onnellinen tahansa, on kärsimyksen siemen. Ideana on siis päästä tuosta jostakin, joka jotakin kokee. Varsinainen itsemme ei tiedosta tuon taivaallista, kuka se on.
Aivan totta, me emme tajua mitään siitä, keitä mee olemme, kun olemme täysin henkisessä itsessämme, sillä sitä ei ole olemassa sellaisena, että sitä voisi tiedostaa. Tässä vaiheessa, kun tekijä ja kokija putoaa pois, loppuu syiden tuottaminen. Sillä tekijää eei enää ole, on vain tekeminen.
Mahdotontako? Ei lainkaan, teko voi olla olemassa ilman tekijää. Tällöin havaitaan, eettei ole oleemassa tekoakaan, koska tekijä puuttuu.Näin katsottuna kaikki ilmiöt ovat pohjimmaltaaan olemattomia. Tässä on ratkaiseva oivallus.
Tätä ennen märehtikäämme visioita ja luuloja, aina taivaisiin asti. Nuo muodolliset taivaat ovat suhteellinen lähestymistapa, kun irrotamme otteemme kaikesta pudoten varsinaiseen itseemme, on lähetymistapa absoluuttinen.
Tässä itsemme ydin, voimme olla itsessämme tietämättä ajatusten tai tunteiden kautta kuka me olemme. Me vain OLEMME, tietoisina kaikesta kyllä, muttemme tiedosta KUKA tuo olija, joka me olemme. Oleminen ei tarvitse muotoja eli rakenteita ollakseen. Tämä on korkein meditaatio. Ollakseni todellinen itseni en tarvitse minkäänlaista persoonaa eli kappaletta johon kiinnityn niinkuin apina takertuu banaaniin.
inspiraatiota:
https://www.youtube.com/watch?v=iRLrgoPkSU4
Aluksi tunnemme voimakasta epätäydellisyyttä, kaipaamme jotakin. Lopuksi tuo kaipaaja tulee onnelliseksi ja kokee olevansa valaistunut. Huomatkaa, JOKU on valaistunut, JOKU on täysin onnellinen. Tuo JOKU, vaikka olisi kuinka onnellinen tahansa, on kärsimyksen siemen. Ideana on siis päästä tuosta jostakin, joka jotakin kokee. Varsinainen itsemme ei tiedosta tuon taivaallista, kuka se on.
Aivan totta, me emme tajua mitään siitä, keitä mee olemme, kun olemme täysin henkisessä itsessämme, sillä sitä ei ole olemassa sellaisena, että sitä voisi tiedostaa. Tässä vaiheessa, kun tekijä ja kokija putoaa pois, loppuu syiden tuottaminen. Sillä tekijää eei enää ole, on vain tekeminen.
Mahdotontako? Ei lainkaan, teko voi olla olemassa ilman tekijää. Tällöin havaitaan, eettei ole oleemassa tekoakaan, koska tekijä puuttuu.Näin katsottuna kaikki ilmiöt ovat pohjimmaltaaan olemattomia. Tässä on ratkaiseva oivallus.
Tätä ennen märehtikäämme visioita ja luuloja, aina taivaisiin asti. Nuo muodolliset taivaat ovat suhteellinen lähestymistapa, kun irrotamme otteemme kaikesta pudoten varsinaiseen itseemme, on lähetymistapa absoluuttinen.
Tässä itsemme ydin, voimme olla itsessämme tietämättä ajatusten tai tunteiden kautta kuka me olemme. Me vain OLEMME, tietoisina kaikesta kyllä, muttemme tiedosta KUKA tuo olija, joka me olemme. Oleminen ei tarvitse muotoja eli rakenteita ollakseen. Tämä on korkein meditaatio. Ollakseni todellinen itseni en tarvitse minkäänlaista persoonaa eli kappaletta johon kiinnityn niinkuin apina takertuu banaaniin.
inspiraatiota:
https://www.youtube.com/watch?v=iRLrgoPkSU4
Vastaukset 6
Vanhimmat
"Varsinainen itsemme ei tiedosta tuon taivaallista, kuka se on."
Olen ymmärtänyt niin, että varsinaisella itsellä ei ole harhakuvia itsestään, etenkään sellaisia, että olen se-ja-se, asun siellä-ja-siellä, teen hommia sille-ja-sille firmalle, valaistuin silloin-ja-silloin, jne. Eli se ei samaistu mihinkään rajalliseen persoonaan ja egoon. Todellisuuden, eli itsensä, se kyllä tietää. Mutta koska en ole itse päässyt korkeimmalle meditaation asteelle, niin tämä on tietysti vain älyllistä arvailua.
"Mutta koska en ole itse päässyt korkeimmalle meditaation asteelle.. "
Tähän replynä se, että onko joku, joka olisi päässyt korkeimman meditaation asteelle? Voiko joku päästä?
Vastaus: ei voi, ei ole ketään joka voisi päästä. Sillä pääsijää ei ole.
Universumissa on periaatteessa erilaisia tapahtumisia, mutta tekijää ei löydy. Tämäkin vain periaatteessa, ei käytännössä.
"kirjaa kirjoitetaan, muttei ole kirjoittajaa."
"nauretaan, muttei ole naurajaa"
EI SIIS: minä nauran
VAAN: nauretaan (passiivimuoto).
Ja tuo nauraminenkin tarkemmin tarkasteltuna havaitaan tyhjäksi. Ilmiöt ovat tyhjiä itsestään.
Luuletteko tosissanne tajuavanne todellisuudesta oleellisen, saati tietoisuudesta?
Ihminen on kietoutunut fyysiseen ja fyysiseen sitoutuneeseen tunnemaailmaansa, se on "se" mihin yletymme. Väitän että mielikuvituksemmekin(olkoonkin kuinka rikas tahansa) sitoo meidät ihmisyyteemme.
En ainakaan itse ole löytänyt mielestäni muuta kuin inhimillisiä tunteita ja ajatuksia,, parhaimmillaan kansanoikeustajullista, eli ja laajempaa reiluutta ja arvokkuutta kuin yksilön itsekäs katsanto maailmasta, mutta ns." jumalista", jos siksi ei katsota empatiaa, tai edellä mainitsemaani,,en ole löytänyt.
"Ihminen on kietoutunut fyysiseen ja fyysiseen sitoutuneeseen tunnemaailmaansa.."
Kuka on tuo ihminen, jota tarkastellaan? Kokoelma havaintoja, tunteita ja ajatuksia.
Ovatko nuo havainnot, tunteet ja ajatukset se joka on?
Minusta ihminen on kokija joka itsessään on botti/anturi/tapahtumaikkuna, eli biofyysinen olento joka hankkii kokemuksia metatietoisuudelle metatietoisuuden luomassa ihmemaailmassa ja -masta,, tai oikeammin js täsmällisemmin "sen" aivot. Maailma kaikkineen on muuten ilman kokijan havainnointia kuin kuollut , ilman tapahtumia jotka koetaan kokijan ominaisuuksilla maailma ei olisi mitään. Maailma voi toki olla luonteeltaan kaikkiaan elävän oloista energiatasoiltaan, mutta ei luultavimmin tietoista?
Ihminen privaattitasolla on ympäristön, geenien, ajan ja kulttuurin yhdistelmä, muutos jossakin muista vaikuttajista,, ihminen olisi aivan muuta. Myös muisti luo persoonaamme, eli melko laaja, mutta samalla muuttuva on ihmisen persoona, tästä syystä voi päätellä senkin, ettei valmista persoonaa ole, vaikka se meistä siltä tuntuu, eli onko ikuista persoonaa(toivottavasti ei!)edes olemassa kun persoonien rakennuspalikatkin ovat katoavaisia, itse en sellaiseen usko että minä olisin ollut sina tälläinen luuseri. ;D
Kun pystytte olemaan tässä tilassa mistä Rupert Spirakin kertoo, niin mitä alkaa tapahtumaan?
(tarkkailette siis ihmistä, joka koostuu havainnoista, tunteista ja ajatuksista)
Tuo ihminen, jota piditte ennen itsenänne, alkaa puhdistumaan hyvin voimallisesti. Tulee tunne hyvin voimakkaasta hajaantumisesta. Kuin supernova, joka rähähtäessään hajauttaa kaasupilven lailla materian ymopäristöön. Tähtisumut syntyvät supernovaräjähdyksistä.Tämä tunne tule siitä, kun tunne ja ajatusmuodostelmat hajaantuvat universumiin supernovan lailla. Koska niitä ei enää omistella eikä niitä pidetä itsenä.
Supernova on valaistunut entiteetti luokassa "tähdet".