Hieman taustaa "entisestä elämästäni", johon liityi paljon työntekoa, sosiaaliset suhteet, harrastukset ja ne kaikki hävisivät erään tapahtuman vuoksi kuin tuhka tuuleen. Jouduin
tapaturmaan jo joitakin vuosia sitten. Ennen sitä, olin rauhallinen, iloinen, ymmärtäväinen
ns.hyvä tyyppi. Nyt olen suurimman osan aikaa kipujeni vuoksi pahantuulinen, monenlaisia
eri kolmiolääkkeitä käyttävä yhteiskunnan rattaista pudonnut yksinäinen katkera kipupotilas joka ei
saa minkäänlaista tyydytystä mistään. Olenkin miettinyt, että tämä maa on vain ja ainoastaan
tarkoitettu sellaisille ihmisille, josta yhteiskunta hyötyy ns. rehelliset veronmaksajat jota itsekkin
olin 20:nen työvuoden ajan. Kaikki päivät ovat samanlaisia viikonpäivästä riippumatta ja usein
joissakin tilanteissa, kun joku toivottaa: hyvää viikonloppua niin sanoma tuntuu oudolta ja vieraalta, joka ei koske minua. Ihan sama tunne on usein, että yksinkertaisesti en kuulu enää
tänne terveiden ihmisten joukkoon. Olenkin usein miettinyt kuinka kauan tällaista päivittäistä kuormitusta elimistöni kestää kun en pysty enää toimimaan halutulla tavalla. Olen vieläkin surullinen tapahtuneen johdosta ja usein olen toivonutkin, etten heräisi enää aamulla "helvettiin" joka on aina päivittäistä kärsimystä ja tuskaa. Vaikka olen työkyvyttömyyseläkeellä ja toimeentuloni on suhteellisen hyvä, kiitos hyväpalkkaisen entisen työni jota sain tehdä vuosikaudet, joka oli myös silloin fyysisesti raskasta niin tämän taakan kestäminen on vieläkin raskaampaa kun sitä kestää 24/7.
tapaturmaan jo joitakin vuosia sitten. Ennen sitä, olin rauhallinen, iloinen, ymmärtäväinen
ns.hyvä tyyppi. Nyt olen suurimman osan aikaa kipujeni vuoksi pahantuulinen, monenlaisia
eri kolmiolääkkeitä käyttävä yhteiskunnan rattaista pudonnut yksinäinen katkera kipupotilas joka ei
saa minkäänlaista tyydytystä mistään. Olenkin miettinyt, että tämä maa on vain ja ainoastaan
tarkoitettu sellaisille ihmisille, josta yhteiskunta hyötyy ns. rehelliset veronmaksajat jota itsekkin
olin 20:nen työvuoden ajan. Kaikki päivät ovat samanlaisia viikonpäivästä riippumatta ja usein
joissakin tilanteissa, kun joku toivottaa: hyvää viikonloppua niin sanoma tuntuu oudolta ja vieraalta, joka ei koske minua. Ihan sama tunne on usein, että yksinkertaisesti en kuulu enää
tänne terveiden ihmisten joukkoon. Olenkin usein miettinyt kuinka kauan tällaista päivittäistä kuormitusta elimistöni kestää kun en pysty enää toimimaan halutulla tavalla. Olen vieläkin surullinen tapahtuneen johdosta ja usein olen toivonutkin, etten heräisi enää aamulla "helvettiin" joka on aina päivittäistä kärsimystä ja tuskaa. Vaikka olen työkyvyttömyyseläkeellä ja toimeentuloni on suhteellisen hyvä, kiitos hyväpalkkaisen entisen työni jota sain tehdä vuosikaudet, joka oli myös silloin fyysisesti raskasta niin tämän taakan kestäminen on vieläkin raskaampaa kun sitä kestää 24/7.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Kaikkea sitä mieleen tulee, kun aika mataa, kivut tuntuvat ja päivät ovat samanlaisia. Minulla on jo iäkäs ystävä, joka on neljän seinän vanki ja elää vain äärimmäisten kipulääkitysten turvin. Hänen elämä on ollut kärsimystä ja työtä jo ihan lapsuudesta asti. Kyllä hänkin joskus puhuu, että kuolema olisi jo odotettu vieras, mutta kun elämä on annettu ja ne päivät olisi kai tarkoitus täällä olla.
Kyllä ihmiselämällä on muukin tarkoitus kuin raataa ja tehdä vain ansiotyötä. On itsekästä ajattelua että vain ne jotka pystyvät tekemään vain rahallista vastiketta vastaan ja lunastaa niin olemassaolonsa. Mikäli ajattelet näin, niin silloin mitätöit vammaisten ihmisarvon ja oikeuden olla keskuudessamme. Onhan niitä, jotka eivät pysty tekemään päivääkään ansiotyötä vaan vaativat vierelleen jopa jatkuvasti jonkun työpanoksen. Kyllä sinulla ja heillä on se oma paikka täällä.
Tottakai on oikeus kokea turhautuneisuutta ja väsymystä olemassa olevaan tilanteeseen niin sinulla kuin kenellä tahansa. Itsekullakin on ne harmaat ja raskaat päivänsä.
Jospa saisit kipinät ajatella jotain uutta, mieltä nostavaa ja sisältöä päiviisi. Pystytkö liikkumaan ja lähtemään ihmisten pariin? Et sinä ole turhaan täällä. Jonkin tarkoitus on että jäit elämään onnettomuudesta huolimatta.
55v jouduin tapaturman takia tapaturma eläkkeelle.!0v söin jokapäivä panakodi pölkyn.Sillä pärjäsin.Kahdesti kävin kipupiikillä sairaalassa . sanoin ,että olen 4kk kivuttomalla lomalla.
Viimeisellä eli toisella kerralla anestesia lääkäri sanoi ,ethän tule enää tänne.
Lupasin olla menemättä.neljännellä kerralla onnistuivat saamaan piikin selkäydin kanavaan.Saimpahan kuitenkin tuntea kunnon morfiini kokemuksen.Se kesti vain hetkisen.Sinä aikan .Saivat vihdoin piikin paikoilleen.
Nyt asiaan.Kymmenen vuotta kärsin alaselkä säryistä.Kävin montavuotta vakuutusyhtiön maksamassa fysikalisessa. Jossain vaiheessa huomasin ettei nikama irroittelu ollut enää hyväksi,joten sanoin Fysioterapeutilla että tulen muutamaksi päiväksi hiton kipeäksi käsittelyn jälkeen.Hän käski mennä kuvauttamaan kaularangan.Kävely oli alkanut myös muuttua pikkuhiljaa laahustamiseksi.Vaadin magneetti kuvausta Suomen Terveys talossa.Ortobedi siihen sanoi että se on niin kallis toimenpide.
Sanoin hänelle että raha-asiat puhun pankissa.Mikäli olet lääkäri älä puhu minulle rahasta.
Sain seuraavalle viikolle kuvauksen .Kuvaaja sanoi heti että te olette varassa halvautua mikäli tuota kaularankaa ei operoida välittömästi. Kävin Kuopiossa operoitavana .Kaksiviikkoa myöhemmin oli alaselän kivut hävinneet.Sain ponuksena hyvän lahjan.Nyt en syö enää särkylääkkeitä.
Eläpä heitä toivoasi.Hakeudu sellaiseen paikkaan jossa sinut oikeasti tutkitaan.
Kiitos kommentististasi. En kyllä mitätöi ketään vammaista enkä muidenkaan ihmisarvoa.
Ajatusmaailmani on vain muuttunut sellaiseksi, että tunnen ettei itselläni ole sitä arvon tunnetta. Kun joutuu olemaan olemaan ystäväsi lailla neljän seinän sisällä, niin sitä
alkaa ajattelemaan kaikenlaista negatiivista vaikka en ole vielä iäkäskään. Tätä nykyistä taakkaa ei ollut silloin ennen kun tiesin, että olen menettänyt jotain itsestäni pysyvästi.
Kuitenkin pahimmasta kuopasta olen päässyt "jaloilleni", joka toisinaan iskee kuin puun
takaa muistuttaen tapahtuneesta. Olin ns.jonkinasteinen työnarkomaani ja usein ajattellutkin, että se äkkipysähdydys tuli kertaheitolla..miksi minä jne. Liikkuminen on
aika työlästä eikä oikein jaksaisi kauppaankaan lähteä tai hakemaan postilaatikosta
päivän lehteä. Se vaatii usein kovan lääkityksen, että pystyy ylipäänsä suoritumaan jotenkin päivän askareista.
Jospa sinut pysäytettiin juuri sen vuoksi, että ymmärtää, että on toisenlaistakin elämää. Olet saanut jo rehkiä osasi. Varmaan tuo kipu on se ikävin asia. Niin on ystävällänikin. Käy joten ja kuten parinsadan metrin päässä kaupassa, nousee portaat ja sen jälkeen kipu on sietämätön ja eivät voimakkaimmatkaan lääkkeet tahdo auttaa.
Ihmisen elämässä on monenlaisia jaksoja. Kyllä meidän on hyväksyttävä joukkoomme kaikenlainen ihmisen tarina. Jospa voit alkaa kirjoittelemaan enemmän netin kautta: saat vertaistukea, voit sitä itse myös antaa ja tulee ajatusten vaihtoa. Alkaa tulla päiville jotain tarkoitustakin. Ystäväni ei rikas ole, mutta tilaa paljon lehtiä ja kannan hänelle lukemista kirjastosta. Tykkää lukea ja joskus naurahtaa, että elättää lehtimyyjiä- ja firmoja.
Hienoa että eläkeukko sait leikkauksesta suuren avun!
Tiedän millaista on olla pitkäaikaissairas ja kuinka paljon se kaventaa elämää minulla kun on sekä fyysisiä että psyykkisiä vaivoja eikä ikää kuin 40 vuotta.
Kyllä moni saisi avun kunhan vaan olisi tarpeksi rahaa. Silloin saa palveluja esim terapia jota kunnallisella puolella ei edes ole tarjota. Tutkimukset ja operaatiot ovat yksityisellä puolella paljon kalliimpia mutta mitä sen väliä kunhan tulee terveemmäksi.
Se onkin eri juttu jos kaikki on jo tehty. Sillon auttaa vaan oman asenteen ja ajatusten muuttaminen. Se ei ole helppoa. Tiedä tosiaankin omasta kokemuksesta
Millä mielellä aloittaja on tällä hetkellä. Onko tullut valoa? Kirjoittele jos vielä seuraat palstaa.
Kiitos kysymästä. Valoa on tullut elämääni eri muodoissa, mutta silti on toisinaan taakka
melkoinen. Kysymyksestäsi päätellen, olet tai ollut asiantuntija alalla eikö niin? Tunnistan sen tuosta kysymyksestä. Taitaa olla
itselläni hiukka parempi vaihe menossa.
Mistä kipusi johtuvat? Onnettomuudesta johtuva vamma/vaurio? Onko syytä löytynyt ja mitä lääkäri on suunnitellut hoidoksi? Jos olet epävarma hoidosta niin käypä tutkituttamassa itsesi hyvällä osteopaatilla/naprapaatilla/kiropraktikolla/jäsenkorjaalla/OMT-terapeutilla tms. Moni kipupotilas saa avun hyvästä manuaalisesta hoidosta vaikka lääkäri on antanut 'tuomionsa'. Kylmä tosiasia on että lääkäreillä ei tahdo osaaminen riittää kun hoidetaan kipuja jotka johtuvat tuki-ja liikuntaelinvaivoista. Kipuja voidaan saada kuriin vaikka nivelivssä ja nikamissa olisikin todettuja vauriotakin.