13 vuotiaan mut otettiin huostaan, 18 vuotiaana minut haluttiin pois lastenkodista. Sain oma vuokra asunnon joten muutin omilleni. Lastenkodista sain vain omat tavarani eli vaatteet, pari sählymailaa ja muuta rojua.huonekaluja en saanut koska ne oli lastenkodin omia. Sossusta en saanut mitään avutusta, en huonekaluja, en ruokailuvälineitä. Minut siis heitettiin pois lastenkodista ilman mitään tukea. Jouduin ostamaan kaiken itse, opintotuesta olin säästänyt, armeijan päivärahoista ja pikku töistä joita olin tehnyt. Toinen kaveri sai 1600 euroa sossusta että voi hankkia huonekaluja ja telkkarin. Tää toinen kaveri oli tehnyt rikoksia koko elämänsä ja minä en ole, se palkittiin 1600 eurolla ja minut heitettiin susille. Viime syksynä pääsin armeijasta ja en ole töitä saanut.
Näillä eväillä elämään
mitähäntästätulee
8137
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Aika mukavasti yhteiskunta on sinusta kuitenkin pitänyt huolta verorahoilla, vaikka vanhempasi eivät näin tehneet? Varmaan siis olisi aihetta olla kiitollinen vai mistä nyt kenkä puristaa?
Eikös huostaanottotapauksissa kuulu tulla aikuistumisen myötä se joku itsenäistymisraha? Toimeentulotukeakin maksetaan enemmän kuin ns "tavallisille nuorille aikuisille"...
Sossun olisi pitänyt auttaa. Minun poikani sai kaikki huonekalut, astiat ja liinavaateet hankittua sossun avulla.
Eikö sinulla ole ketään sukulaista tai ystävää joka olisi auttanut alkuun edes sen verran että saisit kupin, lautasen, lasin, lusikan, haarukan ja kattilan? Peiton ja tyynyn ?
Mummia, kummia, serkkua, siskoa? Ihmettelen miten eristyneitä ihmiset tuntuvat nykyään olevan. Yhteiskuntako on lähin omainen?
Jälkihuolto kuuluu huostaanoton jälkeisen täysi-ikäisen oikeuksiin...
http://www.thl.fi/fi/web/lastensuojelun-kasikirja/tyoprosessi/jalkihuolto
Elämässä on asioita, jotka ovat epäkohtia Kuitenkin vaikuttaa, että olet nuori. Toivottavasti löydät suunnitelman, joka tuo elämään sisältöä ja eteenpäinmenemisen tunnelmaa. Joskus siitä mitä on oppinut voi olla hyötyä, varsinkin, jos ymmärretään se, että jotkut ovat joutuneet pohtimaan asioita sentähden, että niiden erilaiset puolet voisivat tulla esille, niiden sisältöä käsiteltäessä.
Niin minäkin sain lähteä yksin maailmalle kassissa vaatteet ja hammasharja. Rahaa menolipun verran. Siitä vaan aloin elämääni rakentaa. Mistään yhteiskunnan tuista en ollut kuullutkaan.
Monen hankalan paikan kautta sain elämän järjestykseen. Tosiaan itse. Sitä oppi, kun oli opittava. Oppi senkin, mikä on välttämätöntä, mikä taas ei. Nyt on kaikki hyvin, on kaikkea enemmän kuin välttämätön. Mutta osaan arvostaa sitä kaikkea.
Toisaalta tiedän niitä, jotka ovat ylen hyvistä lähtökohdista ajautuneet katuojaan ja jääneet siihen. On aika paljon itsestä kiinni, kuinka elämässä käy.
Olen myös huostaanotettu ja se tapahtui kun olin 8 vuotias. vanhemmat oli juoppoja ja koulun käynnistä ei tullut mitään, ei ollut ruokaa kun vanhemmat juopotteli kaikki rahat. Piti välillä varastaa kaupasta jotain syötävää. No jouduin lastenkotiin, sain koulut käytyä ihan hyvin numeroin, amiksen kävin myös kun asuin vielä lastenkodissa ja kun amis loppui mut viskottiin omilleni ilman mitään tukea. Asuin lastenkodissa 10 vuotta. Sain hakea itse vuokra-asuntoo ja olin säästänyt rahaa kun olin tehnyt kesähommia ja muita hommia. En saanut mitään tukea, sain vain pari kattilaa ja haarukat ja veitset. ostin kirpparilta sänkyn 15 eurolla ja pöydän 30 eurolla ja pari mattoa sain sukulaiselta. No kun olin muuttanut niin piti pian lähteä armeijaan ja siellä olin 9 kuukautta tai jotain.
Armeijan jälkeen menin töihin ja säästin paljon rahaa, ostin parempia kalusteita ja taulutelkkarin ja pleikkarin, sitten voitin jostain 30 000 euroa. Nyt oon tosin sossun asiakas kun olin jossain vaiheessa työkokeilussakin pari vuotta ja ne halus että olen pari vuotta lisää mutta en suostunut, tuli karenssi ja nyt vaan oleilen.